Kirjoittaja Forte » 04 Tammi 2012, 13:54
Acar peruutti hieman, rysäyttääkseen päin ovea koko kehonsa voimalla, mutta rymistely kertoi urokselle, että Raug oli nähtävästi myös päässyt sisätiloihin. Äänistä päätellen se oli laittanut jonkun lihoiksi. Kauhistuneet huudot olivat kuin musiikkia Acarin korville, kosto oli suloinen, ja paras, kun se tarjoiltiin verisenä. Acar nousi takajaloilleen ja repi oven saranoiltaan, samalla, kun toisen huoneen ovi kirjaimellisesti räjähti.
"Oli jo sinun aikain näyttäytyä."
Acar virnisteli leikkisän tuimasti Raugille ja vetäisi oven kumoon helposti, kuin kaarnan puun kyljestä. Sisällä olevat palvelusneidot huusivat kauhusta ja yrittivät piiloutua huoneen nurkkiin, mutta Acar haistoi heistä kaikki ja tarttui lähintä naista jalata, nostaen tämän ilmaan. Nainen sätki ja kiljui armoa. Se sai Acarin hetkeksi pudottamaan uhrinsa.
"Armoa? Sinunko sukusi antoi armoa poikasilleni!"
Acar puhui oman kielensä lisäksi haltiakieltä ja sen verran ihmiskieltä, että saattoi sähistä äskeiset sanat keuhkoistaan, pienellä aksentilla, mutta ihan ymmärrettävästi. Armon aneleminen sai Acarin tunteet kuohumaan, ei sen laumalle mitään armoa annettu, kaikki tapettiin, joten uros ei todellakaan antaisi armoa niille, jotka olivat syntyneet ihmisestä. Palvelustyttö kohtasi loppunsa isoista kynsistä ja loput kuolivat joko myrkkyyn tai hampaisiin. Yksi sai jopa sydänkohtauksen ja kuoli, ennen kuin Acar ehti edes uhkailla tätä.
Acar peruutti ulos huoneesta ja tassutteli ahtaalla käytävällä. Ei ollut vaikea löytää Raugia, sen musta peräpää näkyi yhdestä huoneesta ja uros tuli kumppaninsa luokse.
"Täällä tuoksuu enää veri, ei elävien ihmisten henkäys. Oletko valmis? Talossa ei ole enää muita."
Mikäli osa palvelusväestä, kuten joskus kävi, oli nukkunut ladossa, he olivat jo kuolleet Raugin tuleen, joten talo oli viimeinen paikka, missä ihmisiä enää elossa oli. Ja sen jälkeen tämä olisi tyhjillään.
"Kun tämä on ohi, polta koko paikka. Parempi olla jättämättä mitään jälkiä, ihmiset luulevat vain palon saaneen alkunsa kaatuneesta kynttilästä."
Acar murahteli ja jolkotti sitten kohti ikkunaa, aikeena poistua paikalta, kun homma oli suoritettu loppuun. Se oli saanut kostonsa, mutta tämä ei vielä riittänyt, ei alkuunkaan. Isoihin kaupunkeihin oli turha mennä, mutta yksinäisten talojen terrorisointi jatkuisi, aivan varmasti.