Rau hymyili pirullisesti Acarille. Ei ilkeyttäään vaan koska ne olivat samalla aaltopituudella ja niiden aikeet olivat yhtä ilkeät molemmilla ihmisiä kohtaan. Rau nyökkäsi toisen sanoille perheen jättämisestä pelkoon. Ja olihan se totta. Nainen ja lapset saisivat elää ilman rakasta isää ja luultavasti ne pelkäisivät että pian joku tulee tappamaan nekin ja polttamaan kaiken kuten tehtiin myös edelliselle talolle. Dúath ei välittäisi yhtään mistäään. Se ei tuntenut sääliä eikä sillä ollut omantunnon tuskia. Sitä ei häirinnt kenenkään jättäminen kitumaan. Se vain tahtoi kostaa.
Lohikäärme kaarteli taivaalla ja tarkkaili Acarin liikkumista. Samalla se lenteli etsien mahdollisia sotilaiden leirejä. Pian se huomasikin josatin kaukaa nousevan pienen savuvanan. Tuo karjaisi merkiksi ja laskeutui nopeastialemmas. Se jäi liitelemään juuri puiden latvojen yläpuolelle niin että toinen kuulisi sen. "Jostain kaukaa nousi nuotion savua. Luultavasti sotilaita. Siellä päin ei ole asutusta." Tuo ilmoitti havainnostaan ja jäi leijaillen odottamaan toisen vastausta