Kirjoittaja Forte » 30 Joulu 2011, 21:57
Acarin silmät kiiluivat. Sen hieman raidallinen keho sulautui täydellisesti metsän varjoihin, piilottaen 13 metrisen eläimen yllättävän helposti. Lihakset liikahtelivat suomujen alla ja välillä niskassa olevat piikit nousivat, Acarin kohottaessa verta tihkuvaa päätään ja kuullostellessa ympäristöä valppaana. Se oli juuri saanut kaadettua suuren uroshirven, eikä halunnut jakaa saalistaan tunkeilijoiden kanssa. Käärmemäinen pää liikkui puolelta toiselle, se ei ollut omalla reviirillään, joten Acar oli varuillaan. Vaikka se oli iso eläin, se ei tarkoittanut, että se halusi tapella välttämättä, ainakaan yhtä ison kanssa. Todettuaan ympäristön turvalliseksi, Acar laski päätään ja jatkoi ruumiin repimistä. Luut rasahtivat rikki, nivelet poksuivat ja jänteet irtoilivat, Acarin repiessä terävillä hampaillaan sopivia suupaloja saaliista. Parhaat palat oli miltei syöty, mutta Acar halusi kaluta kaiken, ennen kuin palaisi pesäkololleen ja laumansa luokse. Se oli alunperin lähtenyt tarkastamaan reviirinsä rajoja, mutta oli matkallaan eksynyt vähän kauemmaskin, ottamaan selvää ulkopuolisesta maailmasta. Toistaiseksi kaikki oli ollut hyvin, mikään ei ollut häirinnyt Acarin rauhaa, pienemmät eläimet olivat suosiolla väistyneet suurpedon tieltä, paitsi tämä onneton hirvi, josta oli tullut vatsan täytettä.
Acar järsi viimeisiä rippeitä reisiluusta, kun havahtui ääneen. Se oli erikoinen, uros ei ollut aikaisemmin kuullut moista. Aivan kuin nuoli olisi suhahtanut läpi ilman, mutta tämä olento taisi olla paljon, paljon isompi. Laiskasti, mutta uteliaana, Acar nousi ja lähti hiipimään kohti aukiota, josta ääni oli kuulunut. Se halusi ottaa selvää tunkeilijasta, vaikka tämä olikin vapaata aluetta. Tai sitten kyseessä oli reviirin hallitsija. Suhahduksen lisäksi pian kuului karjaisu, kyseessä oli siin toinen peto, varmaan samanlainen, mitä Acar itse. Acarin kurkusta lähti hieman murinaa, sen lopulta nähdessä toisen. Kyseessä oli musta lohikäärme, joka näytteli mahtiaan keskellä aukiota. Se ei ollut Acaria isompi, mutta selvästi hyvin varusteltu, joten uros oli varuillaan. Se tiesi, että lohikäärme huomaisi ennemmin tai myöhemmin, joten Acar teki mahdollisimman paljon havaintoja, kun vielä ehti, ennen kuin lähti tulemaan kohti lohikäärmettä. Acarin ruumiinkieli oli selvä, se oli iso, se oli paha, se oli täällä herra. Acar ei välttämättä aikoisi haastaa lohikäärmeettä, itse asiassa se vältteli asiaa viimeiseen asti, mutta uros kumminkin halusi näyttää, ettei pelännyt ja ettei lohikäärme voisi alistaa sitä.