Nuhanenä ja parantaja

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Nuhanenä ja parantaja

ViestiKirjoittaja tynnyri » 29 Maalis 2012, 16:15

((Onzki täällä!! Ja unohdin aikaisemmin sanoa, että Olf asustelee metsässä, joten se hengailee siellä kivasti ^^))

Olf


"Aaaaaaaaatsssiiuhhh!" Olf pyyhki nenäänsä jo aiemmin käytettyyn liinaan. Olf oli vilustunut pari viikkoa sitten, kun tämän päälle oli tipahtanut kasa lunta katon päältä. Silloin Olf oli ajatellut, että kun käy pikaisesti vaihtamassa kuivia päälle, niin eihän se tauti silloin iskeä. Mutta oli käynyt toisin. Pari päivää sitten Olfille tuli monta työtilausta, jotka pitäisi tehdä viikon sisään. Olf olisi kyllä voinut kieltäytyä tarjouksesta, mutta kyllähän jokainen elävä tarvitsi rahaa elääkeen ja eihän Olf voinut vastustaa kiusausta päästä taas takomaan avaimia.

Kun Olf heitti liinan, johon hän pyyhki räkäisen nenäsä, hän käänsi katseensa takaisin avain suunnitelmiin, jotka näyttivät käsittämättömiltä jo Olfinkin mielestä. "Mitä kummaa Olf on miettinyt, kun on piirustanut mukeja?" Olf kyseli itseltään. Hetken puisteltuaan päätään Olf päätti tarttua erään ystävänsä neuvoon joka oli kertonut että metsässä liikkui aina silloin tällöin haltijoita, jotka keräsivät parantavia kasveja.
"Niin Olf tekee, Olf lähtee etsimään rohtoa tähän tautiin," Olf puhusi itsekseen ja puki päälleen miltei kaikki vaatteensa, jotka siis mahtuivat tämän päälle.

Olf oli jo astumassa ulos tuvastaa, kunnes muisti avaimensa joita hän aina kantoi ulkona. Olf kipaisi ne avainhuoneestaan ja lähti kohti metsäaukeaa. Metsänaukea oli Olfin mielestä hyvä paikka aloittaa etsintä.

Kun Olf saapui aukealle, hän näki tuoreita haltianjälkiä. "Haa, Olisiko Olf näin onnekas että löytäisi heti parantajan!" Olf hihkui itsekseen.
tynnyri
 

Re: Nuhanenä ja parantaja

ViestiKirjoittaja Onzki » 01 Huhti 2012, 21:27

//Anteeksi kesto, mutta täällä sitä kaikesta huolimatta ollaan!:)//

Mithrill

Nainen joka oli sonnustautunut kaapuun ja tavallisiin arki-vaatteisiin asteli ympäriinsä, hyräillen hiljaa ja keräillen sulaneen lumen seasta kaikenlaista. Kevät oli tullut, ja vaikka loskaa ylsi nilkkoihin, Mith asteli pitkin metsää pirteänä ja iloisena. Iloinen hihkaisu kiiri metsässä, kun tämä kumartui repimään jotakin maasta, ja tällä näytti olevan jonkinlainen juuri kädessään. Juuri oli ruskea ja pitkä, ja jos totta puhutaan, kukaan ei olisi arvannut että joku olisi näinkin iloinen juuresta, mutta tätä Mithrill oli etsinyt siitä asti kun lumet olivat sulaneet. Tämä tunki juuren pieneen koriin, jossa kaikki tarvittava oli, ja alkoi kaivamaan maasta lisää tätä juurta...

Kohta tämän korin pohja olikin täytetty juurilla. Tämä siirtyi eteenpäin, ja saapuikin metsäaukealle, pyörähdellen siellä, kun keijukainen. Suipot korvat, vaaleat pörröiset hiukset ja jäänsiniset hiukan apeat silmät paljastuivat hupun alta, kun haltianainen tipautti huppunsa päästään, kyykistyen taas puukkonsa kanssa katkomaan jotakin maasta. Tämän koriin olikin jo kertynyt kaikenlaista. Juuria, havuja yms. kaikkea mitä tähän aikaan tarvitsi rohtoihin. Mithrill oli varsin onnellinen, olihan tämä löytänyt vihdoin etsimänsä, oli kehittänyt oivan yskää lievittävän lääkkeen, ja saanut kuivattua kaikenlaisia yrttejä. Iloisesti laulellen tämä täytti taas koria, ja kaikkien onneksi tämä lauloi puhtaasti ja sointuvasti haltia kielellä. Puukko/tikari joka tämän kädessä oli, tipahti koriin, koska jostain kuului ääniä... Mithrill nousi seisomaan koko pituutensa, joka nyt ei hirveän kehuttava ollut, ja tarkasteli ympäristöä. Tästä ei tuntunut että tilanne oli uhkaava, mutta silti nosti tikarinsa ja piti sitä kädessään, kaapunsa suojissa. "Krhm...? Onko siellä joku?" Tämä Mith huhuili, ja epäröivässä äänessä oli selvää pirteyttä...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 02 Huhti 2012, 18:29

((Eipäs se mittää, kunhan joskus sentään :D))

Olf

Kun Olf oli huomannnut jälet, Olf kumartui tutkimaan niitä paremmin saadakseen milloin ja minne kulkija mennyt. Vaikka Olf ei ollut kauhean taitava jäljittämään jäljistä, niin yrittänyttä ei koskaan laitettu. "Eihän sitä koskaan tiedä miten hyvä Olf on jäljittämisessä." Olf rohkaisi itseään tutkimaan jälkiä. Olf katseli silmä kovana jälkiä ja välillä pyyhki nenäänsä hihaansa, ettei tämä vuotaisi niin häiritsevästi.

Olf päätteli suunnan siitä mihin kulkijan jalan kärjet osoitti, mikä oli hyvin yksinkertaista, ellei haltia olisi huvikseen kävellyt takaperin. Olf oli juuri lähtemässä seuraamaan jälkiä, kun tämä kuuli pirteää puhetta. Olf oli aivan innoissaan, jos tuon äänen omistaja olisi parantaja olisi Olfin viikko pelastettu sillä siliän tien. Mutta Olf päätti silti ottaa rauhallisemmin ja vastata kysymykseen samalla, kun etsi äänen lähteen silmiinsä.
"Mi...Aaaaatsiiiuuhh!!" Olf aivasti juuri silloin kun hän aikoi kertoa olevansa puskan takana. Olf aivasteli hetken vielä, kunnes ilmestyi puun takaan henkilön eteen suuren aivastuksen saattelema edelleen.
"Tämän takia Olf haluaa lääkettä," Olf mutisi itsekseen ja nosti katseen ylös.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 05 Huhti 2012, 11:01

Mithrill

Kuului rajua aivastelua, ja tämän kävi sääliksi sitä olentoa/ihmistä/haltiaa, joka nyt tuolta esiin astuisi.
Kun pieni tonttu astui puun takaa esiin, tämä nosti toisen käden sydämmelleen ja toisen auki loksahtaneelle suulleen. "Voi Herran tähden..." Tämä mutisi haltia kielellä, ja hymyili. "Sinulla näyttää krhm... olevan paha flunssa?" Mith tiedusteli, kun kuuli toisen sanovan että halusi lääkettä. Kori laskeutui tämän kättä pitkin maahan, ja tämä taivasteli toisen pientä, ja niin ihanaa kokoa. Tämä ei koskaan ollut nähnyt noin pientä olentoa, vaikka olikin kerennyt kaikenlaista nähdä. "Anteeksi, olen hyvin pahoillani, mutta... En ole koskaan nähnyt kokoistasi olentoa... Ei tietenkään pahalla! Älä ymmärrä väärin, mutta..." Tämä korjaili, ja yritti kuulostaa kohteliaalta, koska sanoi ehkä liian uskaliaasti, ja ihmetteli toisen kokoa. Oli varmaan loukkaavaa kun joku tuli ja taivasteli kokoa. Jos nainen olisi pystynyt syömään sanansa, tämä olisi syönyt, ja keksinyt tilalle jotakin... Kohteliaampaa. "Parantajaako etsit?" Mithrill arveli, ja hymyili aurinkoisesti pienemmälle, toivoen ettei tuo ollut loukkaantunut tämän suorasukaisuudesta...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 08 Huhti 2012, 15:19

Olf

Olf nosti katseensa edessään olevan haltianeidon kasvoihin päin. Olf tunsi suuren suurta alemmuuskompleksia huomattuaan, että toinen runsaasti pikku tonttua pitempi ja muutenkin flunssan aiheuttama huimaus sai toisen näyttämään kolme metriseltä jättiläiseltä. Olf niiskautti hieman nenäänsä, kun toisen käsi heilui lumoavasti Olfin näkökentässä. Haltian kysymys tontun flunssasta hieman huvitti Olfia, koska se oli oikein ilmiselvää, että Olfilla oli paha ja sitkeä räkätauti. "Kyllähän sitä tässä pientä flunssan poikasta on ollut," Olf päätti vastata tuohon toteamuksen kuuloisen virkkeeseen.
Olf otti pari askelta, että voisi tulla lähemmäs neitoa, kun tämä tuntematon neitokainen laski korinsa alas ja suoraan sanoa ampui Olfin pieninmätkin ylpeyden rippeet puheillaan sekä korillaan, johon Olf olisi reilusti mahtunut istuskelemaan. Tai niin olf päätteli, kun näki korissa olevan paljon juuria. Olf pieni? Koskaan ennen?, olf kuunteli haltian selitystä typertyneenä.
Hetken kuunneltuaan Olfin teki mieli lähteä kotiin takaisin nukkumaan sairaus pois. "Ei tämä yhtään auta, kun vain Olfia arvostellaan pieneksi, vaikka olen jo täyskokoinen tonttu," Olf tokaisi itselleen miltein unohtaen, että toinen puhui tälle. Sitten haltia sai Olfin kiinnostuksen puolelleen. "Mitä? Parantajaa? Mistä te sen keksitte? Aivan oikein Olf etsii parannusta tähän tautiin, koska muuten Olf ei pysty tekemään töitä kunnolla. Niin tunnetteko te parantajaa tästä läheltä?" Olf innostui kyselemään. Olf toivoi, etteä tämä tuntematon tietäisi läheltä jonkun joka voisi oikeasti auttaa Olfia ongelmasta. "Ja ainiin olen Olf," Olf kumarsi neidolle.
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 14 Huhti 2012, 17:45

Mithrill

Nainen hymyili pienemmälle ja huokaisi. "Sitkeää räkätautia tosiaan on liikkeellä!" Mith totesi, ja siirsi hiuksiaan korvan taakse, ettei ne valahtaisi inhottavasti kasvoille keskustellessa. Toinen tuntui hiukan loukkaantuvan tämän sanoista, ja tämä pudisti kauhistuneena päätään. "Ei, en minä tarkoittanut pahalla! En ole koskaan nähnyt noin pientä olentoa, ja se on varmasti eduksi monessa asiassa!" Mithrill kiiruhti korjaamaan, samalla käsillään elehtien, kuin kertoen miten pahoillaan oli. "Ah, tunnempa hyvinkin! Sellainen parantaja sattuu olemaan edessäsi! Saanen esittäytyä, Mithrill." Tämä sanoi, ja esittäytyessään niiasi varovasti, samalla hymy huulillaan.
"Vai että Olf. Oiva nimi tontulle!" Tämä sanoi, ja hymyili vieläkin aurinkoisemmin, näyttäen nyt hyvin kiltiltä ja mukavalta tädiltä, jolle voisi kertoa jokaisen murheensa, mutta tämän hymy laski hiukan, ei paljoa. "Minulla ei satu olemaan mitään rohtoa mukana, mutta kotona minulla haltia kylässä voisi hyvinkin olla!" Mith sanoi, ja vilkaisi koriinsa. "Sopivasti minulla on tätä-" tämä aloitti, ja nosti koristaan punertavan juuren: "ja voin jauhaa tätä mukaan rohtoon!" Tämä oli selvästi omistautunut työlleen...

//Anteeksi kesto!:(//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 18 Huhti 2012, 19:19

Olf

Olfia pyörritti todella paljon, että tonttu päätteli kuumeen nousevan taas. Puut pienenivät ja suurenivat tasaiseen tahtiin, sekä Olfin näkökenttään ilmestyi mustia pisteitä. Tonttu räpytteli silmiään saadakseen pisteet pois, mutta ne vain pysyivät paikallaan. Haltia taisi vieläkin päivitellä Olfin kokoa ja räkätautia, mutta pikku mies alkoi olla liian väsynyt kuunnellakseen toisen höpinöitä. Kun neito esittäytyi parantajaksi, Olfin väsymys väistyi hetkeksi pois. "Ihanaa!" Olf huudahti harvinaisen kovalla ja innokkaalla äänellä. Olfin sumeat aivot rekisteröivät myös tyttösen nimen. Mithrill, kaunis nimi, juuri sopiva parantajalle, Olf hymyili mielessään.

Tonttu liikahti lähemmäs Mithrilliä ohittaen haltian kommentin Olfin nimestä, se ei kiinnostanut ttällä hetkellä tonttua, lääke oli tärkeämpi asia. Sitten Olf voisi vihdoin keskittyä avainten tekoon ja suunnitteluun. "Voisitteko te oikeasti tehdä minulle lääkettä? Olf olisi ikionnellinen ja kiitollinen neitille." Olf kysyi levottamasti liikehtien samalla, kuin kurkkiakseen koriin olisiko siellä joku pieni puteli, josta Olf saisi parannuksen. Olf oli myöntyväinen ihan mihin tahansa Mithrill ehdottaisi. "Kuulostaa hyvältä, haltiakyllään, ihan mihin tahansa! Olf tarvitsee lääekttää kiireästi. Anteeksi kun hötkyilen, mutta olen myöhässä työaikataulusta," Olf puhui kiireesti ja lähti kävelemään kylän suuntaan tai ainakin luuli lähtevänsä sinne, mutta flunssa aiheuttama aivojen sumeus pisti Olfin kävelemään väärään suuntaan.


((Ei se mitään, eihän kai sitä aina kerkiä kirjuuttaa :3))
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 04 Touko 2012, 19:16

Mithrill

Nainen hymyili pienen hymyn. "Tottakai voin valmistaa sinulle lääkettä! Eihän se ole minulle suuri vaiva. Saattaa minulla olla myös tallessa pieni pullo rohtoa joka helpottaa. Hetkinen, on se vielä siellä. Mutta varmistukseksi valmistan sinulle myös pienen pussillisen jauhetta, joka helpottaa kuumeeseen!" Tämä intoili, nimittäin oli pitkä aika siitä kun kukaan oli viimeksi mitään tarvinnut. Neito hymyili hiukan Olfille, sitten vilkaisten koriinsa. Siellä ei ollut mitään tarvittavaa, mutta kaikki löytyi kotoa.

Toinen hötkyili, ja tämä ihmetteli miten tuo pysyti sairaana noin ilakoimaan. "Haltiakylään hyvinkin." Tonttu lähti kävelemään 'kylän' suuntaan, ja tämä nauroi, hölkäten varovasti toisen edelle, ja käänsi toisen varovasti kylää kohti. "Tuonne." tämä sanoi ja osoitti oikeaa suuntaa, alkaen sitten astella hitaasti kohti kylää. "Mitä sinä siis teet työksesi?" Tämä tiedusteli, vilkaisten toista.

//Öhö, ei taaskaa kestäny >_< oon hiaaaas! :D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 12 Touko 2012, 14:58

Olf

Mithrill lupasi Olfille lääkettä, ihan kahta erillaista. Ensimmäinen helpoittaisi sumeaa oloa ja toinen laskisi kuumetta. Jipjei sittehän Olf pystyy vaikka mihin, kun ei kuume heittele mitä kummallisempia ehdotuksia tontun ajatusmaailmaan.
Olf ei ollut kerennyt astella montakaan askelta, kun neidon kädet käänsivät tontun oikeaan suuntaan. "Aa, niinpäs onkin. Kiitosta ohjauksetanne," Olf kumarsi Mithrille ja lähti hyppimään nopeaan tahtia kohti kylää.

Parantaja kyseli Olfin työstä ja siitähän Olf mielellään kertoi vaikka ummet ja lammet, jos joku halusi kuunnella. "Olen avainseppä, sekä avaintenvartija. Teen ihan minkälaisia avaimia tahansa ja otan vastaan mielellään vartiointihommia, jos pyydetään. Olf rakastaa avaimia, joten siksi Olf tekee töitä niitten kanssa," Olf höpisi onnellinen hymy naamallaan ja heilutti käsiään. Olf rupesi kuvailemaan yhtä avainta, jonka Olf oli saanut kuukausi sitten tehtyä. Kädet heiluvat selityksen tahtiin, kunnes haltiakylä tuli vastaan. Silloin Olf pysähtyi kuin seinään.


((Nääh, itelläkin tuli nyt hitaammin :O))
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 20 Touko 2012, 19:37

Mithrill

Toinen kiitteli tämän ohjauksessa oikeaan suuntaan, ja tämä naurahti. "Sinulla näyttäisi olevan paha flunssa, kun ei suuntavaistokaan toimi. Tuo on tuttua. Kevään alussa kaikilla on flunssa." Nainen sanoi ja hymyili. Toinen tuntui olevan hyvin innoissaan työstään, niinkuin Mithrill omastaan. Oli mukavaa tehdä sellaista työtä josta todella piti. "En olekkaan tavannut avainseppää! Työsi kuulostaa varsin mukavalta. Ainakin sinä vaikutat omistautuneelta työhösi!" Nainen sanoi ja vilkaisi kirkasta taivasta. Olf selitti jotakin viimeksi tekemästä avaimestaan ja Mithrill nyökytteli, aidosti kiinnostuneena. Hän niin rakasti toisten kuuntelemista, ja tuolla oli selvästi paljon kerrottavaa työstään. "Sinä siis teet samasta syystä työtäsi kuin minä. Yrtit - ja vaatteet - ovat aina kiinnostaneet minua, niinkuin lukeminen. Olen kehitellyt nyt monenlaisia lääkkeitä ja rohtoja flunssaan, ihan hyvällä menestyksellä." Tämä selitti. Samassa tuo pysähtyi kuin seinään, ja tämä asteli hiukan edellä huomaamatta toisen pysähdystä kylään. Samassa tämä huomasi toisen puuttuvan ja tämä kiiruhti Olfin luo. "Mikä nyt on?" Tämä kysyi ja hymyili toiselle kulmat hiukan kurtussa.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja tynnyri » 28 Kesä 2012, 16:28

Olf

Tonttu näytti hetken eksyneeltä, kun parantajahaltia tuli kysymään mikä oli hätänä. Haltiakaupunki alkoi näyttää kukoistavalta itseltään Olfin mielestä, tonttu kävi harvoin kaupngissa, yleensä vain silloin, kun lähti biemään tilaustöitä asiakkaille. Ja toisinaan silloin, kun hänen rakkaat haltiaystävänsä kutsuivat käymään.
Olf läimäisi itseään poskeen, kun tämä muisti, ettei Olf ollut käynyt pitkään aikaan ystäväänsä tervehtimässa, maistelemassa tämän herkullista teetä. "Olf on ollut tuhma. Hyi hyi. Ainiin! Olf ei tiedä missä Mithrill-neito asuu," Olf vastasi vihdoin toisen kysymykseen ja katsoi tätä vetistävin silmin.

//Tekniiikka vihaa minua :)//
tynnyri
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 30 Kesä 2012, 22:32

Laitoin tämän tonne:)
Onzki
 


Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron