Elämä ei aina ole reilua... [Nya&Radec!]

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Huhti 2012, 19:47

Radec

Nuorukainen katseli tyytyväisenä ketuttuna tyttöä. "Vai niin.." se vain ilmoitti, kunnes he saapuivat tytön asunnolle. Raw katseli tytön touhuja kuin mikäskin koira joka oli vahdissa. Radec kuunteli hiljaa ääniä ja istui rauhallisesti odottamassa. Kun Fiona sitten säntäsi hakemaan sitä viittaa Radec tallusti hänen preässään ja jäi sitten ulos odottamaan. Tämä tulikin aika nopeasti ulos ja ilmoitti, että he voisivat käydä katsomassa ansat. Ai oliko tytöllä ansoja? " Noh voimme tietenkin käydä. Haluatko että minä kannan sinua vai käveletkö? Noh minä en sitten jää odottelemaan. Löydän sinut kyllä jos aijot huijata minua." Raw ilmoitti hyvin hartaasti ja venytteli itseään hieman. Hän ei kuitenkaan jäänyt odottamaan tytön vastauksia vaan tuuppasi tätä ja ilmoitti elellään että kipua selkään. Raw lähti juoksemaan, tytöstä huolimatta. Jos toinen ei olisi tullut hänen selkään niin hän kyllä hidastaisi vauhtiaan ja jäisi odottelemaa tai jos hän oilisi päällä kettu jatkaisi tätä ihanaa juoksuaan. Jalkaan alkoi kuitenkin äkkiä vihlomaan ihan hirveästi. Raw jarrutti hieman menoaan, mutta liian myöhään. Hän veti pari kuper keikkaan ja jäi makaamaan loskaiseen maahan. Sen turkki oli likainen ja ruumis eloton. Voisi luulla häntä kuolleksi.

Raw ei tiennyt ainakaan mitään mitä oli edessä. Vielä, hän makasi tietämättömänä ketun muodossa maassa. Tietämättä ulkomaailmasta mitään.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 19 Huhti 2012, 20:21

Fiona

"Hah, en minä sinua huijjaa!" Tämä nauroi, ja taputti toisen päälakea, unohtaen täysin, että toinen oli haavoittanut tämän hevosta. Toinen tuuppasi tätä, ja tämä ymmärsi eleen, nousten toisen selkään, toivoen ettei musertaisi tuon selkää, mutta ei ollut Fionan tapaista valittaa painostaan.
Toinen lähti juoksemaan, ja Fiona kikatti hömistyneenä toisen selässä. Samassa tämä näki taivaan, maata, ja sitten kaikki musteni...
"Äh..." Fio mutisi karhealla äänellä, ja hieraisi mustelmilla olevaa otsaansa. Taisi olla moni muukin paikka mustelmissa... Tämä makasi mahallaan loskassa, yltäpäältä märkänä. "Raw?" Tämä mutisi, ja näkikin punaketun makaamassa maassa, yhtä loskassa kuin itsekkin. "Raw?!" Fiona huudahti, ja kampesi jaloilleen, tosin huimaus iski, ja tämä lysähti polvilleen, mutta lähti konttaamaan toista kohti. Loska oli inhottavan tuntuista, nimittäin se imeytyi tämän housuihin, mutta viitta pysyi kuivana, ja niimpä tämä toisen luo päästyään laski sen tuon päälle. "Raw?" Tämä kysyi kolmannen kerran, ja ravisteli toista hiukan, toivoen että tuo muuttuisi taas ihmiseksi. "Haloo?" Fiona kysyi huolestuneena.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Huhti 2012, 10:16

Radec

Kertu tunsi kuinka häntä Alettiin ravistaa. Häntä sattui aivan hirveästi. Muodon muutos oli lähellä purkautua. Lopulta se purkaantui ja maassa makasi punaketun sijaan nuori mies. Hänen vasemman jalkansa kiedottu side ja sen alla oleva haava oli auennut ja valui verta. Raw avasi silmänsä hyvin hitaasti. Hänen päätään jomotti ja kaikkialle särki. Pahempia asioita ei ollut tapahtunut, koska nuorukainen oli onnistunut pehmentämään tytön sekän hänen lentoaan. Radec nousi hieman, mutta lysähti takaisin maahan, suuren kivun aallon seurauksena. Raw tuijotti hetken vuotavaa jalkaansa sitten Fionaa. "Älä huuda. Olen pahoillani. Minun mokani. Olen pahoillani." Raw sanoi ja yritti uudellen. Hän pääsi istuma-asentoon ja katsoi jalkaansa kiroillen. Se ei ollut paha, mutta esti hänen liikkumistaan kivuliaasti. Radec huokaisi sitten hän katseli itseään hetken, sitten arvioi ja mietti että mistä hän saattaisi saada sidettä. Hänen vanha siteensä oli aivan punainen. "Äh... Tarvitsen jotain kangasta..." Nyorukaien mutisi ja avasi siteen. Hän puristi siitä vertaan sekä sitoi sen uudelleen haavan päälle. Tiukkasti hän sen laittoikin, niin ettei haava päässyt vuotamaan enää yhtään.
Raw ärisi kuin peto sitoessaan haavaansa ja liikuti jalkaansa hieman. Sitä ei sattunut enää yhtä paljon, mutta vihloi kyllä. Hän pystyi kävelemään, mutta hieman ontuen kipujen takia.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 20 Huhti 2012, 15:28

Fiona

Neitokainen raapaisi niskaansa, ja tunsi miten huuli turposi. Tämän alahuuli oli näköjään haljennut johonkin osuessaan, ja siinä oli pienoinen halkeama, josta tihkui verta tämän leualle ja huulille. "Ai, anteeksi..." Fiona mutisi, ja pyyhkäisi sormellaan varovasti huultaan, ja veri vain levisi. "Älä syö minua..." Tämä naurahti, ja samassa toinen olikin muuttunut ihmiseksi. Toisen jalassa oli side, joka punersi verestä. "Odotas... Se pitää sitoa siihen asti puhtaalla että pääsemme mökkiin..." Tämä sanoi, ja oli selvästi päättänyt että toinen tulisi tämän luokse. Neito ei viitsinyt repiä viittaansa, vaan repi korsettinsa auki, ja repi sen alla olevasta paidasta pitkän suikaleen. "Et voi laittaa tuota likaista..." Fiona sanoi, ja ojensi suikaleen toiselle. Tällä oli enää pieni riekale yläruumiinsa ympärillä, ja tämä virnisti, ja nappasi viitan toisen ympäriltä ja peitti itsensä sillä. "Sido itse. Eikä se sinun syysi ollut." Neito sanoi, ja istahti maahan ja katseli toista...

// Sori, lyhyt...;/ //
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Huhti 2012, 16:39

Radec

Nuorukainen otti suikaleen vastaan ja avasi uudelleen siteensä. Hän kääri suikaleen reitensä ympärille ja kiristi sen oikein hyvin. "Taisi se saalistus retki loppua siihen... Haittaako. Nyt ainakin pääset minusta." Raw sanoi ja katsoi tyttöä jotenkin vastahakosen surullisesti. Hän olisi vain hallunut saada tytön nauramaan tai hymyilemään, eikä muuta. Miksiköhän, koska iloisia naamoja oli parempi katsoa kuin surullisia tai vihaisia. Raw naurahti ja katsoi tytön huulta. "Anna minä katson!" Hän tuli tytön kasvoja lähemmäs ja pyyhkäisi hellästi toisen veristä huulta sekä leukaa. Hän vei verisen sormen suunsa luo ja nuolaisi sormeaa, jossa oli tuo punainen neste. "Veresi on herkullisen makuista." Hän virnisti ja tuli ihan tytön kasvojen ja irvisti. "Vitsi oli. En minä sinua aijoi syödä. Mennäänkö?" Hän kysyi ja nousi hyvin hitaasti ylös. Hetken seisoessaan hän tunnusteli jalkaansa. Ei siihen ei sattunut eikä kamalasti vihlonutkaan. Muodonmuuttaja otti pari askelta kokeiluksi, ei se ei vihlonut. Hyvä. Radec katsoi Fionaa. Hänen katseensa oli jo että menään! Odottamatanton nuorukainen kun oli.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 20 Huhti 2012, 19:08

Fiona

Tämä nauroi pitkään ja hartaasti, kuin jollekkin parhaallekkin vitsille. "Luuletko ettei minulla ole lihaa kotonani?" Fiona naurahti vielä. Toinen otti tämän paidasta revityn suikaleen vastaan. "Minulla on enää yksi kunnollinen paita, ettäs tiedät!" Tämä naurahti ja piti suutaan koko ajan auki, nimittäin huulta särki mukavasti. Raw tuli aivan tämän lähelle, ja pyyhkäisi tämän huulta. "Ah, maistuisinkin hyvin pahalle!" Fiona sanoi, ja virnisti pienesti. Toinen nousi hitaasti ylös, ja samassa tämä olikin tarttunut toista käsikynkästä, vain varmuuden vuoksi. Fiona tunsi kipua kyljessään, joka tämän tietämättä musteni kovaa vauhtia, tosin tämä asteli aivan rauhassa mökkiä kohti. Kylki oli hänen pienin murheensa. "Hmh, miten pidät lihasta?" Tämä kysyi, ja tunnusteli hampaillaan alahuultaan, joka oli hiukkasen turvonnut ja siitä tihkui edelleen verta. "Hullua, mutta alan oikeasti pitää sinusta, vaikka aluksi ajattelin että hoidettaisiin homma alta ja lähetän sinut hevon kuuseen, mutta nyt tuntuu ettet olekkaan hassumpi tyyppi!" tämä sanoi, ja vilkaisi toista...
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Huhti 2012, 07:56

Radec

Muodonmuuttja hieman hämentyi, kun Fiona otti häntä käsikynkästä. Se tuntu jokseenkin hassulta. Olla käsikynkässä tytön kanssa. "Ei sinun tarvitse, kyllä minä pysyn ihan pystyssä omine apuineni." Radec selitti. Hän kuitenkin tyytyi siihen, että Fiona piti häntä käsikynkässä. Nuorukainen kuunteli tytön puhetta. "Olen peto ja peto tykkää puoliraasta tai raasta lihasta. Se on minun mieltymykseni. Ei sinun ainkaaan tarvitse alkaa paistelemaan mitään. Haittaako?" Raw virnisti ja ontui hieman heidän kävellessään. Toinen väitti ettei hän olllut kummoisempi tyyppi. "No hienoa etten ol sellainen typpi jonka passitat hevon kuuseen, en edes haluaisi tietää missä sellainen on." Raw nauroi katseli hiljalleen eteenpän. Hän ei huomannut kun toinen vilkaisi häntä. Hän piti tytöstä hyvänä ystävänä. "Olet aika riehakka persoona tytöksi. Sinulla on asennetta." Radec kehui ja virnisti ihan olan takaa. Hassuahan tämä oli. He näyttivät aivan siltä kuin olisivat sodesta tulleet. "Sinulla on enemmän mustelimia ja kolhuja kuin nyt minulla on." Raw huomautti hieman lähestyen tyttöä. Hän taskasteli huulta josta valui verta. Se mieto ihmisen veri ei tehnyt kamalasti mitään hänen petonsa aisteille, mutta jos sitä olisi paljon, niin kyllä se varmaan laukaisisi hänen sisimpänsä.
Raw hymyili, hän halusi hieman kiusata tyttöä. Nuorukainen vaintoi puolta ja hymyili maireasti. "Älä sitten säiky." Radec sanoi, kuin varoituksena tulvasta. Hän laittoi kätensä tytön leuan alle ja ohjasi sillä hellästi toisen päätä hänen kasvojensa suuntaan. Huulessa oleva punainen neste valui hieman, jolloin Raw vei omat kasvonsa lähemmäs ja nuolaisi tytön verta. Sitten hän peruutti ja odotti Fionan ravon, tai hämmennyksen aaltoa. Nuorukainen vain virnisti ja näytti kahta sormea.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 21 Huhti 2012, 19:48

Fiona

Neito katseli taivasta ja asteli mökkiä kohti. "Ah, en minäkään paljon pidä lihasta paistettuna, pilaa koko höskän." Tämä sanoi, ja hymyili.
Tämä hymyili toisen sanoille. "Riehakas hyvinkin, onhan tässä tullut jonkin aikaa yksin asusteltua, vaikka ikääkään ei ole paljoa. Yksinäisyys on inhottavaa, joten piristyn kun tapaan jonkun." Neito selitti, katsoi taivasta. "No niin taitaa olla! Lensimme kyllä kunnolla!" Tämä nauroi ja katseli nyt eteensä. "Mitä minun pitäisi säikkyä?" Fiona kysyi, ja samassa toisen käsi ohjasi hellästi tämän kasvot toisen kasvojen suuntaan, ja toisen kieli lipaisi tämän verta. Toinen jäi odottamaan selvästi reagtiota, ja tämä vain nauroi ja pudisti päätään. "Saatko jotakin mielihyvää tuosta veren juomisesta?!" Tämä kysyi vitsillä. Nämä olivatkin päässeet jo mökille, ja Fiona suuntasi sisään, oletettavasti tuo perässään. "Sidotaan se haavasi kunnolla, ja minä etsin jotakin vaatetta..." Tämä sanoi, ja vetäisi toiselle tuolin, itse suunnaten "huoneeseensa", josta valitettavasti oli suora näkyvyys kaikkialle muualle. Sänky oli vain pienessä syvennyksessä, onneksi edes hiukan matalan vaatekkaapin takana että tyttö sai edes jonkinlaista yksityisyyttä vaatteiden vaihtamiseen. Neito etsi itselleen samanlaisen paidan joka tällä oli ollut päällään, asetteli viitan huolellisesti sänkynsä laidalle ja vetäisi riekaleen yltään, sitten heittäen housut viitan vierelle, ja napaten kaapista samanlaiset mutta rennommat. Tämä ainakin kuvitteli ettei toinen kurkkisi, mutta jos kurkki, niin kurkki, se ei paljoa Fionaa haitannut. Tämä asteli niinsanottuun keittiöönsä. "Ainiin, se haavasi. Tässä ota tämä..." Neito sanoi, ja heitti toiselle pienen pussin - selvästi sitä oli helppo kuljettaa ratsastaessa - jossa oli kaikki tarpeet, mitä nyt ikinä haavan puhdistamiseen ja sitomiseen tarvittiin. "Sano jos keitän vettä puhdistamiseen..." Tämä tokaisi, ja istahti toiseen tuoliin. "Entä tarvitsetko mitää muuta?" Tämä huolehti, unohtaen tykyttävän haavan huulessaan.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Huhti 2012, 20:47

Radec

He saapuivat tytön talolle. Raw ei ollut odottanutkaan mitään ihme reagtiota tytöltä. "En minä sinun vertasi niin janoa. Kunhan pelleilin" Raw nauroi ja käveli hiljalleen tytön takana tai virellä. Sisällen päästyään hän huokaisi ja istuitui alas tulille, jonka Fiona oli näyttänyt ja kehottanut istumaan. Raw otti siteen pois ja otti Fionan antamat tarvikkeet vastaan. "En minä kurki. Älä luulekkaan" Raw nauroi ja käänsi katseensa omaan haavaansa. Se ei koskenut tai sattunut. Mutta se näytti melko huonolta. Vastenmieliseltä pikemminkin. Radec puhdistio sen joten kunten siistiksi ja se alko jo näyttää hieman paremmalta. Nuorukainen sitoi sen lopulta ja Katsoi sitten jo tyttöön. "Hei. entäs sinun huulesi?" Raw kysyi ja otti pienen liinan, jlla pyyhkäisi veren pois ja hieraisi siihen hoitavaa yrtti rasvaa. "Hei odotas! Minulla on jotakin mustelmiisi!" Rade csanoi ja otti pienen lasipullon taskustaan. Hän heilutti sitä työn kasvojen edessä ja irvisti. "Se on vastamyrrkyä, se auttaa mustelmiisi. Se saa liiat veren purkaumat supistumaan ja veren katoamaan ihon alat. Näin mustelmasi katoavat. Ei se sinua tapa." Raw sanoi hymyillen.
Tytön piti vain niellä ja luottaa häneen. Ei hän aikoisi mitenkään tappaa tai myrkyttää toista, kun tämä oli jo auttanut häntä. "Huulesikin haava katoaa samalla." Radec hymyili ja ojensi pienen pullon tytölle. Hän hymyili suloisesti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 21 Huhti 2012, 21:16

Fiona

Tämä naureskeli, ja pörrötti hiuksiaan. Tämä kaivoi kaapista pussin suolaa ja sanoi: "Käyn hakemassa sen lihan, minulla on ulkona jotakin..." Sitten tämä talsi ulos, ja tuli takaisin pienen pussin kanssa. "Ah taitaa olla peuraa... Kai?" Tämä naurahti, ja tiputti pussin toisen eteen. "Tee sille mitä haluat. Saat penkoa kaappeja, niissä ei mitään salattavaa ole." Neiti tokaisi, ja istuutui takaisin tuolille. "Ruokahaluni taisi mennä, ja jos syön jotain pientä..." Tämä sanoi, ja noijasi käsiinsä. "Mitä tuo on?" Tämä kysyi, hyvin, hyvin tökerösti. "Miten sitä otan? JA jos kuolen, tapan sinut!" Fiona sanoi, ja virnisti.
"Saat luvan kertoa itsestäsi jotakin. Minua kiinnostaa, tai no voisin kertoa näin ensiksi itsestäni, että se on pois alta: No lapsuudesta on turha puhua, sitten karkasin kotoa, asetuin tänne, ja muu onkin sitten niin tylsää ettei sinua kiinnosta. Ikää on kertynyt huimat kuusitoista vuotta." Tämä selitti, ja sitten vilkaisi toista odottavasti. "Miten siis tuon lääkkeen otan?" Fiona kysyi, ja katseli toista.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Huhti 2012, 22:15

Radec

"Juot! Tietenkin, eihän se muuten olisi nestemäinen." Nuorukainen virnisti ja katseli sitten hetken Fionaa. "Eipä minunkaan menneisyyteni ollut kummoisempaa... Äiti murhattiin, isä poltti talon ja surmasi itsensä. Minä ja veljeni erkanimme. Loppu onkin sitten hieman sekalaista. Olimme onnellinen perhe. Ennen kuin äiti murhattiin." Radec sanoi mystisetsi ja katseli hetkellisesti tyhjyyteen. Nuorukainen otti peuran lihan ja avasi puusi. Hän otti raan lihan pois ja nakkasi sen suuhunsa. Sitä hän mussutteli hetkellisesti kunnes nielaisi koko palan. "Kiitos oli oikein hyvää." Raw virnisti ja asettui tuolille paremmin. "Jos et saa sitä lääkettä sisällesi niin eipä se haittaa. Mustelmasi ja huulesi haava ei ole muutenkaan hengenvaarallinen." Raw ilmaisi asian aika suoraan, huitaisten samalla ilmaa kädellään. Nuorukainen nousi ja katsoi ensimmäiseen kaappiin. Sieltä löytyi porkkana. "Saanko syödä tämän?" Radec kysyi näyttäen porkkanaa Fionalle ja haukkasi siitä jo sitten palan.
Hän istahti takaisin paikalleen ja katseli sitten neitoa. "Mitäs sitten?" Nuorukainen kysyi hymy huulillaan.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 22 Huhti 2012, 18:19

Fiona

"Okei, juon. No minäpä juon..." Tämä sanoi, nousi ja lähti etsimään itselleen vettä, jos litku maistuisi karsealle. Jostakin löytyi hiukan vettä, jonka tämä kaatoi pieneen kuppiin. "Ah, kuulostaa oikein mukavalta. Äiti murhattiin ja isä tappoi itsensä. Kai minä sinulle jotakin kertoa. No isäni on alkoholisti. Minulla on sisko. Isä on ihan sekaisin, ja siksi karkasinkin." Fiona selitti, nosti hiukan paitaansa ja paljasti sieltä arven. Tämän paita laskeutui paikoilleen, ja kaihoisa hymy nousi tämän kasvoille. Samassa toinen olikin hotkaissut tämän tuoman lihan. "Huh mikä ruokahalu!" Tämä virnisti ja sen jälkeen huokaisi syvään. Toinen nousi ja etsi kaapista porkkanan, kysyen saisiko sen syödä, ja ilman mitään lupia haukkasi siitä palasen. "Mitä minä sillä teen? En mitään. Niitä saa aina lisää." tämä tokaisi, ja pudisti päätään, kulauttaen vedet pöydältä. "Enköhän minä pärjää ilman tuotakin, sinullakin varmaan löytyy siihen tarvetta, ja minä nyt en tähän kuole." Fiona sanoi, ja katsahti kattoon. "Mistä minä tiedän mitä sitten. Ehkä meidän pitää keksiä jotain, jos et välttämättä halua jo lähteä. Minulla ei ole mitään erikoista." Tämä sanoi, ja hymyili neitimäisesti.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 23 Huhti 2012, 08:24

Radec

Nuorukainen katsoi hymyillen Fionaa. Hän piteli kädessään potkkaanaa ja virnisteli toisen sanoille. Toinen näytti arpensa, josta Radec ei ollut moksiskaan. "Ei arpia tarvitse näytellä. Ne eivät ole ylpeyden aihe, mutta ne näyttävät kyllä kokemasi tuskat sekä sisukkuutesi. Ilman arpiasi, sinusta ei olisi tullut vahva tyttö. Tai sellainen kuin olet nyt." Raw sanoi pudisteli hymyillen päätään. Hän söi porkkanan hetkessä ja virnisti. "No minäpä lähden. Sinua häiritsemästä. Kiitos kaikesta kohteliaisuudesta." Raw toivotti jhuiskautti kahta sormea pystyssä. Radec naurahti vain ja lähti kävelemän kohti ovea. "Oli vauska tutustua. Tapaillaan taas." Radec sanoi ja avasi oven. Hän astui ulos ja tuijotti hiemansitä harmautta. Sitten hän sulki oven takaanaa. Virnisti itsekseen ja koleili hetken jalkaansa. Sitten hän hyppäsi ensimmäiseen puuhun ja muuttui siellä. Hän jäi makaamaan oksalle, sulkien silmänsä. Vain hetkeksi, sitten hän jatkaisi matkaa.

//Anteeksi tuli hieman lyhyttä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 27 Huhti 2012, 20:00

Fiona

Neiti hymyili. "Hyvä kun jollakin on tuollainen asenne! Minun mielestä arvet on arpia." Tämä selitti, ja huokaisi perään. Näitä arpia hän ei tosin muistellut hyvällä! Nämä arvet Fiona jättäisi pois, jos vain pystyisi. "Vahva ja vahva." Fiona nauroi toiselle. Ah, jos tällä olisi aina joku juttu kaverina, tämä voisi jopa olla jotenkin tyytyväinen elämäänsä! Neiti huokaisi kun toinen ilmoitti lähtevänsä. "Ei sinusta tosin ollut haittaa, muutakuin alussa." Tämä huokaisi, ja raapi niskaansa väsyneenä. "Noh, oli sinutkin oikein, oikein mukava tavata.." Tämä myönsi, ja vilkutti toiselle. Väsynyt huokaus kiiri tämän huulilta, kun toinen sulki oven. Tämä asteli kaapille, ja nappasi sieltä omenan. Omena näytti hiukan, no, kärsineeltä, mutta silti tämä puraisi siitä palan. Se maistui kirpeältä, ja se oli selvästi vanha. Pienen irvistyksen seuraamana, tämä jätti omenan, josta puuttui puolet, pöydälle, ja alkoi siivoamaan pöytää. Elämä oli mitä oli, mutta se oli elämää. Hetken niitä siinä järkkäillessä, Fiona kyllästyi, ja talsi ovesta ulos, hevosena luo. Tämä oli napannut puhdistus välineet pöydältä, ja alkoikin puhdistaa hörähtelevän ja selvästi hellyydenkipeän hevosen haavoja. Hevonen ei ollut moksiskaan, kun oli tähän tottunut...

//Toivottavasti ei loppunut tähän!:o Noo miten?//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Touko 2012, 21:27

Radec

Kettu murahteli, kun se sai loskaiset kinoksen niskaansa. "Yöh!" Raw huudahti ja pudisteli itseään, jotta saisi lumen pois niskastaan. "Tämäkin vielä..." Radec mietti ja hyppäsi alemmalle oksalle. Hän oli juuri saanut unen pässtä kiinni, kun tuo typerä lumi o9li pudonnut hänen niskaansa. Hitto... Kettu ajatteli, hän vilkaisi äkkiä Fionan taloa kohti. Siellä kajasti valo ja kuului jo kaukaa hevosen hirnahdukset. Radecin kuulo oli niin hyvä, että se pystyi erottamaan tytön erikseen vetämät hengenvedot. Raw hyppäsi vielä paeri oksaa alaspäin, kunnes saavutti maan kamaran. Punakettu hymähti hieman, mutta sitten se pysähtyi kuin seinään. Veren lemu. Se ei ollut tytön verta, se oli sitä erillaista. hevosen, voi kyllä, se oli hevosen verta. Mutta Raw muistutti itseään että ei hnä saisi mennä ja syödä toisen hevosta tuosta vain, kun hän oli jo vähällä saada sen suuhunsa.
Tätä ajatellessaa, veren tuoksu voimistui yllättävästi ja sen ihanainen lemu nousi ketun päähän. Raw pyristeli irti, se ei aikoisi syödä. Ei varmasti! Varsinkaan Fionan hevosta. Rawin itsehallinta kuitenkin riistäytyi käsistä, kun peto ponnahti pintaa. Punakettu alkoi lähestyä tätä hökkeliä nuollen huuliaan. Kettu kuitenkin pysähtyi ja murahteli itselleen. Raw perääntyi, hän ei aikonut todellakaan. Kettu kipitteli pois päin, yrittäen kiskoa itseään eteenpäin, kun tuo ihanainen haju leijaili ilmassa. Mitä hän tekisi, se olisi meno se.
Nya
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron