Kirjoittaja Onzki » 02 Touko 2012, 17:38
Fiona
Neito silitteli hevostaan hymyillen. "Eihän nuo haavat silti niin pahoja ole. Ja sainpahan juttu seuraa. Osaisitpa puhua. Tylsää kuunnella kun vain hörähtelet tai hirnut!" Fiona naurahti, surumielisesti, nojaten Holyyn, joka luimisteli ja siirtyi kauemmas, niin että Fiona horjahti ja kaatui maahan. "Pöljä koni!" Fiona huudahti, tosin täydellisesti huvittuneena hevosen reagtiosta. Neiti nousi pystyyn ja nosti paitaansa, ja taisteli korsetin kanssa, niin että näki jo pienen vääntelehtimisen jälkeen mustenevan alaselkänsä. "Nyt kuules! Onko joku hätänä?" Tämä tuhahti ja vilkaisi hevosen haavoja. Veri oli alkanut taas vuotamaan, ja oli taas tuhrinut tuon lumen valkean karvan, ja tipahteli nyt mahan kautta maahan. Hevonen jopa hiukan irvisteli, ja taivutteli kaulaansa nähdäkseen yht'äkkisen kivun tuottajan. "Sooh... Katsotaas Holy..." Tämä rauhoitteli, ja kasteli riepua vadissa, ja puristi sitä kuivemmaksi, taputellen hevosensa haavaa varovasti rievulla. Hevonen hirnahti kimeästi, ja sohaisi takasellaan ilmaa, vaarallisen lähellä Fionaa..
Neito kiljahti, kun hevonen sohaisi ilmaa uudestaan, potkaisten suoraa tätä sääreen. Kuului vain inhottava rusahdus kun kavio musersi tämän säärtä. Olihan Hoy potkinut, purrut ja tehnyt kaikkensa ärsyttääkseen Fionaa, mutta tällä kertaa hevonen oli tosiaan vihoissaan. Haavat oli selvästi syviä ja hevonen vaarallisella päällä. Fionan sääreen iski kestämätön kipu, ja Fiona tunsi miten haavasta vuosi lämmintä verta pitkin säärtä. Hiukan henkeään haukkoen tämä kiirehti varovasti nilkuttaen ovelle, lukiten sen perässään, linkaten mökkinsä ovelle, Rawia huomaamatta. "Ai... Ai.... rauhoitu..." Tämä mutisi itsekseen, ja alkoi hapuilemaan mökkinsä oven kahvaa, tärisevän käden kanssa se oli vaikeaa. "AUKEA!" Tämä kiljui ja repi ovea paniikissa, mutta tämän terve jalka oli oven edessä, eikä tämä paniikissa sitä huomannut, repi vain ovea, horjahtaen lopulta maahan takamukselleen. "Perhana!" Tämä huusi ja sulki silmiään, joissa kirveli kyyneleet. Pillittäminen oli vain nynnyille... vain nynnyille... En ole heikko... Fiona jankkasi päässään, ja istui siinä, tuijotellen haavaa. Tämä aikoi nousta... Nouseminen oli vaivalloista, ja monta kertaa tämä vain horjahti takaisin maahan. Paniikki alkoi laantua, mutta kipu nousi senkin edestä. Neito tunsi ensimmäisen kyyneleen poskellaan. Epäonnistuja olo kalvaisi tätä seuraavat vuodet.... "Saatana..." Tämä mutisi, ja kampesi itsensä lopulta jaloilleen - jalalleen -.
// Aha, saa nähä syökö Raw Fionan sillai: nams nams... maistuupas hyvälle. Fiona: MUN JALKA!!! xD ja kirjotusvirheet on mun kavereita, mutta en jaksanu vaivautua niitä sieltä kaivelemaan >_<//