((Onzki täällä!! Ja unohdin aikaisemmin sanoa, että Olf asustelee metsässä, joten se hengailee siellä kivasti ^^))
Olf
"Aaaaaaaaatsssiiuhhh!" Olf pyyhki nenäänsä jo aiemmin käytettyyn liinaan. Olf oli vilustunut pari viikkoa sitten, kun tämän päälle oli tipahtanut kasa lunta katon päältä. Silloin Olf oli ajatellut, että kun käy pikaisesti vaihtamassa kuivia päälle, niin eihän se tauti silloin iskeä. Mutta oli käynyt toisin. Pari päivää sitten Olfille tuli monta työtilausta, jotka pitäisi tehdä viikon sisään. Olf olisi kyllä voinut kieltäytyä tarjouksesta, mutta kyllähän jokainen elävä tarvitsi rahaa elääkeen ja eihän Olf voinut vastustaa kiusausta päästä taas takomaan avaimia.
Kun Olf heitti liinan, johon hän pyyhki räkäisen nenäsä, hän käänsi katseensa takaisin avain suunnitelmiin, jotka näyttivät käsittämättömiltä jo Olfinkin mielestä. "Mitä kummaa Olf on miettinyt, kun on piirustanut mukeja?" Olf kyseli itseltään. Hetken puisteltuaan päätään Olf päätti tarttua erään ystävänsä neuvoon joka oli kertonut että metsässä liikkui aina silloin tällöin haltijoita, jotka keräsivät parantavia kasveja.
"Niin Olf tekee, Olf lähtee etsimään rohtoa tähän tautiin," Olf puhusi itsekseen ja puki päälleen miltei kaikki vaatteensa, jotka siis mahtuivat tämän päälle.
Olf oli jo astumassa ulos tuvastaa, kunnes muisti avaimensa joita hän aina kantoi ulkona. Olf kipaisi ne avainhuoneestaan ja lähti kohti metsäaukeaa. Metsänaukea oli Olfin mielestä hyvä paikka aloittaa etsintä.
Kun Olf saapui aukealle, hän näki tuoreita haltianjälkiä. "Haa, Olisiko Olf näin onnekas että löytäisi heti parantajan!" Olf hihkui itsekseen.