Two flying lizards //Sovittu

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Forte » 03 Tammi 2012, 11:23

Jos Raug tosiaan tulisi käymään Acarin reviirillä, olisi hyvä muiden lacertojen, varsinkin alfanaaraan, tunnistaa lohikäärmeen haju. Se kertoi kaikista parhaiten, kuka oli kukakin, ja vaikka Acar olikin kiistaton itsevaltias reviirillään, se ei koskaan uhmannut alfanaarasta, joka ainoana olentona sai Acarin alistumaan. Muut yksilöt eivät sinäänsä välittäneet, mitä Acar teki, ne kuuntelivat jokatapauksessa isoa urosta. Tähän asti yksikään haastaja ei ollut onnistunut viemään Acarin johtajuutta, vaikka haasteita oli tullut useita. Lukuisat tappelut lajitovereiden kanssa olivat tehneet tästä yksilöstä peräänantamattoman pedon, joka tulisi olemaan hyödyllinen piirre tällaisilla reissuilla.

"Toivottavasti et pelkää tappaa ihmispentuja, ne ovat minun pääasiallinen uhrini, haluan koston."
Koska Raug oli ilmoittanut, ettei halunnut liittyä laumaan, myös Acar vaihtoi aihetta ja päätti jatkaa samaisella aiheella hyökkäilystä.
"Meidän pitää olla varovaisia, emme saa paljastaa itseämme, muuten ihmisten viha ja halu metsästää meistä viimeisetkin vain kasvaa. Jos tapamme, tapamme kaikki. Parempi olla ättämättä tarinankertojia."
Acar heilautteli päätään ja oli valmis liikkeelle. Se oli saanut vainun ihmisistä, ne eivät olleet kovin kaukana. Luultavasti kyseessä oli sama paikka, mistä Raug oli hakenut härän.
"Säästä mahtailusi ja ala tulla."
Acar naurahti leikkimielisen käskevästi lohikäärmeen sanoille. Tietty oli hyvä, jos lohikäärmeellä oli monta valttikorttia, mutta Acar mieluummin näki asian käytännössä, kuin kuuli Raugin selostusta. Ja tosiaan, pimeä oli heille molemmille eduksi. Acar lähti liikkumaan nopein, sulavin askelein aluskasvillisuuden seassa. Se kyllä haistaisi Raugin läsnäolon, jos sattuisi kadottamaan lohikäärmeen.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 03 Tammi 2012, 11:56

Uros oli täysin valmis. Hitaasti se levitti siipensä kuin venytelläkeen vaikkei ollut vielä edes lähdössä lentoon. Ehkäpä se tahtoi hiukan esitela suuria siipiään tai sitten se venytteli oikeasti. Joka tapauksessa se laskosti ne pian taas päästi ilmoille karjaisun. Pimeä laskeutui nopeasti ja pian olisi taas aika päästää tuli irti. Kirjaimellisesti. Se pääsisi tääs käyttämään varjotultaan jota se ei pitkään aikaan ollutkaan käyttänyt. Siitä tulisi uros olemaan hyvin tyytyväinen. Samalla saisi harjoitusta myös tulipallojen lataamisesta. Sitä tuo ei hirveän usein tehnyt.

Toinen kysyi kysymyksen jolle uros vain naurahti häijysti. Se tappaisi mitä vain js se ihmisiin liittyy. "En todellakaan. Voisin tappaa aivan minkalaisen ihmisen tahansa vauvasta vaariin." Tuo vastasi ja käveli muutaman askeleen metsän suuntaan. "Me tapamme kaikki. Itse teen syöksyhyökkäyksiä ja minua on hankala havaita nopeuden takia. Saatan kuitenkin käyttää apuna myös tulta yksinkertaisesti jälkien tuhoamisen vuosi. Jos joku joskus löytää mökit tai leirit niin luulevat etttä rosvot ovat hyökänneet ja polttaneet jälkensä. Eivät ne osaa harvassa olevia lohikäärmeitä ajatella niin uhkarohkeiksi ja tuskin he lacertojakaan jälkien peittämisen jälkeen epäilevät." Tuo selosti toimintatapojaan ja heiluatti pari kertaa häntäänsä. Uros syyhysi jo oikein päästä toimimaan.
"Acar, nyt toimitaan." Tuo sanoi ja levitti siipensä ampaisten nopeasti suoran ylös taivaalle. Siellä se katosi matalalla liiteleviin pilviin ja jäi leijumaan ihmisten asumuksen ympärille kunne toinen antaisi jonkin merkin, tai uros hyökkäisi itse.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 03 Tammi 2012, 12:46

Acar nuuhki ilmaa ja välillä maata liikkuessaan. Raug oli lähtenyt taivaalle samantien, kun oli aika liikkua. Toinen heistä partioi maassa, toinen ilmassa, se oli loistava yhteistyö kahden olennon välillä. Acar sulautui värityksensä ansiosta täydellisesti maan väreihin, jopa talvella, koska talvikarva oli vaaleaa verrattuna kesäisiin suomuihin. Raugin musta väritys sopi hienosti yötaivaalle, tämän paremmaksi ei kyllä tiimi muuttuisi. Ja he molemmat olivat yhtä valmiita tappamaan kokonaisia perheitä saadakseen kostonsa läpi. Acar ei välittänyt, tappaisiko sotilaan vai tavallisen maajussin perheen, eiväthän ihmisetkään olleet välittäneet, millaisia lacertoja tappoivat. Adrenaliini sykki uroksen suonissa, sen juostessa läpi metsän sukkelasti ja nopeasti, välillä tarkastaen ympäristöä mahdollisten ongelmien varalta, sekä myös ihan nähdäkseen Raugin.

Heillä ei mennyt kovin kauan löytää ihmisasumus. Se oli maatila, melko iso ja varakkaan oloinen. Acar haistoi veren, joten härkä oli viety samasta paikasta. Kukaan ei ollut vielä huomannut asiaa, mikä tietysti oli parempi heille. Nähtävästi illalla ihmisten varovaisuus lipsui. Acar asettui hetkeksi maahan ja tarkkaili taloa. Se alkoi olla pimeä, ihmiset alkoivat kaiketi mennä nukkumaan. Acar nousi hetkeksi takajaloilleen, ilmoittaakseen Raugille, että he voisivat hyökätä. Acar ei tiennyt lohikäärmeen suunnitelmia, mutta uros itse oli ovela tappaja, kuin palkkamurhaaja, käärme, joka luikersi salakavalasti paikalle. Niin se teki nytkin. Lacerta lähti matalana hiipimään kohti taloa, välillä tarkkaillen ympäristöä. Uros oli oppinut, että kaksokerroksisissa rakennuksissa yleensä ihmiset nukkuivat ylhäällä. Pitäisi kiivetä, mikä toki kävi ketterälle olennolle hyvin. Acar hiipi aivan talon nurkille, mutta havahtui sitten ääneen. Se oli haukuntaa, täällä oli siis vahtikoira tai useampi. Ne pitäisi hiljentää, ennen kuin koko talo heräisi. Vihaisena sähähtäen Acar lähti kiertämään taloa, löytääkseen piskit. Koirat eivät olleet sille mikään ongelma, paitsi isona laumana.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 03 Tammi 2012, 14:14

Hiljaa lensi uhkaava varjo taivaalla. Se tarkkaili koko ajan lacertaa ja sen mahdollista merkkiä. Kuitenkin ei ollut vielä mitään kiirettä joten lohikäärme kiersi siipiensä kannattelemana maatilan ympäri ilmasta. Ihmisillä ei tuliai olemaan hajuakaan mikä niihin iski kun kaikki menettäisivätkin jo henkensä kahden vihaisen ja voimakkaan lisko käsiin. Vuielä toisenkin lenkion tuo lensi ennen kuin jäi tyynelle taivalle leijumaan. Ei tuullut juurikaan jotaen vahvan lohikäärmeen oli hellppoa pysyä lähes liikkumattomana piemeällä taivaalla. Hetken tuo leijui mutta sitten se huomasi Acarin merkin maassa. Oli aika toimia.

Ensin tuo pudotti hiukan korkeutta hitaasti ja trakkaili maassa liikkuvaa liskoa. Kuitenkin koirat rupesivat pitämään möykkää ja uros kirosi mielessään. Koiria oli peräti viisi ja ne eivät näyttäneet järin ystävällisiltä. Jotain vihaista ja isoa rotua olivat, sekä selväti koulutettu vahtimaan varakasta taloa. Uros kääntyi syöksyyn. Kauaa ei varmasti menisi kun ihmiset heräisivät ja ottaisivat aseensa. Teitenkin liskoilla oli panssa joka suojasi niitä mutta oli niissäkin heikot kohtansa. Raun vauhti kiihtyi huimaksi nuolensuhinaksi ja se lähestyi maata. Samalla rupesi kuulumaan myös selvä voimistuva latauksen ääni ja uroksen suu hohti osittain sinisenä. Se latasi tulipalloa. Juuri ennen maata ja koiria tuo laukaisi tulipallon latoon joka roihahti äänekkäästi samantien. Lohikäärme vei mukanaan kaksi koiraa jotka se rutisti välittömästi kuoliaaksi ja paiskasi tuleen. Nyt olisi Acarin vuoro oimia. Ihmiset olivat varmasti jo heränneet aseitaan ottamaan.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 03 Tammi 2012, 16:53

Acar vihasi koiria, todella. Ne eivät maistuneet hyvältä, ne pitivät kamalaa meteliä ja ne olivat uskollisia ihmisille. Jos Acar olis voinut, hän olisi mielellään tappanut jokaisen löytämänsä koiran. Toisaalta, ne olivat pieni paha ihmisiin verrattuna, joten yksi ikävä puoli kerrallaan. Ensin ihmiset, sitten niiden lemmikkieläimet. Koirien haukunta oli herättänyt talon väen ja valoja alkoi syttyä uudelleen ikkunoihin. Acar ei ehtinyt asiasta välittää, se seurasi ääntä ja havaitsi myös Raugin seuraavan ilmasta käsin. Mukavaa, että oli liittolainen, sillä koiria oli peräti viisi kappaletta. Se ei ollu paljon Acarille, mutta niiden tappaminen veisi aikaa ja siinä olisi voinut loukata itsensä. Raugin sytyttäessä paikkoja tuleen, Acar löysi koirat. Lacerta sähähti haastavasti ja lähti hyökkäämään. Koirat olivat selvästi pelästyneet tulta ja ne säntäilivät kuka minnekkin, jolloin Raug sai niistä jo kaksi kiinni. Miten nopeaa, Acar oli tyytyväinen kumppaninsa suoritukseen. Mutta lacerta ei halunnut jäädä kakkoseksi, vaan loikkasi muutamalla, nopealla ja pitkällä hypyllä eteenpäin, tarraten hampaillaan koiraa kurkusta. Eläin vinkui ja sätki, jolloin lajitoveri yritti tulla apuun. Mutta turhaan, Acarin ruoskamainen häntä viilsi niin nopeasti, että se leikkasi koiran vatsan auki. Kolmas onnistui hyppäämään Acarin selkään, mutta uros ravisteli sen alas ja iski kyntensä läpi eläimen, tappaen sen välittömästi.

Acar katseli taloa, siellä oltiin herätty ja varmaan valmiita puollustautumaan tai pakenemaan. Yhtä kaikki, Acar katsahti taivaalle, etsien Raugia, ja päästi karjahduksen, jotta lohikäärme tajuaisi seurata. Acar ei turhia aikaillut. Ihmiset olivat niin tyhmiä tehdessään isoja ikkunoita taloihinsa, lacertan oli helppoa vain loikata lasin läpi alimpaan kerrokseen. Kerros huone oli tyhjä ja pimeä, mutta Acar haistoi ihmiset toisessa kerroksessa. Koskaan aikaisemmin ei varmaan lacerta tai lohikäärme ollut hyökännyt sisälle ihmisasutukseen. Tässä tehtiin nyt historiaa. Acar nuuhki ilmaa ja lähti kiipeämään rappusia pitkin toiseen kerrokseen.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 03 Tammi 2012, 21:18

Tyytyväisenä Rau liisi takaisin taivaallle koirien polttamisen jälken. Se kuitenkin heitti siellä vain itsensä uuteen syösyym kohti maata ja tällä kertaa se latasi toisen tulipallon lähettäen sen mustana varjona kohti toista piharakennusta. Välittömästi se räjähti jonka jälkeen paloi normaalein liekein mustuuden haihduttua kuten aina kun pallon ensin oli saanut ammuttua kohteenseen. Varjotuli oli mustaa ja voimakasta varjona muta räjähtäessään se rupesi palamaan normmaalein liekein. Tyytyväisesti virnuileva lohikäärme karjaisi ja sai ihmiset ryntäileäämn talossa edestakaisin. Jotenkin ne taisivat arvata mikä hyökkäsi mutta yksikään ei niistä jäisi eloon kertomaan hyökkääjistä. Ihmiset tapettaisiin joka ikinen säälimättä yhtäkään. Edes niiden lemmikkejä ei säästetty oli sitten mistä thanasa kyse. Rau liisi melkein maanpinnassa puhaltaen mustaa tulta. Se sytytti karjan ympäöimän aidan jotta saaliit pääsisivät pakenemaan. Niistä saisi myöhemmin herkkuaterian tai vaikka muutamankin.

Uros lensi taas taivaalla ja huomasi nyt ystävänsä kiipeävän ikkunasta sisään. Rau ei viitsinyt edes harkita ahtaaseen taloon tunkeutumista ja päättikin mennä sisälle hiukan rajumminen keinoin. Se kääntyi jälleen kiihtyvään syöksyyn ja juuri ennnen talon kattoon törmäämistä se levitti siipensä ja vauhti pysähtyi kuin seinään. Hitaasti se pudottautui katolla ja sai aikaan ryminääja kattotiilien putoilua kynsillään. Se iski hännällään kattoa ja rupesi mustautumaan siitä läpi. Ei mennyt kauaa kun se tunkikin jo päänsä taloon. Hetken se käänsi päätään ja sen katse jäi tuijottamaan pienen ihmisen aseen piippua. Juuri sopivasti ehti Rau vetäistä päänsä suojaan kun mies ampui. Kuitenkin lohikäärme rupesi nyt kaivamaan kattoa auki saadakseen sinne muutakin kuin päänsä.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Tammi 2012, 00:01

Oli mahdotonta sanoa, kuinka monta ihmistä talossa oli, mutta enemmän kuin kaksi, se oli varmaa. Acar saattoi haistaa heidät. Luikertaessaan yläkertaan, uros kuuli hyvin pelästyneitä huutoja, kiljaisuja, parahduksia ja askeleita. Ihmiset olivat paniikissa, kahden liskon tunkeutuessa taloon. Acar oli kuullut, miten Raug laskeutui katolle ja kynsi auki tietään sisään. Lohikäärme hoitaisi hommansa, Acar keskittyi omaansa. Se alkoi raapia lähintä ovea terävillä kynsillään ja sai hetkessä sen auki, saaden melkein samantien kirveestä kuonoonsa. Vahvarakenteinen mies puollusti perhettään terävän aseen kanssa, mutta Acar ei moisesta hämmästynyt. Se seurasi tarkkaavaisena, hiljaa sähisten kirvestä ja vastustajansa jokaista liikettä. Huone oli melko pieni, Acar saattoi vain puoliksi tunkeutua sisään, mutta se riitti. Uudelleen sotakirves heilahti ja sai aikaan haavan toisen etukäpälän kyynerpäähän, mutta se ei pysäyttänyt Acaria, lisäsi vain himoa tappaa. Seuraavaksi Acar olikin nopeampi ja iski terävät, myrkkyä sisältävät hampaansa miehen käsivarteen, repäisten koko voimallaan taaemmas, jolloin mies kaatui maahan ja Acar lopetti uhrinsa lävistämällä tämän kynsillä. Pahaenteisesti virnuillen ja hiljaa muristen, Acar lähestyi suojatonta perhettä ja teki jäljelle jääneistä yksilöistä nopeasti selvää.

Huone jäi punaiseksi ja läiskikkääksi Acarin jäljiltä, mutta tällä kertaa se ei pysähtynyt syömään. Uroksella ei ollut lainkaan nälkä, tämä oli puhdasta kostoa, veritanssi, jonka aikana mahdollisimman moni sai sanoa hyvästit maalliselle olotilalleen. Acar jatkoi etsintöjään ja haisteli ovien raossa, missä oli ihmisiä. Varmaan loput olivat renkejä tai piikoja, isäntäväen saatua surmansa, ja Acar alkoi uudelleen raapia ovea, jonka takana haistoi olevan useamman naisen. Varmaankin talon palvelijattaret. Heillä ei ainakaan olisi mitään aseita, joten lacertan saatua ovi auki, he olivat tuhoon tuomittuja.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 04 Tammi 2012, 00:29

Lohikäärme + lacerta = tapava parivaljakko ihmsille joilla ei ollut suojanaan minkäänlaista panssaria. Tehokkaasti Rau repi kattoa palasiksi mahtuakseen kunnolla sissän. Silloin tällöin ampui se saa aseistettu mies laukauksen ta pari mutta lohikäärme oli ovelampi. Se repi kattoa mutta ei itse ollut reiän yläpuolella suojatakseen heikot kohtansa. Panssari suojaisi tuota muuten erittäin hyvin mutta oli pari kohtaa joihin luodinosuminen tekisi pahaa jälkeä. Iloisesti lohikäärme karjui kun katon reikä oli sille juuri sopiva. Se laskeutui sisään. Mies ampui mutta luoti kimposi lohikäärmeen panssarista sen osuttua siihen vinossa kulmassa. Hetkessä lohikäärme käänsi piikikkään kuononsa miehen eteen ja päästi kurkustaa murinaa. Lohikäärmeelle tuo oli erääänlaista naurua mutta ihminen kauhistui. Liskon katse vangitsi miehen katseen ja samalla tuon häntä liikkui. Lohikäärmeen häntä viuhahti ilmassa ja kuului vain sivullus kun miehn pääs putosi siisitisti irti leikattuna lattiallle. Uroksen hännän ase oli tappavan terävä ja viiltävä.

Uros kuuli lacertan liikkeet läheltä ja kuuli kuinka se raapi jo toista ovea. Lohikäärme laskasti siipensä ja latasi pienen tulipallon räjäyttäen huoneen oven rappukäytävään. Siro mutta jokseenkin iso lohikäärm tunki nyt myös sisälle taloon ja nähdessään Acarin se virnisti iloisesti. Kuitenkin sitten lohikäärme kääntyi toiseen suuntaan jossa haistoi kolme ihmistä. Miehiä olivat kaikki. Taisivat olla jotain talon henkilökohtaisia seppiä ja karjan hoitajia. Niillä olisi siis varmasti joitain aseita. Kuitenkaan lohikäärme ei antaisi sen haitata.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Tammi 2012, 13:54

Acar peruutti hieman, rysäyttääkseen päin ovea koko kehonsa voimalla, mutta rymistely kertoi urokselle, että Raug oli nähtävästi myös päässyt sisätiloihin. Äänistä päätellen se oli laittanut jonkun lihoiksi. Kauhistuneet huudot olivat kuin musiikkia Acarin korville, kosto oli suloinen, ja paras, kun se tarjoiltiin verisenä. Acar nousi takajaloilleen ja repi oven saranoiltaan, samalla, kun toisen huoneen ovi kirjaimellisesti räjähti.
"Oli jo sinun aikain näyttäytyä."
Acar virnisteli leikkisän tuimasti Raugille ja vetäisi oven kumoon helposti, kuin kaarnan puun kyljestä. Sisällä olevat palvelusneidot huusivat kauhusta ja yrittivät piiloutua huoneen nurkkiin, mutta Acar haistoi heistä kaikki ja tarttui lähintä naista jalata, nostaen tämän ilmaan. Nainen sätki ja kiljui armoa. Se sai Acarin hetkeksi pudottamaan uhrinsa.
"Armoa? Sinunko sukusi antoi armoa poikasilleni!"
Acar puhui oman kielensä lisäksi haltiakieltä ja sen verran ihmiskieltä, että saattoi sähistä äskeiset sanat keuhkoistaan, pienellä aksentilla, mutta ihan ymmärrettävästi. Armon aneleminen sai Acarin tunteet kuohumaan, ei sen laumalle mitään armoa annettu, kaikki tapettiin, joten uros ei todellakaan antaisi armoa niille, jotka olivat syntyneet ihmisestä. Palvelustyttö kohtasi loppunsa isoista kynsistä ja loput kuolivat joko myrkkyyn tai hampaisiin. Yksi sai jopa sydänkohtauksen ja kuoli, ennen kuin Acar ehti edes uhkailla tätä.

Acar peruutti ulos huoneesta ja tassutteli ahtaalla käytävällä. Ei ollut vaikea löytää Raugia, sen musta peräpää näkyi yhdestä huoneesta ja uros tuli kumppaninsa luokse.
"Täällä tuoksuu enää veri, ei elävien ihmisten henkäys. Oletko valmis? Talossa ei ole enää muita."
Mikäli osa palvelusväestä, kuten joskus kävi, oli nukkunut ladossa, he olivat jo kuolleet Raugin tuleen, joten talo oli viimeinen paikka, missä ihmisiä enää elossa oli. Ja sen jälkeen tämä olisi tyhjillään.
"Kun tämä on ohi, polta koko paikka. Parempi olla jättämättä mitään jälkiä, ihmiset luulevat vain palon saaneen alkunsa kaatuneesta kynttilästä."
Acar murahteli ja jolkotti sitten kohti ikkunaa, aikeena poistua paikalta, kun homma oli suoritettu loppuun. Se oli saanut kostonsa, mutta tämä ei vielä riittänyt, ei alkuunkaan. Isoihin kaupunkeihin oli turha mennä, mutta yksinäisten talojen terrorisointi jatkuisi, aivan varmasti.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 04 Tammi 2012, 14:48

Rauga nautti olostaan vaikkei sen kummemmin ahtaasta talosta pitänytään. Se repi huoneessa olleelta toiselta mieheltä ensin kädet irti kun tuo yritti lyödä lohikäärmettä kirveellä kuonoon. Seyraavaksi tuo repi jalata ja oikeastaan ihminen oli kuollut jo kipuun ja verenhukkaan kun uros viimein lävisti sen hännällään. Kolmas mies tärisi nurkassa eikä edes uskaltanut tarttua mihinkää puolustusasentoon, teki vain ristinmerkkiä ja rukoili jumalia jottei suurikokoinen lentävä lisko söisi tai tappaisi. Turhaan rukoili sillä uoksella ei ollut mitään aikeita säästää ihmistä. Pirullisesti se virnuili lähestyessään miestä mutta sitten Acar sanoi sen takana jotain. "Juu ju, yksi hauska veikko vielä." Tuo huudahti takaisin ja käänyi taas ihmisen puoleen. "Noniin, sinä kaksijalkainen hyvännäköinen tikkuvarras. On aika päästä syömään." Lohikäärme sanoi ihmisen kielellä ja mies vain rupesi entistä pelokkaammaksi kun musta hirviö puhui sille. "Armoa lohikäärme, voin kumartaa sinua. Voin thdä mitä vain jos säästät minut. Minulla on vaimo ja kaksi lasta vähän matkan päässä. Ethän anna heidän jäädä ilman isäänsä." Mies aneli ja Rau vain nauroi häijysti. Sitten mies tajusi tehneensä pahan virheen sanoessaan perheestään. Lohikäärmeelle ja sen ystävälle oli juuri löytynyt uusi kohde.

Uros tarttui mieheen ja puraisi sen keskiruumiista kahtia. Huone oli aivan verinen uroksen jäljiltä mutta se oli Raun mielestä vin mukavaa ja jokseenkin kodikasta. Ihmiset eivät säälineet lohikäärmeiden katoavaa lajia, lohikäärmeet eivät säälineet julmaa liian hyvin kukoistavaa kaksijalkaisten lajia. Tasapeli siis. Viimein lohikäärme perääntyi ja etsi samaisen kattoreiän josta oli tunkeutunut sisään. Se painui ulos ja rupesi hönkimään tultaan reiästi sisään. Lopulta se kuitenkin jäi odottamaan että Acar tulisi kokonaan ulos jolloin koko paikka räjähtäisi kun tuo lataisi oikein kunnollisent ulipallon.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Tammi 2012, 15:15

Acar hyppäsi ketterästi ulos toisen kerroksen ikkunasta ja laskeutui sulavasti maahan, jolkottaen kauemmas talosta, lipoen samalla huuliaan. Ihmisveri oli makeaa ja herkullista, kyllä sitä kelpasi juoda aina silloin tällöin. Acar oli tyytyväinen, ilta oli ollut menestyksekäs, vaikka se oli vasta aluillaan. Ei ollut täysin varmaa, olisiko heillä enää tämän jälkeen energiaa metsästää, mutta alku oli lupaava. Acar oli tyytyväinen, se ei tuntenut lainkaan surua ja huonoa omaatuntoa kuolleita ihmisiä kohtaan. Kuinkakohan moni lohikäärmeenpoikanen oli yrittänyt vikistä apua ja armoa, osoittaa, ettei halunnut mitään pahaa ihmisille, ja silti oli menettänyt päänsä? Nyt ihmiset saivat tuntea sen aivan itse. Tyytyväisenä Acar nuoli verta kynsistään, Raugin iskiessä jälleen tulipallon vasten taloa. Se roihahti samantien liekkeihin ja melkeinpä räjähti kappaleiksi. Acar ei vaivautunut edes katsomaan taakseen, istui vain rauhassa paikallaan ja odotti kumppaninsa paluuta.
"No se oli antoisa kokemus, sinusta oli paljon apua."
Acar katsahti Raugiin, erottaen yllättävän hyvin mustan lohikäärmeen yötaivasta vasten.

Acar nousi seisomaan, venytteli kehoaan ja lämmitteli sitten mukavasti liekkien edessä, katsoen roihuavaa taloa.
"Oletko kenties loukkaantunut?"
Acar ei yleensä välittänyt siitä, mitä muille tapahtui, mutta olisi hyvin sääli menettää uusi toveri heti alkuunsa. Varsinkin, kun Raugilla oli luonnetta ja rohkeutta käydä ihmisiä vastaan. Acarilla oli muutama verihaava, mutta ne eivät olleet erityisen vakavia, nuolemalla selviäisi.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 04 Tammi 2012, 18:33

Raug räjäytti talon ja nousi ilmaan. Se liteli hetken kunnes rupesi pudotttamaan itseään alas. Kuitenkaan se ei heti laskeutunut vaan kuunteli mitä toinen sanoi "Jep, päiden repiminen onkin lempiharrastukseni, sain myös selville seuraava kohteemme. Se ei ole kaukana." Tuo sanoi ja laskeutui sitten alas. Sekin lipoi huuliaan ja sitten nuoli häntänsä aseen puhtaaksi. Sitähän se yleisesti käytti tuollasiin pemeisiin vastuksiin vaikka kyllä sillä voisi oikein osuessa sivaltaa lohikäärmeenkin pään poikki. "En ole, mistäs niin päättelit. Yksi kyllä oli kovin halukas ampumaan ja toinen selvästi tahtoi lyödä kirveelllä mutta säälittäviä ne olivat. Kolmas vain rukoili nurkassa ja suosutui jopa armoa pyytämään. Samalla se palajasti perheensä kodin sijainni. Se on kuulemma lähellä. Pelkästään nainen ja kaksi lasta mutta kyllähän nekin olisi kiva saada päiviltä." Tuo selitti ja katsoi hetken palavaa taloa. Se toivoi ettei mistään huomattaisi mikä oli paikan tuhonnut ja polttanut.

Rau istui alas ja katsoi Acaria kysyvästi. Lähtisikö toinen nyt sen kanssa uuteen iskuun? ja vielä mutamaan muuhunkin? Ainakin uros oli nyt päässyt niin hyvin veren makuun että se terrorisoisi ihmisiä varmasti koko yön. Se yritti muistella olisiko jossakin myös sotilaiden leirejä. Niissä oli enemmän haastetta ja lisäksi jännitystä toivat lähetiti jotaka saattoivat ehtiä hevosilla viemään sanaa siitä että lohikäärme ja lacerta hyökkäsivä't. Tuolloin lajeja ruvettaisiin taas tuhoamaan mutta jos kukaan ei ehtisi pakoon niin eipä se haittaisi vaikka sotilaiden kimppuun hyökättäisiinkin jossain vaiheessa.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Tammi 2012, 20:07

Acar taivutti pitkää kaulaansa, jotta ylettyi nuolemaan olkapäässään olevaa haavaa. Kaksihaarainen kieli ei ollut omiaan putsaamaan haavaa, mutta parempi sekin, kun ei mitään. Acar ei sanallakaan maininnut, että voisi kaivata apua, siihen hänen ylpeytensä ei suostunut taipumaan. Joko uros pärjäisi itse tai sitten kärsisi. Acar kuitenkin nosti katseensa Raugiin hetkeksi, kuullessaan lohikäärmeen äänen.
"Et kai sinä ystävällistä vastaanottoa odottanutkaan?"
Acar murahti ja hymyili toispuoleisesti Raugille, nousten sitten jaloilleen. Yö oli vasta alkanut, mutta Acarin pitäisi palata ennemmin tai myöhemmin huolehtimaan laumastaan. Hän oli vapaa olemaan poissa haluamansa ajan, mutta edellisen poikueen kuoltua, Acarista oli tullut hyvin tarkka jälkeläistensä suhteen. Mutta pieni hauskanpito oli aina paikallaan, joten uros viipyisi Raugin luona mahdollisimman pitkään. Talo natisi liitoksistaan ja romahti lopulta, tulen syödessä tietään läpi kuivan puun. Mitään ei tainnut jäädä jäljelle tuosta paholaisen pesästä. Tosin, jos joku ruumis paistuisi rapsakaksi, Acar voisi syödä sen. Palaneessa lihassa oli jokin oma, viehättävä makunsa.

"Minusta on järkevämpää aloittaa tuhoaminen niistä, jotka metsästävät meitä. Miehistä. Heillä on paha taipumus tuhoamiseen."
Acar sähähteli ja nuoli uudelleen haavaansa. Heidän pitäisi olla tarkkoja hyökätessään, sillä alueella saattoi olla myös haltioiden koteja. Niitä Acar ei missään nimessä halunnut tuhota, joten ensin kannatti ottaa selvää, mihin oli hyökkäämässä. Acar oli parempi siinä, hän pääsi lähemmäs taloja, tulematta nähdyksi. Lisäksi hänellä oli hyvä hajuaisti, jolla erotti ihmisen ja haltian toisistaan. Acar epäili, ettei jäljelle jääneessä perheessä ollut miehiä, joten sinne oli turha hyökätä. Ihmislapset kasvoivat hitaasti, kesti ainakin 15 vuotta, ennen kuin heistä oli mihinkään.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Mysterious » 04 Tammi 2012, 20:51

Lohikäärme istui maahan. Se olisi tahtonut heti toimintaa mutta päätti kärsivällisesti odottaa kun toinen putsasi havojaan. Ei tuo uutta ystäväänsä tietenkään tahtonut hoputtaa kyllähän tuo tiesi kuinka ärsyttävää se oli. Itse tuo ainakin suuttui aina jos joku sitä uskalsi ruveta hoputtamaan mutta hirveän usein tuo ei edes keskustellut kenellekkään. Eipä se urosta haitannut, se ei tarvinnut seuraa eikä sen sosiaaliset taidot ollleet mistään parhaasta päästä. Sen itsepäisyys ja pieni itserakkaus oli hyvin monen mielestä ärsyttävää joten monen kanssa ei Rau tullut toimeen. Lecerta olikin pitkään aikaan joku joka viitsi edes viettää aikaa uroksen kanssa ja riehuakin mielellään. Se jos mikä oli Raun mielestä mukavaa.

"Pah, niin kai sitten. Jätetään perhe kitumaan isän kuoltua onhan sekin jonkinlainen rangaistus niille kaksijalkaisille. Mutta mitäs sanot siihen jos etsisimme sotilaiden leirin ja hyökkäisimme mutta pitäisimme huolen ettei kukaa lähde elävänä kertomaan mitkä olenot hyökkäsivät." Tuo ehdotti toiselle. Se tahtoisi tehdä ainakin yhden hyökkäyksen toisen rinnalla ennen kuin niiden tiet eroaisivat. Acar varmaankin palaisi oman laumansa pariin ja Dúath jatkaisi taivaalla liitelyään miettien itselleen tekemistä.
Mysterious
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Tammi 2012, 22:44

Acar ei putsannut haavojaan kauan ja se oli jo valmis lähtemään liikkeelle. Talo jatkaisi palamistaan rauhassa, vieden todisteet kahden olennon vierailusta mukanaan. Acar venytteli mukavasti kehoaan ja katsahti Raugia. Nähtävästi lohikäärme suostui sen ideaan tuhota pelkkiä miehiä toistaiseksi. Jos siinä sivussa sattui jokunen perhe kuolemaan, sille ei voinut mitään. Tärkeintä oli, ettei kukaan puhunut tästä hyökkäyksestä yhtään mitään.
"Se on pahempi rangaistus, kun kuolema. He joutuvat elämään pelossa, ja sekös on hirveää."
Acar naureskeli viekkaasti ja lähti jatkamaan matkaansa. Hän ei savun läpi haistaisi mitään, joten oli paras siirtyä parempaan paikkaan tähyilemään seuraavaa uhria. Raugin idea kyllä sai mietityttämään ja kieltämättä se oli todella houkutteleva, mutta oliko se turhan riskialtista? He olivat isoja ja voimakkaita eläimiä, mutta ihmisillä oli aseet ja heitä oli monta. Se ei välttämättä ollut turvallisin vaihtoehto. Raugilla ei ehkä ollut mitään menetettävää, mutta Acarilla oli, paljonkin. Se oli juuri saanut elämän raiteilleen ja alkoi olla onnellinen. Mutta silti, tarjous oli kieltämättä houkutteleva.
"Olet rohkea, ehkä vähän hullukin, mutta pidän tyylistäsi, Raug. Katsotaan, mitä saamme aikaan."
Acar hymyili ja lähti etsimään korkeaa kohtaa, josta voisi tähystää.

Korkea kohta löytyi erään mäen harjalta ja tuuli toi erilaisia hajuja sinne. Acar nuuhki ilmaa valppaana, etsien jotain, mikä muistutti häntä sotilaiden leirinuotiosta. Tästä voisi tulla todella jännittävä ilta, vaikka siinä saattoikin loukkaantua pahoin. No, ei voinut aina elääkkään turvallisesti.
Forte
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron