// jatkoa: http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... .php?t=183 //
Art, Lily
Pian he saapuivatkin jo metsään, polku loppui ja he lähtivät kävelemään pitkin metsää, kohti metsä aukeaa.
Amod murahti.. tai no naurahti, mikä taas kuulosti murahdukselta, kuullessaan Ophelian vihaavan haltijoita. Lily katsahti olkansa yli haltijaan kysyvästi.
"Älkää luulko ettemmekö me vihaisi teitä.." Amod vastasi Lilyn katseeseen.
Hänen äänensä oli erittäin.. epäilyttävä, pimeä ja pelottava, pelottavampi mitä Blackin ääni.. näin Lilyn mielestä. Tosin Lily voisi veikata että hän saisi sydänkohtauksen jos kuulisi Blackin puhuvan unissaan hänen vieressään.
"Älä yleistä Amod, se että sinä vihaat ei tarkoita kaikkia" Art huomautti olkansa yli.
Amod murisi ja manasi itsekseen eikä sanonut asiasta enää. Lily vilkaisi Arttia.
"Ette siis vihaa ihmisiä? Luulin että haltijat vihaavat meitä.." Lily sanoi.
"hm, osa vihaa osa ei. Minä en niin sanotusti vihaa, paitsi kuningastanne ja hänen sotilaitaan, mutta ei minulla teitä vastaan mitään ole.. vielä. Amod taas vihaa kaikkia, enkä olisi yllättynyt vaikka hän vihaisi teitäkin" Art selitti olkansa yli.
Lily vilkaisi Amodia joka käveli nyrpeän näköisenä heidän takanaan. Lily otti pari nopeaa askelta lähemmäksi Arttia, tämä tuntui hieman mukavammalta vaihtoehdolta mitä hullun näköinen haltija.
Hetken kävelyn.. hiljaisen sellaisen, he saapuivat metsä aukealle. Aurinko paistoi mukavasti ja lämmittävästi, pitkät vihreät ruohonkorret heiluivat pienessä tuulenvireessä. Pieni lampi kimalsi auringon valossa ja häikäisi hetken aikaa, kunnes silmä tottui.
Lily katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään.
"Missä hän on?" Lily kysyi kun he kävelivät lammen vierellä olevalle suurehkolle kivelle.
Amod hyppäsi kivelle ja käveli sen korkeimmalle kohdalle, istahti alas ja alkoi katselemaan metsälle päin.
"hm, luuletko tosiaan että hän olisi salamana täällä? ei, tottakai hänelläkin kestää tulla tänne, korkeintaan puoli tuntia, riippuen siitä kuinka nopeasti Are saa viestin perille" Art sanoi nojautuessaan sileään kiveen.
"Ja minä kun luulin että naisia saa odottaa..." Lily mutisi nojautuessaan kiveen, tosin vähän kauemmaksi Artista ja Amodista.
"jos joudumme kauankin odottamaan niin lähdetään menemään" Lily sanoi Ophelialle ristien kätensä puuskaan.
Art olisi halunnut kysellä ihmisiltä kaikkea mitä näiden tavoista ja uskonnosta voisi tietää.. Olivathan nämä sentään täysin toisesta maailmasta, kaikki oli omalla tavallaan erillaista.
// mul on kylmä, kuumetta, väsy, kohtaus ja lääkkeet loppu! \o/ //
Tapaaminen
Valvoja: Crimson
14 viestiä
• Sivu 1/1
Tapaaminen
Kirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2008, 21:29
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 28 Tammi 2008, 22:23
Ophelia
Opheliakin vilkaisi Lilyn mukana heidän takana kävelevään haltijaan joka oli päästänyt jonkinlaisen murahduksen. Tosin Ophelia käänsi päänsä pian takaisin tajutessaan että tämä oli mitä ilmeisemmin kuullut mitä Ophelia oli sanonut, haltijoille oli siis parempi kuulokin mitä ihmisillä... Art taas käski tätä olla yleistämättä, kaikki haltijat eivät siis vihaisi ihmisiä? Ophelia oli ainakin käsittänyt että sodassa, ihmisten kuului vihata haltijoita ja haltijoiden taas ihmisiä, tosin Ophelialla oli tämän päälle vielä omat syynsä, mutta yllättyi kuullessaan ettei Arathetilla olisi heitä mitään vastaan, muuta kuin kuningasta ja tämän sotilaita... Amond jäi manaamaan jotain itsekseen eikä puuttunut enää asiaan. Ophelia ei enää Amondiin katsahtanut joka tuntui vihaavan kaikkia, vaan otti nopeita askeli Lilyn mukansa tästä kauemmaksi kunnes nämä saapuisivat metsä aukealle.
Kukaan ei puhunut mitään, he kaikki vain kävelivät kunnes saapuivat metsäaukealle... Opheliakin piti visusti suunsa kiinni, tosin ei tällä mitään sanomista ollutkaan. Ophelia oli muistanut metsän varjoisaksi ja synkäksi, johtuen siitä että tämä ja Black olivat joutuneet aikoinaan vaeltelemaan pitkin vanhaa metsää joka oli karu ja kuollut... Nyt metsä osottautui valoisaksi ja eloisaksi. Pitkät, vihreät ruohonkorret kaartelivat sivulta toiselle pienten tuulahduksien mukana ja lampi heijasti auringon säteilevää valoa ja linnut sirpittivät iloiseseti, aivan samalla lailla miten ne sirpittivät Ophelian ikkunan takana tämän herätessä.
He olivat nyt sitten pysähtyneet aukiolle, suuren kiven luokse joka heijastui lammesta sen vierellä, mutta ketään ei näkynyt heidän lisäkseen, tulisi siis kestämään enintään puoli tuntia ennenkuin Aran ilmestyisi, näin ainakin Artin mukaan.
Ophelia katseli ympärilleen, tuntien olonsa yhä epämukavaksi näiden kahden haltijan takia, erityisesti Amodin jolla näytti olevan enemmänkin heitä vastaan mitä Artilla. Ophelia nyökkäsi Lilylle, joka sanoi että lähtisivät jos joutuisivat odottamaan Arania vielä kauankin ja Ophelia istahti tämän suuren kiven juurelle, Lilyn viereen joka tosin enneminkin nojasi kiveen kun istui sen juurella.
Seurasi hiljaisuus, kukaan ei sanonut mitään ja Ophelia ajatteli käyttää aikaansa hyväkseen taas pirtelemällä maahan ylimääräisiä rinkuloitaan ja mutkia mutkienkin jälkeen, menisihän kaikki niin kuten sovittiin? Aran saattoi ehkä olla hieman arvaamaton tyyppi... Ainakin Opheliasta... Ja Ophelia ei ollut muutenkaan jättänyt kovinkaan hyvää muistoa itsestään Aranille sitten viimekerran.
//o___o//
Opheliakin vilkaisi Lilyn mukana heidän takana kävelevään haltijaan joka oli päästänyt jonkinlaisen murahduksen. Tosin Ophelia käänsi päänsä pian takaisin tajutessaan että tämä oli mitä ilmeisemmin kuullut mitä Ophelia oli sanonut, haltijoille oli siis parempi kuulokin mitä ihmisillä... Art taas käski tätä olla yleistämättä, kaikki haltijat eivät siis vihaisi ihmisiä? Ophelia oli ainakin käsittänyt että sodassa, ihmisten kuului vihata haltijoita ja haltijoiden taas ihmisiä, tosin Ophelialla oli tämän päälle vielä omat syynsä, mutta yllättyi kuullessaan ettei Arathetilla olisi heitä mitään vastaan, muuta kuin kuningasta ja tämän sotilaita... Amond jäi manaamaan jotain itsekseen eikä puuttunut enää asiaan. Ophelia ei enää Amondiin katsahtanut joka tuntui vihaavan kaikkia, vaan otti nopeita askeli Lilyn mukansa tästä kauemmaksi kunnes nämä saapuisivat metsä aukealle.
Kukaan ei puhunut mitään, he kaikki vain kävelivät kunnes saapuivat metsäaukealle... Opheliakin piti visusti suunsa kiinni, tosin ei tällä mitään sanomista ollutkaan. Ophelia oli muistanut metsän varjoisaksi ja synkäksi, johtuen siitä että tämä ja Black olivat joutuneet aikoinaan vaeltelemaan pitkin vanhaa metsää joka oli karu ja kuollut... Nyt metsä osottautui valoisaksi ja eloisaksi. Pitkät, vihreät ruohonkorret kaartelivat sivulta toiselle pienten tuulahduksien mukana ja lampi heijasti auringon säteilevää valoa ja linnut sirpittivät iloiseseti, aivan samalla lailla miten ne sirpittivät Ophelian ikkunan takana tämän herätessä.
He olivat nyt sitten pysähtyneet aukiolle, suuren kiven luokse joka heijastui lammesta sen vierellä, mutta ketään ei näkynyt heidän lisäkseen, tulisi siis kestämään enintään puoli tuntia ennenkuin Aran ilmestyisi, näin ainakin Artin mukaan.
Ophelia katseli ympärilleen, tuntien olonsa yhä epämukavaksi näiden kahden haltijan takia, erityisesti Amodin jolla näytti olevan enemmänkin heitä vastaan mitä Artilla. Ophelia nyökkäsi Lilylle, joka sanoi että lähtisivät jos joutuisivat odottamaan Arania vielä kauankin ja Ophelia istahti tämän suuren kiven juurelle, Lilyn viereen joka tosin enneminkin nojasi kiveen kun istui sen juurella.
Seurasi hiljaisuus, kukaan ei sanonut mitään ja Ophelia ajatteli käyttää aikaansa hyväkseen taas pirtelemällä maahan ylimääräisiä rinkuloitaan ja mutkia mutkienkin jälkeen, menisihän kaikki niin kuten sovittiin? Aran saattoi ehkä olla hieman arvaamaton tyyppi... Ainakin Opheliasta... Ja Ophelia ei ollut muutenkaan jättänyt kovinkaan hyvää muistoa itsestään Aranille sitten viimekerran.
//o___o//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2008, 23:03
Art, Aran, Lily
Lily huokaisi syvään ja alkoi katselemaan kun Ophelia piirteli. Hän itse ei ollut kovinkaan lahjakas piirtäjä, mutta tykkäsi katsella jos joku muu piirsi.
"Mitä sinä piirrät?" Art kysyi aivan Lilyn korvanjuuressa, saaden Lilyn kavahtamaan kauemmas ja kaatumaan pehmeään nurmikkoon.
Art oli taas hiipinyt näiden taakse kiven päälle ja katseli kyykyssä Ophelian piirustuksia. Lily mulkaisi Arttia vihaisesti kun tämä naurahti Lilyn kaatuessa.
"Älä tee noin!" Lily sanoi istuessaan maassa, nojaten takakenossa käsiinsä.
"hm, ei teillä ole mitään pelättävää" Art sanoi laskeutuessaan kiveltä alas.
Art käveli Lilyn eteen ja ojensi tälle kätensä. Lily katsoi Arttia ja sitten kättä, mutta lopulta tarttui siihen ja Art veti hänet ylös. Lily pyyhki takamustaan ja käsiään, samalla kun Art meni takaisin kiven luo ja nojasi siihen.
"Oli tai ei, kyllä siinä kuka tahansa pelästyisi jos vieras mies hiipii selän taakse" Lily sanoi kävellessään Ophelian viereen.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikyttää" Art sanoi hymyillen.
Lily tunsi olonsa epämukavaksi, mutta Artin rauhallisuus ja ystävällisyys saivat hänet rauhoittumaan. Ehkä kaikki haltijat eivät olleetkaan pahoja? Ei Lily ainakaan Artista uskoisi..
"Mitä sinä piirrät?" Art kysyi uudestaan Ophelialta.
Amod hyppäsi alas kiveltä ja seisoi suorassa katsellen metsään. Art käänsi katseensa metsään ja suoristi siinä samassa selkänsä ja irrottautui kivestä. Lily vilkuili Artin selän takaa mitä metsässä oli.. mutta eihän siihen tarvittu edes neroa tajuamaan kuka tuli, Aran. Aretha oli Aranin mukana, vaikka tätä ei tarvittaisikaan metsässä, mutta varmuuden vuoksi hän oli lähtenyt Aranin mukaan. Nämä ratsastivat hevosilla.. tai ne näyttivät hevosilta aluksi, mutta kun he tulivat lähemmäksi, Lily huomasi että nämä valkoiset hevoset olivatkin yksisarvisia. Aranilla oli päällään pitkä vaalean harmaa viitta, huppu oli laskettu hartioille ja viitan alta saattoi nähdä vihreän asun.
Lilyn sydän hakkasi. Tämä tuntui juuri nyt ERITTÄIN huonolta idealta, mitä jos haltijat valehtelivat? Kuten sanottu, sodassa kaikki on sallittua, mutta kai näistä nyt sen verran rehellisyyttä löytyi? Lily puristi soittorasiaa mitä lähemmäksi Aran tuli ja lopulta tämä laskeutui ratsailta, parin metrin päähän Artista. Art kumarsi Aranille joka nyökkäsi tälle vastaukseksi.
Sitten Aran vilkaisi Artin olan yli Lilyä ja sillä hetkellä, kun heidän katseensa kohtasivat, Lily tunsi palan kurkussaan. Hänen kätensä alkoivat hikoilla ja jalat täristä (erittäin huomaamattomasti). Aran hymyili, mutta Lily ei osannut sanoa oliko se lempeää hymyä.
Art selitti tilanteen Aranille, kertoi tälle kaikki säännöt mitä oli sovittu, myös sen, ettei Aran saisi mennä kahta metriä lähemmäksi Lilyä ilman tämän lupaa. Aran nyökkäsi merkiksi siitä että ymmärsi ja hyväksyi ehdot, se helpotti Lilyn mieltä hieman, mutta vain vähän.
Sitten Art käveli Aranin vierelle, jättäen Aranin ja Lilyn väliin "tyhjän tilan".
"Mukava nähdä sinua taas" Aran sanoi Lilylle.
"ei voi sanoa samaa..." Lily sai sanotuksi.
"Mukava myös nähdä teitä papitar" Aran sanoi nyökäten tälle pienesti.
// ^^' //
Lily huokaisi syvään ja alkoi katselemaan kun Ophelia piirteli. Hän itse ei ollut kovinkaan lahjakas piirtäjä, mutta tykkäsi katsella jos joku muu piirsi.
"Mitä sinä piirrät?" Art kysyi aivan Lilyn korvanjuuressa, saaden Lilyn kavahtamaan kauemmas ja kaatumaan pehmeään nurmikkoon.
Art oli taas hiipinyt näiden taakse kiven päälle ja katseli kyykyssä Ophelian piirustuksia. Lily mulkaisi Arttia vihaisesti kun tämä naurahti Lilyn kaatuessa.
"Älä tee noin!" Lily sanoi istuessaan maassa, nojaten takakenossa käsiinsä.
"hm, ei teillä ole mitään pelättävää" Art sanoi laskeutuessaan kiveltä alas.
Art käveli Lilyn eteen ja ojensi tälle kätensä. Lily katsoi Arttia ja sitten kättä, mutta lopulta tarttui siihen ja Art veti hänet ylös. Lily pyyhki takamustaan ja käsiään, samalla kun Art meni takaisin kiven luo ja nojasi siihen.
"Oli tai ei, kyllä siinä kuka tahansa pelästyisi jos vieras mies hiipii selän taakse" Lily sanoi kävellessään Ophelian viereen.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikyttää" Art sanoi hymyillen.
Lily tunsi olonsa epämukavaksi, mutta Artin rauhallisuus ja ystävällisyys saivat hänet rauhoittumaan. Ehkä kaikki haltijat eivät olleetkaan pahoja? Ei Lily ainakaan Artista uskoisi..
"Mitä sinä piirrät?" Art kysyi uudestaan Ophelialta.
Amod hyppäsi alas kiveltä ja seisoi suorassa katsellen metsään. Art käänsi katseensa metsään ja suoristi siinä samassa selkänsä ja irrottautui kivestä. Lily vilkuili Artin selän takaa mitä metsässä oli.. mutta eihän siihen tarvittu edes neroa tajuamaan kuka tuli, Aran. Aretha oli Aranin mukana, vaikka tätä ei tarvittaisikaan metsässä, mutta varmuuden vuoksi hän oli lähtenyt Aranin mukaan. Nämä ratsastivat hevosilla.. tai ne näyttivät hevosilta aluksi, mutta kun he tulivat lähemmäksi, Lily huomasi että nämä valkoiset hevoset olivatkin yksisarvisia. Aranilla oli päällään pitkä vaalean harmaa viitta, huppu oli laskettu hartioille ja viitan alta saattoi nähdä vihreän asun.
Lilyn sydän hakkasi. Tämä tuntui juuri nyt ERITTÄIN huonolta idealta, mitä jos haltijat valehtelivat? Kuten sanottu, sodassa kaikki on sallittua, mutta kai näistä nyt sen verran rehellisyyttä löytyi? Lily puristi soittorasiaa mitä lähemmäksi Aran tuli ja lopulta tämä laskeutui ratsailta, parin metrin päähän Artista. Art kumarsi Aranille joka nyökkäsi tälle vastaukseksi.
Sitten Aran vilkaisi Artin olan yli Lilyä ja sillä hetkellä, kun heidän katseensa kohtasivat, Lily tunsi palan kurkussaan. Hänen kätensä alkoivat hikoilla ja jalat täristä (erittäin huomaamattomasti). Aran hymyili, mutta Lily ei osannut sanoa oliko se lempeää hymyä.
Art selitti tilanteen Aranille, kertoi tälle kaikki säännöt mitä oli sovittu, myös sen, ettei Aran saisi mennä kahta metriä lähemmäksi Lilyä ilman tämän lupaa. Aran nyökkäsi merkiksi siitä että ymmärsi ja hyväksyi ehdot, se helpotti Lilyn mieltä hieman, mutta vain vähän.
Sitten Art käveli Aranin vierelle, jättäen Aranin ja Lilyn väliin "tyhjän tilan".
"Mukava nähdä sinua taas" Aran sanoi Lilylle.
"ei voi sanoa samaa..." Lily sai sanotuksi.
"Mukava myös nähdä teitä papitar" Aran sanoi nyökäten tälle pienesti.
// ^^' //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 28 Tammi 2008, 23:55
Ophelia
Opheliakaan ei ollut mikään maailman paras piirtäjä ja siksi piirtelikin aina jotain epämääräistä missä ei ollut päätä eikä häntää. Ophelia tosin havahtui Artin ääneen, mutta ennenkun ehti vastata saatika katsoa tähän, Lily oli jo kaatunut pehmeälle nurmikolle ja Ophelia jäi tuijottamaan tätä silmät pyöreinä kun tämä mulkaisi Artia vihaisesti kun tämä oli näkyä mennyt nauramaan. Ophelia seurasi hiljaa kun Art laskeutui kiveltä ja auttoi Lilyn ylös kun oli tämän kerran kaatanutkin ja tämä vielä sanoi ettei heillä mitään pelättävää ollut...
Ophelia ei nyt tiennyt luottiko tuohon vai ei, Art vaikutti hyvin ystävälliseltä haltijaksi... Tosin olihan heitä kohdeltu muutenkin aika hyvin kun he olivat olleet näiden vankeina, mutta silti Ophelia ei voinut sata prosenttisesti luottaa omaan saatika Lilyn turvallisuuteen, ei ainakaan vielä, vasta sitten kun asia olisi saatu pois alta ja he olisivat jo kaukana haltijoista.
Ophelia seurasi tapahtumia vielä hiljaa, kunnes Lily tuli takaisin tämän vierelle, nojaten jälleen suureen kiveen.
"En.. En tiedä itsekään." Ophelia vastasi ja jatkoi mutkien ja kaarteiden piirtoa, kunnes ei enää ylettänyt jatkamaan mihinkään suuntaan ilman että vaihtaisi asentoaan. Samassa Amond loikkasi alas kiveltä ja nyt Art että Lilykin tähystelivät metsään ja kauaa kunnes Opheliakin saattoi nähdä kahden hahmon lähestyvän heitä metsän siimeksistä. Ophelia nousi ylös, siisti hamettaan ja astui nopeasti Lilyn vierelle, laskien samalla huppunsa alas. Se oli Aran ja kolmas haltijoista joka oli mennyt Aranille viestiä viemään... Ophelia nielaisi, Aran oli viimeinen henkilö maailmassa jonka Ophelia mieluusti näkisi... Jopa tee hetki Hukan kanssa ei kuulostanut ollenkaan hullummalta verrattuna tähän, mutta Ophelia pysyi hiljaa jos jotain suurempaa tulisi tapahtumaan.
Tosin, heti kun Ophelia näki että hevoset joilla nämä kaksi haltijaa ratsastivat, olivatkin yksisarvisia, Ophelian silmät suurenivat ja pidätteli hymyään, Anemone oisi varmasti tehnyt mitä tahansa nähdäkseen yksisarvisen näinkin läheltä! Tosin, Lilyn hermostuneisuus joka suorastaan säteili tästä sai Ophelian katseen herpaantumaan yksisarvisista tähän. Lilylle tämä oli varmasti vaikeinta ja tämä olikin yksi syy miksi Ophelia oli tämän mukaan tullut, jos nyt hänen seuransa asiaa auttoi? No olivathan he parhaita ystäviä ja kyllä ainakin Lilyn läsnäolo sai Ophelian olon turvallismmaksi mitä se olisi ilman tätä.
Art selitti mitä ilmeisemmin ehtoja Aranille jotka he olivat kylällä keskenään sopineet ja Aran nyökkäsi, mitä ilmeisemmin hyväksyen myöskin ehdot, mikä helpotti Opheliankin mieltä, siis jos Aran nyt tulisi sanansa myös pitämään. Tämä ei saanut tulla kahta metriä lähemmäksi Lilyä ja tämän oli päästettävä heidät lähtemään heti kun Lily oli asiansa esitetyksi saanut. Puhuttuaan, Art väisti mennen Aranin vierelle, jättäen tämän ja Lilyn välille sen parin metrin rajan joka sopimukseen oli kuulunut. Ophelia pysyi Lilyn vierellä ja seurasi kuinka nämä tervehtivät toisiaan, tosin Lily teki varsin selväksi ettei ollut mielissään Aranin jälleen näkemisestä...
"ymn.." Ophelia ymisi katsoessaan Arania silmiin vastaukseksi ja siirsi kätensä selkänsä taakse, pistäen sormensa ristiin ja katsahti lopulta hänen vierellä olevaan Lilyyn. Nyt oli tämän vuoro esittää asiansa, miksi he olivat tulleet, pyytää Arania lopettamaan ja palauttaa tämän soittorasia...
//:]]]//
Opheliakaan ei ollut mikään maailman paras piirtäjä ja siksi piirtelikin aina jotain epämääräistä missä ei ollut päätä eikä häntää. Ophelia tosin havahtui Artin ääneen, mutta ennenkun ehti vastata saatika katsoa tähän, Lily oli jo kaatunut pehmeälle nurmikolle ja Ophelia jäi tuijottamaan tätä silmät pyöreinä kun tämä mulkaisi Artia vihaisesti kun tämä oli näkyä mennyt nauramaan. Ophelia seurasi hiljaa kun Art laskeutui kiveltä ja auttoi Lilyn ylös kun oli tämän kerran kaatanutkin ja tämä vielä sanoi ettei heillä mitään pelättävää ollut...
Ophelia ei nyt tiennyt luottiko tuohon vai ei, Art vaikutti hyvin ystävälliseltä haltijaksi... Tosin olihan heitä kohdeltu muutenkin aika hyvin kun he olivat olleet näiden vankeina, mutta silti Ophelia ei voinut sata prosenttisesti luottaa omaan saatika Lilyn turvallisuuteen, ei ainakaan vielä, vasta sitten kun asia olisi saatu pois alta ja he olisivat jo kaukana haltijoista.
Ophelia seurasi tapahtumia vielä hiljaa, kunnes Lily tuli takaisin tämän vierelle, nojaten jälleen suureen kiveen.
"En.. En tiedä itsekään." Ophelia vastasi ja jatkoi mutkien ja kaarteiden piirtoa, kunnes ei enää ylettänyt jatkamaan mihinkään suuntaan ilman että vaihtaisi asentoaan. Samassa Amond loikkasi alas kiveltä ja nyt Art että Lilykin tähystelivät metsään ja kauaa kunnes Opheliakin saattoi nähdä kahden hahmon lähestyvän heitä metsän siimeksistä. Ophelia nousi ylös, siisti hamettaan ja astui nopeasti Lilyn vierelle, laskien samalla huppunsa alas. Se oli Aran ja kolmas haltijoista joka oli mennyt Aranille viestiä viemään... Ophelia nielaisi, Aran oli viimeinen henkilö maailmassa jonka Ophelia mieluusti näkisi... Jopa tee hetki Hukan kanssa ei kuulostanut ollenkaan hullummalta verrattuna tähän, mutta Ophelia pysyi hiljaa jos jotain suurempaa tulisi tapahtumaan.
Tosin, heti kun Ophelia näki että hevoset joilla nämä kaksi haltijaa ratsastivat, olivatkin yksisarvisia, Ophelian silmät suurenivat ja pidätteli hymyään, Anemone oisi varmasti tehnyt mitä tahansa nähdäkseen yksisarvisen näinkin läheltä! Tosin, Lilyn hermostuneisuus joka suorastaan säteili tästä sai Ophelian katseen herpaantumaan yksisarvisista tähän. Lilylle tämä oli varmasti vaikeinta ja tämä olikin yksi syy miksi Ophelia oli tämän mukaan tullut, jos nyt hänen seuransa asiaa auttoi? No olivathan he parhaita ystäviä ja kyllä ainakin Lilyn läsnäolo sai Ophelian olon turvallismmaksi mitä se olisi ilman tätä.
Art selitti mitä ilmeisemmin ehtoja Aranille jotka he olivat kylällä keskenään sopineet ja Aran nyökkäsi, mitä ilmeisemmin hyväksyen myöskin ehdot, mikä helpotti Opheliankin mieltä, siis jos Aran nyt tulisi sanansa myös pitämään. Tämä ei saanut tulla kahta metriä lähemmäksi Lilyä ja tämän oli päästettävä heidät lähtemään heti kun Lily oli asiansa esitetyksi saanut. Puhuttuaan, Art väisti mennen Aranin vierelle, jättäen tämän ja Lilyn välille sen parin metrin rajan joka sopimukseen oli kuulunut. Ophelia pysyi Lilyn vierellä ja seurasi kuinka nämä tervehtivät toisiaan, tosin Lily teki varsin selväksi ettei ollut mielissään Aranin jälleen näkemisestä...
"ymn.." Ophelia ymisi katsoessaan Arania silmiin vastaukseksi ja siirsi kätensä selkänsä taakse, pistäen sormensa ristiin ja katsahti lopulta hänen vierellä olevaan Lilyyn. Nyt oli tämän vuoro esittää asiansa, miksi he olivat tulleet, pyytää Arania lopettamaan ja palauttaa tämän soittorasia...
//:]]]//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 29 Tammi 2008, 00:23
Aran, Art, Lily
Aran hymähti ja siirsi kätensä selkänsä taakse ja katsoi Lilyn käsissä olevaa soittorasiaa.
"Ai se on sinulla.. etsinkin sitä lähtönne jälkeen" Aran sanoi.
Lily nielaisi, otti pari askelta lähemmäksi Arania ja ojensi kätensä suoraksi, tarjoten näin soittorasiaa takaisin Aranille. Aran vilkaisi rasiaa, ojensi molemmat kätensä ja painoi Lilyn käden nyrkkiin soittorasian ympärille. Lily kavahti Aranin kosketusta, mutta ei sentään lähtenyt juoksemaan kirkuen.
"Pidä sinä se" Aran sanoi irroittaessaan kätensä Lilystä.
"Ei siitä ole minulle mitään hyötyä kun en saa sitä edes auki" Lily sanoi avatessaan kätensä ja tarjosi soittorasiaa taas Aranille.
Aran hymyili ja kaivoi taskustaan rannekorun, missä oli soittorasian avain ja laski sen Lilyn kädelle. Lily katsoi ihmeissään Arania ja soittoraisaa.
"Nyt saat sen auki" Aran sanoi laittaen kätensä takaisin selkänsä taakse.
Lily otti askeleen takaisin Ophelian vierelle ja toi kätensä lähelle itseään, katsellen soittorasiaa ja rannekorua. Lopulta hän laittoi molemmat taskuunsa, sen enempää sanomatta.
"Kuinka olet voinut?" Aran kysyi ja Lily nosti katseensa häneen.
"Katsotaas... ensiksi joku pirun vampyyri hakkaa mieheni lähes kuoliaakse, veljeni lyö minua hääpäivänäni, hovimestari yrittää myrkyttää mieheni, mutta onnistuukin sotkemaan hänen ja minun lasini, tappaen samalla vauvani josta jäi erittäin epämukavat muistot ja kaikenlisäksi joku hullu suippokorva lähettää minulle painajaisia, etten varmasti saa nukuttua yhtäkään yötä levollisesti, joten ihan hyvin tässä!" Lily sanoi ristien kätensä puuskaan.
Aranin ilme oli neutraali, mutta sitten se muuttui kysyväksi.
"vauva?" Aran kysyi ja Lily läpsäisi otsaansa.
"Niin! Pieni ihminen joka syntyy 9 kuukauden pääst--"
"Kyllä minä tiedän mikä vauva on!" Aran keskeytti Lilyn "Kuka isä oli?".
"Täysin tuntematon talonpoika... Black tietysti!" Lily vastasi.
Aran jäi tuijottamaan Lilyä. Hän ei pitänyt ajatuksesta että Lily ja... no ettei Lily enää ollut neitsyt.
"Mutta se ei ollut pääasia nyt" Lily aloitti " Haluan että lopetat unieni manipuloimisen. Haluan nukkua yöni rauhassa, enkä nähdä sellaisia painajaisia. Mihin sinä edes pyrit niillä?" Lily kysyi lopuksi.
Art ei tiennyt että Aran oli 'kiusannut' Lilyä unissa. Nyt hän katsoikin Arania kysyvästi tämän viereltä ja odotti että kuningas vastaisi jotain. Aran otti askeleen lähemmäksi, mutta Art tarttui tätä olkapäästä.
"Säännöt" Art huomautti kun Aran vilkaisi häntä.
Aran siirsi katseensa takaisin Lilyyn joka oli ottanut askeleen taaksepäin ja katsoi nyt varuillaan Arania, valmiina lähtemään juoksuun.
"Miksi?" Lily kysyi hiljaa.
"En itsekkään tiedä.." Aran vastasi ja Lily ei todellakaan ollut tyytyväinen siihen vastaukseen.
// :>>> //
Aran hymähti ja siirsi kätensä selkänsä taakse ja katsoi Lilyn käsissä olevaa soittorasiaa.
"Ai se on sinulla.. etsinkin sitä lähtönne jälkeen" Aran sanoi.
Lily nielaisi, otti pari askelta lähemmäksi Arania ja ojensi kätensä suoraksi, tarjoten näin soittorasiaa takaisin Aranille. Aran vilkaisi rasiaa, ojensi molemmat kätensä ja painoi Lilyn käden nyrkkiin soittorasian ympärille. Lily kavahti Aranin kosketusta, mutta ei sentään lähtenyt juoksemaan kirkuen.
"Pidä sinä se" Aran sanoi irroittaessaan kätensä Lilystä.
"Ei siitä ole minulle mitään hyötyä kun en saa sitä edes auki" Lily sanoi avatessaan kätensä ja tarjosi soittorasiaa taas Aranille.
Aran hymyili ja kaivoi taskustaan rannekorun, missä oli soittorasian avain ja laski sen Lilyn kädelle. Lily katsoi ihmeissään Arania ja soittoraisaa.
"Nyt saat sen auki" Aran sanoi laittaen kätensä takaisin selkänsä taakse.
Lily otti askeleen takaisin Ophelian vierelle ja toi kätensä lähelle itseään, katsellen soittorasiaa ja rannekorua. Lopulta hän laittoi molemmat taskuunsa, sen enempää sanomatta.
"Kuinka olet voinut?" Aran kysyi ja Lily nosti katseensa häneen.
"Katsotaas... ensiksi joku pirun vampyyri hakkaa mieheni lähes kuoliaakse, veljeni lyö minua hääpäivänäni, hovimestari yrittää myrkyttää mieheni, mutta onnistuukin sotkemaan hänen ja minun lasini, tappaen samalla vauvani josta jäi erittäin epämukavat muistot ja kaikenlisäksi joku hullu suippokorva lähettää minulle painajaisia, etten varmasti saa nukuttua yhtäkään yötä levollisesti, joten ihan hyvin tässä!" Lily sanoi ristien kätensä puuskaan.
Aranin ilme oli neutraali, mutta sitten se muuttui kysyväksi.
"vauva?" Aran kysyi ja Lily läpsäisi otsaansa.
"Niin! Pieni ihminen joka syntyy 9 kuukauden pääst--"
"Kyllä minä tiedän mikä vauva on!" Aran keskeytti Lilyn "Kuka isä oli?".
"Täysin tuntematon talonpoika... Black tietysti!" Lily vastasi.
Aran jäi tuijottamaan Lilyä. Hän ei pitänyt ajatuksesta että Lily ja... no ettei Lily enää ollut neitsyt.
"Mutta se ei ollut pääasia nyt" Lily aloitti " Haluan että lopetat unieni manipuloimisen. Haluan nukkua yöni rauhassa, enkä nähdä sellaisia painajaisia. Mihin sinä edes pyrit niillä?" Lily kysyi lopuksi.
Art ei tiennyt että Aran oli 'kiusannut' Lilyä unissa. Nyt hän katsoikin Arania kysyvästi tämän viereltä ja odotti että kuningas vastaisi jotain. Aran otti askeleen lähemmäksi, mutta Art tarttui tätä olkapäästä.
"Säännöt" Art huomautti kun Aran vilkaisi häntä.
Aran siirsi katseensa takaisin Lilyyn joka oli ottanut askeleen taaksepäin ja katsoi nyt varuillaan Arania, valmiina lähtemään juoksuun.
"Miksi?" Lily kysyi hiljaa.
"En itsekkään tiedä.." Aran vastasi ja Lily ei todellakaan ollut tyytyväinen siihen vastaukseen.
// :>>> //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 29 Tammi 2008, 01:21
Ophelia
Ophelia jäi paikallensa seisomaan kun Lily lähti ottamaan pari askelta Arania kohti ja ojensi tälle soittorasiaa jotta tämä ottaisi sen vastaan ja pitäisi hyvänään. Tosin Aran ei tehnyt mitään muuta kuin vilkaissut Lilyn käsissä olevaa rasiaa ja painoi lopulta kätensä tämän käsien päälle. Ophelia katsoi hieman jännittyneenä sitä kuinka lähellä Lily nyt Arania oli ja toivoi että tämä vetäytyisi takaisin...
Aran pyysi Lilyä pitämään soittorasia ja irrotti otteen tästä... Opheliaa katsoi tilannetta epäilevästi ja Lily huomautti Aranille että vaikka rasian pitäisikin, tämä ei saisi sitä auki... Aran vain hymyili ja alkoi kaivelemaan taskujaan, hetken Ophelian olisi tehnyt mieli kävellä Lilyn vierelle, mutta päätti odottaa kunnes tämä tulisi takaisin hänen luokseen.
Aran otti esille sen saman rannekorun jonka Opheliakin oli aikaisemmin Lilyn ranteessa nähnyt ja Aran ojensi tämän tälle ja hetken aikaa Lilykin sai asiaa ihmetellä...
Lopulta Lily otti pari askelta taaksepäin Ophelian vierelle, soittorasia oli jäänyt tälle mutta oltiin päästy jopa näin pitkälle ilman suurempaa draamaa... Ophelia seurasi Lilyä katseellaan siihen asti kunnes tämä laittoi soittorasian että rannekorun taskuun, tulkiten jotain tästä, tuloksetta kuitenkin ja katsahti Lilyn mukana takaisin Araniin.
Aran kysyi että miten Lily oli voinut ja Lilyhän kertoi! Ensinnäkin sen kuinka he olivat törmäänneet Hukkaan joka oli melkein tappanut Blackin, kuinka Henry oli mennyt lyömään Lilyä tämän hääpäivänä ja vieläpä kirkossa, kuinka Ben yritti myrkyttää Blackin Henryn käskemänä mutta mennytkin vahingossa myrkyttämään Lilyn ja samalla tappanut tämän syntymättömän lapsen ja vielä sen kuinka oli nähnyt painajaisia lähes joka yö jonkun hullun *KöhAraninKöh* suippokorvan toimesta.
Ophelia katsahti nyt Araniin nähdäkseen tämän ilmeen Lilyn lueteltua kaiken tuon. Tämän ilme oli mitään sanomaton, kunnes se muuttui kysyväksi ja Ophelia katsahti sivulle, vauva oli ollut Aranille vielä täysin pimennossa.
Lily läpsäisi otsaanta, saaden Ophelian kääntämään tähän katseensa ja sitten Araniin jolle Lily selitti mikä vauva ylipäätänsä oli ja Aran kivahti että tiesi varsin hyvä mikä vauva oli, mutta kun ei Lilyn raskaudesta ollut koskaan kuullutkaan niin oli asiaa kysynyt... Tosin lapsen isä oli Black, mikä tuskin ilahdutti Arania, saatika se että Lily ei enää ollut koskematon.
Ophelian ilme oli neutraali, hänellä ei ollut asiaa saatika puuttumista tähän, varsinkaan kun Lily osasi hoitaa asian hyvin itsekin ja ei Ophelia sitä ollenkaan epäillytkään ja siksi hymyilikin pienesti tälle, vaikkei tähän katsonutkaan. Oli hetken hiljaista, kunnes Lily avasi jälleen suunsa, mainiten nyt painajaiset ja halusi että Aran lopettaisi niiden 'lähettelemisen'. Ophelia tarkkaili tämän ilmeitä, hän ei arastanut katsoa Araniin, olihan tämän kanssa tultu jopa kinattua, mutta Opheliaan silmään osui ennemminkin nyt Arathet joka katsoi Arania nyt kysyvästi, ilmeisesti tietämättömänä siitä että Aran oli mennyt manipuloimaan Lilyn unia.
Ophelia otti askeleen taaksepäin siinä missä Lilykin, Aranin yrittäessä lähestyä tätä kunnes Art muistutti tätä säännöistä ja samalla Ophelia oli ottanut nyt Lilyn hameenhelmasta kiinni josta oli pysynyt irrottautuneena jo hyvänkin aikaa.
Ophelia katseli Arania vakavana ttä varuillaan siinä missä Lilykin ja tämä kysyikin uudestaan että miksi Aran häntä niillä unilla niin häntä piinasi? Ophelia katseli näitä kahta hiljaa, tunnelma alkoi kireytyä, varsinkin kun Aran sanoi ettei tietänyt itsekään mihin lähettämillään unilla oikein yritti pyrkiä ja Lily oli selvästi kaikkea muuta kuin tyytyväinen tämän vastaukseen. Kukaan ei sanonut hetkeen mitään ja Ophelia pyöritteli jalkaansa maassa.
"Sanoit... Siis Lilyn unessa... Että kun hän täyttäisi seitsemäntoista... Niin tulisit ja hakisit hänet." Ophelia aloitti, miettien että kannattiko hänen edes avata suutansa ollenkaan tämän suhteen, mutta kun minnekään ei päästy niin Ophelia ajatteli avata omankin suunsa.
"Aiotko sinä?" Ophelia kysyi ja katsahti nyt suoraan Araniin ja jäi odottamaan tämän vastausta.
Helga oli sanonut että vain osa Lilyn painajaisista olivat unta, mutta jokin oli totta? Oliko ne osat totta mitä Aran oli tosissaan tarkoittanut ja loput pelkkää pelottelua vai johtuiko muu uni sitten Lilyn omasta stressistä? Sitä Ophelia ei tiennyt, mutta eiköhän tuokin vielä selviäisi...
//OPHELIA PUHUI!!//
Ophelia jäi paikallensa seisomaan kun Lily lähti ottamaan pari askelta Arania kohti ja ojensi tälle soittorasiaa jotta tämä ottaisi sen vastaan ja pitäisi hyvänään. Tosin Aran ei tehnyt mitään muuta kuin vilkaissut Lilyn käsissä olevaa rasiaa ja painoi lopulta kätensä tämän käsien päälle. Ophelia katsoi hieman jännittyneenä sitä kuinka lähellä Lily nyt Arania oli ja toivoi että tämä vetäytyisi takaisin...
Aran pyysi Lilyä pitämään soittorasia ja irrotti otteen tästä... Opheliaa katsoi tilannetta epäilevästi ja Lily huomautti Aranille että vaikka rasian pitäisikin, tämä ei saisi sitä auki... Aran vain hymyili ja alkoi kaivelemaan taskujaan, hetken Ophelian olisi tehnyt mieli kävellä Lilyn vierelle, mutta päätti odottaa kunnes tämä tulisi takaisin hänen luokseen.
Aran otti esille sen saman rannekorun jonka Opheliakin oli aikaisemmin Lilyn ranteessa nähnyt ja Aran ojensi tämän tälle ja hetken aikaa Lilykin sai asiaa ihmetellä...
Lopulta Lily otti pari askelta taaksepäin Ophelian vierelle, soittorasia oli jäänyt tälle mutta oltiin päästy jopa näin pitkälle ilman suurempaa draamaa... Ophelia seurasi Lilyä katseellaan siihen asti kunnes tämä laittoi soittorasian että rannekorun taskuun, tulkiten jotain tästä, tuloksetta kuitenkin ja katsahti Lilyn mukana takaisin Araniin.
Aran kysyi että miten Lily oli voinut ja Lilyhän kertoi! Ensinnäkin sen kuinka he olivat törmäänneet Hukkaan joka oli melkein tappanut Blackin, kuinka Henry oli mennyt lyömään Lilyä tämän hääpäivänä ja vieläpä kirkossa, kuinka Ben yritti myrkyttää Blackin Henryn käskemänä mutta mennytkin vahingossa myrkyttämään Lilyn ja samalla tappanut tämän syntymättömän lapsen ja vielä sen kuinka oli nähnyt painajaisia lähes joka yö jonkun hullun *KöhAraninKöh* suippokorvan toimesta.
Ophelia katsahti nyt Araniin nähdäkseen tämän ilmeen Lilyn lueteltua kaiken tuon. Tämän ilme oli mitään sanomaton, kunnes se muuttui kysyväksi ja Ophelia katsahti sivulle, vauva oli ollut Aranille vielä täysin pimennossa.
Lily läpsäisi otsaanta, saaden Ophelian kääntämään tähän katseensa ja sitten Araniin jolle Lily selitti mikä vauva ylipäätänsä oli ja Aran kivahti että tiesi varsin hyvä mikä vauva oli, mutta kun ei Lilyn raskaudesta ollut koskaan kuullutkaan niin oli asiaa kysynyt... Tosin lapsen isä oli Black, mikä tuskin ilahdutti Arania, saatika se että Lily ei enää ollut koskematon.
Ophelian ilme oli neutraali, hänellä ei ollut asiaa saatika puuttumista tähän, varsinkaan kun Lily osasi hoitaa asian hyvin itsekin ja ei Ophelia sitä ollenkaan epäillytkään ja siksi hymyilikin pienesti tälle, vaikkei tähän katsonutkaan. Oli hetken hiljaista, kunnes Lily avasi jälleen suunsa, mainiten nyt painajaiset ja halusi että Aran lopettaisi niiden 'lähettelemisen'. Ophelia tarkkaili tämän ilmeitä, hän ei arastanut katsoa Araniin, olihan tämän kanssa tultu jopa kinattua, mutta Opheliaan silmään osui ennemminkin nyt Arathet joka katsoi Arania nyt kysyvästi, ilmeisesti tietämättömänä siitä että Aran oli mennyt manipuloimaan Lilyn unia.
Ophelia otti askeleen taaksepäin siinä missä Lilykin, Aranin yrittäessä lähestyä tätä kunnes Art muistutti tätä säännöistä ja samalla Ophelia oli ottanut nyt Lilyn hameenhelmasta kiinni josta oli pysynyt irrottautuneena jo hyvänkin aikaa.
Ophelia katseli Arania vakavana ttä varuillaan siinä missä Lilykin ja tämä kysyikin uudestaan että miksi Aran häntä niillä unilla niin häntä piinasi? Ophelia katseli näitä kahta hiljaa, tunnelma alkoi kireytyä, varsinkin kun Aran sanoi ettei tietänyt itsekään mihin lähettämillään unilla oikein yritti pyrkiä ja Lily oli selvästi kaikkea muuta kuin tyytyväinen tämän vastaukseen. Kukaan ei sanonut hetkeen mitään ja Ophelia pyöritteli jalkaansa maassa.
"Sanoit... Siis Lilyn unessa... Että kun hän täyttäisi seitsemäntoista... Niin tulisit ja hakisit hänet." Ophelia aloitti, miettien että kannattiko hänen edes avata suutansa ollenkaan tämän suhteen, mutta kun minnekään ei päästy niin Ophelia ajatteli avata omankin suunsa.
"Aiotko sinä?" Ophelia kysyi ja katsahti nyt suoraan Araniin ja jäi odottamaan tämän vastausta.
Helga oli sanonut että vain osa Lilyn painajaisista olivat unta, mutta jokin oli totta? Oliko ne osat totta mitä Aran oli tosissaan tarkoittanut ja loput pelkkää pelottelua vai johtuiko muu uni sitten Lilyn omasta stressistä? Sitä Ophelia ei tiennyt, mutta eiköhän tuokin vielä selviäisi...
//OPHELIA PUHUI!!//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 29 Tammi 2008, 01:46
Art, Aran, Lily
Kaikki katsahtivat Opheliaan kun tämä aukaisi suunsa.
"Voisin viedä hänet vaikka heti jos haluan" Aran sanoi sen kummempia miettimättä.
"Säännöt!" Lily huomautti ja Aran mulkaisi häntä.
"Sodassa kaikki on sallittua ja jos neiti Scarlington ei ole vielä sattunut huomaamaan, me olemme sodassa" Aran sanoi ja tuuppaisi Artin käden pois olkapäältään.
"Se on ROUVA Black nykyään.." Lily huomautti ja laittoi kätensä lanteilleen.
"Ja jos minä jotakin halveksin niin ihmisiä, tai haltijoita, jotka eivät pidä lupauksiaan" Lily sanoi ja jäi tuijottamaan Arania.
"Minähän en luvannut mitään. Säännöt pitäisi laatia molempien osapuolten kesken ilman välikäsiä ja nythän minä en ollut paikalla, enhän?" Aran sanoi ja laittoi kätensä puuskaan.
Lily vilkaisi kysyvästi Arttia ohi Aranin. Art näytti vaivautuneelta ja haltija hieroi niskaansa.
"Tuo on kyllä totta..." Art sanoi katsoessaan yli kulmien Lilyä jonka leuka loksahti auki, nämä olivat huijanneet?!
Aran hymyili voitonriemuisesti ja Lily peruutti vetäen Ophelian mukanaan kauemmaksi, mutta tömähti vasten Amodin rintaa ja astui askeleen kauemmaksi 'hullusta' haltijasta.
"Se tulee olemaan LESKI rouva Black jos se meistä riippuu" Aran huomautti ja Lily tunsi pistoksen sydämmessään.
Lily nappasi Opheliaa ranteesta ja lähti juoksemaan sivullepäin, kohti metsää, kohti kylää. Aran napsautti sormiaan ja samassa Aretha oli yksisarivsensa kanssa Lilyn ja Ophelian edessä, tukkien viimeisenkin pakotien. Lily peruutti hitaasti, pitäen yhtä Ohpeliasta kiinni, mutta päästi lopulta irti kääntyessään kohti Arania.
"Päästä meidät menemään" Lily sanoi värisevällä äänellä, hän ei halunnut kokea tätä taas.
"herrani, päästäkää heidät" Art huomautti Aranin selän takaa ja sai Aranin kääntymään itseään kohti.
Aran katsoi kysyvästi Arttia joka seisoi suorana, mutta hänen kasvoistaan saattoi nähdä pientä pelkoa, siitä mitä Aran tulisi sanomaan tai tekemään.. mutta Aran vain hymyili? Art meni hämilleen, hän ei tiennyt miksi Aran hymyili tälle, vaikka tämä oli juuri ehdottanut jotain mitä Aran ei tulisi hyväksymään.
"Et ole muuttunut yhtään. Olet liian kiltti Arathet" Aran sanoi ja kääntyi kohti kaksikkoa.
Lily kaivoi soittorasian taskustaa ja heitti sen kohti Arania, joka väisti rasian yhdellä pienellä pään liikkeellä.. mutta rasia kopsahti Arttia otsaan ja sai aikaan luisen kolahduksen.
"auh...." Art sanoi puoliääneen hieroen otsaansa ja näki kuinka hän kirosi äänettömästi.
"Anteeksi, ei pitänyt osua sinuun.." Lily huikkasi Artille joka näytti vain peukaloa, osoittaakseen että asia oli OK.
"Suosiolla?" Aran kysyi ja Lily tunsi kuinka hänen silmänsä alkoivat kostua.
// OMG! SHE'S ALIVE!! paarteeeh!! //
Kaikki katsahtivat Opheliaan kun tämä aukaisi suunsa.
"Voisin viedä hänet vaikka heti jos haluan" Aran sanoi sen kummempia miettimättä.
"Säännöt!" Lily huomautti ja Aran mulkaisi häntä.
"Sodassa kaikki on sallittua ja jos neiti Scarlington ei ole vielä sattunut huomaamaan, me olemme sodassa" Aran sanoi ja tuuppaisi Artin käden pois olkapäältään.
"Se on ROUVA Black nykyään.." Lily huomautti ja laittoi kätensä lanteilleen.
"Ja jos minä jotakin halveksin niin ihmisiä, tai haltijoita, jotka eivät pidä lupauksiaan" Lily sanoi ja jäi tuijottamaan Arania.
"Minähän en luvannut mitään. Säännöt pitäisi laatia molempien osapuolten kesken ilman välikäsiä ja nythän minä en ollut paikalla, enhän?" Aran sanoi ja laittoi kätensä puuskaan.
Lily vilkaisi kysyvästi Arttia ohi Aranin. Art näytti vaivautuneelta ja haltija hieroi niskaansa.
"Tuo on kyllä totta..." Art sanoi katsoessaan yli kulmien Lilyä jonka leuka loksahti auki, nämä olivat huijanneet?!
Aran hymyili voitonriemuisesti ja Lily peruutti vetäen Ophelian mukanaan kauemmaksi, mutta tömähti vasten Amodin rintaa ja astui askeleen kauemmaksi 'hullusta' haltijasta.
"Se tulee olemaan LESKI rouva Black jos se meistä riippuu" Aran huomautti ja Lily tunsi pistoksen sydämmessään.
Lily nappasi Opheliaa ranteesta ja lähti juoksemaan sivullepäin, kohti metsää, kohti kylää. Aran napsautti sormiaan ja samassa Aretha oli yksisarivsensa kanssa Lilyn ja Ophelian edessä, tukkien viimeisenkin pakotien. Lily peruutti hitaasti, pitäen yhtä Ohpeliasta kiinni, mutta päästi lopulta irti kääntyessään kohti Arania.
"Päästä meidät menemään" Lily sanoi värisevällä äänellä, hän ei halunnut kokea tätä taas.
"herrani, päästäkää heidät" Art huomautti Aranin selän takaa ja sai Aranin kääntymään itseään kohti.
Aran katsoi kysyvästi Arttia joka seisoi suorana, mutta hänen kasvoistaan saattoi nähdä pientä pelkoa, siitä mitä Aran tulisi sanomaan tai tekemään.. mutta Aran vain hymyili? Art meni hämilleen, hän ei tiennyt miksi Aran hymyili tälle, vaikka tämä oli juuri ehdottanut jotain mitä Aran ei tulisi hyväksymään.
"Et ole muuttunut yhtään. Olet liian kiltti Arathet" Aran sanoi ja kääntyi kohti kaksikkoa.
Lily kaivoi soittorasian taskustaa ja heitti sen kohti Arania, joka väisti rasian yhdellä pienellä pään liikkeellä.. mutta rasia kopsahti Arttia otsaan ja sai aikaan luisen kolahduksen.
"auh...." Art sanoi puoliääneen hieroen otsaansa ja näki kuinka hän kirosi äänettömästi.
"Anteeksi, ei pitänyt osua sinuun.." Lily huikkasi Artille joka näytti vain peukaloa, osoittaakseen että asia oli OK.
"Suosiolla?" Aran kysyi ja Lily tunsi kuinka hänen silmänsä alkoivat kostua.
// OMG! SHE'S ALIVE!! paarteeeh!! //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 29 Tammi 2008, 17:22
Ophelia
Ophelia katsahti Araniin kysyvästi, mitä tämä tällä tarkoitti että voisi viedä Lilyn vaikka heti jos haluaisi? Heillähän oli sopimus, eikös ollutkin?
Lilykin huudahti että heillä oli sopimus joka sisälsi esimerkiksi säännön että he saisivat lähteä kun olivat valmiita, Aranilla ei olisi siis mitään oikeutta ottaa näitä nyt mukaansa kun säännöt sen kielsivät!
Niin ja se oli rouva Black nykyään! Täysin huomioon otettava seikka mikä ei kauhean kauniisti näyttänyt Aranin korvaan sointuvan.
Ophelia oli hiljaa ja kuunteli, tilanne ei vaikuttanut kovinkaan kehuttavalta, varsinkaan kun Aran meni sanomaan ettei hän ollut näille mitään luvannut!
"Mitä..?" Ophelia äänähti Artin myöntäessä että Aranin puheissa olisi perää, tämä ei ollut paikalla laatimassa sääntöjä, mutta eihän siltikään..? Ophelia ei halunnut enää takaisin! Ophelia tuli vain Lilyn mukaan jotta tämä voisi palauttaa soittorasian ja käskeä Arania lopettamaan ja palata sitten kotiin!
Ophelia otti askeleen taaksepäin siinä missä Lilykin kun tämä tätä kerran ohjailikin, olihan tämä kaikki vain Aranin sairasta vitsiä? Olihan?! Sitten kuului tömähdsy ja Ophelia katsahti taakseen, huomaten Amondin seisovan heidän takanaan, tukkien tien ja Opheliallakaan ei kestänyt kauaa raksuttaa että halusi kauaksi tästä. Pian Ophelia tunsi kuinka Lily otti tämän ranteesta kiinni ja lähti juoksemaan suuntaan mistä olivat tulleetkin, takaisin kylään, pois täältä ja tietenkin Ophelia juoksi tämän perässä mitä jaloistansa pääsi sen lyhyenkin matkan, sillä pelkällä Aranin sormien napsautuksella, kolmas haltijoista oli tukkinut senkin pakotien.
Lily käännähti Araniin ja vaati tätä päästämään heidät menemään sillä vähäiselläkin äänellä mitä tästä lähti ja tässä vaiheessa Opheliakin melkein jo itki. Ophelia oli melkein Lilyssä kiinni, yritti kasata ajatuksiaan, miettien että tämä oli kaikki vain pahaa unta. Ei Ophelia ollut tullut tänne siksi että hänet vietäisiin taas pois kotoa...
Ophelia ei katsonut, mutta kuuli kuinka Art tavallaan pyysi Arania päästämään nämä menemään, mikä sai Ophelian katsahtamaan tähän kuten Arankin, tämä edelleen puolusti sopimusta jonka oli Lilyn kanssa tehnyt? Ophelian epätoivoinen ilme muuttui ehkä hieman toiveekkammaksi siinä ajassa mitä Aran oli Artiin kääntynyt, mutta sekin toiven pilke katosi hyvin äkkiä... Samassa, ilman että Opheliakaan oli huomannut, Lily oli ottanut taskustansa tuon pienen soittorasia ja heitti sen nyt Arania kohden, joka tosin väisti tämän ja Art joka tämän takana seisoi sai kokea iskun otsassansa.
Ophelia peitti vaistonvaraisesti silmänsä kun rasia kopsahti Artin kalloon ja kurki nyt sormiensa välistä sitä miten tälle oli käynyt ja Lily pahoitteli tapahtunutta.
"Sinä... Sinä petollinen käärme!! Sinähän hyväksyit ehdot kun Arathet ne sinulle kertoi!" Ophelia huusi parin metrin päästä Aranille, tämähän oli hyväksynyt ehdot! Vaikka ei niitä ollutkaan laatimassa, mutta silti ne olivat myös tämän hyväksymät?! Ja ei, ei todellakaan suosiolla! Ophelia ei suosiolla tulisi ja kyllä Opheliastakin jonkinnäköistä vastarintaa löytyisi, ja voisihan tämä tarvittaesa yrittää pitää haltijat loitolla heistä luomalla suojakuplan...
//X']]]//
Ophelia katsahti Araniin kysyvästi, mitä tämä tällä tarkoitti että voisi viedä Lilyn vaikka heti jos haluaisi? Heillähän oli sopimus, eikös ollutkin?
Lilykin huudahti että heillä oli sopimus joka sisälsi esimerkiksi säännön että he saisivat lähteä kun olivat valmiita, Aranilla ei olisi siis mitään oikeutta ottaa näitä nyt mukaansa kun säännöt sen kielsivät!
Niin ja se oli rouva Black nykyään! Täysin huomioon otettava seikka mikä ei kauhean kauniisti näyttänyt Aranin korvaan sointuvan.
Ophelia oli hiljaa ja kuunteli, tilanne ei vaikuttanut kovinkaan kehuttavalta, varsinkaan kun Aran meni sanomaan ettei hän ollut näille mitään luvannut!
"Mitä..?" Ophelia äänähti Artin myöntäessä että Aranin puheissa olisi perää, tämä ei ollut paikalla laatimassa sääntöjä, mutta eihän siltikään..? Ophelia ei halunnut enää takaisin! Ophelia tuli vain Lilyn mukaan jotta tämä voisi palauttaa soittorasian ja käskeä Arania lopettamaan ja palata sitten kotiin!
Ophelia otti askeleen taaksepäin siinä missä Lilykin kun tämä tätä kerran ohjailikin, olihan tämä kaikki vain Aranin sairasta vitsiä? Olihan?! Sitten kuului tömähdsy ja Ophelia katsahti taakseen, huomaten Amondin seisovan heidän takanaan, tukkien tien ja Opheliallakaan ei kestänyt kauaa raksuttaa että halusi kauaksi tästä. Pian Ophelia tunsi kuinka Lily otti tämän ranteesta kiinni ja lähti juoksemaan suuntaan mistä olivat tulleetkin, takaisin kylään, pois täältä ja tietenkin Ophelia juoksi tämän perässä mitä jaloistansa pääsi sen lyhyenkin matkan, sillä pelkällä Aranin sormien napsautuksella, kolmas haltijoista oli tukkinut senkin pakotien.
Lily käännähti Araniin ja vaati tätä päästämään heidät menemään sillä vähäiselläkin äänellä mitä tästä lähti ja tässä vaiheessa Opheliakin melkein jo itki. Ophelia oli melkein Lilyssä kiinni, yritti kasata ajatuksiaan, miettien että tämä oli kaikki vain pahaa unta. Ei Ophelia ollut tullut tänne siksi että hänet vietäisiin taas pois kotoa...
Ophelia ei katsonut, mutta kuuli kuinka Art tavallaan pyysi Arania päästämään nämä menemään, mikä sai Ophelian katsahtamaan tähän kuten Arankin, tämä edelleen puolusti sopimusta jonka oli Lilyn kanssa tehnyt? Ophelian epätoivoinen ilme muuttui ehkä hieman toiveekkammaksi siinä ajassa mitä Aran oli Artiin kääntynyt, mutta sekin toiven pilke katosi hyvin äkkiä... Samassa, ilman että Opheliakaan oli huomannut, Lily oli ottanut taskustansa tuon pienen soittorasia ja heitti sen nyt Arania kohden, joka tosin väisti tämän ja Art joka tämän takana seisoi sai kokea iskun otsassansa.
Ophelia peitti vaistonvaraisesti silmänsä kun rasia kopsahti Artin kalloon ja kurki nyt sormiensa välistä sitä miten tälle oli käynyt ja Lily pahoitteli tapahtunutta.
"Sinä... Sinä petollinen käärme!! Sinähän hyväksyit ehdot kun Arathet ne sinulle kertoi!" Ophelia huusi parin metrin päästä Aranille, tämähän oli hyväksynyt ehdot! Vaikka ei niitä ollutkaan laatimassa, mutta silti ne olivat myös tämän hyväksymät?! Ja ei, ei todellakaan suosiolla! Ophelia ei suosiolla tulisi ja kyllä Opheliastakin jonkinnäköistä vastarintaa löytyisi, ja voisihan tämä tarvittaesa yrittää pitää haltijat loitolla heistä luomalla suojakuplan...
//X']]]//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 29 Tammi 2008, 18:05
Art, Aran, Lily
Aran hymyili Ophelialle ja pudisti päätään.
"Nyökkäsin ymmärtääkseni, en hyväksyäkseni" Aran täsmensi ja Lily tunsi tarvetta heittää Arania jollain.
"Sinä olet maailman ilkein haltija johon olen törmännyt" Lily huomautti ja keräsi viimeisetkin rohkeuden rippeet, noustakseen vastarintaan.
Lily tiesi ettei viholliselle saanut näyttää pelkoa taikka heikkoutta, tämän hän oli oppinut isänsä tarinoista... eli satujen kuuntelemisesta on hyötyä. Lily suoristi selkänsä ja katsoi Arania pitäen kätensä puuskassa.
"On niitä ilkeämpiäkin.." Aran sanoi pyöritellen soittorasiaa jonka Art oli tälle maasta noukkinut.
"Mutta sinä oletkin kaikista kieroin.." Lily lisäsi.
Aran hymähti ja otti askeleen lähemmäksi, mutta nyt Lily ei perääntynyt. Aran nosti kulmaansa huomatessaan että Lily ei luikkinut kauemmaksi, vaan seisoi paikallaan ja katsoi häneen.
Aran hymähti ja käveli lähemmäksi. Mitä lähemmäs Aran tuli, askel askeleelta, sitä enemmän Lilyn olisi tehnyt mieli juosta kauemmaksi, mutta hän piti päänsä ja siesoi paikallaan katsoen Arania vihaisesti. Lily seisoi paikallaan kahdesta syystä: Ensinnäkin hän ei halunnut näyttää olevansa heikko, toiseksi hän teki sen Ophelian takia. Pelko ja paniikki ovat leviäviä tunteita, jos Lily panikoi, niin myös kaikki lähellä. Yrittäen näyttää rohkealta, Lily toivoi että Opheliakin saisi rohkeuttaan takaisin. Hetkeen Lily ei tajunnut missä mentiin, kunnes hän havahtui ja huomasi että Aran seisoi aivan hänen edessään ja katsoi häntä alas. Lily tuijotti hetken aikaa Arani rintakehää kunnes nosti katseensa hitaasti pitkin Aranin kaulaa, kohti tämän kasvoja ja lopulta katsoi tätä silmiin.
Aran ei sanonut mitään, eikä liioin Lilykään.
Aran nosti kätensä ja oli koskea Lilyn poskea, mutta Lily nosti omansa salamanopeasti ja läimäisi Arania poskelle.
"Sanoin että lyön jos kosket!" Lily sanoi hiljaisuuden jälkeen.
Art ja tämän veljet seurasivat sivusta ja jokainen otti askeleen lähemmäksi kolmikkoa kun Lily löi Arania, se oli refleksimäinen liike näiltä.
Aran käänsi päänsä hitaasti takaisin Lilyyn ja.. hymyili? Lily luuli että kuningas.. tai no prinssi hän kai oli, olisi ollut vihainen lyönnistä ja vähintäänkin näyttänyt neutraalia naamaa, mutta tämä vain hymyili lempeästi, mikä sai Lilyn hermostumaan.
"Miksi sinä nyt hymyilet?!" Lily kysyi.
"En edes koskenut sinuun kun sinä jo vapaa-ehtoisesti koskit minuun" Aran sanoi.
Lily tuijotti Arania kuin hullua joka olisi juuri tippunut katolta, Hän juuri oli lyönyt Arania ja tämä hymyili kuin kikseissä oleva perhonen!
"se oli lyönti ei koskeminen" Lily sanoi viilaten pilkkua.. mutta oliko noilla nyt paljoakaan eroa?
"Silti" Aran sanoi hieroen poskeaan joka punoitti hieman.
"Päästän teidät menemään yhdellä ehdolla.." Aran aloitti vilkaisten Ohpeliaan "Haluan suudelman sinulta, sen jälkeen voitte vapaasti lähteä" Aran sanoi ja siirsi katseensa takaisin Lilyyn.
Nyt Lily katsoi Arania kuin murhaajaa joka juuri oli tappanut jonkun, ei tuollaista voinut pyytää!
"Olet hullu!" Lily sanoi.
"Ja rakastunut" Aran lisäsi ja Lilyn olisi tehnyt mieli potkaista häntä, mutta hillitsi itsensä.. olihan Aranilla kolme apuria paikalla jotka olisivat heidän kimpussaan sen jälkeen, jos Aran saisi turpiinsa.
Lily oli hiljaa ja vilkaisi Opheliaan. Lily tiesi ettei Ophelia halunnut palata haltijoiden kylään, tämähän vihasi haltijoita yli kaiken! Tai ainakin pelkäsi. Lily tuijotti hetken vielä Opheliaa, kunnes käänsi katseensa takaisin Araniin joka katsoi häntä kysyvästi.
"Yhdellä ehdolla" Lily sanoi ja nosti sormensa taas pystyyn "Lakkaat kiusaamasta minua unissani".
"Sittenhän teillä on kaksi ehtoa: vapaus ja se. Sitten minäkin saan kaksi" Aran sanoi ja Lilysta tuntui että tämä tapaaminen alkoi mennä poliittiseksi väittelyksi, mutta Aran oli oikeassa, hänenkin piti saada kaksi ehtoa/toivetta jos kerran nämä kaksi saivat.
"Tulkaa päivälliselle luokseni" Aran sanoi ja Lilyn suu loksahti auki.
"Ensin haluta suudelman ja nyt haluat kylään?!" Lily kysyi korottaen hieman ääntään.
Art katseli yhä veljiensä kanssa hiljaa sivusta. Hän tiesi että asia ei heille kuulunut, joten pysyi hiljaa.. tosin jutteli veljilleen telepaattisesti. Amod ja Aretha olivat pistäneet vedonlyönnin pystyyn, miten loppujen lopuksi tulisi käymään. Amod löi vetoa ettei Lily suostuisi ehtoihin, Aretha taas löi vetoa että Lily löisi toisen kerran Arania aivan pian, mutta suostuisi lopulta... ja Art kirosi että oli näille sukua.
"Lupaan että pääsette pois, saattajien kera ja ilman vastarintaa" Aran sanoi välittämättä Lilyn kysymyksestä.
"Lupaatko?" Lily kysyi ja nosti kulmaansa.
"Lupaan" Aran sanoi ja nosti oikean kämmenensä avonaisena rintakehänsä kohdalle.
Lily katsahti taas Opheliaan mietteliäänä ja vaivautuneena. Nyt hän toivoi että olisi osannut puhua telepaattisesti, mutta eipä tietenkään.
"en voi luvata mitään Ophelian puolesta... mutta suudelman saat nyt" Lily sanoi katsoen puhuessaan Ohpeliaan, mutta käänsi katseensa sen jälkeen Araniin.
Aran hymyili ja tuli lähemmäksi Lilyä. Lilyn vaistot huusivat että juokse, mutta Lily piti itsensä paikallaan, eikä tehnyt elettäkään, vain tuijotti Arania hiljaa. Aran nosti kätensä Lilyn kaulalle ja pään taakse ja veti tämän hellästi itseään kohti, painaen huulensa Lilyn huulia vasten.
Lily painoi silmänsä kiinni ja rukoili että Aran päästäisi jo irti, tilanne oli hänestä ERITTÄIN epämukava, varsinkin kun hän oli jo naimisissakin! Kului ehkä minuutti.. joka tuntui ainakin Lilystä ikuisuudelta, kunnes Aran irroitti otteensa Lilystä ja perääntyi. Lily oli aivan punainen ja vältteli Aranin katsetta vilkuillen maahan.
"Ja nyt toinen ehto" Aran sanoi.
Lily vilkaisi Opheliaan, häpeissään ja vältteli tämänkin katsetta.
"Tuletko sinä? Ei sinun ole pakko jos et halua..." Lily sanoi värisevällä äänellä.
"itseasiassa herrani puhui monikossa, joten hän tarkoitti teitä molempia" Art avasi suunsa oltuaan pitkään hiljaa "Joten papitar myös" Hän täsmensi.
Art oli erittäin tarkka säännöistä mitä sopimuksissa ja neuvotteluissa käytettiin, joten hän viilasi pilkkua nyt kun pienekin virheen löysi. Tosin hän tulisi myös pitämään siitä kiinni että Aran myös päästäisi nämä kaksi pois, vaikka se maksaisi hänelle paikkansa haltijoiden yhteiskunnassa.
// THATHAAA! innostuin ^^ TELE FINLAND!!! " Lily tunsi tarvetta heittää Arania jollain." kuvittele Lily heittämässä Opheliaa päin Arania :'DDDD //
Aran hymyili Ophelialle ja pudisti päätään.
"Nyökkäsin ymmärtääkseni, en hyväksyäkseni" Aran täsmensi ja Lily tunsi tarvetta heittää Arania jollain.
"Sinä olet maailman ilkein haltija johon olen törmännyt" Lily huomautti ja keräsi viimeisetkin rohkeuden rippeet, noustakseen vastarintaan.
Lily tiesi ettei viholliselle saanut näyttää pelkoa taikka heikkoutta, tämän hän oli oppinut isänsä tarinoista... eli satujen kuuntelemisesta on hyötyä. Lily suoristi selkänsä ja katsoi Arania pitäen kätensä puuskassa.
"On niitä ilkeämpiäkin.." Aran sanoi pyöritellen soittorasiaa jonka Art oli tälle maasta noukkinut.
"Mutta sinä oletkin kaikista kieroin.." Lily lisäsi.
Aran hymähti ja otti askeleen lähemmäksi, mutta nyt Lily ei perääntynyt. Aran nosti kulmaansa huomatessaan että Lily ei luikkinut kauemmaksi, vaan seisoi paikallaan ja katsoi häneen.
Aran hymähti ja käveli lähemmäksi. Mitä lähemmäs Aran tuli, askel askeleelta, sitä enemmän Lilyn olisi tehnyt mieli juosta kauemmaksi, mutta hän piti päänsä ja siesoi paikallaan katsoen Arania vihaisesti. Lily seisoi paikallaan kahdesta syystä: Ensinnäkin hän ei halunnut näyttää olevansa heikko, toiseksi hän teki sen Ophelian takia. Pelko ja paniikki ovat leviäviä tunteita, jos Lily panikoi, niin myös kaikki lähellä. Yrittäen näyttää rohkealta, Lily toivoi että Opheliakin saisi rohkeuttaan takaisin. Hetkeen Lily ei tajunnut missä mentiin, kunnes hän havahtui ja huomasi että Aran seisoi aivan hänen edessään ja katsoi häntä alas. Lily tuijotti hetken aikaa Arani rintakehää kunnes nosti katseensa hitaasti pitkin Aranin kaulaa, kohti tämän kasvoja ja lopulta katsoi tätä silmiin.
Aran ei sanonut mitään, eikä liioin Lilykään.
Aran nosti kätensä ja oli koskea Lilyn poskea, mutta Lily nosti omansa salamanopeasti ja läimäisi Arania poskelle.
"Sanoin että lyön jos kosket!" Lily sanoi hiljaisuuden jälkeen.
Art ja tämän veljet seurasivat sivusta ja jokainen otti askeleen lähemmäksi kolmikkoa kun Lily löi Arania, se oli refleksimäinen liike näiltä.
Aran käänsi päänsä hitaasti takaisin Lilyyn ja.. hymyili? Lily luuli että kuningas.. tai no prinssi hän kai oli, olisi ollut vihainen lyönnistä ja vähintäänkin näyttänyt neutraalia naamaa, mutta tämä vain hymyili lempeästi, mikä sai Lilyn hermostumaan.
"Miksi sinä nyt hymyilet?!" Lily kysyi.
"En edes koskenut sinuun kun sinä jo vapaa-ehtoisesti koskit minuun" Aran sanoi.
Lily tuijotti Arania kuin hullua joka olisi juuri tippunut katolta, Hän juuri oli lyönyt Arania ja tämä hymyili kuin kikseissä oleva perhonen!
"se oli lyönti ei koskeminen" Lily sanoi viilaten pilkkua.. mutta oliko noilla nyt paljoakaan eroa?
"Silti" Aran sanoi hieroen poskeaan joka punoitti hieman.
"Päästän teidät menemään yhdellä ehdolla.." Aran aloitti vilkaisten Ohpeliaan "Haluan suudelman sinulta, sen jälkeen voitte vapaasti lähteä" Aran sanoi ja siirsi katseensa takaisin Lilyyn.
Nyt Lily katsoi Arania kuin murhaajaa joka juuri oli tappanut jonkun, ei tuollaista voinut pyytää!
"Olet hullu!" Lily sanoi.
"Ja rakastunut" Aran lisäsi ja Lilyn olisi tehnyt mieli potkaista häntä, mutta hillitsi itsensä.. olihan Aranilla kolme apuria paikalla jotka olisivat heidän kimpussaan sen jälkeen, jos Aran saisi turpiinsa.
Lily oli hiljaa ja vilkaisi Opheliaan. Lily tiesi ettei Ophelia halunnut palata haltijoiden kylään, tämähän vihasi haltijoita yli kaiken! Tai ainakin pelkäsi. Lily tuijotti hetken vielä Opheliaa, kunnes käänsi katseensa takaisin Araniin joka katsoi häntä kysyvästi.
"Yhdellä ehdolla" Lily sanoi ja nosti sormensa taas pystyyn "Lakkaat kiusaamasta minua unissani".
"Sittenhän teillä on kaksi ehtoa: vapaus ja se. Sitten minäkin saan kaksi" Aran sanoi ja Lilysta tuntui että tämä tapaaminen alkoi mennä poliittiseksi väittelyksi, mutta Aran oli oikeassa, hänenkin piti saada kaksi ehtoa/toivetta jos kerran nämä kaksi saivat.
"Tulkaa päivälliselle luokseni" Aran sanoi ja Lilyn suu loksahti auki.
"Ensin haluta suudelman ja nyt haluat kylään?!" Lily kysyi korottaen hieman ääntään.
Art katseli yhä veljiensä kanssa hiljaa sivusta. Hän tiesi että asia ei heille kuulunut, joten pysyi hiljaa.. tosin jutteli veljilleen telepaattisesti. Amod ja Aretha olivat pistäneet vedonlyönnin pystyyn, miten loppujen lopuksi tulisi käymään. Amod löi vetoa ettei Lily suostuisi ehtoihin, Aretha taas löi vetoa että Lily löisi toisen kerran Arania aivan pian, mutta suostuisi lopulta... ja Art kirosi että oli näille sukua.
"Lupaan että pääsette pois, saattajien kera ja ilman vastarintaa" Aran sanoi välittämättä Lilyn kysymyksestä.
"Lupaatko?" Lily kysyi ja nosti kulmaansa.
"Lupaan" Aran sanoi ja nosti oikean kämmenensä avonaisena rintakehänsä kohdalle.
Lily katsahti taas Opheliaan mietteliäänä ja vaivautuneena. Nyt hän toivoi että olisi osannut puhua telepaattisesti, mutta eipä tietenkään.
"en voi luvata mitään Ophelian puolesta... mutta suudelman saat nyt" Lily sanoi katsoen puhuessaan Ohpeliaan, mutta käänsi katseensa sen jälkeen Araniin.
Aran hymyili ja tuli lähemmäksi Lilyä. Lilyn vaistot huusivat että juokse, mutta Lily piti itsensä paikallaan, eikä tehnyt elettäkään, vain tuijotti Arania hiljaa. Aran nosti kätensä Lilyn kaulalle ja pään taakse ja veti tämän hellästi itseään kohti, painaen huulensa Lilyn huulia vasten.
Lily painoi silmänsä kiinni ja rukoili että Aran päästäisi jo irti, tilanne oli hänestä ERITTÄIN epämukava, varsinkin kun hän oli jo naimisissakin! Kului ehkä minuutti.. joka tuntui ainakin Lilystä ikuisuudelta, kunnes Aran irroitti otteensa Lilystä ja perääntyi. Lily oli aivan punainen ja vältteli Aranin katsetta vilkuillen maahan.
"Ja nyt toinen ehto" Aran sanoi.
Lily vilkaisi Opheliaan, häpeissään ja vältteli tämänkin katsetta.
"Tuletko sinä? Ei sinun ole pakko jos et halua..." Lily sanoi värisevällä äänellä.
"itseasiassa herrani puhui monikossa, joten hän tarkoitti teitä molempia" Art avasi suunsa oltuaan pitkään hiljaa "Joten papitar myös" Hän täsmensi.
Art oli erittäin tarkka säännöistä mitä sopimuksissa ja neuvotteluissa käytettiin, joten hän viilasi pilkkua nyt kun pienekin virheen löysi. Tosin hän tulisi myös pitämään siitä kiinni että Aran myös päästäisi nämä kaksi pois, vaikka se maksaisi hänelle paikkansa haltijoiden yhteiskunnassa.
// THATHAAA! innostuin ^^ TELE FINLAND!!! " Lily tunsi tarvetta heittää Arania jollain." kuvittele Lily heittämässä Opheliaa päin Arania :'DDDD //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 29 Tammi 2008, 22:57
Ophelia
"urgh..." Ophelia manasi itsekseen ja puri hammasta kun Aran vain hymyili tälle ja väitti ymmärtäneensä ehdot eikä että olisi ne hyväksynyt... Sitten Lily nousi tätä vastarintaan ja Ophelia katsahti tätä hämmästyneenä, Lily oli selvästikin kerännyt itsensä ja avasi jälleen suunsa Arania vastaan. Ophelia oli samaa mieltä, Aran oli mitä kieroin haltija johon Ophelia oli törmännyt ja uskoi että Black olisi ihan samaa mieltä heidän kanssaan.
Aran huomautti ettei varmastikaan olisi pahin, johon Ophelia ei tosin myöntynyt ja katseli nyt varovaisesti Arania joka vain hymyili, aivan kuin tämä välittäisi ollenkaan mitä tälle sanoi.
'Liilyy?' Ophelia katseli Lilyä kysyvästi kun tämä ei perääntynyt vaikka Aran tätä lähestyikin! Vaikka Ophelia hieman tämän hameenhelmastakin nyki niin tämä ei tehnyt mitään perääntyäkseen ja tietenkin myös Ophelia jäi myöskin siihen Lilyn vierelle koska Lily ei selvästikään osoittanut mitään pelon merkkejä... Mikä taas olisi voinut levitä Opheliaankin. Ophelia oli seurannut Aranin lähestymistä koko tämän ajan ja nyt tämä seisoikin Lilyn edessä ja Lily oli selvästikin kadottanut hetken tajuntansa kun nyt hinasi katsettaan Aranin rintakehästä tämän kasvoihin ja Aran mitä arvattavimmin hymyili... Ophelia tuijotti tätä vihaisesti kun tämän huomio oli keskittynyt vain ja ainoastaan Lilyyn ja Opheliasta tämä oli epämielyttävän lähellä tätä!
"Älä kosk--!!" Ophelia oli sanomassa mutta ääni joka oli syntynyt Lilyn läimäytyksestä keskeytti. Aranin pää oli kääntynyt sivulla ja Ophelia katseli tätä järkyttyneenä hetken, kunnes käänsi katseensa Lilyyn joka sanoi sanoneensa että löisi jos tämä koskisi! Järkyttyneenä siksi koska Ophelia ei todellakaan ollut odottanut että Lily olisi uskaltanut lyödä Arania! Olihan tämä siis ollut selkäsuorana ja kädet puuskassa eikä perääntynyt vaikka Aran tätä lähestyikin mutta tämä ei ollut vielä kerennyt Ophelian oletus listalle.
Aran käänsi päätänsä hitaasti takaisin ja Ophelia seurasi tätä katseellaan, pysyen visusti Lilyn hameenhelmassa kiinni ja rypisti kulmiaan kun huomasi että Aran hymyili vaikka tämän poski punottikin!
Lily kysyi että miksi tämä hymyili ja oli selvästikin kyllästynyt tämän ainaiseen hymyilemiseen ja nyt Lily oli jopa läimäissyt tätä ja Aran senkun jatkoi.
Ophelia ei ollut uskoa korviaan, Aran meni laskemaan Lilyn lyönnin niin että tämä olisi muka tähän vapaa-ehtoisesti koskenut, tosin Lily oli vain toiminut nopeasti ennenkuin Aran oli ehtinyt tätä koskettaa.
Aran ei tosin välittänyt, hänelle Lilyn kosketus nyt oli Lilyn kosketus... Ophelia oli katsellut tätä yli kulmiensa mutta havahtui nyt katsomaan tätä kunnolla tämän aloittaessa että päästäisi heidät menemään jotakin ehtoa vastaan?
Ophelia tymistyi kuullessaan että Aranin ehto oli saada suudelma Lilyltä! Ei se käynyt! Ei ei ei ei! Aran oli hullu, kuten Lily totesikin! Aran lisäsi että olisi myöskin rakastunut, ikään kuin se kaiken olisi kuitannut. Tässä vaiheessa Ophelia alkoi mielessään laskea että kuinka monta kertaa Lily oli jo Aranin tojunut, saati tehnyt tälle varsin selväksi ettei tätä lähellänsä sietänyt. Ophelia katseli tämän ajan sivummalle, inhoten sitä että Lily ikinä suutelisi Arania. Ophelia halusi kyllä kotiin, muttei voinut ajatella että se tulisi onnistumaan vain Lilyn suudelman kaurra... Ophelia käänsi päänsä taas Lilyyn kysyvästi, tälläkin oli siis vielä ehto, mikä osottautuikin siksi ettei Aran kiusaisi tätä enää painajaisilla. Mutta jos Aran tähän suostuisi niin Lilynhän oli edelleen annettava se suudelma?
Aran tosin huomasi että näillä kahdella olisi jo kaksi ehtoa, joten tämänkin oli saatava vielä yksi Lilyn suudelman lisäksi...
"Päivälliselle..?" Ophelia toisti hiljaa kummastuneena, kunnes Lily huudahti hyvinkin ksyvään äänen sävyyn että halusiko tämä tosissaankin heiltä tämän kaiken!
Kolme muuta haltijaa olivat pysyneet hyvinkin hiljaa tämän ajan, eihän asia näitä juurikaan koskenut joten mitä ilmeisemmin näki parhaaksi että myös pysyivät vaiti.
Aran lisäsi että nämä saisivat lähteä kaiken tämän jälkeen ja vieläpä saattajien kera, ilman vastarintaa. Ophelia mietti asiaa hiljaa mielessään, päivällinen ehkä vielä menisi ajateltuna että pääsisi siitä hyvästä kotiin, mutta edelleenkin se toinen kaivele Ophelian mieltä ja pahasti.
Ophelia katsahti nyt myöskin Lilyä ylös kun tämä katsahti tähän. Ophelia aavisti pahaa... Ophelia katseli Lilyä vielä hetken kun tämä puhui ettei voinut luvata tämän puolesta mitään, mutta hätkähti, perääntyi, irrottaen otteensa Lilyn helmasta tämän osoittaessa että suostuisi ehtoihin. Ophelia seurasi sivusta kun Aran hymyili, tietäen nyt että saisi haluamansa ja lähestyi Lilyä. Ophelian olisi ethnyt mieli huutaa kuten silloin kylällä, mutta peitti suuna käsiinsä, estäen nyt itse itseänsä huutamasta. Ophelian silmät laajenivat ja kostuivat kun näki kaiken tämän tapahtuvan tämän edessä. Lily on jo naimisissa! Irti hänestä! Ophelia manasi itku kurkussa ja saattoi vain kuvitella miltä Lilystä tuntui kun joutui suutelemaan miestä jota vihasi yli kaiken. Ophelia ei sitänyt itsekään näkyä kauaa ja käänsi päänsä pois, posket punaisina ja ruokoili että Aran irrottaisi jo otteensa Lilystä..! Ophelia oli pyörtynyt Blackin ja Lilyn suudelmasta ja kiitti nyt luojaa ettei pyörtynyt siihen vaikka läheltä liippasikin
Ophelia ei kääntänyt päätänsä vielä takaisin vaikka kuulikin Aranin äänen, mutta helpottui, tietäen että se olisi nyt ohi ja käännähti vähän Lilyn puoleen että näkisi tämän. Lily oli aivan punainen, katse naulittu maahan ja tämän ääni värisi, eikä Ophelia yhtään ihmetellyt äskeisen jälkeen... Opheliakaan ei tosin kyennyt katsomaan Lilyyn, ei siksi että olisi vihainen että tämä oli mennyt suutelemaan Arania vaikka olikin jo naimisissa, tämä selvästi katui ja teki sen muutenkin siksi että he pääsisivät takaisin kotiin...
Ophelia ei saanut vastatuksi vielä mitään, ennenkuin Art ehätti ensin ja huomautti että Opheliankin oli tultava, halusi tämä tai ei ja tässä samassa Ophelia oli kävellyt takaisin Lilyn vierelle, pidellen edelleen toista kättänsä suunsa edessä, kunnes kietoi molemmat kätensä jälleen Lilyn vasemman käden ympärille ja jäi siihen.
"Sitten me pääsemme kotiin..." Ophelia sanoi hiljaisella äänellä eikä katsonut keheenkään.
//Ophelia ei ole Pokémon!! x'DD//
"urgh..." Ophelia manasi itsekseen ja puri hammasta kun Aran vain hymyili tälle ja väitti ymmärtäneensä ehdot eikä että olisi ne hyväksynyt... Sitten Lily nousi tätä vastarintaan ja Ophelia katsahti tätä hämmästyneenä, Lily oli selvästikin kerännyt itsensä ja avasi jälleen suunsa Arania vastaan. Ophelia oli samaa mieltä, Aran oli mitä kieroin haltija johon Ophelia oli törmännyt ja uskoi että Black olisi ihan samaa mieltä heidän kanssaan.
Aran huomautti ettei varmastikaan olisi pahin, johon Ophelia ei tosin myöntynyt ja katseli nyt varovaisesti Arania joka vain hymyili, aivan kuin tämä välittäisi ollenkaan mitä tälle sanoi.
'Liilyy?' Ophelia katseli Lilyä kysyvästi kun tämä ei perääntynyt vaikka Aran tätä lähestyikin! Vaikka Ophelia hieman tämän hameenhelmastakin nyki niin tämä ei tehnyt mitään perääntyäkseen ja tietenkin myös Ophelia jäi myöskin siihen Lilyn vierelle koska Lily ei selvästikään osoittanut mitään pelon merkkejä... Mikä taas olisi voinut levitä Opheliaankin. Ophelia oli seurannut Aranin lähestymistä koko tämän ajan ja nyt tämä seisoikin Lilyn edessä ja Lily oli selvästikin kadottanut hetken tajuntansa kun nyt hinasi katsettaan Aranin rintakehästä tämän kasvoihin ja Aran mitä arvattavimmin hymyili... Ophelia tuijotti tätä vihaisesti kun tämän huomio oli keskittynyt vain ja ainoastaan Lilyyn ja Opheliasta tämä oli epämielyttävän lähellä tätä!
"Älä kosk--!!" Ophelia oli sanomassa mutta ääni joka oli syntynyt Lilyn läimäytyksestä keskeytti. Aranin pää oli kääntynyt sivulla ja Ophelia katseli tätä järkyttyneenä hetken, kunnes käänsi katseensa Lilyyn joka sanoi sanoneensa että löisi jos tämä koskisi! Järkyttyneenä siksi koska Ophelia ei todellakaan ollut odottanut että Lily olisi uskaltanut lyödä Arania! Olihan tämä siis ollut selkäsuorana ja kädet puuskassa eikä perääntynyt vaikka Aran tätä lähestyikin mutta tämä ei ollut vielä kerennyt Ophelian oletus listalle.
Aran käänsi päätänsä hitaasti takaisin ja Ophelia seurasi tätä katseellaan, pysyen visusti Lilyn hameenhelmassa kiinni ja rypisti kulmiaan kun huomasi että Aran hymyili vaikka tämän poski punottikin!
Lily kysyi että miksi tämä hymyili ja oli selvästikin kyllästynyt tämän ainaiseen hymyilemiseen ja nyt Lily oli jopa läimäissyt tätä ja Aran senkun jatkoi.
Ophelia ei ollut uskoa korviaan, Aran meni laskemaan Lilyn lyönnin niin että tämä olisi muka tähän vapaa-ehtoisesti koskenut, tosin Lily oli vain toiminut nopeasti ennenkuin Aran oli ehtinyt tätä koskettaa.
Aran ei tosin välittänyt, hänelle Lilyn kosketus nyt oli Lilyn kosketus... Ophelia oli katsellut tätä yli kulmiensa mutta havahtui nyt katsomaan tätä kunnolla tämän aloittaessa että päästäisi heidät menemään jotakin ehtoa vastaan?
Ophelia tymistyi kuullessaan että Aranin ehto oli saada suudelma Lilyltä! Ei se käynyt! Ei ei ei ei! Aran oli hullu, kuten Lily totesikin! Aran lisäsi että olisi myöskin rakastunut, ikään kuin se kaiken olisi kuitannut. Tässä vaiheessa Ophelia alkoi mielessään laskea että kuinka monta kertaa Lily oli jo Aranin tojunut, saati tehnyt tälle varsin selväksi ettei tätä lähellänsä sietänyt. Ophelia katseli tämän ajan sivummalle, inhoten sitä että Lily ikinä suutelisi Arania. Ophelia halusi kyllä kotiin, muttei voinut ajatella että se tulisi onnistumaan vain Lilyn suudelman kaurra... Ophelia käänsi päänsä taas Lilyyn kysyvästi, tälläkin oli siis vielä ehto, mikä osottautuikin siksi ettei Aran kiusaisi tätä enää painajaisilla. Mutta jos Aran tähän suostuisi niin Lilynhän oli edelleen annettava se suudelma?
Aran tosin huomasi että näillä kahdella olisi jo kaksi ehtoa, joten tämänkin oli saatava vielä yksi Lilyn suudelman lisäksi...
"Päivälliselle..?" Ophelia toisti hiljaa kummastuneena, kunnes Lily huudahti hyvinkin ksyvään äänen sävyyn että halusiko tämä tosissaankin heiltä tämän kaiken!
Kolme muuta haltijaa olivat pysyneet hyvinkin hiljaa tämän ajan, eihän asia näitä juurikaan koskenut joten mitä ilmeisemmin näki parhaaksi että myös pysyivät vaiti.
Aran lisäsi että nämä saisivat lähteä kaiken tämän jälkeen ja vieläpä saattajien kera, ilman vastarintaa. Ophelia mietti asiaa hiljaa mielessään, päivällinen ehkä vielä menisi ajateltuna että pääsisi siitä hyvästä kotiin, mutta edelleenkin se toinen kaivele Ophelian mieltä ja pahasti.
Ophelia katsahti nyt myöskin Lilyä ylös kun tämä katsahti tähän. Ophelia aavisti pahaa... Ophelia katseli Lilyä vielä hetken kun tämä puhui ettei voinut luvata tämän puolesta mitään, mutta hätkähti, perääntyi, irrottaen otteensa Lilyn helmasta tämän osoittaessa että suostuisi ehtoihin. Ophelia seurasi sivusta kun Aran hymyili, tietäen nyt että saisi haluamansa ja lähestyi Lilyä. Ophelian olisi ethnyt mieli huutaa kuten silloin kylällä, mutta peitti suuna käsiinsä, estäen nyt itse itseänsä huutamasta. Ophelian silmät laajenivat ja kostuivat kun näki kaiken tämän tapahtuvan tämän edessä. Lily on jo naimisissa! Irti hänestä! Ophelia manasi itku kurkussa ja saattoi vain kuvitella miltä Lilystä tuntui kun joutui suutelemaan miestä jota vihasi yli kaiken. Ophelia ei sitänyt itsekään näkyä kauaa ja käänsi päänsä pois, posket punaisina ja ruokoili että Aran irrottaisi jo otteensa Lilystä..! Ophelia oli pyörtynyt Blackin ja Lilyn suudelmasta ja kiitti nyt luojaa ettei pyörtynyt siihen vaikka läheltä liippasikin
Ophelia ei kääntänyt päätänsä vielä takaisin vaikka kuulikin Aranin äänen, mutta helpottui, tietäen että se olisi nyt ohi ja käännähti vähän Lilyn puoleen että näkisi tämän. Lily oli aivan punainen, katse naulittu maahan ja tämän ääni värisi, eikä Ophelia yhtään ihmetellyt äskeisen jälkeen... Opheliakaan ei tosin kyennyt katsomaan Lilyyn, ei siksi että olisi vihainen että tämä oli mennyt suutelemaan Arania vaikka olikin jo naimisissa, tämä selvästi katui ja teki sen muutenkin siksi että he pääsisivät takaisin kotiin...
Ophelia ei saanut vastatuksi vielä mitään, ennenkuin Art ehätti ensin ja huomautti että Opheliankin oli tultava, halusi tämä tai ei ja tässä samassa Ophelia oli kävellyt takaisin Lilyn vierelle, pidellen edelleen toista kättänsä suunsa edessä, kunnes kietoi molemmat kätensä jälleen Lilyn vasemman käden ympärille ja jäi siihen.
"Sitten me pääsemme kotiin..." Ophelia sanoi hiljaisella äänellä eikä katsonut keheenkään.
//Ophelia ei ole Pokémon!! x'DD//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 29 Tammi 2008, 23:52
Art, Aran, Lily
"Selvä" Aran sanoi ja napsautti sormiaan.
Art ja tämän veljet lähtivät paikoiltaa, kaikki tulivat lähemmäksi ja Art toi yksisarvisen jolla Aran oli ratsastanut.
Yksisarvinen oli suuri ja kaunis. Se oli väriltään valkoinen ja harja hopean harmaa. Se oli erittäin elegantin ja voimakkaan näköinen ja sen askeleet olivat täydelliset. Lily katseli yksisarvista haltijoissaan kunnes ravisti itsensä todellisuuteen, jälleen.
Amod kaivoi taskustansa kankaan palan ja repäisi sen kahteen osaan. Hän asteli Lilyn ja Ophelian taakse, yhä yrmeän ja vihaisen näköisenä.
"Mitä nyt?" Lily kysyi kun Amod nosti kankaan palaa häntä kohti.
"Silmänne täytyy sitoa.. vaikka olettekin kutsuvieraita, emme halua teidän juoksevan kertomaan isällesi missä kylämme on" Aran selitti silittäessään yksisarvista kaulasta.
"mm m mmm...." Lily nurisi, mutta Amod sitoi hänen silmänsä ja teki saman Ophelialle.
"Miten ajattelit meidän kävelevän jos kompastumme jokaiseen juureen?" Lily sanoi katsellen ympärilleen vaikka mitään ei edes nähnyt, se oli vain reaktiomaista.
"Ette te kävele, menette ratsaille" Aran sanoi ja otti Lilyä kädestä kiinni ja saattoi tämän yksisarvisen viereen.
"papitar Ophelia, minä autan teidät ratsaille" Art ilmoitti ja kosketti varovaisesti Ophelian olkapäätä.
Art ei halunnut että Ophelia taikka Lily saisivat täysin umpi mädän kuvan heistä, joten hän teki parhaansa parantaakseen näiden kahden käsitystä haltijoista. Aran nosti Lilyn ratsaille ja Art nosti Ophelian Lilyn eteen istumaan. Lily oli itkeä, hän ei koskaan uskonut nousevansa yksisarvisen selkään ja vaikka tilanne ei nyt ollut mitenkään riemukas, Lily tunsi onnen kyyneleitä silmissään.
Heti kun Lily tunsi Ophelian edessään, hän kietoi kätensä tämän hartioiden ympärille, turvautuen pieneen papitareen. Art otti kiinni yksisarvisen ohjista ja lähti taluttamaan tätä kohti metsää. Amod käveli näiden takana, Aran oikealla puolella ja Aretha ratsasti toisella yksisarvisella heidän vasemmalla puolellaan.
Yksisarvisen käynti oli tasaista ja sileää, se ei melkein yhtään pomppinut taikka keikkunut.
"Mitä te yleensä syötte?" Aretha kysyi Lilyltä ja Ophelialta ja Art tunsi äkillistä tarvetta vajota maan alle!
"Ruokaa? Onko siinä jotain outoa" Lily vastasi kääntäen kasvonsa kohti Arethaa.
"ei.. mutta kertovat että ihmisten hovissa syödään sisäelimiä" Are vastasi.
"... eeeerh...." Lily äännähti, mitä he ihmisistä oikein luulivat?
Are kyseli kaikkea perus asioita Lilyltä, esimerkiksi kuinka suuret käytävät heillä oli, mikä oli pääväri linnassa. Lily varoi paljastamasta mitään tärkeää, mikä voisi olla sodan kannalta ratkaisevaa. Art manasi itsekseen että Aretha oli tullut mukaan, tämä nuorin kolmesta oli tunnetusti utelias ja halusi tietää asioista. Aran hymyili itsekseen kuunnellessaan näiden keskustelua, hän oli tyytyväinen edes kuullessaan Lilyn äänen.
"Entäpä jumala?" Aretha kysyi ja katsahti Opheliaan "Onko teilläkin monta jumalaa? vai yksi vain? uhraateko te hänelle?" Are kyseli hieman innokkaalla äänellä.
Amod pysyi hiljaa ja tarkkaili ympäristöä kaiken varalta, tosin hän ei uskonut että täälläpäin olisi enää ihmisiä ollut.
// Ophelia, valitsen sinut! //
"Selvä" Aran sanoi ja napsautti sormiaan.
Art ja tämän veljet lähtivät paikoiltaa, kaikki tulivat lähemmäksi ja Art toi yksisarvisen jolla Aran oli ratsastanut.
Yksisarvinen oli suuri ja kaunis. Se oli väriltään valkoinen ja harja hopean harmaa. Se oli erittäin elegantin ja voimakkaan näköinen ja sen askeleet olivat täydelliset. Lily katseli yksisarvista haltijoissaan kunnes ravisti itsensä todellisuuteen, jälleen.
Amod kaivoi taskustansa kankaan palan ja repäisi sen kahteen osaan. Hän asteli Lilyn ja Ophelian taakse, yhä yrmeän ja vihaisen näköisenä.
"Mitä nyt?" Lily kysyi kun Amod nosti kankaan palaa häntä kohti.
"Silmänne täytyy sitoa.. vaikka olettekin kutsuvieraita, emme halua teidän juoksevan kertomaan isällesi missä kylämme on" Aran selitti silittäessään yksisarvista kaulasta.
"mm m mmm...." Lily nurisi, mutta Amod sitoi hänen silmänsä ja teki saman Ophelialle.
"Miten ajattelit meidän kävelevän jos kompastumme jokaiseen juureen?" Lily sanoi katsellen ympärilleen vaikka mitään ei edes nähnyt, se oli vain reaktiomaista.
"Ette te kävele, menette ratsaille" Aran sanoi ja otti Lilyä kädestä kiinni ja saattoi tämän yksisarvisen viereen.
"papitar Ophelia, minä autan teidät ratsaille" Art ilmoitti ja kosketti varovaisesti Ophelian olkapäätä.
Art ei halunnut että Ophelia taikka Lily saisivat täysin umpi mädän kuvan heistä, joten hän teki parhaansa parantaakseen näiden kahden käsitystä haltijoista. Aran nosti Lilyn ratsaille ja Art nosti Ophelian Lilyn eteen istumaan. Lily oli itkeä, hän ei koskaan uskonut nousevansa yksisarvisen selkään ja vaikka tilanne ei nyt ollut mitenkään riemukas, Lily tunsi onnen kyyneleitä silmissään.
Heti kun Lily tunsi Ophelian edessään, hän kietoi kätensä tämän hartioiden ympärille, turvautuen pieneen papitareen. Art otti kiinni yksisarvisen ohjista ja lähti taluttamaan tätä kohti metsää. Amod käveli näiden takana, Aran oikealla puolella ja Aretha ratsasti toisella yksisarvisella heidän vasemmalla puolellaan.
Yksisarvisen käynti oli tasaista ja sileää, se ei melkein yhtään pomppinut taikka keikkunut.
"Mitä te yleensä syötte?" Aretha kysyi Lilyltä ja Ophelialta ja Art tunsi äkillistä tarvetta vajota maan alle!
"Ruokaa? Onko siinä jotain outoa" Lily vastasi kääntäen kasvonsa kohti Arethaa.
"ei.. mutta kertovat että ihmisten hovissa syödään sisäelimiä" Are vastasi.
"... eeeerh...." Lily äännähti, mitä he ihmisistä oikein luulivat?
Are kyseli kaikkea perus asioita Lilyltä, esimerkiksi kuinka suuret käytävät heillä oli, mikä oli pääväri linnassa. Lily varoi paljastamasta mitään tärkeää, mikä voisi olla sodan kannalta ratkaisevaa. Art manasi itsekseen että Aretha oli tullut mukaan, tämä nuorin kolmesta oli tunnetusti utelias ja halusi tietää asioista. Aran hymyili itsekseen kuunnellessaan näiden keskustelua, hän oli tyytyväinen edes kuullessaan Lilyn äänen.
"Entäpä jumala?" Aretha kysyi ja katsahti Opheliaan "Onko teilläkin monta jumalaa? vai yksi vain? uhraateko te hänelle?" Are kyseli hieman innokkaalla äänellä.
Amod pysyi hiljaa ja tarkkaili ympäristöä kaiken varalta, tosin hän ei uskonut että täälläpäin olisi enää ihmisiä ollut.
// Ophelia, valitsen sinut! //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 30 Tammi 2008, 00:56
Ophelia
Taas Aran napsautti sormiaan ja jokainen haltija tuntui tietävän mitä näiden tuli tehdä. Art saattoi nyt yksisarvista heidän luoksensa ja Ophelian silmät nauliintuivat tähän kauniiseen olentoon, toivoen että Anemonekin voisi nähdä yksisarvisen näinkin läheltä mitä hän! Tosin, Ophelia oli iloinen että Anemone oli nyt turvassa linnassa, ei heilläkään nyt kai mitään hätää ollut, kunhan Lily ei menisi kovinkaan kauaksi hänestä niin Opheliakin uskalsi olla.
Sitten Ophelia katsahti Amondiin, joka oli tavalliseen tapaansa yrmeän että vihaisen näköinen ja siksi Ophelia ei tähän kauaa katsonutkaan saatika pian mitään nähnytkään kun tämä sitoi Lilyn että hänen silmänsä.
Lily heitti tosin hyvän huomion, miten nämä kuvittelivat että nämä voisivat kävellä jos silmät olivat kerran sidotut? Opheliakin yritti vilkuilla ympärilleen, muttei kuitenkaan nähnyt mitään muuta kuin auringonvalon joka ainoana asiana pääsi kankaan läpi. Sitten Ophelia katsahti Araniin tämän sanoessa että menisivät ratsaille! Sehän tarkoitti yksisarvisia eikö? Tosin Ophelia ei Arania enää nähnyt mutta päätteli tämän olin paikan tämän äänen kantaumuksen perusteella.
Ophelia vain nyökkäsi pienesti Arathetille joka ilmoitti auttavansa tämän ratsaille, eikä Ophelia siihen pahemmin reagoinut kun tämä tämän nosti, Olihan Opheliaa nosteltu ja riepoteltu ympäriinsä ennenkin.
Näin ratsaille päästyään, Ophelia tunsi Lilyn kädet tämän hartioiden ympärillä tämän takana mikä sai Ophelian mielen rauhoittumaan huomattavasti, Lily oli siinä, ei mitään hätää. Ja kaiken lisäksi, Ophelia sai olla yksisarvisen ratsailla! Tästä hyvästä Opheliakin hymyili vaikka olikin jälleen joutumassa haltijoiden kylään, hehän vain söisivät ja sitten he olisivat vapaita lähtemään takaisin kotiin? Aran itsekin oli tällä kertaa ehtoja laatimassa, joten tällä kertaa tämän oli pakko pitää lupauksensa... Vaikkei ajatus Lilyn ja Aranin suudelmasta yhtään mielyttänytkään.
Sitten he lähtivät liikkeelle ja Ophelia huomasi selvän eron hevosen että yksisarvisen käynnillä. Yksisarvinen liikkui paljon sulavammin ja tietä joten he kulkivat tuntui täysin tasaiselta, toisinkuin hevosella jolla ratsastaminen saattoi tuntua hyvinkin kuoppaiselta, verrattuna tähän siis.
Ophelia havahtui yksisarvisen haltioitumisesta Arethan ääneen joka kysyi... Öh, mitä he söivät? Ophelia oli hiljaa, kysymys kuulosti sen verran oudolta ja Lilykin vastasi tälle sen mukaisesti, ruokaahan he söivät siinä missä kaikki muutkin?
'Sisä..elimiä..?' Ophelialle nousi kylmän väreet, outoja juttuja ihmisten hovista oltiin kyllä saatu aikaiseksi... Ei sillä etteikö Ophelia olisi kuullut samantapaisia sitten haltioista, molemminpuoleista näytti olevan.
Ophelia kuunteli hiljaa ja melkein naurahti joillekkin Arethin kysymyksille, joko ne olivat Opheliasta itsestään selvyyksiä tai sitten kuulostivat niin oudoilta tulla kysytyksi.
Sitten Ophelian korvaan osui sana jumala... Ophelia katsahti Arethaan joka heidän vierellään ratsasti ja oli asiaa ylipäätänsä kysynytkin ja Opheliakäänsi päänsä taas eteenpäin mietteissään, kasvot hieman taivaalle päin.
"Vain yksi ja ei, me emme uhraa." Ophelia sanoi ja käänsi päänsä takaisin Arethin suuntaan ja sieltä taas menosuuntaan. Opheliasta uhraus oli taas jumalanvastaista... Miksi ihminen tappaisi ketään jumalan nimissä? Ei se käynyt että jumala ensin antaa elämän ja joku tulee ikään kuin leikkimään jumalaa ja tekee murhan tämän nimissä. Ja jumaliakin kuului olla vain yksi.
"Minä olen herra, sinun jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Näin kuuluu ensimmäinen käsky kymmenestä, 2 Moos. 20:217." Ophelia lisäsi, lisäten vielä raamatun kohdan mistä käsky löytyisi vaikka tuskin Aretha sen päälle mitään ymmärsi.
//*hetken hiljaisuus* ööh.. tviit tviit?//
Taas Aran napsautti sormiaan ja jokainen haltija tuntui tietävän mitä näiden tuli tehdä. Art saattoi nyt yksisarvista heidän luoksensa ja Ophelian silmät nauliintuivat tähän kauniiseen olentoon, toivoen että Anemonekin voisi nähdä yksisarvisen näinkin läheltä mitä hän! Tosin, Ophelia oli iloinen että Anemone oli nyt turvassa linnassa, ei heilläkään nyt kai mitään hätää ollut, kunhan Lily ei menisi kovinkaan kauaksi hänestä niin Opheliakin uskalsi olla.
Sitten Ophelia katsahti Amondiin, joka oli tavalliseen tapaansa yrmeän että vihaisen näköinen ja siksi Ophelia ei tähän kauaa katsonutkaan saatika pian mitään nähnytkään kun tämä sitoi Lilyn että hänen silmänsä.
Lily heitti tosin hyvän huomion, miten nämä kuvittelivat että nämä voisivat kävellä jos silmät olivat kerran sidotut? Opheliakin yritti vilkuilla ympärilleen, muttei kuitenkaan nähnyt mitään muuta kuin auringonvalon joka ainoana asiana pääsi kankaan läpi. Sitten Ophelia katsahti Araniin tämän sanoessa että menisivät ratsaille! Sehän tarkoitti yksisarvisia eikö? Tosin Ophelia ei Arania enää nähnyt mutta päätteli tämän olin paikan tämän äänen kantaumuksen perusteella.
Ophelia vain nyökkäsi pienesti Arathetille joka ilmoitti auttavansa tämän ratsaille, eikä Ophelia siihen pahemmin reagoinut kun tämä tämän nosti, Olihan Opheliaa nosteltu ja riepoteltu ympäriinsä ennenkin.
Näin ratsaille päästyään, Ophelia tunsi Lilyn kädet tämän hartioiden ympärillä tämän takana mikä sai Ophelian mielen rauhoittumaan huomattavasti, Lily oli siinä, ei mitään hätää. Ja kaiken lisäksi, Ophelia sai olla yksisarvisen ratsailla! Tästä hyvästä Opheliakin hymyili vaikka olikin jälleen joutumassa haltijoiden kylään, hehän vain söisivät ja sitten he olisivat vapaita lähtemään takaisin kotiin? Aran itsekin oli tällä kertaa ehtoja laatimassa, joten tällä kertaa tämän oli pakko pitää lupauksensa... Vaikkei ajatus Lilyn ja Aranin suudelmasta yhtään mielyttänytkään.
Sitten he lähtivät liikkeelle ja Ophelia huomasi selvän eron hevosen että yksisarvisen käynnillä. Yksisarvinen liikkui paljon sulavammin ja tietä joten he kulkivat tuntui täysin tasaiselta, toisinkuin hevosella jolla ratsastaminen saattoi tuntua hyvinkin kuoppaiselta, verrattuna tähän siis.
Ophelia havahtui yksisarvisen haltioitumisesta Arethan ääneen joka kysyi... Öh, mitä he söivät? Ophelia oli hiljaa, kysymys kuulosti sen verran oudolta ja Lilykin vastasi tälle sen mukaisesti, ruokaahan he söivät siinä missä kaikki muutkin?
'Sisä..elimiä..?' Ophelialle nousi kylmän väreet, outoja juttuja ihmisten hovista oltiin kyllä saatu aikaiseksi... Ei sillä etteikö Ophelia olisi kuullut samantapaisia sitten haltioista, molemminpuoleista näytti olevan.
Ophelia kuunteli hiljaa ja melkein naurahti joillekkin Arethin kysymyksille, joko ne olivat Opheliasta itsestään selvyyksiä tai sitten kuulostivat niin oudoilta tulla kysytyksi.
Sitten Ophelian korvaan osui sana jumala... Ophelia katsahti Arethaan joka heidän vierellään ratsasti ja oli asiaa ylipäätänsä kysynytkin ja Opheliakäänsi päänsä taas eteenpäin mietteissään, kasvot hieman taivaalle päin.
"Vain yksi ja ei, me emme uhraa." Ophelia sanoi ja käänsi päänsä takaisin Arethin suuntaan ja sieltä taas menosuuntaan. Opheliasta uhraus oli taas jumalanvastaista... Miksi ihminen tappaisi ketään jumalan nimissä? Ei se käynyt että jumala ensin antaa elämän ja joku tulee ikään kuin leikkimään jumalaa ja tekee murhan tämän nimissä. Ja jumaliakin kuului olla vain yksi.
"Minä olen herra, sinun jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Näin kuuluu ensimmäinen käsky kymmenestä, 2 Moos. 20:217." Ophelia lisäsi, lisäten vielä raamatun kohdan mistä käsky löytyisi vaikka tuskin Aretha sen päälle mitään ymmärsi.
//*hetken hiljaisuus* ööh.. tviit tviit?//
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2008, 01:26
Art, Aran, Lily
Aretha jäi hölmistyneenä tuijottamaan Opheliaa.
"Mikä moppi?!" Hän kysyi ja nyt Lily naurahti ääneen.
Aran, Art ja jopa Amod hymyili hieman. Arethalle kaikki mitä Ophelia oli selittänyt, varsinkin viimeinen viite, oli pelkkää hepreaa.. tosin ei kukaan muukaan haltijoista tiennyt yhtään mitään, mitä Ohpelia puhui.
Aretha alkoi selittämään kaikille yhteisesti mitä oli kerran metsässä nähnyt, kun oli käynyt pari viikkoa sitten reissulla. Aretha piti keskustelua yllä kertomalla matkoistaan, tosin Lily ei kuunnellut täysin mitä Are sanoi, hän koitti kuunnella metsän ääniä. Yksisarvisen askelista päätellen he olivat jossain missä oli sammalta, kavioista ei kuulunut mitään ääntä pehmeän maan alla.
Ensimmäisenä Lilylle tuli mieleen että he olisivat olleet lähellä suota, siellä ainakin oli sammalta... mutta taas toisaalta askeleet olisivat olleet vetelämpiä. Lopulta Lily luopui ajatuksesta edes yrittää paikantaa heidän sijaintiaan ja keskittyi kuuntelemaan keskustelua.
Lily ei enää pelännyt ainakaan Arttia tai Area, mutta hän yhä piti kylmät välit Araniin.. ja Amod oli liian.. outo. Art ihmetteli välillä miten hänen veljensä pystyi olemaan näin rento Aranin seurassa... Aaronin, haltijapojan joka Art tapasi vastikään, veljet olivat olleet melkein yhtä virallisia mitä hän yleensa Aranin seurassa.. mutta Aretha vain jutteli muina miehinä Aranille, kuin tämä ei olisi muuta kuin yksi heistä. Toisaalta Art piti ajatuksesta että Aran oli enemmäkin ystävä kuin kuninkas, mutta ei koskaan ollut uskaltanut mainita tätä Aranille.
Pian he saapuivat tasaisemmalle ja kovemmalle maalle. Ilma tuntui jotenkin raikkaamalta ja lämpimämmältä. Lily pystyi vain arvailemaan, mutta hän veikkasi että he olivat jo lähellä haltijoiden kylää.
"Olemme pian perillä" Aran huomautti vahvistaen Lily epäilykset.
He saapuivat lähimetsän alueelle, matka pysähtyi hetkeksi aikaa "näkymättömän seinän" kohdalla, kunnes he astuivat sen toiselle puolelle ja jatkoivat.
"Voitte ottaa jo siteet pois silmiltä" Aran sanoi.
Lily irroitti kätensä Opheliasta ja otti kankaan palan pois silmiltään. Hän vilkaisi ympärilleen koittaen nähdä jotain tuttua, mutta mitään tunnistettavaa kohdetta ei näkynyt.. joten nyt jos he lähtisivät juoksemaan pois näiden luota, he todenäköisesti vain eksyisivät. He saapuivat pian kylän laidalle missä leikki lapsia.
Kaikkien katseet kiinnittyivät pieneen ryhmään joka tuli metsän kätköistä, ensinnäkin sen takia että kaikki nämä olivat korkea-arvoisia, toiseksi jopa itse kuningans Aran oli heidän joukossaan ja kolmanneksi, ihmisiä. Hetken kaikki olivat hiljaa ja katsoivat ihmeissään näkyä. Lily koitti olla välittämättä katseista, mutta tuntui kuin he olisivat olleet harvinaisia eläimi joita ihmiset pällistelivät sirkuksessa. Nyt Lily tiesi miltä taruolennoista ja haltijoista tuntui ihmisten kylässä.
"Teidät muistetaan yhä täällä, varsinkin papitar" Are huomautti vilkuttaessaan lapsille.
// ei ku sen pitää äännellä silleen "halle halle lujaaaa!" tai si "ame ame aaamen!" :-----D //
Aretha jäi hölmistyneenä tuijottamaan Opheliaa.
"Mikä moppi?!" Hän kysyi ja nyt Lily naurahti ääneen.
Aran, Art ja jopa Amod hymyili hieman. Arethalle kaikki mitä Ophelia oli selittänyt, varsinkin viimeinen viite, oli pelkkää hepreaa.. tosin ei kukaan muukaan haltijoista tiennyt yhtään mitään, mitä Ohpelia puhui.
Aretha alkoi selittämään kaikille yhteisesti mitä oli kerran metsässä nähnyt, kun oli käynyt pari viikkoa sitten reissulla. Aretha piti keskustelua yllä kertomalla matkoistaan, tosin Lily ei kuunnellut täysin mitä Are sanoi, hän koitti kuunnella metsän ääniä. Yksisarvisen askelista päätellen he olivat jossain missä oli sammalta, kavioista ei kuulunut mitään ääntä pehmeän maan alla.
Ensimmäisenä Lilylle tuli mieleen että he olisivat olleet lähellä suota, siellä ainakin oli sammalta... mutta taas toisaalta askeleet olisivat olleet vetelämpiä. Lopulta Lily luopui ajatuksesta edes yrittää paikantaa heidän sijaintiaan ja keskittyi kuuntelemaan keskustelua.
Lily ei enää pelännyt ainakaan Arttia tai Area, mutta hän yhä piti kylmät välit Araniin.. ja Amod oli liian.. outo. Art ihmetteli välillä miten hänen veljensä pystyi olemaan näin rento Aranin seurassa... Aaronin, haltijapojan joka Art tapasi vastikään, veljet olivat olleet melkein yhtä virallisia mitä hän yleensa Aranin seurassa.. mutta Aretha vain jutteli muina miehinä Aranille, kuin tämä ei olisi muuta kuin yksi heistä. Toisaalta Art piti ajatuksesta että Aran oli enemmäkin ystävä kuin kuninkas, mutta ei koskaan ollut uskaltanut mainita tätä Aranille.
Pian he saapuivat tasaisemmalle ja kovemmalle maalle. Ilma tuntui jotenkin raikkaamalta ja lämpimämmältä. Lily pystyi vain arvailemaan, mutta hän veikkasi että he olivat jo lähellä haltijoiden kylää.
"Olemme pian perillä" Aran huomautti vahvistaen Lily epäilykset.
He saapuivat lähimetsän alueelle, matka pysähtyi hetkeksi aikaa "näkymättömän seinän" kohdalla, kunnes he astuivat sen toiselle puolelle ja jatkoivat.
"Voitte ottaa jo siteet pois silmiltä" Aran sanoi.
Lily irroitti kätensä Opheliasta ja otti kankaan palan pois silmiltään. Hän vilkaisi ympärilleen koittaen nähdä jotain tuttua, mutta mitään tunnistettavaa kohdetta ei näkynyt.. joten nyt jos he lähtisivät juoksemaan pois näiden luota, he todenäköisesti vain eksyisivät. He saapuivat pian kylän laidalle missä leikki lapsia.
Kaikkien katseet kiinnittyivät pieneen ryhmään joka tuli metsän kätköistä, ensinnäkin sen takia että kaikki nämä olivat korkea-arvoisia, toiseksi jopa itse kuningans Aran oli heidän joukossaan ja kolmanneksi, ihmisiä. Hetken kaikki olivat hiljaa ja katsoivat ihmeissään näkyä. Lily koitti olla välittämättä katseista, mutta tuntui kuin he olisivat olleet harvinaisia eläimi joita ihmiset pällistelivät sirkuksessa. Nyt Lily tiesi miltä taruolennoista ja haltijoista tuntui ihmisten kylässä.
"Teidät muistetaan yhä täällä, varsinkin papitar" Are huomautti vilkuttaessaan lapsille.
// ei ku sen pitää äännellä silleen "halle halle lujaaaa!" tai si "ame ame aaamen!" :-----D //
HALTIAKUNINGAS ARAN CÚTHALION~KUNINGAS HENRY SCARLINGTON~PRINSESSA LILY SCARLINGTON~H.BLACK~ARATHET ARVAEN~LOUNATUULI~ALF EREGION~MARDUK~DARIUS WINDER~CONSTANTINE FRITZ~SETHOS~EDNA EREGION~KALI KALPANA~SAGA~SHILOH JADON~NIMUE BLACK~HECATE~KÄÄPIÖPRINSESSA RAELLA TORNHELM~ERUDESSA CÚTHALION~NUKA~SCYLLA~THEODLUIN MIARORA~ASLAK QADIR~RUEHAR~CASIMIR CORCORAN~
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus
-
Aksutar - Monarkki
- Viestit: 14829
- Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
- Paikkakunta: Crypt
Kirjoittaja Ivy » 30 Tammi 2008, 02:56
Papitar Ophelia~Aaron Puusepän poika~Pisantheuma~Haltiakuningatar Delia~Anemone~Orubee
Peliseuraa saa udella yksärillä~
Peliseuraa saa udella yksärillä~
-
Ivy - kuninkaan neuvonantaja
- Viestit: 1981
- Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
- Paikkakunta: Crypt
14 viestiä
• Sivu 1/1
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa