Arvoituksia, ehtoja ja vaatimuksia

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Arvoituksia, ehtoja ja vaatimuksia

ViestiKirjoittaja Demintty » 21 Tammi 2012, 15:06

~Saphira~

Nainen käveli rauhassa kohti aukeaa. Tuuli oli laantunut täysin, ihan kuin kaikki olisi seisahtunut. Linnutkaan eivät sirkuttaneet, mitään eläinten ääniäkään ei kuulunut. Ainoastaan kyseisen naisen hengitys ja askeleet jotka rikkoivat lumen kovan ja kristallisen pinnan, olivat ainoat änet lähimaillakaan. Vaaleaverikkö koitti tasaannuttaa hengityksensä, sillä vaatteet olivat vain vähäiset kesävaattet, shortsit ja rintamusta peittävä toppi ja lyhyt takki eivät pitäneet ruuminlämpöä tasaisena. Sormet olivat kohmeisena kietoutuneet sauvan ympärille, jonka pää hipoi lunta kokoajan.
Hytisevä hengitys kaikkosi metsän uumeniin ja huokaus pääsi lopulta ilmoille. Kuului pieni rasahdus, kun orava oli kävelemässä oksaa pitkin, mutta oksa oli jäätyneenä kovin heikko. Metsä alkoi vihdoin heräilä kunnolla, eläimetkin heräilivät. Vaikkakin oli jo melkein päivä, useimmat nukkuivat vielä.
Saphira pysähtyi ja käänsi ylävartaloaan ympäi niin paljon kuin se venyikään. Huulille levisi hymy ja huokaus päsi ulos kera höyryjen. Pieni kettu vilahti naisen ohi, ja pysöhtyi lopuksi vielä katsomaan Hiraa. Saphira anurahti pienesti tälle oliolle, kunnes nainen olikin jo hävinnyt. Tilalla seisoi pieni vavainen punaruskeahko kettu joka heilutti tuuheaa häntää. Kettu lähti juoksemaan metsäaukean toiselle reunalle iloisena jossa seisoi vieläkin suunnileen saman kokoinen kettu, hieman isompi. Saphira tuli toisen luokse, ja varoasti lähestyi tätä päin. Toinen ei liikknut minnekkään jotn Hira meni puskemaan tätä ja kiertelemään, hieman kissan tavoin. Toinen oli ilmeisesti säikähtänyt kun ol,i vain jähmettynyt paikoilleen, mutta yllättävästi se lähtikin juoksemaan pois metsän uumeniin. Saphira naurahti mielessään, vain mielessään sillä kerran hän oli nauranut kettuna, eikä se ollut hurmaavan kuuloista. Kettu lähti juoksemaan kohti jäätynyttä lampea kohti jo hyppäsi, jolloin ilmaan ilmestyi taas naienn, vähäisten vaatteitensa kanssa. Nainen pysähtyi kuin seinään, kun saapui lammen reunaan. Tämä kyykistyi ja kosketti etusormellaan lammen pintaa. Sen jää ei ollut edes paksu, vain aivan heiveröinen jonka saisi heti rikki, tuosta vaan.
Saphira vetäisi kätensä pois ja laittoi sen takkinsa alle lämpimään. Olisi aika hankkia edes sormikkaat. Saphira yskäisi jonka possujonossa tuli aivastus. Tämä vetäisi henkeä nenän kautta ja nousi seisomaan etsien tällä kertaa kunon istunta paikkaa. No, ei olisi tarvinnut nousta edes seisomaan, että olisi huomannut parin askeleen päässä olevaa kiveä johon voisi istua. Saphira askelsi kiven luokse ja istahti siihen, sitten alkaen katseleman lammen pohjaan, jos sinne asti voisikaan nähdä.

//Tervetuloa siis Harlekiini tänne kirjottelemaan :) Sry ympäripyöreästä alotuksesta, mutta niinhän ne on aina? :>Älä sitten kysy miks tollanen nimi..
Demintty
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 22 Tammi 2012, 23:34

Kuului humahdus hangen pettäessä punaisen saappaan alla ja upottaessa siihen työnnetyn jalan lumeen nivusta myöten. Demoni, jolle jalka kuului, manasi kammetessaan itseään kävelysauvaksi naamioidun keihäänsä avulla hangesta liikkeelle, nojaten välillä raskaastikin sauvaansa kunnes tapasi kantavamman hangen ja kulku helpottui. Lumi oli painanut kuuset kartion mallisiksi ja nuoret koivut kaariksi, eikä paksussa, koskemattomassa hangessa näkynyt myyrienkään jälkiä. Metsä oli hiljainen ja siitä huokui uinumisen tuntu. Epätodellisuutta lievensi vain hangen alla piilevät kuopat, joihin uppoaminen havahdutti matkamiehen ihmettelevistä haaveistaan todellisuuteen.

Tsytan pyyhki lunta hartioiltaan ja ravisteli punaista poninhäntäänsä jatkaessaan tarpomistaan kohti metsälampea. Hän erottui valkoharmaasta maisemasta punakultaisessa vaatetuksessaan kuin punatulkku varpusten joukosta, ja oli pitkään ainut äänen lähde horrostavassa metsässä, kunnes soinnillinen linnunlaulu yhtyi askelten tuottamiin ääniin. Tsytan nosti katseensa tähyämään puiden oksia lintuystävänsä varalta, muttei löytänyt sitä. Hänen ainoa matkakumppaninsa olikin ainutlaatuinen, sillä se oli tiettävästi ainoa harjalintu joka ei muuttanut etelään ilmojen kylmettyä vaan pysytteli sitä ahkerasti ruokkivan demonin lähellä ympäri vuoden. Demoni pitikin itseään etuoikeutettuna saadessaan jakaa matkansa niin erikoisen toverin kanssa.

Nuorukainen pysähtyi kuullessaan terävän äänen, joka ei taatusti lähtenyt hänen linnustaan. Ainakaan hän ei ollut koskaan kuullut sen aivastavan. Hän kieri lumen kuorruttaman kuusen päätyen jäätyneen lammen rannalle ja katseli aukealla ympärilleen etsien äänen lähdettä. Tämä olikin helpompi löytää: lammen rannalla istui kivelle käpertyneenä mitä ilmeisimmin naispuolista sukua oleva ihminen. Ilma ei ollut erityisen kylmä, mutta naisen vähäinen vaatetus hämmästytti demonia. Ei ihme, että tuo aivasteli.
Jopas! Eikö sinun ole kylmä? Metsä toki lumoaa kauneudellaan, mutta talvi on turhan petollinen jotta sitä sietäisi uhmata.
Tsytan ei nähnyt mitään syytä olla sanomatta mitään, toinen oli varmasti jo huomannut hänen ilmestymisensä.


¤¤ Näin me saavumme! ¤¤
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 23 Tammi 2012, 00:16

~Saphira~

Nainen hytisi paikoillaan ja hieroi vapaalla kädellään toisen käden sormia jotka olivat ihan jäässä. "Voisin kai minä nyt edes sormikkaat omistaa.." Tämä mutisi itsekseen pirullisesti ja alkoikin miettiä miksi ei ole edes käynyt kahteensataan vuoteen vaatekaupoissa sun muissa räätäleiden luona.
Nainen nosti katseensa taivaalle ja katseli pilvetöntä taivasta. Siinä ei ollut kuitenkaan mitään sen ihmeellisempää, joten toinen laski taas katseensa lammen läpikuultavaan pintaa. Se oli säröillyt joistakin kohdista ja joistakin jää puuttuikokonaan, niissä oli varmaan ollut lunta, kunnes se oli ollut tarpeeksi painava kohta, rikkoakseen jään ja tippuakseen pohjaan.
Saphira Lopetti sormiensa hieromisen ja laittoi kätensä paljaan ja jääkylmän vatsansa vierelle. Nainen sulki silmänsä ja hengitti syvään kunnes huokaisi pitkään ja avasi silmänsä nähdäkseen höyryn joka tuli ulos suusta. Nainen hymähti itsekseen ja alkoi nojata polviaan vasten, jotka oli nostettu nyt ylös, niin että kädet kietoutuivat niiden ympärille.
Nainen kuitenkin kavahti ja silmät jotka olivat taas olleet suljettuina, rävähtivät auki. Tämä kuuli jonkun äänen. Jonkun joka kyseli joltakin jotain. Saphira nosti päänsä polvista irti ja rupesi vilkuilemaan ympärille, tämä käännähti hieman sivulle päin ja näki punahiuksisen, miehen. Hira vilkuili hetken ympärilleen, kuin etsien jotakin toista jolle mies olisi puhunut, mutta ei, hänelle hän puhui. "Et.." Saphira aloitti mutta ääni jäi kurkkuun. "Et arvaakkaan.." Nainen toisti hytisevällä äänellä."Enpäs ole kummoisempia vaatteita omistanut vuoden.." Hira jäi odottamaan. Eihän hän voi nuin vain ruveta lavertelemaan toiselle että onkin elänyt jo 200 vuotta ja päälle. "No moneen vuoteen." tämä sanoi nopeasti ja pyöräytellen kättänsä ranteen kohdalta, niin kuin usein näytetään kehonkielellä "Jatka"- homma. Saphira nielaisi pitkään ja päästi huulilleen vihdoin hymyn, hieman tönkön mutta hymyn kuitenkin. "Kuka olet?" Saphira kysyi nyt paljon lämpimämmän kuuloisella ja kehräävällä äänellä. Saphira soi toiselle leveämmän hymyn ja katseen suoraan naamaan, eikä maahan. Nainen mietti äskeisiä mietteitään, niitä missä hän ei voinut muka kertoa elävänsä jo kahdettastaa vuottansa? Sen kyllä osaisi tulkita aika helposti tämän kädessä olevasta ns. valtikasta. Saphira pyöräytteli silmiään itselleen ja katsoi taas lampeen. "Mitä teet täällä?" tämä kysyi kohteliaisuuden merkeissä. "Siis en tarkoita että et saisi olla täällä." Saphira nosti katseensa taas mieheen ja virnisti jolloin valkoinen hammasrivistö paljastui. Äskeinen kommentti liittyi vain siihen, että toinen voisi luulla kysymyksellä- mitä teet täällä? ikään kuin että ei saisi olla täällä.
Saphira vaihtoi asentoa, kääntyen mieheen päin, ja mennen oikeeseen asentoon istumaan, oikea jalka vasemman päälle lisäksi vielä.

//jos tulee outoa tekstiä se johtuu vaan sitten siitä et väsyttää :<
Demintty
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 25 Tammi 2012, 18:12

Moneen vuoteen? Eikä neitokainen ollut vieläkään oppinut pukeutumaan sään mukaisesti? Tsytan kallisti päätään tuumivasti tarkastellessaan hytisevää, ihmiseksi olettamaansa nuorta naista. Ihon ja hiusten vaaleuden perusteella tuo ei voinut olla niin kaukaa etelästä etteikö talvi olisi siellä tuntunut, eivätkä hyväkuntoiset vaatteet vastanneet sitä mitä köyhälistöllä näki päällään.
Olen hämmästynyt, ettet ole vielä paleltunut kuoliaaksi. Ritarillisuudenpuuskassaan demoni kahlasi lammen rannalla jo matalamman hangen poikki naisen luokse riisuen takkinsa kävellessään ja ojensi sen naiselle. Lyhythihainen vaate ei kävisi täydestä talvivaatetuksesta, mutta olisi yhtä kaikki parempi kuin ei mitään. Kultakirjaillun takkinsa alla demonilla ei muuta ollutkaan kuin keltainen tunikansa, jonka läpi viileä ilma tuntui selvästi ylimääräisen lämmikkeen kadottua.

Tsytanin katse käväisi naisen kädessä olevassa valtikantapaisessa. Ei, ei todellakaan mitään, mitä köyhältä luulisi löytävänsä. Kuka tahansa elämäänsä kunnioittava varaton olisi jo aikaa sitten myynyt noin arvokkaalta näyttävän kepakon, tai vähintään pantannut sen. Demoni kurtisti valtikalle kulmiaan. Hän ei ollut maagi eikä harjoittanut magiaa muullakaan tavalla, mutta hän oli demoni ja kykeni heikosti aistimaan sauvasta väreilevän taikuuden, aivan kuin maata vasten painunut saattoi erottaa lähestyvät askeleet heikon tärinän perusteella. Kenties tuossa oli syy, miksi nainen ei ollut vaihtanut valtikkaansa lämpimiin vaatteisiin? Ylimys toinen tuskin oli, puhetapa ei vastannut hänen käsitystään yläluokasta.
Häneltä oli kysytty jotain. Mies käänsi katseensa valtikasta takaisin naisen vihreisiin silmiin ja palautti hymyn kasvoilleen.
Olen Tsytan, ja olen vain läpikulkumatkalla. Entäpä itse? Karkasitko kotoa? Nuoren naisen ei ole hyvä juoksennella metsässä yksinään etenkään puutteellisesti pukeutuneena. Punaisissa silmissä välähti ilkikurisuus. Demoni vilkaisi lampea, jota nainen oli tuijotellut ja käänsi sauvaansa riittävästi rikkoakseen jään yhdellä napautuksella. Ohut jää räsähti hiljaa ja tumma vesi kiipesi pienen avannon reunamille. Uintireissua en ainakaan suosittelisi.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 25 Tammi 2012, 20:34

~Saphira~

Vaaleaverikkö hymyili toiselle ja katsoi sitten hääppösiä vaatteitaan. Onneksi Misute ja he ovat menossa ostamaan hänelle vaatteita, ihan oikeasti siis, eikä niinkuin Hira on joskus koittanut lähteä yksin ostamaan vaatteita, mutta ei ole onnistunut.
Nainen naurahti toisen sanomalle. Eihän mies välttämättä ymmärrä miksi tuo nauroi noinkin ns. vakavalle asialle kuin kuoliuaaksi jäätyminen, mutta se vain huvitti naista, koska tiesi tuon mietinnän vastauksen. Nainen vain ynähti tuolle vastaukseksi leveästi hymyillen. Yhtäkkiä mies alkoikin tulla tätä lähemmäs ja riisui sitten takkinsa. Saphira nosti kunnolla katsettaan miehen kasvoihin jotka olivat nyt paljon lähempänä ja nainen näyttikin todellä hämmästyneeltä. Vaaleaverikkö kuitenkin otti takin vastaan mielellään, ja laski valtikan käsistään varoivaisesti maahan, sitten pujotti kätensä takin hihoihin. Tämä tunsi miten takkiin jäänyt lämpö alkoi virrata tämän käsivarsissa. "Kiitos." Tämä niiskaisi, ja nosti valtikan maasta. Tämä katsoi sitä hieman pyyhkien siitä lumia pois, sitten katsoen taas mieheen. Oho.. tämä ajatteli kun näki miehen kurtistelevan valtikalle kulmiaan, mutta sitten vastaten naisen kysmykseen. "Tsytan.." nainen toisti nimen, samalla painaen sen mieleensä, jotta ei unohtaisi sitä. Nainen naurahti toisen jutulle ja tönäisi lievästi, niin että kukaan ei olisi siitä kaatunut, ihan leikkimielessä kun kuuli miten toinen kiusoitteli tätä. "Olen Saphira." Hira sanoi ja aivasti sitten. "Ja olen vain huvikseni metsässä.Tuskimpa vain karkaisin, kun en edes tiedä ketä tai mistä. Perheeni kuoli aikoja sitten ja ei minun töitäni tarvi paeta jos sitä rakastan." Saphira kohautti olkiaan kun ei keksinyt sen parempaa syytä sille, että miksi tuli vähissä vaatteissa kotoa talven kylmyyteen. "Ja kun olin tulossa tänne, muksahdin matalempaan kohtaan ja kaaduin." Saphira jatkoi koittaen kertoa miksi oli vähissä vaatteissa, menisiköhän tuo selitys läpi. "Ja märkä takki ei ole kovin lämmin, vaan varastaa lämpöä joten jätin sen pois." tämä totesi lopulta. Sitten tämän silmät revähtivät kokonaan auki. "Ei helkkari.." tämä mutisi katsellen maahan pirullinen ilme kasvoillaan. "Enkö ole hyvä valehtelmaan?" tämä nosti katseensa epätoivoisena maasta mieheen ja näytti harmittelvalta, että myös sitlä, ettätätä ärsytti tämän puheet. Eka hän kertoo että ei omista, tai ole omistanutkaan moneen vuoteen muita vaatteita, joka oli totta. Kunnes piti keksiä selitys miksi oli sitten tullut metsään vaikka tiesi että oli kylmää, ja se selityshän ei sopinut lainkaan ekaan sanomaan. sitten tämä keskittyi taas kunnolla mieheen. Mies oli juuri rikkonut jään ja kehotti olematta menemään uimaan. "Sen voin luvata että en mene.." Saphira sanoi. Tämän katse oli taas siirtynyt lampeen. "Minne olet matkalla?" nainen kysyi katsoen lampeen. "Sanoit aikaisemmin että olet läpikulkumatkalla.." Hira sanoi ja samalla katsoi taas mieheen, jolla oli nyt vuorostaan vähän vaatteita. Asian voisi korjata nopeasti jos Saphira vain sanoisi että voi muuttaa itsensä joksikin eläimeksi, ja sitten hän voisi antaa takin takaisin. Mutta tuskimpa sanoisi mitään. Saphira niiskaisi ja vetäisi kätensä hihojen sisään niin että käsiä ei näkynyt, muuta kuin sen verran, että valtikkaa voi pitää kädessä.

//Selitimpä vaikeesti ton yhen kohan :p
Demintty
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 02 Helmi 2012, 22:34

Tsytan nyökkäsi naisen kiitokselle ja esitti perinteisen kohteliaisuuden tapaamisen ilosta toisen esittäydyttyä. Demonilla harvemmin oli vilpitön ilo tavata ketään, mutta hän pitäytyi sitkeästi kohteliaisuuksissa ja yleisissä tervehtimisnormeissa huolimatta todellisesta suhtautumisestaan. Metsätytön kohtaaminen oli toki yllättävää, ja sitäkin yllättävämpää oli Saphiran luottavainen asenne. Kestohymy nuorukaisen kasvoilla jähmettyi hetkeksi naisen paljastaessa iloisesti perheensä kuoleman samaan hengenvetoon kuin esittäytymisensä kanssa ja jatkaessa jutustelua kuin olisi puhunut säästä. Mies oli elänyt siinä uskossa, että kuoleman kaltaisia asioita pyrittiin välttämään keskusteluissa, eikä niihin koskaan hypätty heti ensimmäiseksi ellei tilanne niin vaatinut. Punapään hymy sai jälleen eloa, vaikka katse pysyi lievästi hämmentyneenä. Kenties vuosia jatkunut sota vain oli turruttanut oletetusti nuoremmat sukupolvet? Tai vuodet, jotka erottivat perheen kuoleman nykyhetkestä?

Miehen ajatukset olivat pyörineet kuolema-asian parissa niin sitkeästi, ettei hän edes huomannut Saphiran jutusteluihin sisältyvää epäolennaisuutta ennen kuin nainen sen itse mainitsi. Hän naurahti vaimeasti, ja hymähti sitten uudemman kerran naisen jättäessä asian tyylikkäästi sikseen. Ensin huomautat asiasta, ja seuraavalla sekunnilla vaihdat puheenaihetta?
En tiedä valehtelijasta, neito, mutta kenties harkitsematon. Tsytan hieroi käsivarsiaan keihäs kainaloonsa tuettuna pitääkseen veren kiertämässä. Hän ei vielä palellut, mutta oli mieluimmin odottamatta että niin kävisi.
Hymy leveni hetkeksi. Tsytanilla oli monta hymyä, ja keskimääräisen keskustelun aikana hän käytti niistä kahta kolmasosaa vaihtaen luontevasti hymystä toiseen aiheesta riippuen. Näistä hymyistä, kuten niistäkään joita hän oli suonut Saphiralle, yksikään ei yltänyt silmiin asti. Demonin mielenkiinto oli helppo herättää, mutta häntä oli vaikea huvittaa.
Olen juurikin läpikulkumatkalla. Tulen tämän ikiaikaisen metsän tuosta päästä, hän tökkäsi peukalollaan olkansa yli, ja jatkan tuonne. Hän nyökkäsi eteensä.
Olen vain pahainen matkalainen, ja kuljen vailla päämäärää minne jalkani minut vievät. Nyt ne haluavat minut koilliseen. Koska ne kuulevat lähimmän majatalon pehmeän juuston, tuoreen leivän, suolatun lihan ja virkistävän hehkuviinin kutsun.
Tsytan käänsi katseensa jälleen valtikkaan, jota nainen puristi kädessään. Selvitetäänpä yksi asia.
Saanko tiedustella, miksi kannat mukanasi valtikkaa? Ja vieläpä noin huolettomasti! Etkö pelkää maantierosvojen yrittävän ryöstää ja myydä sen?
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 04 Helmi 2012, 23:08

~Saphira~

Nainen kuunteli toisen sanoja tarkasti katsellen tämän vaatteita, kehoa siis kaikkea mitä nyt kehtasikaan tuijotella. Nainen kuitenkin hätkähti kun toinen lopeti niin sanotun ikäisenhymynsä. Sanoiko hän nyt jotain tosi pahasti? Saphiran suu aukesi pikkuisen ja tämä jäi tuijottamaan maata miettien ja kelaten kaikkea mitä olikaan mennyt sanomaan. Saphira nosti kysyvästi katseensa mieheen, sitten nostaen kulmakarvaansa kysyen edelleen, ei tämä ymmärtänyt mitä oli mennyt tekemään. Kulmakarva kuitenkin laskeutui nopeasti kun tämä näki toisen suulla taas vienon hymyn, vaikkakin ilme olikin silti epäuskoinen. Saphira koitti pakottaa naamalleen jonkunlaisen iloisen ilmeen, miksi hän meni mokailemaan noin pahasti aina? Kaikki huomaavat aina kuinka outo hän on. Ehkä ei pitäisi vain luottaa kaikkiin kivoihin ja kohteliaisiin olentoihin jotka tulevat vastaan. Mutta kun tämä toinen nyt oli vain niin kohtelias.
Toinen näytti olevan omissa ajatuksissaan, kun tämä neito oli jälleen mennyt mokailemaan. Tämä vain levitti huulilleen vienon hymyn, kun toinen korjasi neidon sanomat asiat. Tämä kuitenkin helpottui selvästi kun toinen osasi levittää itselleen hymyn suullensa, onneksi. Saphira seurasi toisen elehdintää, mutta mielenkiinto näkyi vain tämän silmissä, muuten Hira vaikutti todella kyllästynneltä, siis kehosta päätellen. SIlmät kiiluivat ja tämä seurasi vieläkin miestä, nyt vain omissa ajatuksissaa. Sitten tämä huomasi toisen hiukset, ne olivat punaiset ja..Jännät. Nainen tuijotti toisen hiuksia pyörein silmin eikä ollut lainkaan hereillä huomatakseen kuinka toinen oli jälleen alkanut kysellä tältä jotain. Tämä kuitenkin värähti kun tajusi miehen olevan nyt hiljaa hetken ja katsoen valtikkaa. Ehkä minun vain pitäisi lähteä, hän tuijottaa koko ajan minu.. tämä ajatteli kunnes toisen huulilta pääsi se ainoa tarvittava kysymys Saphiran henkilöllisyyden vaaramtamiseksi. Nainen ei ollut vielä koskaan paljastanut omia taitojaan kelleekkään muulle kuin Misutelle, ja Misute omasi piskuisen samallaiset taidot kun Hira itse joten asia oli itsestään selvyys. Saphira oli siirtänyt itsekkin katseensa valtikkan joka nökötti tämän kädessä. Hän nieleskeli j akirosi kuivaa suutaan. Tämä avasi suunsa, mutta huulien välistä lipsahti vain ainoa "Öö..."-ääni. Tämä siirsi katseensa nopeasti mieheen, sitten maahan, alkaen näprätä takin hihoja, tämä punasteli. Nainen nousi kiven päältä istumasta, ja siirtreli hieman jalkojaan jotta ne eivät olisi aivan tönköt. Tämä nielaisi nyt isomman kerran ja huokaisi sitten. Tämä kertoisi totuuden, mutta ei kuitenkaan kokonaan. "Otan tämän ehkä liian isosti, mutta en ole koskaan uskaltanut kertoa kenellekkään kuin läheiselle ystävälle.." tämä änkytti, nyt nojstaen katseensa taas maasta toisen kasvoihin. Saphira naurahti hieman ontosti, mutta naurahdus sekin. "Se on minun vahvistus, siitä aan lisää voimaa itselleni, taikaa. Ja uskon että pärjään taian avulla jollekkin maantierosvolle, siksi kannan sitä niin huoleettomasti." tämä koitti sanoa selvällä äänellä ja sellaisella huolettomalla äänelä, mutta ääni oli lähelle sipisemistä ja vain pientä mutinaa. Tämä oli siirtänyt katseensa maahan pikku selvityksen avulla. Mutta sitten tuo nosti katseensa ylös mieheen. "Mutta turhaa minua katsoa vinosti, et sinäkään miltään tavalliselta mieheltä vaikuta, tuskin sitä oletkaan." tämä katsoi ensin toista päästä varpaisiin, sitten rupesi riisumaan takkiaan. Tämä otti niskan kohdasta kiinni takista, ja ojensi sen vapaalla kädellän toiselle. "Tarkoitan, nuo vaatteet ja oikeastaan melkein kaikki.Korvat, silmät ja nuo läikät..? Päällimäiseksi kuitenkin mieleen tulee sinun luonne." tämä puhui ihan niinkuin aikaisemmin virne kasvoillaan, ehkä jopa hymy ja punastuskin. "Olet niin kohtelias, ihan niin kuin kaikissa ikivanhoissa tarinoissa. Puhutkin niin..jännästi?" tämä heitteli sanoja ilmaan samalla tuijottaen toisen hiuksia jotka oli puikoilla kiinni takana.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 07 Helmi 2012, 17:54

Vai oli se alkuperä salaisuus. Tsytan hymähti nuorikon ujostelevalle vastaukselle antaen asian olla, ainakin toistaiseksi. Vaatetusongelmainen nainen suostui kuitenkin vahvistamaan miehen epäilyksen magiasta. Oliko valtikassa syy siihen, miksi ihmistyttö kykeni hyppelehtimään keskellä talvista metsää asussa, joka sopisi paremmin kesäiselle rannalle? Kieltämättä se tarkoittaisi olennaista säästöä vaatekuluissa... Kenties hänen pitäisi perehtyä alaan tarkemmin, taikuuden tarkemmasta aistimisesta ja käytöstä voisi olla hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Tsytan oli viimeksi tutustunut magiaan astuessaan tähän maailmaan, mutta pyrkinyt sen jälkeen sitä välttelemään haluttuaan tutustua maailmantasoon mahdollisimman tarkasti, ja magia olisi vain vääristellyt näitä kokemuksia. Ylimääräistä varjelua hän ei kaivannut, hänhän oli demoni! Muiden tulisi juosta karkuun häneltä! Mutta rahaa kieltämättä kului häiritsevän paljon

Ajatukset virtasivat liekinvärisen kuontalon alla muutamassa sekunnissa ja katkesivat naisen kommenttiin demonin omasta eksoottisuudesta. Erityisesti maininta vanhoista tarinoista sai miehen virnistämään niin että hampaat näkyivät. Sisäiset mietteet eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä aurinkoisia. Miten naiivi.
Suo miehelle hänen kauneusvirheensä, Tsytan kiusoitteli ja sipaisi luomiksi kutsumiaan merkkejä sormenpäällään. Hän otti tarjotun takkinsa vastaan ja pukeutui tultuaan siihen tulokseen, että naisen valtikka suojelisi tätä kylmältä jatkossakin. Operaation jälkeen hän palasi kommentoimaan naisen pohdintoja, huuliensa kestovirne hieman tavallista leveämpänä ja ääni madaltuneena kuin salaliittolaiselle puhuttaessa.
Ikivanhat tarut elävät yhä kaikkialla ympärilläsi, arvon neito, niin kauan kun on joku joka jaksaa vielä muistaa ne. Miten voit olla varma, etten sittenkään ole niistä?
Punaisissa silmissä pilkahti miehen kumartuessa lähemmäs, madaltaen ääntään entisestään puhuen tasaisesti ja vakuuttavasti.
Minä elin kun haltiakuningas Daran kruunattiin, ja katselin ihmisten tuloa. Minä ratsastin Arísel Kauniin kanssa ennen surun ja teurastuksen aikoja ja polvistuin Ruadrim Taivaanjahtaajan edessä ja yhdessä me vyötimme tämän maan ennen hänen kaatumistaan.

Puppuahan se oli. Tsytanilla oli ikää riittävästi Kolmannen aikakauden loppuun, mutta Cryptin kamaraa hän ei ollut tallannut kuin muutamia vuosisatoja eikä hänellä taatusti ollut aavistustakaan keitä Arísel tai Ruadrim olivat. Korea puhe tuntui kuitenkin tehneen naiseen vaikutuksen, joten miksei hän hieman leikittelisi toisen kustannuksella?
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 09 Helmi 2012, 17:13

~Saphira~

Hira punasteli hetken, olihan hän hieman itsesäkin mielestä outo, miksei olisi. Harvoin hän edes suostui puhumaan näin yllättäin metsästä putkahtaneelle miehelle, ja suoraan vieläpä valehtelemaan hälle, vaikka toinen olikin niin kilttikin tarjotessaan takkiaan tälle. Toinen näytti miettivän jälleen jotakin asiaa poissaolevasti, kenties mietti mitä Saphira oli juuri liverrellyt tälle. Toinen kyllä onkin poissaoleva, vaikka sitä ei näy päällepäin. Hän on enemmän sellainen, kiva kenties?Saphirakin päästi ajatuksensa luistelemaan.
Sitten tämä kuitenkin säpsähti kun toinenkin tuli takaisin maanpäälle. Saphira nosti katseensa uteliaan näköisenä. "Kauneusvirheet?" Saphira jäi suu auki tollottamaan, mutta sulki sen kuitenkin ja rupesi tuijottelemaan maata. Juuri kun edellinen puna olisi lähtenyt pois tämän naamalta. Miksi hän noin meni sanomaan jotain tuollaista niin hämmästyneen kuulosena? Ehkä se johtui vain yksinkertaisesti siitä, että mies piti pilkkuja kauneusvirheinä, ja nainen kun oli kerennyt ajatella että ne olivat hienot.
Sitten tämä kuitenkin nosti katseensa mieheen vielä kun tämä rupesi selittämään jotain, ikivanhoista taruista. Nainen päätti odottaa, että toinen vaan lopettaisi, jotta itse pääsisi kommentoimaan asiaa, mutta yhtäkkiä mies kumartui lähemmäs. "Mikä salaliitto kohtaaminen tämäkin on.." tämä mumisi vapaan kysymyksen ilmoihin, hieman kavahtaen taaemmas lopulta. Saphira katsoi toista ilmeettömänä kun tämä selosti mitä oli tehnyt. Nainen pidätteli hengitystään, ja arveli sen loppuvan ennen kuin mies olisi päässyt edes puoliväliin asti, mutta mies puhui yllättävän sileästi ja sujuvasti, ihan kuin olisi kertonut tarinan monta sataa kertaa aiemminkin, olihan sen sitten pakko olla totta. Naisella ei ollut edes vaikeuksia pidättää henkeään kun mies oli jo lopettanut. Sitten nainen rupesi keräilemään tietoja äskeisestä tarinasta. Kuningas Daran, siis haltioiden? Nainen sieppasi jutusta myös muita nimiä, Arísel kauniin, Ruadrim ja sitten se Daran kuningas, tai jotain sinne päin. Nimet olivat ihan outoja, koskaan varmaan edes kuullutkaan nainen ei ollut, vaikka oli elänyt jo toistasataa vuotta. Olihan tämä kuullut jostain Darasta ja ehkä myös noista muista, mutta eihän kuitenkaan paljoa noista tiennyt. "olet siis nähnyt kun Daran kuningas joku kruunattiin ja.." Saphira pudisti päätään. "Tajuatko, että olen ihminen enkä ymmärrä tuosta sanaakaan.." Saphira mutisi heittäen taas jälleen kerran vapaan kysymyksen ilmaan. Nainen kuitenkin huokaisi. "Mutta ihan todelta tuo kuulostaa, olethan muutenkin tuollainen sivistynyt ja niin ees pois päin." tämä oli vilkuillut miehen olan yli metsään kunnes siirsi taas katseensa mieheen. "Voitko kertoa lisää?En ole sen pahemmin siis kuullut mistään tuollaisesta, ja nyt olisi varmaan tilaisuus kertoa. Ja vielä se, kuinka vanha siis olet?" nainen virnisti silmät kiiluen toivosta
Demintty
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 23 Helmi 2012, 00:48

Virne demonin kasvoilla notkahti tarinan epäonnistuessa vaikutuksen tekemisessä. Nainen ei todellakaan reagoinut toivotulla tavalla. Tähän kohtaan kuului hengen haukkomista ja ihailevia katseita, kenties lisäkysymyksiä siitä, oliko hän se-ja-se joka esiintyi siinä ja siinä laulussa, sekä ihmettelyjä voisiko moinen kertomus olla totta. Tokaisu, ettei hänen sanojaan ymmärretty, ei ollut tähän näytelmään kuuluva vuorosana, ei laisinkaan. Hymy palautui miehen kasvoille hetken kestäneen epäröinnin jälkeen. Olihan virhe hänessäkin, hänen olisi pitänyt valita ihmisille paremmin soveltuvia tarinoita, mutta suuret haltiat olivat helpompia muistaa. Yhden haltiasankarin elinikään mahtui useampi sukupolvi ihmisiä.

Naisen esittämät jatkokysymykset kuulostivat jo tutummalta, mutta demoni piti pettyneen mutristuksen huulillaan ilmaistakseen paheksuntansa kuin suurmies, jota ei oltu tunnistettu. Lieni paras suhtautua tähän naiseen kuin kehen hyvänsä historian osalta sivistymättömään. Tsytan oli harvemmin kiinnostunut itsensä aktiivisesta sivistämisestä, mutta hän oli luonteeltaan näyttelijä ja tarinankertoja, ja kuka hyvänsä tarinankertoja vaati yleisöltään historiantuntemusta tehdäkseen vaikutuksen (hah, ihmisten näkökulmasta hän oli historiaa!). Hän vetäytyi taemmas.
Enpä tiedä kuuluuko historian oppitunti keskellä talvista metsää kiinnostukseni piiriin, hän vastasi. Olen taivaltanut varsin pitkän ja rasittavan matkan ja etsin tällä hetkellä majataloa, jossa levähtää.
Demoni suoristautui täyteen pituuteensa ja nykäisi takkiaan paremmin harteilleen, katsellen naista mietteliäästi.
Lisäksi, nuori neiti, minulla ei ole tapana kertoa tarinoita ilmaiseksi. Millainen minstreli minä sitten olisin? Hän levitti käsiään kuin korostaakseen ajatuksen mahdottomuutta ja teki eleen läteäkseen. Ei olisi hyväksi liiketoiminnalle kertoilla tarinoita ilman palkkaa. Joskin tällä hetkellä saattaisin tyytyä leipään, juustonpalaan ja tuopilliseen palkakseni. Sanoisin sisältyi vihjaus.
Koko puheensa aikana hän oli jättänyt kysymyksen iästä täysin huomioitta.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 01 Maalis 2012, 19:36

//Eli vetäsen Saphiran nyt tästä pelistä pois, vaikkakin lyhyt peli oli, niin oli se kiva silti pelata, thanks :)
Demintty
 


Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron