Izu
Oli kirkas päivä ja lunta oli satanut hieman ja se kimmelsi kauniisti auringossa. Metsästä käveli vaalea hahmo, joka aurinkoon osuessaan oli lähes lumen värinen, lukuun ottamatta vaatteita. Vaalean sininset aavemaiset hiukset leijailivat ilmassa, olennon liikkuessa eteen päin. Valkeat linnut pyrähtivät kapeille hartioille ja kuului naurahdus tai paremminkin kirkas enkelimäinen ääni. Izu katsoi valkoisilla silmillään lintuja ja ojensi kätensä, johon toinen laskeutui ja lauloi kauniita säveliään. Izu päästi ilmoille kauniin samallaisen sävelen ja alkoi laulaa yhdessä linnun aikana. Hän otti sen hellästi käsiinsä ja nosti kätensä taivaalle, samalla avaten kätensä linnun lentäessä taivaalle. Lähes pilveetön päivä. Izu hymyili ja pyörähti hetkessä ja käveli aukealla olevalle lammelle. Sen vesi oli kirkasta ja kylmää. Neito kosketti pintaa hitaasti ja katsoi kuvajaistaan.
Izu huokaisi, ääni oli aavemaien jonka hän päästi ilmoille. Hän nousi nyt nopeasti ylös ja ja vilkuili ympärilleen. Tässä, juuri täällä oli tapahtunut. Neito käveli lähemmäs joihinkin suuntiin. Vähän matkan päässä hän huomasi joitakin epämääräisiä kasoja. Mätää lihaa, demonin. Izu näki kuivunutta verta ympäri paljasta kuolutta nurmikkoa. Izukumartui hieman ja siveli verta. Hän nosti kätensä nopeasti ja värisi. Enkeli. Enkelin ja demonin verta, sekä ihmisen. Izu oli kerran vain nähnyt ihmisen, joka oli jonkinlainen muodon muuttaja, mutta nainen. Hän halusi tavata miehen.
Neito perääntyi hieman veren kohdalta. Hänen selkäänsä pitkin kulki epämieluisan tuntuisia kylmiäväreitä. Neito lähti takaisin sinne missä oli lampi.
Izun tullessa takaisin hän vieläkin hytisi. Verta hän ei koskaan tai yleensä koskenut, kun ei itse sitä omistanut. Hän veti syvään henkeä ja puhalsi sen ulos. Pieni täri oli edelleen kehosso. Izu meni hieman sykkyrään ja piteli kinni itsestään. Hetken siinä täristyään hän nousi ja vilkuili uudelleen ympärilleen. Joku tai jokin oli täällä jossain. Iu ei ollut varma. Haaleasti hän tunsi kaukana vielä hänestä. Neito nousi suoraksi ja suoristi selkänsä. Kristallienkeli tähyili ympärilleen ja yritti hahmotella kuka tai mikä oli tulossa. Äkkiä pensaasta pujahti peura ja se juoksi päin neito. Hänen suustaan pääsi pienoinen kirkaisi kun peura lähes talloi hänet. Izu onnistui kuitenkin väistää ja hän huokaisi hrlpotuksesta. Neito lähti lähemmäs lampea ja istui alas maahan, laittaen toisrn kätensä lammen kylmään veteen. Izu yritti vielä kerran nähdä tai kuulla jotakin.
//Uusi rope! Karasuman! :)