Elämä ei aina ole reilua... [Nya&Radec!]

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Elämä ei aina ole reilua... [Nya&Radec!]

ViestiKirjoittaja Onzki » 05 Huhti 2012, 20:06

Fiona

Kaapuun sonnustautunut neitokainen tarpoi lumessa, miekka kädessään. Oli ilta, ja aurinko oli jo painumassa alas, ja kuu tulossa tilalle. Fiona oli lähtenyt tarkastamaan ansaa, jonka oli metsäaukealle jättänyt. Ansassa ei ollut mikään, ja se saikin neitokaisen kiljaisemaan raivosta. Tällä oli käsittämätön nälkä, ja lumipyryjen takia tämä ei ollut saanut yhtään lihaa, ja oli joutunut nakertamaan vanhaa leipää, jonka tämän sisko oli tuonut. Evelineä ei taaskaan ollut näkynyt, kuulemma muita menoja. Raivoissaan tämä paiskasi ansa-narun maahan, ja polkaisi jalkansa maahan. Tämän jalka tömähti maahan, ja tämä työnsi kätensä kiristämään pompulaa, joka roikkui korkella tämän takaraivoilla.
"Herra tämän maan kirotkoon!" Tämä mutisi, ja ihmetteli miksi sanoi niin. Jumala ei ollut se, mihin tämä uskoi. Hetken itsensä kanssa kamppaillen, tämä nosti ansa-narun silmiensä tasolle, kiroten narun helvettiin, heittäen sen sitten lamen jäälle, ja naru sai jäädä sinne! Raivosta puhkuen tämä lähti astelemaan jäälle...

Jää oli tietenkin heikkoa siitä kohtaa mihin Fiona astui, ja tämä kirosi taas, toinen jalka syvällä lammen hyisessä vedessä. Tämä nykäisi jalkansa vedestä, ja tunsi miten tämän housujen toinen lajhje oli aivan märkä. "Samperin lampi, samperin naru, ja... ja..." Fiona kiljui kiukuspäissään ja tarpoi lumessa, lösähtäen sitten lumeen polvilleen. Kylmä lumi tuntui luissa ja ytimissä, mutta vähät Fiona siitä välitti. Tämän elämän halu oli enää pieni. Tämän elämässä ei tapahtunut MITÄÄN. Turhautuneena tämä yritti itkeä, vollottaa oikein kunnolla, mutta kyyneltäkään ei vierähtänyt tämän poskille. "Saatana!" Tämä kiljaisi. Fiona oli alkanut käyttää aina ja aina vain voimakkaampia sanoja, ja kimpaantui pienistäkin asioista. Tämä oli aivan yksin hevosensa kanssa, ja tällä hetkellä tämä ei halunnut ketään todistamaan käsittämätöntä turhautumistaan. Viitta liehui yltyvässä tuulessa, ja kun neitokainen nosti katseensa, lumi pyryytti suoraa tämän kasvoille. "Voi..." Tämä aloitti mutta veti hupun päähänsä, ja nousi seisomaan. Jalassa oli pieni pinta haava, jonka jää oli raapaissut, ja jalka sinersi hiukan pakkasessa ja hyiseen veteen uponneena. Neiti alkoi nilkuttamaan lumessa, mutta vajosi istumaan, niin että viitta suojasi tätä lumelta, eikä tämä kastunut enää enempää. Tämä vajosi taas siihen äärimmäiseen tylsyyteen, ja istui siinä viimassa, ajatellen, ettei enää ikinä menisi kotiin. Siellä oli tylsää...

//Jah tässä!:3 Anteeksi taas otsikko >-< mutta ei se otsikko maata kaada, tai mun otsikot kaataa:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 09 Huhti 2012, 18:38

Radec

Kettu juoksi kovaa vauhtia ja lujaa. Hän yritti eksyttää kintereillään olevat metsästyskoirat, jotka yrittivät purra hänen kettumaisia koipiaan. Hitto, mihin liemeen tällä kertaa? Radec ajatteli ja juoksi nyt nopeampaa, oveluuden ansiosta hän hyppäsi puihin ja lähti sieltä juoksemaan oksa oksalta. Koirat ulvoivat ja yrittivät pelotella häntä. Raw wi kuitenkaan pelännyt niitä, hän oli muodonmuuttaja ja siksi hän ei pelkäisi niitä mitenkään. Metsästäjä juoksivat koirien kintereillä ja Rawille tuli hieman kiire. Punakettu kiirehti ja oli saada nahkaansa nuolen, kun niitä sitten lopulta päätettiin käyttää. Nyt riitti! Raw mietti, hän oli isompi ja vahvempi. Kettu teki uukäännöksen ja hyppäsi alas. Nuolet lensivät vimmatusti ja kettu oli valmis hyökkäämään, metsästäjät tajusivat sen liian myöhään. Raw tarttui ensimmäisen haukkuvan koiran kaulaan ja tukehdutti sen, sitten punakettu upotti terävät hampaansa toisen koiran selkään. Ravisti niin kovaa, että sen selkäranka meni poikki. Kettu tuijotti murhaavasti metsästäjiä. Ihmiset pelästyivät, mutta muuan rohkea mies ampui Radecin lihaan nuolen. Kettu ulvähti kivusta ja hyökkäsi lopulta miesten päälle.

Raw kulki hieman ontuen kipeän jalkansa kanssa. Kettu nojasi välillä puihin ja yski hieman. Voi että tätä elämää. Punakettu murahti ja haistoi lopulta jotakin. Hevonen? Radec ajatteli ja virnisti ketun virnistystään. Hän muuttui ihmiseksi ja repäisi nuolen reidestään. Nuorukainen sitoi haavan ja muuttui takaisin ketuksi. Sitten hän lähti luikkimaan sinne mistä yhtäkkiä tuo ihmisnaisen ääni tai pikemminkin karjunta kuului. Saapuessaan Raw tuijotti mustaa myttyä kuihtuneen pensaikon takaa. Hänen katseensa ohjautui automaattisesti hevoseen. Anteeksi nyt, mutta minä en ole syönyt vähään aikaan ja ratsusi on herkullisen näköinen. Raw ajatteli ja hiipi matalana hevosta päin. Hänen punaoransi turkkinsa ei näkynyt lumisesta maisemasta kamalan hyvin, sillä ilmassa pyrytti lunta ihan tarpeeksi. Ai nytkö se kevät päätti ottaa takapakkia? Raw vitsaili itselleen ja heitäytyi äänettömäksi, yhä lähestyen tulevaa saalistaan. Hevosen hän kaataisi ilo mielin, kuin jättäytyisi niiden metsästäjien kysiin, jotka olivat halunneet hänen turkkinsa ja päänsä. tästä sen saalistus lähtee.

//Täällä ollaan!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 11 Huhti 2012, 15:23

Fiona

Neito painoi päätään lumeen, ja viitan huppu peitti juuri ja juuri tämän otsan. Fiona nousi seisomaan, ja vilkaisi Holya, joka seisoi korvat liimautuneena niskaan, hyvinkin varautuneen näköisenä. Mitä hittoa hevonen hommasi?! Fiona asteli hiljalleen hevosta kohti.
Fiona tuhahti, ja silitti hevosen valkoista karvaa, ja ihme ja kyllä, tämä oli vetäissyt mustat ratsastus hansikkaat. Hevonen huitaisi takajalallaan ilmaa ja yritti näykkäistä neitokaista. Tämän käsi läimäisi kevyesti hevosen persusta, ihmeen rennosti.
Tällä ei ollut aavistustakaan punaketusta. Tämä otti hansikkaat kädestään ja asetti ne hevosen selkään. Fiona vetäisi hupun päästään ja aukaisi pompulan, joka oli roikkunut korkealla hänen takaraivollaan. Ruskeahkot hiukset valahtivat peittämään tämän yläselkää, ja otsahiukset taas pörröttyivät tuulen mukana.

Fiona astui kauemmas hevosestaan, katseli ympärilleen, ja nojasi sitten lähes koko painonsa hevoseen, joka sohaisi taas takasellaan ilmaa, tällä kertaa se osui neitokaisen sääreen. "Samperin koni!" Fiona karjaisi, ja loikkasi kivun levitessä kauemmas hevosestaan, ja mulkoili tuota, hyvin, hyvin vihaisesti.
Holy vain seisoi, tuijottaen yhtä kohtaa, agressiivisesti hörähdelleen, paikallaan astellen. "Holy! Rauhoitu! Nyt!" Fiona kiljaisi, kun hevonen nousi hiukan takajaloilleen, toistaen sarjaa hetkisen, kunnes hirnahti kimakasti. Tottuneena hevosensa änkyröintiin tämä astui lähemmäs, ontuen hiukan jalkaa, johon hevonen oli potkaissut, ja tarttui hevosta harjasta, karjaisten:" Lopeta!!" Hevonen ei reagoinut, pysyi ehkä paremmin paikallaan, mutta mulkoili vieläkin yhteen ainoaan kohtaan..
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 11 Huhti 2012, 16:58

Radec

Punakettu murahti mielessään, nyt tuon ihme huutajan oli pakko tulla kirkumaan korvat puhki. Eihän tuota kestä kukaan. radec toljotti hevosta, joka oli huomannut hänet. Voi paska... Raw mietti ja nuolaisi huuliaan. Anteeks vaan, mut mul on nälkä. Kettu ajatteli ja tuijotti kuinka tyttö kiroili ja kirosi hevosta. Vai on Holy nimesi. kummallinen sellainen. Kettu ajatteli itsekseen, sen karvat olivat nousseet pystyyn ja hohtavat keltaiset silmät tuijottivat ilme värähtämättä hevosta. Ruokaa... Ruoka... Radec ajatteli, hän ajatteli veren ihanaa huumaa ja tuomaa nautikasta makua. Sitä peto tahtoi, sitä punakettu kaipasi. Sitten Radec kyykistyi varoi hevosen kavioita ja hyppäsi. Suu ammollaan paljastaen hampaansa ja kaiken mitä hän oli nälissään joutnut kestämään. Iso kettu kaatoi hevosen maahan ja raapaisi sitä vain ihan vähän, mutta veren haju oli sitäkin voimakkaampaa. Raw wi ollut jäänyt katsomaan miten tytön oli käynyt. Hevonen pisti pahasti vastaan ja kun toinen jalka oli vielä hieman kipeä.
Punakettu hyppäsi hevosen päältä, se ei ollut loukkaantunut pahasti, mutta näki kuitenkin että se oli heikko. Nälänpuute ja toisen jalan kipu heikensi kettua. Se oli yliluonnottoman iso. Ihan liian iso. Niin monet ihmiset olivat ajatelleet tai sitten huutaneet demoniketuksi. Sitä Radec ei ollut kuitenkaan. "Grrr...." Raw päästi suustaan, se oli nyt todella nälkäinen ja katsoi hevoista. Veren löyhkä sai ketun sisäisen pedon heräämään ja janoamaan tuota ihanaa tuoksua. Radec hyökkäsi uudestaan ja yritti kaataa hevosen taas. Tällä kertaa hän huomasi omistajan ja jätti hevosen rauhaan, kuitenkin hieman varuillaan olevasti. Hänen petonsa ei erottanut ihmista tai muuta olentoa ihmisestä. Mikä vain kelpasi, kunhan se oli lihaa ja verta. Radec katsoi synkillä hohtavilla keltaisilla silmillään tyttöä. Punakettu asteli hieman huojuvasti tyttöä kohti, oli selvää että hevonen oli potkaissut kettua juuri siihen loukkaantuneeseen jalkaan. Voi elämä... Raw tajusi liian myöhään, että kipu, joka valtasi hänen kehonsa esti myös muodonmuutoksen pysymisen. Punakettu tuijotti äkkiä pelästyneenä tyttöä, se lähti jotenkin ontuvasti juoksemaan vasenmalla olevaan pusikkoon ja katosi. Vähän matkan päässä radec pysähtyi ja lyhistyi maahan. Hän katsoi sitomaansa haavaa kiroillen ja muristen. Lopulta purkien muodonmuutoksen. "Pahuksen heppa... Iski sitten ihan täysiä.." Raw kirosi ja piteli jalkaansa. Se särki ja sattui. Nuorukainen ei ollut tottunut saamaan tälläisiä tällejä, joten kivun pitäminen sisällään oli iso haaste. Lopulta nuorukainen huusi kurkku suorana kivusta, se jotenkin helpotti hänen oloaan. Radec arveli koko metsän kuulleen ja nojasi sitten puunrunkoa vasten. Hän torkahti koiranuneen. Nuorukainen piteli jalkaansa edelleen, siihen sattui kamalasti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 12 Huhti 2012, 18:59

Fiona

Fiona seisoi hevosensa lähellä, ja samassa hevonen poistui tämän näkökentästä, ja tilalle tuli pimeys. Ah, ainiin. Suljin silmäni. Neito murahti mielessään, ja kun nosti katseensa ja näki Holyn makaavan maassa, haava kyljessään, tämä puhkesi hysteerisiin kyyneleisiin. "Holy! EI!" Tämä kiljui, ja kun näki punaketun, tämän mieleen tulvahti ajatus, mitä rakkaalle hevoselle voisi käydä. Tämä makasi maassa ja nojasi kyynärpäihinsä, hysterisesti nyyhkyttäen. Punakettu oli tavallista suurempi, joten se saattoi olla muodonmuuttaja, tai sitten vain suurempi. "Anna sen olla!" Tämä karjaisi, saaden itsluottamuksensa takaisin. Neiti nousi seisomaan, ja kun punakettu tuli tätä kohti, itseluottamus rapisi pikku hiljaa maahan. Mutta samassa tuo peto lähti ontuen juoksemaan pois, pusikoihin.

Fio syöksyi maassa makaavan hevosen luo, tosin hevonen näytti siltä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Voi hömppä-" tämä aloitti, kunnes alkoi kiskomaan hevosta maasta, käsittämättömän vihan avulla. Hevonen kampesi itsensä ylös, ja tuijotti haavaa kyljessään, ihme että venyi sen verran! Neito nosti kätensä, merkiksi hevoselle että pysyisi aloillaan.
Neito lähti tarpomaan suuntaan mihin punakettu oli luikkinut. "Saatana sen olennon kirotkoon!" Tämä mutisi. Hevosella ei ollut hätää, mutta Fiona häpesi kyyneleitään. Jos tuo oli muodonmuuttaja...
Metsästä kiiri tuskainen - tai vihainen, ei Fiona erottanut vihansa huumassa - huuto. Neitokaisen punastuneille kasvoille nousi pilkallinen, mutta iloton, virne. Samassa tämä näki jonkun nojailemassa puuhun. "YLÖS!" Fiona karjui, siihen malliin että voisi jysäyttää tuon vasten puuta, yhtään säälimättä... Tämän asento kertoi paljon tämän mielen tilasta. Oikea jalka hiukan edemmäs asetettuna ja sormet puserrettu uhkaavasti nyrkkiin..

//Voi voi voi, mitähän tästä tulee?:DD
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Huhti 2012, 19:17

Radec

Hän kuuli jo kaukaa kunka askeleet jytisivät pitkin maata. Sitten kuului käsk, joka sai Radecin hetkessä ärtyneeksi. Hän avasi laiskasti silmänsä ja haukotteli. "MItä haluat?" Tämä murjaisia ja mulkkasi tyttöä. Jalkaan eis attunut enää niin paljon, hän puristi siteen paremmin jalan ympärille ja tuoljotti vihaisen näköistä tyttöä alhaalta pän. Raw nousi pystyyn vetelästi ja virnisti. "Kuka olet?" Radec leikki ja oli olevinaan ihan hölmistynyt, mutta tajusi kyllä tilanteen, toinen ehkä tajusi hänen olevan se äskeinen punakettu. Nuorukainen otti tukevammapn asennon ja perääntyi hieman kauemmaksi. "Mitä sinä minusta haluat? Etkö nää että olen saanut nuolesta jalkaani?" Muodonmuuttaja irvaili, lopulta myrtyneenä murahti vain. Olisi vain parempi kadota. Tyttö ei ollut sillä tuulella että olisi halunnut jutustella tai ymmärtää miksi hän oli edes hyökännyt hevosen kimpuunn

Nuorukainen hyppäsi mitään sanomatta ylös puun oksalle ja aloitti. Hetkessä siinä seisoi iso kokoinen punaketu. Se hohtavat silmät tuijottivat alas tyttöön. "Sinä saasta. Keksit sen sittenkin..." Radec puhui karkealla äänellä ja loikkasi alas. Hän hoitaisi tytön helposti pois alta ja saisi tämän hevosen, hän aikoisi vahingoittaa tyttöä niin, että toinen ei voisi suojella heppaansa. Niin raw ajatteli. Hän murisi oikein pelottavasti, äkkiä hänen tarkka hajuaistinsa havaisti, vielä tuoreen hevosen veren hajun. Nyt sitä mennään, ajatteli Radec. Kettu loikkasi tytön yli ja yritti näykkäistä jalasta. Murrrh... Etkö tiedä että eläimetkin tarvitsevat ruokaa??" Kettu ajatteli turhautuneena ja tunsi kuinka jalkaan taas alkoi särkeä. Hän muuttui sekunneissa takaisin ihmiseksi, sieppasi veitsensä ja vetäisi sen tytön vyötäröön päin, yrittäen näin saada siihen aikaan pienen avohaavan. "Hullu tyttö." Radec härnäsi ja lipaisi hampaitaan. Veren haju kantautui tänne asti. "Anteeksi, mutta illallinen odottaa. Se siun heppasi tuoksuu todella hyvälle." Nuorukainen huusi ja hyppäsi puuhun hän läti loikkimaan sinne suuntaan, mistä tuo ihana haju kantautui. JOs tyttö tahtoi pysäyttää nuorukaisen menon, hänen oli ehdotetta jotakin. sitä mieltä Radec oli, he voisivat ihan hyvin keskustella tästä. Siihen asti nuorukainen aikoisi syödä tytön rakkaan hevosen. hän muuttui taas ketuksi ja näki sen jo horisontissa. Raaka virne ilmestyi ketun suun pieliin ja tämä hyökkäsi taas kerran. Minä syön sinut! Ellei rakas emäntäsi aijo neuvotella kanssani. Tämä on kisa. Ehtiikö hän? Näin Raw ajatteli ja yritti haavoittaa hevosta mahdollisimman kivuliaasti, jotta se ei enää kapuaisi jaloilleen. Hänen hampaissaan oli jo hieman verta, ihana veren maku tosiaan.

//Oi joi! Ehtiikö Fio? :DD
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 12 Huhti 2012, 19:31

Fiona

Neito näytti siltä kuin olisi voinut purra, potkia ja kiljua, mutta hillitsi itsensä. "Anteeksi nyt-" Tämä aloitti, mutta jätti kesken. Tuokaan ei ollut ystävällinen tälle, ei tämäkään ollut tuolle! Kyllähän tämä oli ymmärtänyt sen, että toisen toinen puolisko oli peto, joka halusi lihaa. "Ah, ja nyt tosiaan, en jaksa "kettuiluasi", olisimmehan voineet hoitaa asian nätistikkin!" Fiona murjautti, ja oli vähällä läpsäistä toista neitimäisesti avokämmenellä poskelle, mutta jätti sen tekemättä.
Toinen muuttui punaketuksi, ja samassa tämä tunsi vihlovan kivun jalassaan. "Älä.. Anna sen hevosen olla!" Tämä kiljahti, ja selvä hysteerisyys erotti äänestä. Samassa tämä lähti toisen perään, ja vaikka kipu jyskytti tämän jalassa, tämä juoksi niin lujaa kuin vain pääsi.
Kettu olikin jo hevosen kimpussa, joka ei todellakaan aikonut jäädä ruuaksi. Hevonen oli luonteeltaan kiivastuessaan samanlainen kuin omistajansa. Tulinen. Holy potki, näykki, nousi takasilleen ja uhkaili kaikin tavoin. "Anna sen olla! Anna Holyn olla! Löydät muualtakin ruokaa! Mitä sinä haluat!" Tämä kiljui, ja uhkarohkeasti olikin jo aivan lähellä riehuvaa hevosta, joka yhdellä potkaisulla tappaisi tytön tuosta vain. "Ole kiltti!" Tämä anoi, ja lupautui: "Saat mitä vaan, jos et tapa sitä!" Neiti vaikeroi pahasti...

//Kiva miten lyhyt...:p//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Huhti 2012, 10:10

Radec

Tyttö kiljui ja yritti estää häntä. Punakettu ei kuunnellut toisen kiljumosta. Hän oli ihan veren maukkaassa hurmiossa. Toisen ääni kiljui jotakin, joka saavutti pedon. Hetkessä kettu lopetti ja hyppäsi hevosen kimpusta pois. "Ai ihanko mitä vain?" Tämä toisti mairealla äänellä. Tämä muuttui hetkessä taas ihmiseksi ja pyyhkäisi veristä suutaan. Hänen käsissään oli hevosen verta. Punaista ihanaa ainetta, jonka haju oli vielä huumaavampaa. "En ole pahamainen, mutta olen pahoillani hevosesi suhteen." Radec vilkaisi tulistunutta hevosta.
Raw hymyili, vielä verta suun pielissään. Hän virnisteli kettumaisesti ja ovelasti. "Olen nälkäimen ja tarvitsen ruokaa. Joten me, menemme yhdessä saalistaman ruokaa. Se on ehtoni. Sitten jätän sinut jheppasi rauhaan." Raw ei vaatinut paljoa. Hän ei hennonnut vaatia enempää. Nuorukainen pyyhki verisillä käsillään suutaan ja upotti lopulta ne lumeen. Veren saatuaan pois, hän oli rennonpi.

//Ytimekäs ja lyhyt
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 14 Huhti 2012, 16:25

Fiona

Neito seisoi paikallaan, haavoittunutta hevosta tuijottaen, havahtuen vasta toisen ääneen. "Aivan mitä vain." Tämä toisti, ja asteli vauhkoontuneen ja riehuvan hevosen luo, toisesta välittämättä. Hevonen rauhoittui, ainakin sen verran että tämä sai kietaistua maahan tippuneen narun tuon suitsiin, että toista olisi helpompi taluttaa. "Me siis menemme saalistamaan? Sekö on hintasi?! Olisit nyt pyytänyt jotakin suurta, kuten rahaa! Ja sinä tulet, ja sanot että menemme saalistamaan!? Ei ole koskaan kuultu tällaista!" Fiona kivahti, ja lopuksi nauroi ilottomasti. Oli oikeastaan onni että toinen ei vaatinut tältä enempää, mutta kerran kun tilaisuuden sai.
Neiti astui aivan lähelle toista, ja tuijotti uhkaavasti silmiin.
Toisen poskella oli vielä pieni pisara verta, ja tämä pyyhkäisi sen kevyesti, pyyhkien sormensa lumeen. "Okei, tehdään näin: Minä vien Holyn kotiin,-" tässä välissä murhaava katse, joka kertoi, ettei tästä osuudesta luistettaisi: "Sitten me menemme, jonnekkin. Näytti siltä, että osaat metsästää ilman minunkin apua?" Tämä sanoi, seisten edelleen toisen edessä, katsoen toista hiukan ylemmäs, vihainen katse toisen silmiin kohdistettuina.

"Toivottavasti annat hevoseni olla. Ja aivan rehellisesti sanottuna, en minä sinulle pärjää, jos yrität tehdä sille jotakin. Joten JOS voisit yrittää antaa sen olla?" Tämä sanoi, ja muotoili viimesen pieneksi viattomaksi kysymykseksi. Samperi tuosta koituu vain suuria, suuria harmeja... Tämä kirosi mielessään. Miksi tämä oli edes noussut lämpimästä sängystä tämän hukkareissun takia! Sitten tämä joutuu metsästämään tuon kanssa, ja jos tuon äskeisen perusteella tämä on tulossa tuijottelemaan tuon taitoja, joka ei kiinnostanut Fionaa pätkääkään. "Valitettavasti SINUN takiasi en voi ratsastaa hevosellani, joten SINÄ KÄVELET minun vierelläni, etkä karkaa minnekkään. On minullakin ehdot!" Tämä kivahti, samalla tökäten toisen kättä.
Neito otti maassa laahaavan narun käteensä, repien hevosta lähemmäs. Hevosella oli oikein hyvä syy vikuroida. Olihan tuo hyypiö pyyhkinyt äsken omaa verta pois suupielistään. "No, mennäänkö?" Tämä kysyi, ja yritti neutralisoida äänensä.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Huhti 2012, 11:28

Radec

Toinen soitti suutaan minkä ehti ja nuorukainen olisi jo tehnyt saalistuksensa tässä ajassa, mutta ei! Joku tahtoi vain valittaa ja selitellä omat ehtonsa. "Selvä, selvä." Hän vain hymähti ja vilkaisi sitten noihin murhaaviin silmiin. Virne kasvoillaan hän meni lähemmäs tyttöä. "No anteeksi nyt vain hevosesi suhteen, mutta on tälläkin muodonmuuttajalla tunteet." Radec selitteli virne kasvoillaan. Että toinen jaksoi valittaa, hän oli näemmä todella pahalla päällä. Raw suunnitteli suunnitelmaa, jolla saisi tytön helposti leppymään. "Noh, katsotaan nyt pysynkö vierelläsi, ellet sinä halua sitten ratsastaa minun päälläni. Mutta koska olet tuollainen naiivi tyttönen, joka ei osaa tehdä muuta kuin jäkättää minulle omaa turhamaisuutaan, niin enpä taida kantaa sinua." Radec sanoi suoraan, kuinka asia oli hänen mielestään. Nuorukainen tuijotteli tulistunutta neitoa, raapien niskaansa hieman kummaksuen. Olipas siinä persoona Hän ajatteli.

"Ei minua sinun hevosesi enää kinnosta... Mutta voinhan kääntyä aina puoleesi kun tulee nälkä ja ruokaa ei ole mailla halmeilla. Kyllä minä sinut löydän tällä hajua-aistilla." Radec kiusasi ja lähti tytön perään, kun tämä hoputti jo menemään. Nuroukaisella ei ollut itseasiassa enää nälkä, se oli pyyhkiytynyt tuon tytön jäkätyksen mukana. Mutta kuten hän oli ehdottanut, niin myös tehtiin, mutta vain hieman muutetulla suunnitelmalla. Raw hymyili itsekseen. Hänen ilmeensä ei kertonut muuta, kuin sen että hän oli riehakas ja energinen nuorukainen. "Saanko kysyä nimeänne? Olen itsen Radec, sanoi ihan miksi tahansa. Mutta Raw olisi kiva kuulla." Raw esittäytyi ja mietti hieman. "Taidan kutsua sinua neiti jästipääksi." Radec kiusasi taas. Häntä nauratti, tämä oli jo jotain.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 18 Huhti 2012, 15:44

Fiona

Tunteet? Tuolla? Ja pah! Neito nauroi ilottomasti ja tökkäsi tuon rintakehää, katsoen hiukan ylös. Neiti tuijotti toista tiiviisti, välillä räpäyttäen silmiään. Hetken toista tuijotettuaan tämä repesi nauruun. "Ja sinäkö kantaisit minua?!" Tämä naurahti, ja repi kaapunsa pois päältään, ja viskasi sen hevosensa selän peitoksi. "Sen jos näkisin." Tämä tuhahti lopulta. Toinen raapi niskaansa, selvästi jotakin kummaksuen.
"Olen hyvin iloinen, jos annat hevoseni olla." Fiona sanoi, jo asteen asiallisemmin. Neito lähti astelemaan kohti kotiaan, ja kuunteli toisen sanoja. "Toki annan sinulle puolet ruuistani!" Tämä huudahti, taas käsittämättömän ilottomasti, eikä tarkoittanut mitä sanoi. Toinen saisi häipyä heti, kun tämä olisi saanut syödäkseen.
"Miksi edes yrität olla ystävällinen? Ja jos välttämättä haluat kuulla nimeni: Fiona. Pelkkä Fiona. Ja jos haluat että sanon sinua Rawiksi, sanon sinua Rawiksi, ja minua ei tarvitse kutsua neiti jästipääksi." Tyttö murahti, ja asteli kylmästä väristen. Jos tuo ei olisi tullut ja haavoittanut tämän hevosta, tällä olisi oma lämpimä viitta, eikä tämän tarvitsisi kärsiä kylmästä. "Käyn hakemassa itselleni sitten viitan, jos sopii. Tästä on jonkinlainen matka mökilleni..." Tämä selitteli. Jos tuo olisi ollut tutumpi, tämä olisi käskenyt tuon tulla lähemmäs ja lämmittää tätä, tai että olisiko tuo voinut mitenkään kietoa kätensä tämän ympärille, mutta tuo oli tuo. Tämä tyytyi astelemaan eteenpäin, hevonen varuillaan perässä.

//Anteeksi kesto, mutta tässäpä tämä:)//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Huhti 2012, 14:13

Radec

Radec ei tajunnut tyttöä, hän vain jäkätti hänelle, vaikka hän yrittio olla toiselle ystävällinen. Ei voinut olla totta. Se oli niin typerää Rawista. Hän tuhathti vain toisen puheelle. Kyllä hän ymmärsi että hän oli säikäyttänyt tytön puolikuoliaaksi, kun oli hyökännyt neidon hevosen kimpuun. Olihan sillen selitys. Peto, se kuvasi hänen sisintään enniten. Toinen vain jatkoi pauhaamistaan. "Koska olen sen velkaa! Tajua jo etten minä tee pahaa! olen pahoillani siitä että satutin hevostasi, mutta kuten huomasit olen peto! Ja veren tuksu sekoittaa pääni! En tunnista ketään enää sinä hetkellä! Tajua jo!" Radec huusi ja murisi. Hän sulki suunsa ja alkoi mököttää. Toinen alkoi selittää hänelle mökkinssä kaukana olemisesta. Nuorukainen ei kuunnelut, hän kahdessakymmenessä minuutissa muuttui. Punainen turkki otti taas vallan hänen kehostaan ja nielaisi sen kokonaan. Kehjo vääristyi taas ja iso kettu seisoi siinä tytön vieressä. hevonen näytti todella hermostuneen, kun kettu tuli näkyviin.
Raw käveli rauhallisesti hevosen viereen. Hän murahti vain ja irvisti sitten. Toisella oli kylmä ihan selkeästi. Tyttö mulkoili häntä pahasti josta Raw kiusaantui. "Älä katso minua noin!" Se murahteli ja meni aivan hevosen viereen. Se tuijotti hevosta hetken alkoi tekemään eläimellisiä ääniä hevosen kanssa. hetken kuluttua se asteli poisd hevosen vierwestä ja hevonen taas oli paljon rauhallisempi. Se ei näyttänyt pelkäävän kettua enää.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 19 Huhti 2012, 17:58

Fiona

Neito tuhahti, ja siirsi vapaan kätensä ympärilleen... Fiona ei yleensä iste oikeastaan raivonnut, ja ainakun joku huusi tälle, tämä meni jonkinlaiseen paniikkiin, ja kun toinen huusi, tämän omatunto alkoi kolkuttamaan. "Y-ymmärrän minä..." Fiona takelteli, ja tyttöhän ei koskaan änkyttänyt, mutta nyt tämä puristui kokoon, ja omaksi häpeäkseen pelkäsi toista. Koskaan ei voinut tietää, miten paljon Fiona ärsyttäisi toista, ja omassa mielessään neiti kuvitteli että jos erehtyisi sanomaan väärin, tuo löisi, ta jotakin vastaavaa. Samassa toinen mököttikin, ja Fiona käveli rauhallisin askelin kotiaan kohti.
Toinen ei näköjään pitänyt tämän katseista, jotka vaihelivat kiinnostuneesta murhaavaan. Samassa tämä sitten sulkikin silmänsä kokonaan, ja askelsi kompastumatta, edelleen kylmästä väristen. "Krhm..." Tämä köhäisi nolona, eihän tämä koskaan anteeksi pyydellyt..."Minä vain sitä että... Anteeksi." Fiona tuhahti, ja käänsi katseensa hetkeksi toiseen, kunnes taas sulki silmänsä. "Oli töykeää huutaa sinulle. Olin sentään säikähtänyt..." Sen enempää tämä ei puolustellut itseään, vaan pysyi aivan hiljaa, lopulta silmänsä aukaisten ja tuijottaen eteensä.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Huhti 2012, 19:17

Radec

Kettu murahti vain töykeästi toiselle, kuitenkin lopulta hellittäen. "Ei se mitään. Sinua vain ärsytti ja sinulla on hieman huono päivä. Ymmärrän minä sen." Punakettu jupisi ja meni aivan tytön lähelle. Hän painautui tuon lantiota vasten, kun lämmittääkseen tätä pehmeällä turkillaan. "Et sinä sen kummempi ole, kuin muukaan täällä. Jokaisella on aina huonoja päiviä." Radec puheli lempeään sävyyn. Hänen mahansa teki pari ihanaa ääntä, johon kettu piankoi tekikin jotain. Hän meni kauemmaksi ja näytti hieman nolostuneen, mutta kettu irvisti ja jolkutti tytön ja hevosen perässä, kuin koiran pentu. Uuden emännän löytäessään. "Hei Fiona! Milloinkas me ollaan sinun kotonasi?" Kettu kysäisi ja kiidätti vauhtiaan päästen tytön viereen. Hänen pörröinen häntänsä oli söötisti perässä ja korvat liikkuivat vähän väliä kaikialle, kun ne kuuntelivat kaiken maailman ääniä.
Radec tuijotti keltaisilla hohtavilla silmillään tyttöä.

//Anteeksi. Lyhyt tuli
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 19 Huhti 2012, 19:35

Fiona

"On hyvin... Mukavaa... Että ymmärrät..." Tämä mutisi, ja hätkähti kun punakettu tuli aivan lähelle, joka lämmitti neitokaista hiukan. Samassa tämän vapaa käsi laskeutui toisen turkkiin, haromaan sitä. "Hmmh... Mukavan pehmeä..." Neito mutisi, ja samassa säpsähti, kun toinen siirtyi kauemmas, ja näytti lähes yhtä nolostuneelta kuin tämäkin.
Toinen tiedusteli, milloin nämä olisivat tämän kotona, ja tämä hymyili pienesti. "Ei enää kauaa, tai no-" tämä aloitti ja osoittikin puiden taakse, siellä näkyi mukavan pieni mökki, tallilla varustettuna. Pieni puna - nolostumisesta - nousi tämän kasvoille. Neito asteli tallin ovelle ja aukoi sen. Hevonen asteli tottuneesti sisään, ja Fiona otti pienestä vadista jossa oli vettä, rätin, vetäisi hevosen selästä kaapunsa, ja pyyhki huolellisesti hevosensa haavat, jättäen sitten hevosen olkien keskelle. "Hmh... Käyn hakemassa viitan..." Tämä mutisi, ja juoksi nopsaa sisälle. Sieltä hän nappasi tuolilta viitan, joka oli vuorattu karvalla, ja vetäisi sen päällensä. Sitten tämä kipitti ulos toisen luo, napaten miekkansa huotrastaan. "Voimme toki käydä tarkistamassa ansat, jos käy? Niin homma toimisi nopeammin, ja pääsisit eroon minusta." tämä sanoi, ja virnisti pienesti...
Onzki
 

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron