Kirjoittaja Aksutar » 30 Tammi 2008, 13:22
Desmond
Des mutisi jotain omaansa kuullessaan Sa'n teorian matojen ja susien välillä.. mutta eihän naivii narsistinen yksisarvinen näistä asioista tiennyt, saatika välittänyt! Hänelle riitti että harja oli hyvin niin koko elämä hymyili.
Des pysähtyi kuullessaan Sa'n myöntävän että hän oli ihminen. Des jäi tuijottamaan nyt ensimmäistä ihmistä, jonka näki, mutta ei nähnyt tässä mitään uhkaa, kuten ei nähnyt haltijoissakaan.. tämä nyt sattui vain olemaan isompi, mutta ei sen kummempi mitä suuri peikko... paitsi tällä varmaan oli isommat aivot mitä nenäänsä kaivavalla peikolla.
Des ei vastannut Sa'lle mitään kun tämä puhui ihmisistä. Hän vain pällisteli tätä ja otti pari askelta lähemmäksi, mutta hypähti sitten taakse päin, vaistojen varoittaessa.
"Kyllähän minä tiedän missä haltijat ovat... mutta tuossa asiassa sinä et minua huijaa" Des aloitti lopulta "Se ken ei itse tiet valon kaupunkiin löydä, se jääköön tulemat. Niin meille kerrottiin, eli jos et itse sinne osaa, turha pyytää minua näyttämään tietä, en minä niin tyhmä ole vaikka siltä näytänkin" Des sanoi.
"jaa ystävä? he, onhan niitä vaikka millämitalla, olen vain nirso niiden suhteen" Des sanoi nostaen päätään pystymmäksi.
Hän tosiaan oli nirso lähes jokaisen asian suhteen: ruuan, ystävien, nukkumapaikan, veden.. lähes kaiken.
"Ja kai sinä tiedät mikä minä olen? Olen yksisarvinen, kaunenin olento maan päällä! Ei minun tarvitse etsiä ystäviä, kaikki rakastavat minua pelkän tarun mukaan" Des sanoi ylpeillen.