Keitaan paistatteleva käärme

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 30 Syys 2011, 20:31

Crit

Ensin mies heilahti ankarasti taaksepäin ja katsoi häntä. Crit ehti olla jo hetkenaikaa tyytyväinen kun huomasi muutoksen toisen kasvoilla. Juuri kun hän meinasi sanoa jotain Crit alkoi ymmärtää kasvojen oikeaa merkitystä. Vastustaja näytti olevan aidosti vihoissaan ja hetkessä Crit jo lensikin taaksepäin toisen käydessä hänen kimppuunsa. Hän kieri hetken matkaa maassa iskusta tulleen voiman ansiosta ja jäi muutamaksi sekunniksi makaamaan. Silmissä pyöri jälleen, mutta vastustaja pysyi yhtenä kappaleena näkökentässä, Baldramallach vain keinui oudon paljon Critin silmissä. Crit ampaisi takaisin pystyyn ja yritti keksiä seuraavan liikkeensä. Toinen oli liian lähellä häntä, hänellä ei ollut aikaa tehdä mitään suunnitelmaa nyt. Maahan hän ei voisi enää mennä makaamaan, muuten varma häviö koittaisi. Crit katsoi toista lievän pelon kajastus silmissään. Kuitenkin hän luotti itseensä ja siihen ajatukseen ettei häviäisi. Crit ei jäänyt miettimään sen suurempia tiskejä vaan syöksy uudestaan päin toista. Hän tiesi ettei saisi millään keinolla kaadettua toista mutta yritti saada edes millin verran muodostettua mustelmia.

Baldramallachilla oli kaikki mahdolliset keinot Critiä vastaan. Mutta ehkä tuon koonkin takia Critin vastustaja olisi vähän hitaamman mallinen kuin hän. Critillä ei ollut varaa arvailuihin ja hän lähti tekemään väistöliikkeitä. Hän pyrki pysymään liikkeessä kokoajan ettei toinen saisi missään välissä lyötyä häntä maahan. Väistely ei kuitenkaan tuonut voittoa tässä tappelussa, nyt pitäisi keksiä jotain todella pätevää. toisen ärsyttäminen ei tullut kysymykseenkään. Crit ei enää viitsinyt loikata toisen selkään, siinä ei ollut järkeä. Hän vilkaisi varsijoustaan. Vain viisi nuolta, koska uudestaan ei ehtisi ladata tuon kanssa. Crit tähtäsi jousellaan eteenpäin kohti Baldramallachia ja huudahti:
"Hei, puupää!" Hän taittoi keskimmäistä sormeaan ja nuoli singahti eteenpäin. Crit ei jäänyt varmistelemaan mitään vaan jatkoi juoksentelua ja väistelemistä. Hetken kuluttua hän pysähtyi taas ja ampui yhden nuolen. Hän ampui kaikki neljä nuolta tietyin väliajoin ja jätti yhden pahan tilanteen varalle. Sydän jyskytti Critin rinnassa, hän ei tiennyt oliko hänellä mitään mahdollisuuksia voittaa tätä tappelua.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Sands » 01 Loka 2011, 01:52

Baldramallachin loikkaus toisen miehen kimppuun osui maaliinsa, pienemmän miehen lentäessä aimo matkan taaksepäin iskun voimasta, kierien maata pitkin. Lohikäärme ei taisteluaan lopettanut siihen, ei edes hengähtänyt iskujen välissä, vain kävi heti uuteen hyökkäykseen. Nyrkki vedettiin taaksepäin valmiiksi iskuun, koko suuren miehen sitten loikatessa maassa makaavan ihmisolennon kimppuun nyrkki ojossa. Ihmisotuksen omaksi onneksi tuo ehti alta pois, ennen kuin isku pääsi perille, jättimäisen nyrkin osuessa täydellä voimalla maahan. Ruoho repeytyi nyrkin mukana maasta, paljastaen mullan. Bal nousi nopeasti takaisin pystyyn epäonnistuneen iskun jälkeen, tuon normaalisti punaruskeat silmät näyttivät auringon valaistuksessa miltei kirkkaanpunaisilta, pupillien ollessa kirkkaudesta supistuneet varsin pieniksi. Käärmeen sieraimista nousi huurua hengityksen höyrystyessä vielä kylmässä syyssäässä. Mies oli hurjistunut, eikä ulkonäkö yhtään peitellyt sitä.

Ihmisotus lähestyi, yrittäen saada iskuja lohikäärmeeseen. Baldramallachia ei asia huvittanut saati sitten huolestuttanut, koko miehen ollessa varsin kovaa tekoa pienelle nyrkille, kuin tiiliseinää hakkaisi. Petomaisen raivon vallassa tuo ei edes tuntenut pieniä iskuja, mutta vastasi mieluusti omalla hyökkäyksellään viitta hulmuten. Mies oli tosin iso ja liikkeet hitaita, mutta jokaisesta ohimenneestä lyönnistä huomasi, että iskujen takana oli paljon voimaa. Tuollainen järkäle sai paljon vahinkoa aikaan yhdelläkin iskulla, mutta tuohon pienempään, ripeäliikkeisempään mieheen hitaammat iskut eivät helposti osuneet.

Ehkä toisella miehellä alkoi käydä huoli tilanteen edetessä, ihmisotuksen ottaessa pikku hiljaa enemmän välimatkaa Baliin. Silti varsin uhoavasti tuo huudahti ärsyttääkseen miestä, lohikäärmeen tietenkin siihen reagoidessa ja kääntyessä toiseen päin. Silmänräpäyksessä pienestä aseesta singahti nuoli, pureutuen suuremman miehen oikeaan olkapäähän. Toista samanlaista karjahdusta ei tuosta enää kuulunut, kuin alussa, mutta silti suusta tuli äännähdys, joka kertoi ärtymyksestä. Nuoli oli kivulias, mutta sen täytyi ensiksi mennä viitan ja vaatteiden läpi, ja sen jälkeen esteenä oli vielä lohikäärmeen ihmismuodon varsin paksuhko iho, sekä rasvakerros. Viitta oli olkapäähän kiinnitettynä, mutta silti miehestä ei paljoa kivun merkkejä näkynyt. Minnekään liian tärkeään paikkaan se ei onneksi ollut osunut, mutta kyllä se sattui. Tuossa tilassa Baldramallach oli tosin kuin haavoittunut villipeto, arvaamaton ja vaarallinen, eikä pari nuolta sitä pysäyttäisi, hurjistuttaisi vain. Ihmisotus jatkoi nuolten ampumista käärmeeseen, muttei hektisessä tilanteessa saanut niitä tähdättyä niin hyvin, että olisi saanut nuolet heikkoon kohtaan ammuttua. Pari nuolta osui miehen selkään, yksi maahan, jonka päälle Bal astui taistelun temmellyksessä, katkaistessaan sen varren painosta johtuen.

Liskoa ei huvittanut tilanne yhtään. Raivoissaan tuon nyrkit sivalsivat ilmaa, niiden tähdätessä ihmisotuksen vatsan korkeudelle. Toisen miehen mennessä liian kauas iskuetäisyydeltä, hyökkäsi Baldramallach kuin kissapeto, yrittäen saada toisen kiinni ja maahan kaadettua. Mitään väsymisen merkkejä ei järkäle näyttänyt.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Loka 2011, 09:54

Crit

Baldramallachin iskuista huomasi ettei tuo leikkinyt. Iskut näyttivät vahvoilta ja saivat Critin värähtämään joka kerta kun ne osuivat maahan tai hutiin. Hän ei edes halunnut tietää millaista olisi jos yksikin osuisi häneen uudemman kerran. Nuolet eivät näemmä olleet pahemmin aiheuttaneet vahinkoa, mutta astetta kiukkuisemmaksi ne olivat tuon saaneet. Baldramallachan uhkui vihaa. Näissä pattitilanteissa olisi ollut kivaa osata syökseä tulta. Crit kuitenkin jatkoi väistelyään, vaikkei voinutkaan jatkaa sitä ikuisuuteen. Lohikäärmeellä oli todellisen tiukat paikat tällä aukialla. Pakoonkin juokseminen enää tässä vaiheessa tuntui turhalta. Crit yritti peitellä omat tunteentilansa vain irvistelemällä vihaisena toiselle. Hän katsoi revennyttä nurmikkoa siinä kohdassa johon toisen miehen nyrkki oli osunut. Jos hän olisi ollut alla, hänestä olsi tullut muussia.

Crit myönsi jo itselleen että oli haukannut vähän turhan suuren palan lähtiessään tämän jätin kimppuun. Sen sijaan että hän olisi ollut typerä ja ajattelematon hän olisi voinut vaikka lähteä hipsimään kotia kohden vielä kun siihen oli ollut mahdollisuus. Kaiken lisäksi hänellä ei ollut mitään millä tapella tuota vastaan, nyrkeistä ei edes keskusteltu. Nuori lohikäärme olisi yksinkertaisesi voinut vain niellä ylpeytensää jo heti alussa ja lähteä kotiin pahoittelemalla tuolle järkäleelle hutiloivaa toimintaansa. Ajatus kuitenkin tuntui naurettavalta, koska luonnollisesti kaikki ihmiset jotka osoitautuivat Critin näköalueelle saivat kuolemantuomion. Tässä vaiheessa tuomiota oli kuitenkin erittäin vaikea toteuttaa.

Hetkellinenkin miettiminen aiheutti jälleen vaaratilanteen kun toinen taas huitaisi nyrkeillään ilmaa. Crit loikkasi taaksepäin väistääkseen nuo iskut. Crit perääntyi mahdollisimman kauas, mutta yritti pysyä omalla iskuetäisyydellä, ettei näyttäisi pakenevalta. Hän vilkaisi takanaan kohoavaa metsikköä, joka melkein käski häntä luovuttamaan. Crit käänsi päänsä takaisin kohti vastustajaansa ja siinä siunaamassa tuo likin jo syöksymässä häntä päin. Sydän pomppasi kurkkuun säikähdyksestä ja lamaannutti Critin täydellisesti. Kohat hän makasikin jo taas maassa ja kipu levisi vatsasta joka paikkaan. Häntä oksetti jälleen. Vasta kaksi iskua ja hän oli jo saanut varman häviön. Kolmatta hän ei halunnut eikä voinut ottaa, se tulisi olemaan liikaa. Huomaamattaan Crit oli jäänyt maahan kontilleen antaen mainion iskumahdollisuuden Baldramallachille.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Sands » 01 Loka 2011, 14:48

Baldramallachin iskut eivät hellittäneet, eivät sitten millään. Lyönnit tosin menivät nopeammasta ja pienemmästä ohi toisen niitä väistellessä, mutta ei sekään saanut tuota lopettamaan. Lohikäärme itse oli varsin suuri maali, eikä liiemmin väistellyt edes yrittänyt, joten tuolla ihmisotuksella ei olisi hankaluutta saada omia iskujaan osumaan Mutta suurempi mies ei edes värähtänyt iskuista, ei näyttänyt minkään sortin merkkejä kivusta tai iskujen tehosta. Pattitilanne, kumpikaan ei saanut toista haavoittumaan, eikä kumpikaan ollut luovuttamassa. Miehistä pienimmällä alkoi tosin tila väistelyyn loppua, käärmeen ahdistaessa tuota koko ajan lähemmäs aukion ympärillä kasvavaa metsää. Oli hankala arvata, kummalle metsä olisi suurempi apu, väistely ei siellä niin helposti kävisi, kuin tyhjällä aukiolla. Mutta suuremmasta koostaan johtuen Bal ei myöskään välttämättä pystyisi aivan koko aikaa pysymään toisen kintereillä ja nyrkki vasten kovaa puunrunkoa voisi jopa satuttaakin tuota järkälettä Tai sitten vain isku katkaisisi puut sen voimasta.

Ihmisotuskin näytti huomaavan lähestyvän metsikön, vaikka ei tuolla silmiä niskassaan ollut. Se katsominen ja vilkuilu olivat toki tärkeitä, ettei joutuisi nurkkaan ahdistetuksi, mutta se jätti viholliseen keskittymisen vähemmälle. Seuraavan kerran Baldramallachia katsoessaan saikin toinen huomata sen, koko suuren miehen olemuksen hyökätessä lähemmäs koko ruumiinpainollaan, iskeytyessään toista vasten. Isku oli tarpeeksi voimakas heittämään tuon paljon heppoisemman miehen selälleen maahan, kivun ollessa luultavasti valtava ja näytti, että tuo vain hädin tuskin pääsi kontallensa ylös maasta. Paljoa siitä ylemmäs ei toinen päässyt, ei ainakaan tarpeeksi nopeasti. Bal asteli tuon maassa lojuvan miehen eteen, tarrautuessaan tuon rinnuksista ja nostaessa korkealle ilmaan käsi suorana. Käsi ei tärissyt ollenkaan toisen painosta, koko mies oli jäykkä, jousesta ammuttujen nuolien törröttäessä tuon kehosta.

Silti tuon kasvot eivät enää olleet niin vihaa täynnä, kuin hetki sitten. Ehkä pelkkä ilman hakkaaminen ja riehuminen saivat tarpeeksi höyryä purettua, miehen näyttäessä taas miltei yhtä kivikasvoiselta, kuin alkujaankin. Se tosin taisi näyttää vain pelottavammalta, kun toinen roikkui siinä Baldramallachin armoilla Mutta iskua ei tullut. Vähän mies vain ravisteli toista kuin mikäkin lapsi rikkinäistä lelua, ennen kuin irrotti otteensa ja antoi toisen tipahtaa maahan. Taas ilmeettömät kasvot katsoivat toista hyvin tarkasti, seuraten jokaista liikettä. Vääränlainen liike johtaisi mitä luultavimmin kipuun, vaikka lohikäärmeuros oli nyt toisen helpolla päästänytkin.



((No tuo nyt taisi olla autohittaus derp. :< Muutetaan, jos ei mennyt hyvin.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Loka 2011, 17:03

//Ei haittaa minua ;)

Crit

Juuri kun nuori lohikäärme meinasi laskea loputkin viime viikkoisten ruokien jämistä maahan, Baldramallach tarttui hänestä kiinni. Critin jalat sätkivät ilmassa kun toinen nosti hänet korkealle. Crit tarrasi miehenh kädestä kiinni ja yritti saada tämän irrottamaan itsensä. Epätoivoinen repiminen toisen kädestä ei, kuten oli odotettavissakin, tehnyt minkäänlaista ihmettä. Mitään ei näkynyt toisen kasvoilla ja käsi pysyi samassa asennossa. Crit roikkui ilmassa ja lopetti epämääräisen jaloilla potkimisen. Peli oli pelattu hänen osaltaan, typeryyttään kun oli mennyt haastamaan monta kertaa itseään isomman vastustajan. Jos hän nyt sitten tähän kuolisi, niin toivottavasti se tapahtuisi pian. Baldramallachin käsi ravisti häntä ilmassa vähäsen. Juurikun Crit oli avaamassa suutaan pyytääkseen toista tappamaan itsensä nopeammin, niin käden puristui heltyi ja Crit tömähti maahan. Hän nousi nopeasti istuma-asentoon ja hieroi kipeää niskaansa.

Crit katsoi maasta käsin toisen ilmeetöntä naamaa. Baldramallach ei ollutkaan tappanut häntä ja Critin teki melkein mieli kiittää siitä. Nyt hän ei osannut reagoida. Lohikäärme vain istua kyyhöttä maassa, kuin sieni sateella.
"Mi-mikset?" Crit kysyi hiljaa. Hän ei saanut lausettaan jatkettua loppuun. Hämmennys ja pelko olivat saaneet hänen ajatuksensa sekaisin. Luulisi moisen hakkaamisen jälkeen Baldramallachin tappavan vastustajansa. Näin ei ollut kuitenkaan käynyt vaan Crit istui lehtien keskellä katsoen Baldramallachia suoraan silmiin. Hitaasti hän käänsi katseensa kohti takanaan kohoavaa metsikköä. Oliko tämä niin sanottu pakenemismahdollisuus jonka toinen hänelle soi?
"Mmm, minä taidankin tästä mennä", Crit mumisi ja irvisti pahoittelevasti toiselle.

Lohikäärme nousi jaloilleen ja lähti peruuttamaan kohti metsikköä. Toinen oli totisesti ansainnut rauhansa. Vasta kun Crit oli aivan metsän rajassa kiinni tämä uskalsi irrottaa katseensa Baldramallachista ja pyörähtää ympäri. Crit lähti juoksemaan halki metsikön kaikkien kivien ja kantojen ylitse. Hänellä ei ollut mitään aikeita pysähtyä, ties vaikka toinen seuraisi. Hitusen ontuva juoksu oli kiitettävän nopeaa. Tämän jälkeen hän ei astuisi ainakaan viikkoon jalallaan auiolle, ties vaikka tuo jättiläinen olisi siellä vielä silloinkin. Olikohan tämä varmasti ollut ihminen? Loppujen lopuksi tämä oli ollut paljon vahvempi mitä normaalit. Ainakin majatalon haltioille olisi nyt jotain kertomisen aiheista kun Crit pääsisi sinne asti. Taistelun aikana hän oli jo unohtanut mitä Varne oli häntä pyytänyt tekemään ja toisaalta se ei kiinnostanut häntä pätkääkään. Crit menisi peiton alle nukkumaan, niinkuin oli aikonut tehdä alusta alkaen.


//Noniin, näin tämä sitten taisi loppua. Oli kyllä kiva peli ja haluan ehdottomasti pelata uudestaan kanssasi! Kiitos :)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Sands » 01 Loka 2011, 19:06

Hetken aikaa kaksikko vain katsoi toinen toistansa aivan hiljaa. Baldramallach seisoi maassa istuvan ihmisotuksen silmiä sillä aina yhtä pistävällä katseellaan, mutta mitään tiettyä tunnetta tai viestiä ei noista kasvoista saanut selville. Pienemmän miehen ilme taas oli aika selvä, lievän pelon ja hämmennyksen välimuoto, ei toinen tainnut ymmärtää, miksi suurempi henkensä säästi. Ei toinen saanut kuin murahduksen vastaukseksi, aina yhtä matalan ja mitään sanovan. Bal ei nauttinut vihollistensa tappamisesta huvikseen, teki sitä vain syödäkseen, eikä tuo luukasa näyttänyt kauhean makoisalta saati sitten lihaiselta. Puhumattakaan siitä, että hän oli vähän aikaa syönyt mahansa täyteen, eikä enää ollut nälkäinen, muussa tapauksessahan olisi tuo lohikäärme voinut syödä ihmisolennon, ihmisvalepuvussansakin. Taisteluissa mies mieluummin vain murjoi toisen niin pahaan kuntoon, että toisen oli pakko lopettaa, joskus niinkin pahasti, että kuolema olisi ollut armeliaampi vaihtoehto. Mutta tuohon pienempään rääpäleeseen käärme ei jaksanut kuluttaa vihansa laannuttua energiaansa, vaikka toinen sen olisi ansainnutkin.

Mumisten ja lievästi änkyttäen tuo ihmisolento sitten nousi jaloilleen, pahoittelevasti ilmoittaen lähtevänsä. Niin toisen olisi pitänyt jo alussa tehdä, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Mies sai myöntävän murahduksen vastaukseksi peruuttaessaan kohti metsikköä kasvot Baldramallachiin päin. Vasta metsään päästyään tuo kääntyi ympäri ja pinkaisi juoksuun. Kyllähän mielessään lohikäärme mietti, kuinka huvittavaa olisi ollut nyt lähteä juoksemaan tuon otuksen perään, pelotella vielä vähän, että tuo varmasti oppisi kunnioittamaan käärmeen rauhaa Mutta häntä laiskotti, väsymys alkoi tulla päälle ja ihosta törröttävät nuolet alkoivat kirvellä ja kipu tuntua. Hitaasti tuo sitten laahusti takaisin kivellensä lievästi haavoittuneena ja istahti takaisin suuren kiven päälle, alkuperäiselle paikalleen. Vielä hetken aikaa hän ottaisi aurinkoa, ennen kuin lähtisi etsimään mukavaa nukkumispaikkaa metsikön uumenista. Huppu vedettiin takaisin silmien suojaksi silmien vielä sen alla ummistuen tyytyväisinä, auringonsäteistä nauttien niiden lämmittäessä Balia. Lintujen viserrys kuului puiden syksyn varsin paljaiksi jättämien lehdistöjen seassa, hiljaisuuden taas palatessa metsäaukiolle. Mitä nyt joistain kohdista kasvien varret olivat katkeilleet kahden taistelevan miehen alla, ruohon päällimmäisen kerroksen ollessa repeytynyt paikoitellen ja löytyipä tarkkasilmäiselle pari veripisaraakin vihreän seasta. Haavoistaan huolimatta käärme istuskeli kivellä varsin tyytyväisenä lämmitellessään. Nuolet olivat vain ärsyke ja lievä haitta, eivät mikään suuri, henkeä uhkaava ongelma. Siksipä ei Baldramallachia yhtään huolestuttanut, eikä vaivautunut niitä irti ottamaan. Kyllä sitä vielä ehtisi.



((Haha, kyllä, kiitoksia. :D Crit raukka, aiheutetaan sille traumat ihmisiä kohtaan))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Loka 2011, 08:44

//Näinpä teemme :D
Lotdow
 

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron