Haalea muisto enkelistä||Karasuman

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Haalea muisto enkelistä||Karasuman

ViestiKirjoittaja Nya » 09 Tammi 2012, 10:23

Izu

Oli kirkas päivä ja lunta oli satanut hieman ja se kimmelsi kauniisti auringossa. Metsästä käveli vaalea hahmo, joka aurinkoon osuessaan oli lähes lumen värinen, lukuun ottamatta vaatteita. Vaalean sininset aavemaiset hiukset leijailivat ilmassa, olennon liikkuessa eteen päin. Valkeat linnut pyrähtivät kapeille hartioille ja kuului naurahdus tai paremminkin kirkas enkelimäinen ääni. Izu katsoi valkoisilla silmillään lintuja ja ojensi kätensä, johon toinen laskeutui ja lauloi kauniita säveliään. Izu päästi ilmoille kauniin samallaisen sävelen ja alkoi laulaa yhdessä linnun aikana. Hän otti sen hellästi käsiinsä ja nosti kätensä taivaalle, samalla avaten kätensä linnun lentäessä taivaalle. Lähes pilveetön päivä. Izu hymyili ja pyörähti hetkessä ja käveli aukealla olevalle lammelle. Sen vesi oli kirkasta ja kylmää. Neito kosketti pintaa hitaasti ja katsoi kuvajaistaan.

Izu huokaisi, ääni oli aavemaien jonka hän päästi ilmoille. Hän nousi nyt nopeasti ylös ja ja vilkuili ympärilleen. Tässä, juuri täällä oli tapahtunut. Neito käveli lähemmäs joihinkin suuntiin. Vähän matkan päässä hän huomasi joitakin epämääräisiä kasoja. Mätää lihaa, demonin. Izu näki kuivunutta verta ympäri paljasta kuolutta nurmikkoa. Izukumartui hieman ja siveli verta. Hän nosti kätensä nopeasti ja värisi. Enkeli. Enkelin ja demonin verta, sekä ihmisen. Izu oli kerran vain nähnyt ihmisen, joka oli jonkinlainen muodon muuttaja, mutta nainen. Hän halusi tavata miehen.
Neito perääntyi hieman veren kohdalta. Hänen selkäänsä pitkin kulki epämieluisan tuntuisia kylmiäväreitä. Neito lähti takaisin sinne missä oli lampi.
Izun tullessa takaisin hän vieläkin hytisi. Verta hän ei koskaan tai yleensä koskenut, kun ei itse sitä omistanut. Hän veti syvään henkeä ja puhalsi sen ulos. Pieni täri oli edelleen kehosso. Izu meni hieman sykkyrään ja piteli kinni itsestään. Hetken siinä täristyään hän nousi ja vilkuili uudelleen ympärilleen. Joku tai jokin oli täällä jossain. Iu ei ollut varma. Haaleasti hän tunsi kaukana vielä hänestä. Neito nousi suoraksi ja suoristi selkänsä. Kristallienkeli tähyili ympärilleen ja yritti hahmotella kuka tai mikä oli tulossa. Äkkiä pensaasta pujahti peura ja se juoksi päin neito. Hänen suustaan pääsi pienoinen kirkaisi kun peura lähes talloi hänet. Izu onnistui kuitenkin väistää ja hän huokaisi hrlpotuksesta. Neito lähti lähemmäs lampea ja istui alas maahan, laittaen toisrn kätensä lammen kylmään veteen. Izu yritti vielä kerran nähdä tai kuulla jotakin.

//Uusi rope! Karasuman! :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 17 Tammi 2012, 22:17

Kenshin

Mies käveli metsässä masentuneena hyvän ystävänsä menetyksestä, huokaillen ja tunnustellen ympäristöään. Täällä se oli, Harun ruumis. Hetken aikaa käveltyään Kenshin kuuli jonkin laulavan, eikä se ollut eläin. Samassa mies tunsi jotain, kuin lähistöllä olisi jotain hyvinkin... Puhdasta. Kenshin hieman epäröi, lähtien kuitenkin kulkemaan sitä kohti. Ajatukset harhailivat, lopulta mies kysyi itseltään, voisiko se olla Haru? Mies käveli, kasvattaen vauhtiaan, kunnes oli melkein vieressä. Kenshin tunsi jo kaukaa, että lammella oli joku. Hän kuuli kirkaisun, ja tunsi kuinka jokin nelinkontin kulkeva juoksi kauempana, lammen lähellä olevaa olentoa kohti. Kenshin laittoi miekkojaan paremmin, jotta saisi ne tarvittaessa nopeasti vedettyä, eihän mies tiennyt millainen tämä olento on.
Mies käveli hiljaa lähemmäs, huikaten kuitenkin kauempaa: "Anteeksi, tarvitsetko jotain?" Kenshin käveli hieman lähemmäs naista, hiljaa, jääden kuitenkin noin kymmenen metrin päähän toisesta. Mies tunnusteli hieman maata, koittaen saada jonkinlaista selkoa, kuka tai mikä lammella ollut olento oli.
"Pyydän anteeksi törkeyttäni, mutta voisitko kertoa kuka olet?" Mies sanoi kauempaa, vieläkin koittaen saada jotain selkoa naisesta. Miehen suojukset olivat vieläkin yltäpäältä demonien veressä.

//Pikavastaus, sillä tulevina päivinä (Tällä viikolla) ei todellakaan ole yhtään aikaa, toivottavasti et ole pahastunut :( Teen kaverini kanssa hänelle takkia, ja piirrän hänelle siihen erään kuvion selkään, joka vie aika paljon aikaani, ja siihen päälle opiskelut sun muut, niin eihän tuota aikaa paljoa ole... Mutta, mitenkäs sinulla sujuu? Yritän saada Sakamoton valmiiksi niin pian kuin mahdollista (Viimeistään ensi viikolla!) niin pääsisin tuomaan hänetkin mukaan peliin//
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Nya » 18 Tammi 2012, 09:33

Izu

Nainen säikähti. Joku mies yltä päältä vahassa veressä, kysyi kaukaa jo jotakin jota Izu ei kuullut. Hän kuitenkin tajusi mitä mies tarkoitti. "E-en tarvitse..." Kristallienkeli älähti ja hänen äänensä pursusi puhtautta, lämpöä ja turvaa. Izu katsoi miestä joka tuli koko ajan nopeammin lähelle. Izu pelästyi toisen nopeaa kysymystä ja huitaisi kädellään lammesta vettä. Hetken Izu ei tajunnut mitä oli tehnyt ja huudahti sitten. "Anteeksi! Osuiko se sinuun?" Izu nousi seisomaan ja tuli miehen luo. Hän huomasi että tämä oli sokea ja istahti tämän viereen. "Olen... Olen..." Izu aloitti mutta sulki suunsa. Hetken hän ajatteli asioita, miksi tuo mies halusi tietää kuka hän oli? Mikä tämä oli rodultaan? Izu käänsi päänsä mieheen ja hänen silmänsä suurenivat. "Olet ihminen!" suusta pääsi ja nainen tuijotti silmät suurina. Nyt hän näki ihmis miehen. Oikeastaan tämä muistutti haltia miehiä, mutta oli suurempi ja kookkaanmpi.

Neito sulki hetkessä suunsa ja mietti taas hetken. "Miksi sinua kiinnostaa kuka minä olen?" Arka hymy syntyi kasvoille ja silmät arvioivat verta. Izu oli utelias ja kosketti miehen otsaa. Hän värähti, tämä mies oli masentunut ja pieni toivon pilke hehkui hänestä, mutta mitä varten. Sitä Izu ei ymmärtänyt. Neito katsoi miestä ja henkäisi. "Olet masentunut... Miksi? Onko jotakin kamalaa tapahtunut?" Uskalias kysymys kajahti kuin kirkas kello ilmoille. Izu istui miehen vieressä vieläkään sanomatta nimeään. Hän halusi ensin tietää. Ennen kuin esittäytyisi.

//Juu, Olen jo tottunut että sulla kestää vastata. Ei mitään hätää.. Kuitenkin raivoan XD
Mulla menee ihan Ok. Saan helmikuun 11. Päivä kamat takasin.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 01 Maalis 2012, 17:44

Kenshin

Enkeli värähti, kysellen monta kysymystä. Kenshinin ajatukset olivat todella sekaisin, hän ei oikein ollut ehtinyt toipua Harun kuolemasta. "Minä vain... Kun ystäväni kuoli vasta, osaksi enkeli hänkin, mietin että olisiko mahdollista, jos sinä olisit hänen reinkarnaatio, tai jotain sellaista... En tiedä enkeleistä mitään, joten en tiedä onko se mahdollista..." Mies koitti sopertaa sekavana. "Sinussa on jotain puhdasta, samanlaista kuin hänessä... Oletko enkeli?" Mies kysyi, tunnustellen maata ympärillään. "Anteeksi, mutta mielestäni on hieman outoa, kun kaltaisesi henkilö on yksin metsässä, jossa liikuskelee demoneja, peikkoja, sekä muita vaarallisia olentoja. Mitä siis teet täällä?" Mies tiedusteli hymyillen.
"Jos sallit, käyn puhdistautumassa..." Mies mutisi, kävellen lampeen niin, että vettä oli miestä melkein vyötäröön. Vedellä mies puhdisti suurimman osan verestä, sekä pesi naamansa ja hiuksensa. Mies otti varovaisesti panssarinsa pois keskiruumiistaan ja pesi sen huolella myös sisäpuolelta. Mies alkoi laahustaa takaisin, jääden kuitenkin vielä lampeen niin, että nilkat olivat pinnan alapuolella. "Kertoisitko itsestäsi jotain?" Mies uteli, kun nyt kerran tapasi uuden tuttavuuden. Mies nousi kuitenkin järvestä, istahtaen maahan, haukotellen hieman.

//Nonnih, siinäpä sitä ois :) Tuli hiukan lyhyttä noihin pariin aiempaan verrattuna, mutta tuli kuitenkin jotain :P Ensi kerralla muistan kyllä laittaa viestiä poissaolosta, kun se nyt pääsi unohtumaan!//
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Maalis 2012, 12:40

Izu

Neito toljotti toista aivan sekaisin itsekkin. Hän ei tajunnut toisen puheista paljoakaan. "Ööh.. Anteeksi kuinka?" Izu vain läjäytti kuitenkin tuijottaen ihmistä. "Olen kristalli enkeli. Ja toisekseen en minä pelkää demoneita tai ketään sellaista. Minua ei ole helppo tappaa.." Izu hyili sormi suun edessä. Toinen silmä suljettuna. "Nimeni on Izu. Kuka sinä olet. Tulin vain kävelylle tänne. Ihailemaan talvista maisemaa." Izu hymyili ja nyökkäsi toiselle kun tämä lähti peseytymään. Sillä aikaa nainen katseli maisemaa ja hätkähti kun mies kysäisi voiko hän kertoa itsestää. Izun kasvoille ilmestyi neutraali ilme. "Minä olen astia. Enkelin sielun astia. Sielu vieraassa kehossa. Olen kuin nukke, jota käytetään pelkänä koristeena." Izu kertoi hymy huulillaan. Nainen käveli lähemmäs miestä. "Oletko..? Oletko ihminen? Sillä en ole koskaan ennen tavannut miespuolista ihmistä." Izu hymyili innoissaan ja kasteli sitten ympärilleen. "Minun ruumiini koostuu kristallista. Minä en vuoda verta." Izu sanoi äänettömästi.

//Niinpä niin. Lyhyttä täältäkin
Nya
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 05 Maalis 2012, 19:32

Kenshin

Haukoteltuaan mies mutisi nimensä olevan Kenshin. "Ihminenhän minä, demonien metsästäjä, toimin myös harvoin palkkasotilaana, jos ruoka alkaa käydä vähiin." Mies jatkoi vielä. "Vai kristallienkeli... Sokea olen, kuten varmaan huomaat, joten en näe minkä näköinen sinä sitten olet, mutta ainakin äänestäsi huomaa, että olet lämmin olento." Mies sanoi, hymyillen, kokeillen maata välillä, saaden näin tietää suunnilleen Izun olinpaikan. Kenshin tunsi jalassaan pienen tikun ja nappasi sen pois. "Mielestäni olet kyllä jotain aivan muuta, kuin vain astia tai koriste. Sielullinen olentohan se sinäkin olet, niinkuin me muutkin." Mies mutisi. Kenshin nousi ylös, haukotellen hieman lisää. "Itse tulin käymään ystäväni haudalla, ennen kuin palaan kaupunkiin. Haluatko tulla mukaani?" Mies kysäisi, kiristäen varusteitaan, etteivät ne heiluisi liikaa. Kenshin hymyili tytölle ystävällisesti. "Vaikutat mukavalta. Haluaisin tutustua." Hän sanoi Izulle.

//Buahaha, mitähän kaikkee kivaa tähän keksis! :D//
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Nya » 05 Maalis 2012, 19:46

Izu

Neito katseli hiljaa miestä. "Kenshi vai? Kuika pitkä nimi minun verrattuna." Izu sanoi hymyillen ja nousi pystyyn pudistellen hamettaan. "Niin, noh. Olen erillaisempi kuin kukaan teistä aidosti elvistä olennoista. Minussa ei kierrä veri, olen kokonaan kristallia. Ihoni ei ole aidon näköinen, se on lähes valkoisen värinenkin. Vain ja ainoastaan enkelin sielu sisälläni. Ilman sitä en pystyisi liikkumaan, en puhumaan tai tuntemaan olisin pelkkä patsas. Tyhjä kuori." Izu sanoi hyvin alakuloisesti. Sitten hänen äänensä katosi, kuin tuhka tuuleen. "Haudalla... Tarkoitatko häntä. Harua?" Izu kysyi hiljaisen ja lähti hetki hetkeltä lähemmäs miestä. "Kuulen kuinka hänen sielunsa kuiskaa: En pidä sinulle kaunaa, oli oma päätökseni suojata ja varjella sinun elämääsi. Pidin sinusta. Älä pelkää olen luonasi, suojelen sinua." Izun ääni oli silloin muuttunut kaikuvaksi, sitten se sammui. "Minun avullani, sielut puhuvat, kehoni on sellainen, onhan enkilinsielukin minussa,niin miksei se vastaisi hellään puoliverisen sielun ääneen?" Izu hymyili. "Tulen mukaasi, mutta näytän tältä, tarvitsen viitan tapaisen kaavun. Se on ensimmäinen kerta ihmistenkylässä." Izu sanoi ja kipitti nyt aivan miehen viereen. Hänen suunsa meni pienelle raolle ja neito alkoi laulaa, hiljaista lauluaan. Kauniilla ja rauhallisella äänellä. Laulun lomassa voi kuulla kuinka eräs lauloi mukana. Herkkä ääni toisen mukana näkymätön ääni joka sanoi vielä kerran hyvästit. Lempeä tuoksu tuuli toi mukanaan herkän äänen miehen ja Izun luo. "Kiitos kaikesta." Hellä ääni sanoi ja katosi sitten tuulen huminaan. "Oliko hän Haru?" Izu kysyi hiljaa hymyillen hän käveli hitaasti edes takaisin.

//:)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 10 Maalis 2012, 20:34

Kenshin

Izu kysyi, tarkoittiko mies Harun hautaa, puhuessaa että hänen aikoisi käydä siellä. "Kyllä, tarkoitin hänen hautaansa..." Mies alkoi kuulla Harun äänen, ja Kenshinin poskella alkoi valua kyyneleet. "Haru..." Miehen suusta kuului hiljaa, samalla kun tämä kuivasi kyyneliään. Izu sanoi, että hänen ruuminsa kautta sielut voivat puhua. Mies nyökkäsi tälle, hymyillen hieman. Izu sanoi myös, että tulisi mukaan Harun haudalle, mutta tarvitsisi kaavun, ulkonäkönsä vuoksi. Enkeli tuli aivan miehen viereen ja alkoi laulaa kauniisti. Mies kuuli myös toisenkin äänen, hyvin tutun sellaisen. "Kiitos itsellesi..." Hän mutisi, kun toinen sanoi viimeiset hyvästinsä. "Kyllä, hän oli Haru..." Mies sanoi, hiljaa hymyillen, kun sai vielä kerran kuulla hänen suloisen äänensä. Kenshin mietiskeli ääneen, mistä Izulle saisi kaavun, jotta hän voisi vierailla kaupungissa. Hän alkoi astella hiljaa eteenpäin lumisessa maastossa hyräillen kappaletta, jota Izu äsken lauloi. "No, mistäs me saataisiin sinulle kaapu..?" Mies mutisi, hieman helpottuneen oloisena.

//Hohhoo, kirjoja lueskellessa viikko mennyt, ja tulipa tuossa sukulaisien luonakin käytyä, mutta kerkesinpä vielä loman loppuun vastaamaankin! :) Mitenkäs sielläpäin?//
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Nya » 11 Maalis 2012, 14:58

Izu

Nainen katsoi miestä hymyillen. Neito laskeutui vielä hetkeksi maahan istumaan. Izu vetäisi jalkansa lähelleen ja mietti tässä oiken pitäisi tehdä. "En ehkä sittenkään tarvitse kaapua... Mutta sinä et voi sitten puhua minulle, sillä silloin muut luulisivat sinua hulluksi..." Izu sanoi hiljaisen ja kosketti kaunista sinertävää jalokiveään. Sillä hän voisi muuttua ihmissilmän edessä näkymättömäksi. "Minulla on tämä jalokivi.... Joka muuttaa minut teidän. Ihmisten silmissä näkymöttämäksi." Izu selitti ja nousi takaisin ylös seisomaan. Hän pyörähti pari kertaa ympäri, aivan tylsyydestään. Äkkiä jalokivi alkoi loistaa, se peitti neidon siihen ihanaan loisteeseen ja vei mukanaan. Nyt hän olisi ihmissilmää piilossa. Ihmiset eivät voisi nähdä häntä.
"Älä puhu minulle kylässänne. En ole koskaan käynyt siellä. Jos puhut minulle, puhu todella hiljaa tai jossakin, jossa ei ole ihmisiä." Izu neuvoi ja meni hiljaiseksi. Hän katseli taivasta. se oli kiras ja auringon säteet tahtoivat lävistää pilvet.

//Minäkin yritän täällä päntätä kokeisiin ihanasti. kun kolmet kokeet tulossa ensi viikolla. Kaikki ihanasti peräkkäin. Muuten menee oikein hyvin. Olen saanut kamani takaisin, paitsi piirrustus kamani. Koska piirrän muka aivan liikaa.... Minusta on oikein kivaa kirjoitella kanssasi! vaikket vastaile kamalan useasti. ^.^
Nya
 

ViestiKirjoittaja Karasuman » 17 Maalis 2012, 21:29

Kenshin

Kenshin huomasi, miten nainen istahti vielä hetkeksi maahan, pysähtyen. Izu muuttui näkymättömäksi koskettamalla jalokiveään. Kenshin ei tietenkään näkönsä takia huomannut eroa. "No, minuun tuo ei vaikuta, en näe sinua kyllä muutenkaan." Mies mutisi hieman virnuillen. Kenshin käveli hieman vaivalloisesti, nimittäin hän ei ollut kunnolla tottunut lumikinoksiin. Metsässä vastaan käveli yksi metsästäjä, joka vain katsoi sokean miehen kävelyä, liikkumatta tippaakaan. Kenshin käveli noin kymmenen metrin päästä metsästäjästä ja vilkuttaa tälle. Metsästäjä säikähtää ja lähtee vauhdilla kävelemään pois. Kenshin naurahtaa tälle hieman. He alkoivat olla jo lähellä kaupunkia, tai no, ainakin sen laitamia. Muutamia taloja alkoi jo näkyä, ja ahkeria, nuoria miehiä tekemässä töitä iloisena. Hetken käveltyään miekkamies kuitenkin huomasi jotain, nimittäin pienellä kujalla mies yritti ryöstää pientä talonpoikaa. "No voi saamari..." Mies mutisi, kääntyen kohti kujaa, vetäisten toisen miekkansa, zatoichin, huotrastaan. Kaapinkokoinen mies kääntyi katsomaan Kenshiniä hieman epäuskoisesti. Talonpoika pääsi kuin pääsikin karkuun, ja sitähän Kenshin tässä tavoittelikin. Mies ihmetteli, miksi Kenshin oli tullut väliin, saaden vastaukseksi potkun leukaluuhun. "Ja jätäkin rehelliset työntekijät rauhaan, tai saatat saada hieman terävämmän vastauksen." Kenshin mutisi, kävellen takaisin tielle, astellen sisemmälle kaupunkia päin. Mies mutisi, kuin olisi itselleen puhunut: "Oppisivat tavoille..."

//"Tai saatat saada hieman terävämmän vastauksen" ... Voi jessus mie keksin aika köyhiä iskulauseita :'D//
Karasuman
 

ViestiKirjoittaja Nya » 17 Maalis 2012, 21:56

Izu

Neito naurahti toisen kommentille, hän lähti kävelemään tämän perässä, kunnes huomasi metsästäjän. Joka jo juoksikin karkuun ja Kenshin vain naurahti tuohon. Izu tuijotti ihmeissään. Kaupugin laitama tuli näkyviin ja kristallienkeliä alkoi jännittämään. Hän käveli todella lähellä miestä ja katsoi kuinka tämä otti miekkansa esiin. Silloin Izu huomasi talonpojan ja kuinka joku yritti kähveltää jotakin tältä. Kenshin hoiti asian mutkattomasti ja Izu vin seurasi vieressä. Hän kuunteli kuinka mies mutisi itselleen tai hänelle. Neito ei tiennyt kumpaa vaihtoehtoa hänen kannattaisi edes ajatella. Neidolla oli täysi työ pysyä Kenshin lähellä ja olla tömäämättä ihmisiin. Kristalli enkeli kuitenkin hukkasi hetkessä miehen. "Kenshin?" Izu kysyi ja vilkuili ympäriinsä. Hän ei löytänyt katseellaan miestä ja pelästyi todella paljon. Neito lähti juoksemaan hieman syrjempään, mutta oli törmätä joihinkin ihmisiin. Hetkessä hän törmäsi erääseen nuoreen mieheen ja kaatoi tämän, itse läjähtäen tämän päälle. Voi ei!!! izu huusi mielessään ja kömpi pystyyn todella nopeasti. Nuori mies tuijotti eteensä ja näytti ihmettelevän miksi oli kaatunut näin tai mihin hän oli törmännyt. "Mitä se oli?" Tämä vain huokasi, kun neito lähti pois tuon miehen edestä, jatkaen matkaansa. "Kenshin!!!" Izu huusi, silloin ihmiset pysähtyivät. Kaikki näyttivät hämmentyneiltä, sillä kukaan ei nähnyt kuka huutaja oli. Izu meni eräälle kujalle ja liimautui seinään. Hän pelkäsi, neito vajosi alas maahan ja peitti kasvonsa. Kukaan ei nähnyt häntä, hyvä niin. Mutta miten Izu muka löytäisi Kenshin enää? Eihän tuntenut tätä kaupunkia, niin kuin haltioiden. Izu meni hiljaa kurkistamaan kujan reunalta ihmisiä. Nämä vain jatkoivat matkaansa ja kävelivät ohi tapahtumien. izu yritti nähdä tuttua miestä, muttei nähnyt ja jäi sitten siihen kujaan turvaan.

//Tuollaista, haluaisin kysyä, että milloinkas se Sakamoto olisi tulossa?
Noin sun hienot lauseet ei kyl voita mun ihan ihmeellisiä otsikoita joita keksin joskus, sitten lopulta kiroan että se on ihan paska otsikko. :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nya » 26 Maalis 2012, 12:02

//Kuten jo sanoitkin. Taidan vetää nyt hahmoni vihdoin ja viimein tästä pelistä. Kiitis kuotenkin ja toivottavasti mielesi piristyy. Kiitoksia vielä kerran tosi kivasta pelistä. ^_<
Nya
 


Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron