Kirjoittaja Nya » 24 Helmi 2013, 13:58
Rave
Keltaiset silmät tuijottivat eteen päin, hopeiset turkin peittämät korvat värähtivät. Rave värähti yhtälailla kuin hänen sutensa. "Mikä se oli?" Hän kuiskasi ja kuunteli hiljaa metsän ääniä. Jokin rasahti, rysähti ja putosi. Rave ei tiennyt mikä, mutta Nii-chan tiesi jo. Ruokaa! Susi pinkaisi hetkessä juoksuun. Raven piti mennä mahalleen, kun suden vauhti oli hallitsematon. "Nii-chan! Hidasta! Hei! Kuuletko?" Rave huusi, kun susi puski joitain puita katki ja pudotteli lunta miehen päälle. "Nii-chan!" Rave huusi ja puristi sen turkkia nyrkkeihinsa, jotta voisi pysyä paremmin päällä. Suden suuri koko oli aiheuttanut sen tielle tulleille puille melkoista vahinkoa.
Sen hengitys oli kiihtynyt, kun se nuuhki ilmaa. Rave mottasi sutta päähän. Susi murahti kivusta ja tuijotti vihaisesti isäntäänsä. "Hei! Alappas kuunnella minua ja vähän äkkiä! Ensinnäkin vaikka jossakin kuului jotakin outoa, et voi rynnätä noin vain ilman minun käskyäni. Onko sinusta tullut villimpi, kun minulla on poika?" Rave tiedusteli ankara ilme kasvoillaan. Suden ilme näytti siltä, kuin se nauraisi isännälleen. "Teetkö pilkkaa minusta?" Rave kysyi ja hymähti hieman. Susi kuitenkin haukahti ja huitaisi isäntäänsä hännällään. "Selvä, selvä..." Rave sanoi ja viittoi sitten. Susi nuuhki maata ja käveli nyt rauhallisemmin. Äkisti se pysähtyikin ja tuijotti maassa olevaa sulkasatoa. Sulat johtivat hieman kauemmas, jossa makasikin onnettomuuden uhri. Rave kurkisteli suden pään alle. "Mitä löysit?" Susi nuuhki hiljaa sulkia ja tuijotti sitten liikkumatta korppia, josta se oli metrin päässä. Susi tuijotti pientä "saalistaan", no korppi kyllä oli ihan tavallisen kokoinen, mutta jättiläissuteen verrattuna, se oli paljon pienenpi. Nii-chan avasi kammottavan kitansa. Se pysähtyi nopeasti, kun sen turkkia vedettiin oikein kivuliaasti. Se tuijotti Ravea. Rave tuijotti hyytävästi lemmikkiään. "Ei, et syö sitä! Se voi olla vielä elossa!" Rave sanoi ja hyppäsi alas suden selästä.
Rave lähestyi korppia hyvin varovasti, koska se ei tiennyt, oliko tuo kamalan säikky. Jos se pelästyisi häntä, voisi käydä niin, että lintu satuttaisi itseään vielä pahemmin. Rave meni kyykyyn ja katsoi hetken korppia. "Älä pelkää, anna minä autan. Tuo minunn suteni on oikeasti ihan kilttil, mutta sillä taitaa vain olla melkoinen nälkä." Rave vilkaisi suttaan. Susi oli asettunut makaamaan ja odottamaan mahdollista ruokaansa. Jos Rave antaisi sen edes. "Olen Raven, kutsu Raveksi. Tosin, ethän sinä välttämättä osaa puhua, mutta kun täällä main on niin paljon muodonmuuttajia ja ties mitä olentoja, niin minä nyt esittäydyin vain." Rave naurahti. Hän katsoi hetken korppia, ennen kuin riisui liivinsä ja asetti sen korpin viereen. Hän siirsi korpin hyvin, hyvin varovasti liivin päälle. Jo sillä hetkellä, kun hän oli koskettanut korppia, hän oli arvellut, että sen siivet olivat murtunet. Rave lähti hetkeksi pois paikalta, sanoiaen tiukasti sudelle, ettei se saanut syödä korppia.
Rave tuli pian ja toi joitakin keppejä. Hän vuoli niitä litteämmiksi ja asetti ne siipien päälle hellästi. Hän leikkasi puukollaan omaa paitaansa, saaden siitä sidetarvetta. Paidan palaset, hän sitoi korpin siipien ympärille. Varoen tietekin satuttamasta tuota liikaa. "Kas noin. Onko parempi?" Rave kysyi ja virnisti. "Taitaa Eve saada ompelemis töitä..." Rave mutisi iloinen ilme kasvoillaan.
//Ja näin päästään itse asiaan :)