Samuel Grant
Oinen metsä oli hiljainen, mikään ei tuntunut liikkuvan ja äänettömyys oli lähes käsinkosketettavaa, mutta sitten sen rikkoi pitkä susimainen ulvaisu ja näkyviin tuli neljällä "jalalla" juokseva ihmissusi jonka käpälät uposivat syvälle lumeen tasaisin väliajoin olennon liikkuessa nopeasti eteenpäin pitkillä loikilla. Aukean tullessa näkyviin hän pysähtyi kuin seinään ja alkoi nuuhkimaan ilmaa yrittäen havaita oliko siellä jo joku, mitään ei kuitenkaan havaittu joten ihmissusi nousi kahdelle jalalle ja käveli loppumatkan kuin ihminen. Samuel otti selässään roikkuneen säkin toiseen kouraansa ja alkoi etsimään katseellaan suojaisaa paikkaa jossa voisi palata ihmiseksi ja pukeutua säkin sisältämiin vaatteisiin. Hän kuitenkin epäröi ja katsoi vapaata kättään, sitä peittävää turkkia, voimakkaita lihaksia sekä teräviä kynsiä jotka kykenivät repimään lihan luista.
Vaikka mies olikin palkkaosturi ja hänen miekkansa palveli sitä joka maksoi parhaiten, hän oli kuitenkin loppujen lopuksi ihminen eivätkä haltiat varsinaisesti rakastaneet ihmisiä. Ehkä olisi sittenkin järkevämpää pysyä ihmissutena, vai olisiko sittenkään, hän ei ollut vielä tottunut tähän kehoon täysin ja saattaisi tehdä virheitä joita tekisi ihmisenä. Aikaa syvälliselle miettimiselle ei ollut, sillä lähes välittömästi hänen tarkka suden hajuaistinsa havaitsi jonkin lähestyvän. Samuel laski kantamuksensa maahan, istuutui sen viereen ja jäi tuijottamaan hajun lähteen suuntaan. Hän oli ollut lukuisissa tämän kaltaisissa neuvotteluissa palkkasoturiuransa aikana, mutta oli aina riskialtista tavata hänen nykyisen työnantajansa vihollisia, nämä saattaisivat vain yrittää tappaa hänet riistääkseen omilta vihollisiltaan yhden edun.
Kutsun lähettäjä oli kuitenkin haltioiden kenraali ja tämä oli tulossa tapaamaan häntä henkilökohtaisesti, se ei vaikuttanut ansalle, mutta sodassa ei koskaan voinut tietää mitä saatettaisiin tehdä sodan kulun kääntämisen nimissä.