Two flying lizards //Sovittu

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Mysterious » 06 Tammi 2012, 17:23

Rau hymyili pirullisesti Acarille. Ei ilkeyttäään vaan koska ne olivat samalla aaltopituudella ja niiden aikeet olivat yhtä ilkeät molemmilla ihmisiä kohtaan. Rau nyökkäsi toisen sanoille perheen jättämisestä pelkoon. Ja olihan se totta. Nainen ja lapset saisivat elää ilman rakasta isää ja luultavasti ne pelkäisivät että pian joku tulee tappamaan nekin ja polttamaan kaiken kuten tehtiin myös edelliselle talolle. Dúath ei välittäisi yhtään mistäään. Se ei tuntenut sääliä eikä sillä ollut omantunnon tuskia. Sitä ei häirinnt kenenkään jättäminen kitumaan. Se vain tahtoi kostaa.

Lohikäärme kaarteli taivaalla ja tarkkaili Acarin liikkumista. Samalla se lenteli etsien mahdollisia sotilaiden leirejä. Pian se huomasikin josatin kaukaa nousevan pienen savuvanan. Tuo karjaisi merkiksi ja laskeutui nopeastialemmas. Se jäi liitelemään juuri puiden latvojen yläpuolelle niin että toinen kuulisi sen. "Jostain kaukaa nousi nuotion savua. Luultavasti sotilaita. Siellä päin ei ole asutusta." Tuo ilmoitti havainnostaan ja jäi leijaillen odottamaan toisen vastausta
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 07 Tammi 2012, 18:14

Acar jolkotteli metsässä rauhallisena, välillä katsoen, missä Raug oikein liikkui ja kuinka korkealla. Välillä Acar nousi takajaloilleen, yrittäen paremmin tarkentaa ystävänsä liikkeitä ja olemassa oloa. Se lensi korkealla, vahva ja sitkeä olento, joka oli niin monessa tarinassa rohkeuden ja voiman symboli, eikä mikään ihme. Tuollaista lentoa kun katseli, kuka tahansa olisi tuntenut olonsa pieneksi ja mitättömäksi sen rinnalla. Paitsi Acar. Hän tunsi itsensä voimakkaammaksi, saatuaan tuollaisen kumppanin. Onnekas lacerta, kieltämättä. Tästä tulisi hieno tappo, yhdessä ystävän kanssa. Kunhan nyt jotain tapettavaa löytyisi vielä.

Acar nosti päätään, kuullessaan Raugin karjaisevan äkkiä merkiksi ja uteliaana lacerta kiipesi jonkin metsässä olevan kallionmuodostelman päälle, kuullakseen paremmin Raugin sanat.
"Saattaa myös olla haltioiden partio, otetaan selvää ennen hyökkäystä."
Raugilla oli varmasti hyvä näkö, mutta Acar erottaisi maasta käsin paremmin, keiden leiriin he olivat aikeissa hyökätä.
"Olet oikea peto ystäväksi."
Acar virnisteli, ennen kuin loikkasi alas kukkulalta ja lähti juoksemaan läpi metsän ketterästi ja taitavasti puita väistellen. Se halusi tietää, keitä nämä metsässä vartiota pitävät olennot oikein olivat. Mitä edemmäs Acar liikkui, sen paremmin tuntui nuotion tuoksu talvisesta metsästä. Täällä todella oli partio, mutta kumpia ne olivat, oli vielä vaikea sanoa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 10 Tammi 2012, 20:44

Rau hymyili pirullisesti. Tietenkin se odottaisi ennen hyökkäystä. Ei se haltioita aikonut satuttaa. Ne olivat tuon salaisen avunannon kohde ja lisäksi ne eivät tahtoneet pahaa lohikäärmeille toisin kuin ihmiset jotka metsästivät näitä petoja. Rau liiteli vielä hetken metsän latvojen tasalla ku ajatteli syöksyvänsä takaisin taivaalle. Ensin se kuitenkin uunteli Acarin asian. "Mene lähelle ja anna jokin merkki kun tiedät. Jos ne ovat haltioita niin jatketaan vain matkaa. Turh meidän on sitten näyttäytyä." Tuo sanoi mutta toinen puhuikin taas. "Et kuul e itsekään ole hullumpi lisko. Olet ensimmäinen jota kutsun ystäväksi ja todellakin tarkoitan sitä." Tuo vastasi kunnes syöksyi taas taivaallle.

Lohikäärme tähyli alas mutta jätti leirin tarkistuksen Acarille. Rau hyökkäisi vasta kun tietäisi olivatko nuotion poltajat ihmisiä. Jos eivät olisi niin urokset jatkaisivat matkaa. Jos olisivat niin olisi tiedossa herkkuhetki.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 12 Tammi 2012, 10:44

Nähtävästi he molemmat olivat saaneet toisistaan ystävän, ehkä pidemmäksikin aikaa. Acarilla ei juuri ollut ystäviä, sitä kunnioitettiin lauman alfauroksena ja puoliso toki piti rakkaana, mutta ystäviä lacertalla ei sinäänsä ollut. Ennen kuin nyt. Tuntui hyvältä löytää itselleen joku näin tärkeä ja samanlainen hengenheimolainen. Acar liikkui ketterästi lumessa, aivan kuin se olisi ollut pelkkää nestettä, niin vaivatonta uroksen meno oli. Välillä se pysähtyi nuuhkimaan ilmaa, jotta osaisi paikallistaa ihmiset sekä Raugin. Mikäli tosiaan kyseessä oli haltioiden leiri, Acar vain jatkaisi matkaansa, välittämättä sen kummemmin leirinuotion ympärillä olevista. Hän erotti ihmisen ja haltian tuoksun helposti, ne olivat aivan erilaiset, ihan kuin eri saaliseläimilläkin oli. Hirvi ja peura eivät olleet lainkaan samanlaisia tuoksultaan.

Acarin päästyä tarpeeksi lähelle aistiakseen leiritulen, se pysähtyi ja painautui maata vasten. Acar oli aivan hiljaa paikallaan, sen keho kätkeytyi kivien ja juurakoiden sekaan. Uros nuuhki ilmaa varovasti, herättämättä huomiota. Jokainen nuuhkaisu toi lisää infoa ihmisten lukumäärästä ja kunnosta. Ja ne tosiaan olivat ihmisiä, sen Acar haistoi myös. Mutta joukossa tuntui olevan haltia, ainakin yksi sellainen. Kun lacerta katseli leirialuetta, sotilailla näytti olevan vanki. Ehkä tuo oli se haltia, jonka uros haistoi. Saatuaan selville tarpeeksi, Acar lähti muutaman askeleen taaemmas ja kohottautui takajaloilleen, antaakseen Raugille merkin tulla lähemmäs. Olisi itsemurha vain hyökätä sotilaiden kimppuun, heitä oli suht paljon, joten tässä pitäisi käyttää yllätystä, pimeää ja heidän kahden erikoisia osaamisiaan hyväksi. Ihmiset olivat ehkä pieniä ja pelkureita, mutta yhdessä he saisivat kyllä kaadettua ainakin toisen heistä, mutta vain, jos he olivat yhdessä. Sotilaat piti saada erilleen, vaikkapa tulen avulla.
"Raug, ne ovat ihmisiä...Ehdotan yllätyshyökkäystä."
Acar mutisi hampaittensa välistä hiljaa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 14 Tammi 2012, 20:21

Rai liisi korkealla. Se ei pahemmin jaksanut haistella koska toiselta se hoituisi paremmin ja lisäksi se liikkui maassa joten se myös osasi hahmottaa maassa olevat hajut paremmin. Lhikäärmeen näkö oli kuitenkin tarkka ja korvaamaton. Jo ennen toisen merkkiä oli Rau tajunnut tilanteen. Ihmisiä ja yksi luultavasti vankina oleva haltia. Hiljaa suurta ympyrää litäen uros laskeutui alemmas jottai yksikään kaksijalkainn huomaisi laskeutuvaa varjoa edes vahingossa. Se tosin olisi vaikeaa koska tuo sulautui pimeyteen niin hyvin. Se liisi alemmas ja tarkkaili koko ajan nuotion ympöärillä liikuskelevia hahmoja. Lähemmäs maata päästyään tuo yllättäen laskosti siipensä ja putosi loppumatkan. Se pudottautui ääneti metsään ja tartti puhuin. Tippuminen pysähtyi ja nyt tuo oli Acarin vieressä.

"Voin tullla ilmasta. Osaan kiitää niin nopeasti että ne eivät tajua mikä iski. Mitenkäs me nyt silti menettelemme?" Tuo ehdotti mutta päätti sitten kysyä toisen mielipidettä. Eihän sitä tiennyt mitä toine olisi saattanut suunnitella. Rau kuitenkin luultavasti tulisi hyödyntämään pimeyteensulautumistaitojaan. Siten tuo liikkui aina ja eenkin ihmisten kimppuun käydessään.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Tammi 2012, 15:04

Acar oli painautunut maata vasten ja tarkkaili leirinuotion äärellä olevia ihmisiä. Niitä oli tarpeeksi tekemään heistä selvän, jos molemmat lähtisivät hyökkäämään suoraan kiinni, joten tässä pitäisi nyt käyttää oveluutta ja ihmisten pahinta vihollista, pelkoa. Ihmiset pelkäsivät sitä, mitä eivät kyenneet hallitsemaan täydellisesti. Acar tarkkaili vihollisiaan, oli ilta, joten osa oli käymässä luultavasti nukkumaan, kaikki ainakin lepäsivät. Täydellistä. Raug laskeutui Acarin vierelle, kuin äänetön yön varjo ja hetken aikaa molemmat tarkkailivat ympäristöä. Raug kysyi suunnitelmasta ja Acar raapi mietteliäänä lumista maata.
"Se on sinun paras ominaisuutesi...On niin pimeää, etteivät ihmiset välttämättä edes erota sinua kunnolla. Jos voisit vaikka lentää heidän ylitsee, säikäyttää tulella ja viedä jokusen sotilaan mukaasi, eiköhän se riitä aluksi. Sekasorto ja pelko hoitavat loput."
Tietysti Acar aikoi mennä mukaan tappoon, mutta hänet erotti niin paljon helpommin, joten olisi parempi ensin antaa Raugin säikäyttää vihollinen oikein kunnolla ja sitten mennä mukaan tappoon.
"Muista varoa vankina olevaa haltiaa, hän ei saa kärsiä tästä."
Acar mutisi, ennen kuin lähti piilopaikastaan vähän sivummalle, etsien parempaa paikkaa hyökätä. Ihmisten lisäksi leirialueella oli myös hevosia. Niistä saisi hyvän aterian, mutta herkät eläimet saattaisivat huomata molemmat ja käydä levottomiksi, joten Acar liikkui tuulen alapuolella ja kaukana säikyistä saaliseläimistään. Sitten se asettui väijyksiin ja odottamaan, että Raugin yllätyshyökkäys tekisi tehtävänsä ja aiheuttaisi niin suuren kaaoksen, että lacertan olisi helppo hyökätä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 19 Tammi 2012, 22:20

Rau tarkkaili ihmisiä ystävänsä vierestä ja oli täysin hiljaa. Tuosta ei päässyt ääntäkään ja tuo nyökkäsii toiselle. Suunnitelma oli mitä mainioin ja pian olisi taas verisen teurastuksen aika. Rau pääsisi vihaamiensa ihmisten kimppuun ja heittelemään niitä taivaan tuuliin. Lohikäärme tulisi olemaan innoissaan ja tekemään murhatöitä vähääkään katumatta. Ihmiset eivät ajatelleet kuin omaa itseään eivätkä kunnioittaneet luontoa yhtäää kuten haltiat tekivät. Dúath vihasi noita vallanhaluisia kaksijalkaisia saasteita ja raivon liekit leimahtivat. Tuo hyppäsi ja syöksyi ääneti taivaalle. Se otti korkeutta lentämällä pystysuoran ja päästyään mataliin pilviin tuo tasaannutti lentonsa. Nyt se lenteli nuotion yläpuolella eikä kukaan aavistanut mitään. Lohikäärme saisi yhden monista kostoistaan pian ja jälleen tulisi yksi hyvä työ tehtyä haltialle joka oli vangittuna keskelle leiriä.

Kun vain kaksi ihmistä olivat enää partioimasa uro päätti toimia. Se laskosti siipensä ja syöksyi alas. Vauhti kiihtyi ja samoin nuolensuhina. Tuo evitti siipensä juri ennen maata ja kaappasi vartijat mukaansa. Hevoset säikähtivät ja rupesivat tempomaan ja hirnumaan. Rau rutisti miehet kynsissään kuoliaksi ja kaartoi taivaalle. Sieltä se syöksyi uuteen laskuun ja tähtäsi ulos tulleisiin ihmisiin. Phaa aavitamattomat miehetä jäivät tuon kynsiin. Tällä kertaa tuo sytytti räjähtävällä pallollla yhden teltoista tuleen. Nyt ihmiset tajusivat vaaran ja tekivät hälytyksen leirissä. Pian kaikki olivat hereillä. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt metsässä vaanivasta lacertasta.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 25 Tammi 2012, 15:36

Acar antoi suosiolla Raugin tehdä ensin osuutensa ja näyttää taitonsa. Lohikäärmeen tuloa ei kukaan osannut odottaa, ensimmäinen tulipallo aiheutti valtavan kaaoksen eikä sitä ennen tapahtunutta hyökkäystä edes kukaan huomannut. Acar värisi innosta, hänen seuratessa tuhoa, kaaosta ja väkivaltaa. Se oli niin kaunista ja niin oikein sotilaille, jotka olivat samalla tavalla tuhonneet hänen laumansa. Nyt varmaan ihmiset ymmärsivät millainen hävitys ja kauhu siitä seurasi, kun ilman mitään varoitusta, joka hyökkäsi ja vain teurasti koko porukan. Pelästyneet huudot olivat musiikkia Acarin korville, mutta uros sai huomata, ettei tämä ollut ihmisten ensimmäinen kohtaaminen suurpetojen kanssa. Selvittyään tulesta, ihmiset alkoivat virittää jousiaan saadakseen lohikäärmeen alas. Silloin oli Acarin vuoro lähteä liikkeelle.

Nopeasti uros kiersi ihmisten takaa ja hyökkäsi äänettömästi. Pelkästään se, että Acar kaatoi painollaan sotilaan, riitti katkaisemaan miehen selkärangan ja tappamaan tämän. Lacerta oli nopea ja tarkka liikkeissään, kuin käärme, eivätkä ihmisten hitaat refleksit olleet mitään sen rinnalla, tuskin ehtivät edes aseitaan ottaa esille kun Acarin pää tai häntä oli tehnyt vastustajasta selvän. Pieni puraisu riitti levittämään myrkyn kehon, joten Acarin ei tarvinnut välttämättä edes tappaa uhriaan samantien. Mutta ihmisillä oli yksi etu puolellaan verrattuna heihin kahteen. Heitä oli paljon ja he tekivät yhteistyötä. Acar sähisi vihaisena, tuntiessaan keihään uppoavan takajalkaansa. Nyt uroksella ei olisi aikaa pitää kurissa Raugia etsiviä jousimiehiä, hänellä oli tarpeeksi tekemistä miekka- ja keihäsmiesten kanssa, ja samalla piti varoa vankina olevaa haltiaakin. Tämähän oli mielenkiintoista, jännittävän itsetuhoista ja Acar oli mielissään jokaisesta hetkestä hyökätessään.
Forte
 

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron