Elämä ei aina ole reilua... [Nya&Radec!]

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Onzki » 02 Touko 2012, 17:38

Fiona

Neito silitteli hevostaan hymyillen. "Eihän nuo haavat silti niin pahoja ole. Ja sainpahan juttu seuraa. Osaisitpa puhua. Tylsää kuunnella kun vain hörähtelet tai hirnut!" Fiona naurahti, surumielisesti, nojaten Holyyn, joka luimisteli ja siirtyi kauemmas, niin että Fiona horjahti ja kaatui maahan. "Pöljä koni!" Fiona huudahti, tosin täydellisesti huvittuneena hevosen reagtiosta. Neiti nousi pystyyn ja nosti paitaansa, ja taisteli korsetin kanssa, niin että näki jo pienen vääntelehtimisen jälkeen mustenevan alaselkänsä. "Nyt kuules! Onko joku hätänä?" Tämä tuhahti ja vilkaisi hevosen haavoja. Veri oli alkanut taas vuotamaan, ja oli taas tuhrinut tuon lumen valkean karvan, ja tipahteli nyt mahan kautta maahan. Hevonen jopa hiukan irvisteli, ja taivutteli kaulaansa nähdäkseen yht'äkkisen kivun tuottajan. "Sooh... Katsotaas Holy..." Tämä rauhoitteli, ja kasteli riepua vadissa, ja puristi sitä kuivemmaksi, taputellen hevosensa haavaa varovasti rievulla. Hevonen hirnahti kimeästi, ja sohaisi takasellaan ilmaa, vaarallisen lähellä Fionaa..

Neito kiljahti, kun hevonen sohaisi ilmaa uudestaan, potkaisten suoraa tätä sääreen. Kuului vain inhottava rusahdus kun kavio musersi tämän säärtä. Olihan Hoy potkinut, purrut ja tehnyt kaikkensa ärsyttääkseen Fionaa, mutta tällä kertaa hevonen oli tosiaan vihoissaan. Haavat oli selvästi syviä ja hevonen vaarallisella päällä. Fionan sääreen iski kestämätön kipu, ja Fiona tunsi miten haavasta vuosi lämmintä verta pitkin säärtä. Hiukan henkeään haukkoen tämä kiirehti varovasti nilkuttaen ovelle, lukiten sen perässään, linkaten mökkinsä ovelle, Rawia huomaamatta. "Ai... Ai.... rauhoitu..." Tämä mutisi itsekseen, ja alkoi hapuilemaan mökkinsä oven kahvaa, tärisevän käden kanssa se oli vaikeaa. "AUKEA!" Tämä kiljui ja repi ovea paniikissa, mutta tämän terve jalka oli oven edessä, eikä tämä paniikissa sitä huomannut, repi vain ovea, horjahtaen lopulta maahan takamukselleen. "Perhana!" Tämä huusi ja sulki silmiään, joissa kirveli kyyneleet. Pillittäminen oli vain nynnyille... vain nynnyille... En ole heikko... Fiona jankkasi päässään, ja istui siinä, tuijotellen haavaa. Tämä aikoi nousta... Nouseminen oli vaivalloista, ja monta kertaa tämä vain horjahti takaisin maahan. Paniikki alkoi laantua, mutta kipu nousi senkin edestä. Neito tunsi ensimmäisen kyyneleen poskellaan. Epäonnistuja olo kalvaisi tätä seuraavat vuodet.... "Saatana..." Tämä mutisi, ja kampesi itsensä lopulta jaloilleen - jalalleen -.

// Aha, saa nähä syökö Raw Fionan sillai: nams nams... maistuupas hyvälle. Fiona: MUN JALKA!!! xD ja kirjotusvirheet on mun kavereita, mutta en jaksanu vaivautua niitä sieltä kaivelemaan >_<//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 03 Touko 2012, 19:13

Radec

Kettu pysähtyi. Hän kuuli tutun äänen. Joka ikään kuin huusi ja kirosi taas näitä kaiken maailman kirosanoja. Hänen häntänsä pörhistyi hetkessä ja karvat nousivat pystyyn, ketun haistaessa toisen vahvemman veren tuoksun. Miksi? Miksi tässä piti käydä näin? Tämä oli aivan liikaa. Raw ei sitten mitenkään pystynyt pidättelemään itseään. Punakettu vaihtoi hetkessä taas suuntaansa ja kohti sitä veren lemua. Se oli ihmisen veri. Paljon voimakaampi ja vieteliäämpi, kuin jonkun konin. Radec asteli siroilla ja pitkillä jaloillaan Fionan mökin pihaan. Hänen silmänsä loistivat keltaisina ja paljon voimakkaammin, kuin silloin, kun hän ei sitä ihanaa verta haistanut. Kettu keinahteli makaavan tytön viereen huomaamattomasti. Hän tuijotti toista jalka lähes lumoutuneena. Se valui verta ja haisi tuoreelle lihalle. Miten sitä kiusausta pystyi vastustamaan? Kettu peräntyi hieman, kun tyttö nousi. Toinen ei nähtävästi ollut huomannut häntä. Hyvä.
Radec nuolaisi hieman huultaan, mutta pyristeli ketun muodostaan pois. Hänen pörröinen häntänsä katosi, samoin korvat. Turkki vetäytyi takaisin ihon alle. Luurangon kalinat ja rusahtelut kuuluivat, kun ne järjestelivät itseään oikeille paikoilleen. Sitten siinä tytön takana seisoi keltaiset silmät hohtaen nuori mies. Raw tuijotti sanattomana tyttöä. Hänen veristä jalkaansa. Sitten hän otti pari isoa harpausta tytön luo ja sulki hänet syliinsä. Mitään sanomatta nuorukainen avasi oven, Fiona sylissään ja harppasi siään. Hän laittoi tämän lähellä olevaan pehmeään tuoliin ja katsoi murtunutta jalkaa. Nuorukainen ei pystynyt irroittamaan katsettaan siitä. hän haki nopeasti jostain vettä ja side tarpeita. Radec tiesi ettei tuo murtuma välttämättä korjaantuisi. Joten hän veti esiin pienen lasipullon. Musta neste sen sisällä liikkui kuin itsestään. Nuorukainen tiesi sen olevan hyvin, hyvin vahvaa myrkkyä. Sen hän ojensi tytölle. "Juo se! Ennen kuin menetän itsehillintäni! Se on myrkkyä, mutta samalla lääkettä. Se parantaa kyllä kipusi ja murtumasi, kunhan ehdin antaa sinulle vastaläkkeen." Raw sanoi tärisevin käsin, kun hän sitoi tytön jalkaa kiinni. Hän nousi ja ojensi tytölle toisen lasipullon. Sen neste oli kirkasta, kuin vesi. "Se on vastamyrkky, jos et pysty juomaan sitä kivuistasi, jotka myrkkyni tuottaa sinulle annan sen sinulle itse." Raw Sanoi häpeämättä. Tietenkin se oli suusta suuhun otto, mutta mitä väliä sillä oli, kunhan hän pystyisi auttamaan tyttöä jotenkin.

//Raw: Omnom! Ompas hyvää jalkaa, ihan tekee mieli syödä sinut kokonaan. Fiona: Ei! Irtio minun jalanjämästäni! Perkele! *Löy naamaan* Raw: Auts... Senkin! Ja minä kun yritin vain auttaa... *Koiran pentu ilme* Fiona: Eikö se ollutkaan totta? *Jalka on vielkin verinen ja paikallaan* Raw: Se oli unta.... *Tuijottaa toista hieman ilottomasti* Fiona: Sori, että mottasin sua naamaan *Virne* Raw: *Toljottaa toista murhaavasti*

Tälläistä :P
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 03 Touko 2012, 19:46

Fiona

Neito yritti hengitellä mahdollisimman rauhallisesta paniikissa. Jalkaa tosiaan särki, ja ilkeä rusahdus joka kuului hevosen potkaistessa, kaikui neitokaisen mielessä. Tämä ei kiinnittänyt mitään huomiota punakettuun, paitsi silloin kun sen katse pysyi vain tämän jalassa. Fiona kirkui, koska alkoi rimpuilla hädissään, ja tosiaan, jalkaa vain enemmän. "Perhana!" Neiti kiljaisi ja rauhouttui kun toinen olikin ihminen, ja kaappasi tämän syliinsä, kuljettaen tämän sisälle mökkiin. Pehmeässä tuolissa tämä taisteli kyyneleitä vastaan. Vielä suurempi nöyryytys jos tämä itkisi TUON edessä!! Fiona puri huultaan niin kauan, että turvonneesta kohdasta tihkui veri. Se oli virhe, nimittäin kyyneleet olivat nyt todella lähellä. Tämän kynnet pusertuivat tämän toiseen käteen, ja nopeasti tämä irrotti otteensa. Ei. Enää. Verta. Tämä jankkasi päässään, ja yritti rauhoitella itseään, ja onnistui siinä jonkin verran. Tämän silmät kimmelsivät, mutta silti tämä nosti katseensa toisen silmiin. Olisi vielä neitimäisempää ja raukkamaisempaa vältellä tuon katsetta! Toinen ojensi tälle pientä pulloa, ja tämä otti sen, kulautti sieltä hiukan mustaa nestettä kurkustaan alas, ja näytti siltä ettei se tuottanut mitään vaikeuksia, mutta oikeasti Fiona sai taistella ettei olisi oksentanut pahan makuista ainetta toisen päälle. Jalkaan tulvahti käsittämätön kipu, ja tämä kiljui kivusta, kuin valuttaen kivun huutoon. "Aijjaijaiii...." Tämä mutisi purren hampaita yhteen, puristaen silmänsä tiukasti kiinni. "Samperi..." Fiona huudahti, kun kyyneleet alkoivat valumaan. Saatana hän oli raukkamainen... "Äläkä katso itkemistäni!" Tämä huudahti ja peitti naamansa toiselta. "Saatana olen säälittävä. Älä valita!" Tämä mutisi, ja viimeinen sana oli hiljainen, mutina, nimittäin tämän jalkaa viilsi käsittämätön kipu, ja nyt tämä otti läheisestä pöydästä kiinni. Yleensä tällaisesta olisi selvinnyt vain pienillä kivuilla, mutta Fiona oli sen verran hädissään riepotellut ja kolhinut jalkaansa, että kipu oli kaksinkertainen.

// Sitte Fiona: Äwäwäwäwä.... Äläs nyt. *taputtelee kohtaa mihin toista mottasi* :D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 04 Touko 2012, 14:32

Radec

Mies katsoi ja kuunteli jähmettyneenä toisen kiljumista.Tytön alkaessa itkemään ja huutaessa ettei hän saanut katsoa. Hän tuijotti tätä hyvin hiljaa, otti vastamyrkyn keteensä ja puristi sitä hetken. "Rauhoitu! Et ole säälitävä, mutta jos jatkat tuota olet silmissäni vielä säälittävämpi!" Raw huusi ja otti tytön käsistä rajusti kiinni. Hän kulautti vastamyrkyn suuhunsa, mutta ei niellaissut. Sitten nuorukainen suuntasi kohti tytön huulia. Niiden osuesa yhteen. Radec raotti hieman omiaan ja antoi vastalääkkeen virrata toisen suuhun. Hän erkani tytön huulista hyvin nopeasti ja pyyhkäisi suutaan. "No niin! Rauhoitu! Ei ole mitään hätää! Jalkasi paranee!" Raw sanoi pehmeästi ja taputti toisen jalkaa hellästi. Radec huokaisi ja nousi ylös. Hän tuijotti hetken tyttön. Pitäisikö tyttö saada nuijanukutuksella unille?n Radec pudisteli päätään ja vilkuili ympärilleen. Hän voisi viedä tytön pedilleen nukkumaan ja pääsemään suurimmista kivuista eroon. Radec nosti Fionan kevyesti ylös ja vei makuu huoneeseen, laski petiin ja pudisteli pätään. Hän peitteli toisen ja hymyili. Se hymy oli sydäntä raapivaa ja jotenkin yksinäisen näköinen. "Nuku nyt, pääset suurimmista kivuistasi lepäämällä. Olen tässä vieressäsi, jos tarvitset jotakin." Raw lohdutteli ja paijasi toisen otsaa.
Hän kuitenkin häipyi paikalta ulos. Sieltä hän meni hevosen luo ja tuijotteli tätä. Holy näytti hyvin hermostuneelta, mutta nuorukainen vain hymyili. "No niin! Hoidellaan sinutkin kuntoon." muodunmuuttaja sanoi ja meni hevose luo. Se aikoi potkaista häntä, mutta hän oli nopeampi. "Shoo! Ei nyt sohita, kun yritän auttaa." Raw sanoi ja rauhoitteli hevosen aivan rauhalliseksi. "Sait aika pahaa jälkeä Fionalle. Tiesitkö sitä? Se ei ollut oikein kivasti tehty. Hän joutuu makaamaan tuolla aika kauan, ennen kuin pystyy taas kävelemään normaalisti. Ellei sitten joku vapaa ehtoinen pysty parantamaan häntä." Radec puhutteli hevosta, kun hnä sitoi sen haavaa, jonka hän itse oli tehnyt. Muodonmuuttaja hoiti työnsä loppuun ja taputti hevosta selälle. "Olit hyvä heppa. Tässä sinulle palkinto hyvästä käyttäytymisestä." Raw sanoi ja antoi omenan, jonka koni hotkaisi suuhunsa hetkessä. Nuorukainen laittoi ovet kiinni ja toi verisen liinan ja ämpärin pois. Hän heitti punaisen veden metsään ja hieman huonostivoiden. Veren haju oli voimistunut, mutta muodonmuuttaja ehti sissään, ennen kuin sen haju olisi ottanut hänet kokonaan hallintaansa. Hän otti lasin ja kaatoi siihen kylmää vettä. Hän tuli Fionan pedin luo ja asettui sen viereen istumaan, laskien vesilasin pöydälle pedin vieressä.
Kaksi tai muutama tunti oli kai mennyt ja Raw oli nukahtanut sängyn viereen, tuolille. Hän nojasi sängynreunaa vasten sekä pää käsivarsiensa päällä. Kasvot piillossa tytön katseelta, mutta jos toinen näkisi ne. Hän näkisi komeat kasvot, jotka näyttivät vaarattomilta ja lempeiltä.

//Tuliko liian lyhyt? XD
Raw: *Tuijottaa nyt kyyneleet silmissä* Tuo sattuu... *Uusi koiran pentu ilme*
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 04 Touko 2012, 18:29

Fiona

Neito tiuskaisi hiljaa jotakin. "Taidan olla nyt jo liian säälittävä!" Tämä mutisi, ja vilkaisi toisen käsiä, jotka pitivät kiinni, tämän käsistä, varsin kovakouraisesti. "No eikö se pitänyt antaa-" Tämä aloitti, ja meinasi motata toista palleaan, kun toinen tuli hyvin, hyvin lähelle. Samassa tämä tunsi miten litku valui tämän kurkusta alas. Sanattomana tämä päätti vain totella kiltisti ja olla hiljaa. Neste sai neitokaisen yskähtämään, maku ei taaskaan ollut kehuttava. Raw nousi ja tuijotti tätä hetken, vilkuillen sitten ympärilleen, ja nosti tämän syliinsä. Toinen kantoi tämän pedille, jossa tämä siirteli itsensä varovasti niin, ettei jalkaan koskisi. "Raw... Kiitos." Tämä mutisi, ja vaipui sekavaan uneen.....

Metsässä juoksenteli peura, sen perään jänis. Kummatkin elikot pinkoivat niin kovaa vauhtia kuin vain suinkin. Joku kirkaisi kimeästi - ah, se oli vain lintu. Fiona tunsi itsensä... yksinäiseksi? Olo oli muutenkin niin tyhjä... Kaikkikialla oli eläimiä, ja jostain juoksi käsittämättömän suuri ja vihainen karhu. Fiona lähti juoksemaan, ja samassa kaatui naamalleen. Jalassa tuntui kipua, kuin karhu olisi aloittanut raatelemaan siitä. Lopulta kaikki musteni...

Fiona nousi istumaan, ja tajusi että se oli vain, unta, ja että jalka oli murtunut, ei todellakaan karhun kynsissä. Radec oli selvästi nukahtanut, ja valosta päätellen oli ilta, eli Fiona ei ollut nukkunut hirveän kauaa, korkeintaan neljä tuntia. Neito vajosi makaamaan, tuijottaen Rawia. Tuolla oli täysi lupa lähetä halutessaan. Neitokaisen käsi lipui huomaamattomasti toisen hiuksiin, hiukan silittäen, kuin kiitokseksi avusta. Moni olisi voinut menettää hermonsa Fionan jääräpäisyyden kanssa. Fio veti kätensä nopeasti pois, ja sulki taas silmänsä, kuitenkaan nukahtamatta.

//Sitte Fio sillai: En minä tahalleen! *viaton ilme ja toisen pään halaus* Äläkä käske minua tekemään tuota uudelleen! :D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 05 Touko 2012, 08:41

Radec

Mies ei nukkunut kuin heikkoa koiranunta, hän tunsi heti kuinka tytön käsi silitteli hänen hiuksiaan. Raw ei siitä välittänyt. Hän vain käänsi hieman päätään ja antoi kasvojensa tulla esiin. Silmät kiinni ja melko tyyni ilme kasvoillaan. Lopulta silmät avautuivat ja keltaiset hohtavat silmät utijottivat tyttöä, jonka silmät olivat kiinni. "Hei. Nukutko sinä?" Raw kysyi ja tökkäisi toista päähän ihan leikillään. Hän hymyili ja venytteli hieman itseään. "Tuossa on vettä jos on jano, en takaa mitään että se olisi vielä kylmää. Nukuit niin ennen näkemättömän kauan." Radec kiusoitteli ja venytteli hieman selkäänsä hän haukotteli ja muuttui ketuksi. Kettu hyppäsi vuoteeseen tytön viereen. Sen kasvot painautuivat pedtiä vasten ja katsoivat Fionan kasvoja. "Nuku, jään tänne yöksi jos sopii, vahdin sinua huomiseen saakka, katsos kun voit jo silloin paremmin, kun liemeni vaikuttavat kunnolla." Punakettu sanoi ja sulki sitten silmänsä. Se oli painautnut hieman tyttöön, kuin lämmittääkseen ja varmistaakseen toisen turvallisuuden. "Pukkaa minua, jos tahdot jotakin." Kettu sopersi unisesti ja jatkoi rauhallisesti nokosiaan.
Radec sitä ei taaskaan tiennyt paljonko aikaa oli kulunut, mutta kun hän nosti päänsä oli vieläkin ihan pimeää ja yö. Kello oli ehkä noin kaksi aamuyöllä. Ehkei sitänkään, mutta kuitenkin. Punakettu vilkuili ympärilleen uneliaasti ja laski lopulta päänsä alas, sen silmät olivat auki ja tarkailivat ympäristöä. Lopulta ne painautuivat kiinni ja kettu nukahti taas hentaan koiran uneensa. Hän kuunteli puoliksi unissaan talon mahdollisia epämukavan kuuloisia ääniä. Hiirten puuhat kuuluivat ehkä eninten täällä, mutta mitä väliä sillä oli. Radec ei juurikaan nähnyt unta, hän vain varmisti että Fionalla oli kaikki turvallisesi ja tyttö pääsisi liikkumaan huomanne vaivattomasti. Toinen jalka oli kyllä pikku ongelma, mutta ei varmasti estäisi tytön liikkumista. Hänhän oli niin jääräpäinenkin. Raw ajatteli tälläistä ja mietiskeli sitten hetken. Jalka parenee tuollaisella luonteella ehkä jopa jo kuukaudessa jos olisi hyvä onni, muuten se venysi varmaan kolmeen kuukauteen. Kettu arvioi ja käänteli korviaan.

//Raw: Pakotan! Tee se uudestaan! *Ilkikurinen virne*
Ohohohoo! Mites Fionan laita. Mitä tyttö oikein mahtaa tehdä/puuhata?
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 05 Touko 2012, 12:01

Fiona

Neiti haukotteli hiukan, ja käänsi varovasti kylkeään, toiseen päin. Tämä nosti hiukkasen päätään, kunnes se vajosi taas tyynyn tapaiseen. Toinen tiedosteli nukkuiko tämä, neito pudisti hiukan päätään. "En oikeastaan, mutta hetki sitten nukuin." Tämä sanoi, ja halasi itseään, nykien vilttiä hiukan ylemmäs. Fiona painui seinää vasten kun kettu hyppäsi tämän viereen, vain tilaa tehdäkseen. Raw kehotti tätä nukkumaan, ja tämä tosiaan sulkikin silmänsä ja siirsi toisen kätensä ketun turkkiin. Tunne että joku oli lähellä, sai Fionan tuntemaan olonsa turvalliseksi. Tämän sormet haroivat ketun turkkia, kunnes pikku hiljaa liike loppui Fionan nukahtaessa.

Fiona heräsi jalassa jyskyttävään kipuun, taas kerran. Yötä pitkin tämä oli heräillyt kipuun, joka tuntui joko pistävänä tai polttavana. Sinnikkäästi neiti oli sulkenut kivun mielestään, ja olipahan välillä päätynyt paijailemaan punaketun turkkia. Fio huomasi, että pimeys alkoi väistyä, ja auringon nousuun ei olisi enää kauaa, mutta sitä saisi vielä odottaa. Neiti huokaisi, ja sulki jo avaamansa silmät uudestaan, kuin siinä toivossa että uni vielä tulisi, tosin sitä ei tullut, ja tämä siirsi jalkaansa varovasti, ja henkäisi, kun jalka kolahti ikävästi seinään, ja jalan lävisti vihlaisu ja polte. Neiti odotti hetken, ja laski jalkansa paikalleen. Sillä ei selvästikkään pystyisi kävelemään kunnolla johonkin aikaan, joka masensi aina pirteää ja liikkeessä olevaa Fionaa.

//Sitte Fion ilme luokkaa: ô_ô et oo tosissas! *tuijotus* ah, ja viikolloppu!<3//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 05 Touko 2012, 14:53

Radec

Kettu käänsi päänsä tytön suuntaan ja katseli tämän nukkuvia kasvoja. kuinka ne voivatkin näyttää niin levollisilta? Hassuahan se oli taas, aina kun katsoi jotakuta nukkuvaa, jonka kasvojen ilmeitä oli tottunut tuijottamaan hämmentyi pahemman kerran, kun ei oikein tajunnut mitä toinen pysty näyttämään sellaiselta. Raw sulki silmänsä ja nukahti. Hetken kuluttua hän kuuli kolahduksen. Siihen hän säpsähti hereille ja nosti nopeasti päänsä ylös. Kuka se oli? Mutta hän huomasi sitten Fionan liikkuvan, joten hän oletti tytön kolauttaneen jalkansa seinään. "Onko liian ahdasta? Teenkö tilaa?" Punakettu kysyi hieman tehden lisää tilaa. Hän nousi lopulta ylös ja haukotteli isosti. Kettu hypähti lattialle ja käveli hiljalleen pois makuu huoneesta. Hän selvästi tarkasti koko huushollin läpi, mahdollisien esteiden mukaan. Kettu palasi sitten Fionan luo. Hän haukotteli uudestaan. "Olet sitten vaivalloinen. Sinun luonteellasi tuo jalka parantuu kuukaudessa, jos et olisi noin elämniloinen ja jääräpäinen parantuminen kestäisi ainakin kolmekuukautta." Punakettu kerto. Se oli istahtanut pedin laitamille ja tarkaili keltaisilla silmillään tyttö.
"Näytät muuten oikein lempeältä nukkuessa. Et niin jääräpäiseltä ja pahansisuiselta." Radec virnisti ketun virnettään ja laskeutui mahalleen. Tyttö tarkasti silmäillen. "Näytähän sitä jalkaa. Nyt kun olet sitten hereillä." Raw kehotti ja haukkasi peiton suuhunsa. Hän veti sen tytön jalan päältä ja katseli sitä. Harmaa näkö sai Rawin ärsyyntymään, joten ähn muuttui ihmiseksi, jotta näkisi paremmin. No murtuma ei siitä kyllä paremmaksi muuttunut. Hän tutkaili sitä. "Se on mustunut ja turvonnut, mutta jalalla pytyy juuri ja juuri ottamaan tukea, joten pystyt seisomaan kahdella jalalla, muttet kävelemään. Joudut hyppimään yhdellä edes takaisin. Kävelemistä en siis suosittele, ennen kuin on mennyt kaksiviikkoa. Sitten kannattaa alkaa treenata jalan lihaksia." Radec sanoi ja vetäisi peiton takaisin työn päälle. Hän hyppäsi lattialle ja mutisi jotakin. Nuorukainen vilkaisi ulos, vielä ihan pimeää, mutta auringon heikot säteet olivat erotettavissa. Taas kerran huoneessa oli kettu joka kääntyi tytön vuodetta päin. Se liikkui hiljaa ja katsoi tytön kasvoja omiaan käännellen. "Se suudelma, jonka sait silloin. Se ei sitten tarkoittanut mitään. Kun se piti vain antaa suusta suuhun, kun et pystynyt itse sitä ottamaan" Radec sanoi tyynesti ja nousi peedille ja laskeutui mahalleen. Antoi tytön koskea turkkiinsa sekä tunnustella kettua. Punakettu laski päänsä aivan tytön pään viereen ja katsoi sitten tätä kiiluvilla silmillään.


//Raw: *Tuijottaa tyttöä* Se oli vitsi. Ei sun tarvitse oikeasti tehdä niin. *Virne* Ah, kaksi päivää ja olen Kyproksella!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 05 Touko 2012, 20:48

Fiona

Neito mutisi jotakin unisena. Tilaa oli riittävästi ja tällä oli oikein hyvä olla, tosin jalkaa jyskytti oikein ilkeästi. "Olisi minulla tilaa ollut, mutta kunhan kömpelyyttäni sähläsin ja jalka kolahti seinään." Tämä selitti, ja haukotteli toistamiseen. Toinen selitti jotakin ja tämä tuhahti. Se elämänilo, josta tuo puhui, oli pikku hiljaa hiipunut. Se pirteys ja napakkuus oli vain esittämistä, nimittäin oikeasti Fiona haluaisi vain luovuttaa. Tämä oli alkanut huolehtia itsestään liian aikaisin. Neiti oli aina vain pusertanut eteenpäin sen takia että tiesi, että joskus onni kääntyisi, ja tällä olisi kaikki hyvin. Nyt tosin Fionasta näytti siltä että se oli vain liian suuri haave. "Ehkä olenkin lempeä, mutta sinä se jääräpää?" Tämä mutisi ja hieroi silmiään. Neito olisi halunnut loukkaantua toisen sanoista, mutta tyytyi vain tiuskaisemaan: "Luuletko että olen aivan ääliö, ja kuvittelisin, että sinä suutelisit minua, ja se tarkoittaisi jotakin?" Neito käänsi hiukan katsettaan toisesta, ja vihoissaan heitti - tosin täydellisesti varoen - itsensä istumaan sängyn reunalle ja nousi seisomaan, mitään varomatta otti yhden askeleen, ja kaatui suoraa naamalleen jalkojen pettäessä. Neito kirosi ja veti itsensä istumaan, hieroen otsaansa, ja tunnustellen sitten siinä samassa huultaan, jonka turvotus oli laskenut, mutta sekin tosiaan oli kipeä.

//:p oooi, voiku minäki pääsisin!:o mutta ei, joudun kitumaa täälä maalla!//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 06 Touko 2012, 13:57

Radec

Kettu säpsähti pystyyn vuoteella. "Mitä hittoa oikein teet???" Raw huudahti ja ponkaisi alas Fionan viereen. "Oletko kunnossa?" Raw kysyi ja muuttui ihmiseksi, hän nosti tytön takaisin istumaan vuoteen laitamille. "Se oli varomatonta, mitä halusit tehdä. Kävelläkkö pelkästään?" Raw kysyi ja istui tytön viereen silitellen tämän päätä. "Aamu nousee pian. Minunkin on kai tästä lähdettävä että saan kunnon ruokaa. Katsos kun en pidä siitä että raakaa lihaa on säilötty haluan sen tuoreena ja elävänä vielä. Siinä on sen saalistuksen idea." Raw kertoi ja nousi sitten vuoteen laidalta. Hän avasi ikkunan ja hengitti kosteaa aamu ilmaa. NUorukainen hyppäsi ikkunan reunalle ja kyhjötti siinä vilkaisten Fionaan. "Hei sitten. Olet nyt omillasi. Pärjäätkö?" radec kysyi kohteliaasti ennen kuin hyppäsi ulos märälle nurmikolle. Lunta ei näkynyt enää yhtään missään. Ehkä pari kinosta siellä sun täällä. Hän hengitti vähän aikaa paikoillaan ja katsoi sitten taivaalle.
Aamun ensiä auringon säteet loistivat kunnolla ja kauniisti. Raw hymyili itsekseen. Tästä tulee hieno päivä. Vähän säälittää jättää tyttö yksikseen. Harmillista. Radec pohti ja käveli Fionan pihan eteen. Hän näytti tuumivan aika kuumeisesti miten tässä teki. Mutta päätti sitten tehdä erään asian vielä. Raw kaivoi taskujaan ja löysi mitä oli hakenutkin. Hän raapusti paperin palalle jotakin ja lähti juoksemaan todella nopeasti. Samalla punainen karva alkoi peittää hänen kehoaan ja hetkessä kettu ilmestyi. Se hyppäsi avonaiselle ikunalle ja pudotti paperin palan sievästi pöydälle. Sitten se katosi. Punakettu juoksi vauhdilla metsään ja katosi sinne.
Paperin palassa luki jotakin ja kun Fiona lukisi sen siinä luki näin:
Olen pahoillani etten voi jäädä vahtimaan sinua, kun sinulla on rankkaa. Mutta sain sentään sinusta ystävän, joten oletan itsekkin että tuon sinulle salaa jotakin, ilman että sinä näet minua. Toivotan sinulle pikaisia paranemisia ja voimaa jaksaa ja puskea eteenpäin.

Ystävyyden nimissä: Radec
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 06 Touko 2012, 18:15

Fiona

Neito sähähti jotakin ja tyrkki toista pois, mutta toinen sai silti nostettua tämän sängylle. Fiona mulkoili toista pahasti kunnes laski katseensa lattiaan. Yrittää nyt kävellä vaikka tietää ettei onnistu! Fiona istui siinä reunalla ja kuunteli toisen selitystä. "Luuletko etten tiedä!?" Tämä tiuskaisi, ja nosti hiukan katsettaan. Neiti raapaisi niskaansa ja nousi seisomaan hyvin, hyvin varovasti yhdelle jalalleen ja kinkkasi vaatekkaapin luo kaivaen sieltä itselleen uudet housut ja tiukan beigen paidan, aikoen vaihtaa ne jos tuo nyt aikoisi häipyä. "No hei hei itsellesi!" tämä tuhahti toisen olessa jo ulkona. Neito istahti sängylle ja vetäisi paidan päänsä ylitse, vaihtaen beigen tilalle. Housutkin vaihtuivat, tosin äärimmäisen varovasti. Näissä vaatteissa oli helppo ratsastaa! Neito ei voisi jättä Holya vain seisomaan! Ihan vain hiljaista käyntiä ei muuta!
Neito nappasi omenan ja puraisi siitä palasen, tajuten että pitäisi sitoa jalka uudestaan. Neito jätti omenan vielä pöydälle ja nilkutti kaapille, sieltä napaten side tarvikkeet. Jalka oli kohta sidottu, ja Fiona nappasi omenan. Tämä nilkutti varovasti ulos, ensin sulloen mustat 'ballerinat' jalkoihinsa. Ulkona erikoisen lämmin, vaikkei aurinko ollutkaan vielä noussut. Hitaasti astellen - välillä kinkaten - tämä läheni tallia, ja talliin päästyä heitti omenan hevoselle joka kävi ahnaasti sen kimppuun. Neito etsiskeli huovan ja asetti varovasti sen hevosen selkään, kiinnittäen narun niin ettei huopa pääsisi tipahtamaan. Holy oli selvästi rauhoittunut, ehkä jopa hiukan katuva. Fiona asetti 'suitset' hevosensa päähän, nappasi tuolin ja talutti hevosen ulos, asettaen penkin niin että pääsisi selkään satuttamatta itseään. Fiona kiipesi selkään ja Holy ei vikuroinut ollenkaan, joka oli ihme. Fiona maiskautti ja hevonen lähti tallustelemaan hitaasti, vastoin tapojansa, selvästi ymmärtäen ettei nyt mentäisi lujaa.
Holylla ei tosiaan ollut kiire, ja se jopa pysähtyi välillä nykimään jo hiukan kasvanutta ruohoa, tosin sitä ei ollut paljoa. Neito vain istui ja silitteli hevosen karvaa, pikku hiljaa antaen anteeksi...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Touko 2012, 17:40

//Olikohan se nyt tässä? Hm? Vaiko keksitkö sinä jotain? Sillä tämä alkaa jo hieman muistuttamaan tätä rampaamista...
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 15 Touko 2012, 17:44

//Oli se kai:) Ja tosiaan alakaa muistuttaa:D mutta kiitos taas yhdestä kivasta pelistä, ja voidaan joskus kehitellä joku peli Evelle ja Ravelle:)//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Touko 2012, 17:48

//Juu, kiitos pelistä tosiaan. :) Kysele vain peliseuraa Ravelle milloin mielit.
Nya
 

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron