If You Dare, Help Me!//Sovittu

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

If You Dare, Help Me!//Sovittu

ViestiKirjoittaja Nya » 23 Helmi 2013, 20:16

Rave

Mies oli tavanomaisella kävelyllään metsän uumenissa. Hänellä oli ihanaa aikaa, kun ei tarvinnut katsoa poikansa perään. Työt oli tänään tehty loppuun ja olisi hieman vapaa-aikaakin. Joten mies pisti toimeksi. Hän vihelsi korkealta ja pitkään. Metsän jossakin päiv kajahti vastaus. Korkea ulvonta. Mies hymyili, hän saattoi tuntea kuinka maa alkoi täristä olennon tullessa omistajansa luokese. Hopeinen turkki kiilsi auringossa. Lumi tuon ison olennon alla narskui kovaa ja hartaasti. Puut antoivat tietä, kun jättiläissusi puski tiensä isäntänsä eteen. Se läähätti ja haukahti pariin kertaan. Rave hymyili. "Hienoa, ethän tallonut mitään matkallasi?" Rave kysyi virne kasvoillaan. Susi pudisti päätään, se oli ainakin sitä mieltä. Ei se nyt ollut katsonut taakseenkaan. Tai alleen.
Susi puski Raven kumoon kylmään ja märkään hankeen. "Ei! Nii-chan! Älä, tuo kutittaa!" Rave nauroi, kun susi nuoli omistajansa naamaa. Se oli odottanut miestä kuin kuuta nousevaa. Leikkimään sen kanssa. Puolihaltia nousi hangelta ja hymyili. Hän rapsutti sutta kuonosta ja silitti sen päätä.

"No niin, lähdetään liikkeelle." Rave sanoi ja kapusi suden turkkia pitkin sen selkään. Susi alkoi kävellä rauhallisesti ja tietoisesti syvemmälle metsään. "Mennään aukiolle, saat sieltä vähän vettä selkääsi." Rave naurahti. Susi murahti ja huiskaisi isäntäänsä hännällään.

//Tänne Papiljoona! Ja Arwen kans!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Papiljooni » 23 Helmi 2013, 23:47

//Täällä olen!

Arwen

Arwen ei olisi välttämättä tahtonut lentää tänään. Hänen oli pakko, koska edellisen yön aterioinnin jälkeen hän ei voinut enää jäädä kylään ja siksi hänen oli pakko vaihtaa maisemaa. Hän olisi paljon mieluummin istunut peittoon kääriytyneenä majatalon takan edessä, mutta sen sijaan hän joutui lentämään korpin hahmossaan kylmässä talvi-ilmassa. Ainakin edellinen ateria piti hänet suhteellisen hyvällä tuulella eikä kylmyys varsinaisesti häirinnyt häntä. Arwen ei ollut varma vielä seuraavasta kohteestaan eikä hänen tarvitsisi moista edes suunnitella vielä toviin. Viikon tai hyvällä tuurilla kuukauden hän pärjäisi tällä aterialla, joten nyt hän voisi vain keskittyä pitämään hauskaa. Kuin hän ei tekisi sitä muutenkaan tarpeeksi.
Ikävä kyllä Arwenin hauskan pitäminen saisi odottaa. Hän oli juuri lentämässä suuren kuusen ohi, kun sen oksien seasta häntä kohti syöksyi haukka. Sillä hetkellä Arwen ei osannut sanoa hyökättiinkö hänen kimppuunsa vai eikö haukka vain ollut huomannut häntä, mutta seuraavat hetket olivat yhtä sulkien, kynsien ja nokkien napsutusten sekamelskaa. Seuraava asia, minkä hän tajusi oli putoaminen. Sitä seuraava oli oksa ja sitä seurasi todella monta oksaa. Kun Arwen pääsi maahan asti, hän oli varma, että hän oli murtanut luita. Useammankin, jos oli uskominen kaikkea sitä kipua, joka riehui hänen pienessä kehossaan nyt. Hän raakkui surkeasti, koska hän ei kyennyt liikkumaan. Siipiä koski, eikä hän uskaltanut muuttua takaisin ihmiseksi. Lähistöllä saattoi olla petoja, minkä takia ihmiseksi muuttuminen olisi voinut olla järkevintä, mutta Arwenin luut olivat murtuneet. Muutos olisi saattanut olla hyvin tuskallinen prosessi, joten siellä hän nyt oli. Liikuntakyvyttömänä keskellä metsää pohtien raakkuako apua vai pysyäkö mahdollisimman huomaamattomana.
Papiljooni
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Helmi 2013, 13:58

Rave

Keltaiset silmät tuijottivat eteen päin, hopeiset turkin peittämät korvat värähtivät. Rave värähti yhtälailla kuin hänen sutensa. "Mikä se oli?" Hän kuiskasi ja kuunteli hiljaa metsän ääniä. Jokin rasahti, rysähti ja putosi. Rave ei tiennyt mikä, mutta Nii-chan tiesi jo. Ruokaa! Susi pinkaisi hetkessä juoksuun. Raven piti mennä mahalleen, kun suden vauhti oli hallitsematon. "Nii-chan! Hidasta! Hei! Kuuletko?" Rave huusi, kun susi puski joitain puita katki ja pudotteli lunta miehen päälle. "Nii-chan!" Rave huusi ja puristi sen turkkia nyrkkeihinsa, jotta voisi pysyä paremmin päällä. Suden suuri koko oli aiheuttanut sen tielle tulleille puille melkoista vahinkoa.
Sen hengitys oli kiihtynyt, kun se nuuhki ilmaa. Rave mottasi sutta päähän. Susi murahti kivusta ja tuijotti vihaisesti isäntäänsä. "Hei! Alappas kuunnella minua ja vähän äkkiä! Ensinnäkin vaikka jossakin kuului jotakin outoa, et voi rynnätä noin vain ilman minun käskyäni. Onko sinusta tullut villimpi, kun minulla on poika?" Rave tiedusteli ankara ilme kasvoillaan. Suden ilme näytti siltä, kuin se nauraisi isännälleen. "Teetkö pilkkaa minusta?" Rave kysyi ja hymähti hieman. Susi kuitenkin haukahti ja huitaisi isäntäänsä hännällään. "Selvä, selvä..." Rave sanoi ja viittoi sitten. Susi nuuhki maata ja käveli nyt rauhallisemmin. Äkisti se pysähtyikin ja tuijotti maassa olevaa sulkasatoa. Sulat johtivat hieman kauemmas, jossa makasikin onnettomuuden uhri. Rave kurkisteli suden pään alle. "Mitä löysit?" Susi nuuhki hiljaa sulkia ja tuijotti sitten liikkumatta korppia, josta se oli metrin päässä. Susi tuijotti pientä "saalistaan", no korppi kyllä oli ihan tavallisen kokoinen, mutta jättiläissuteen verrattuna, se oli paljon pienenpi. Nii-chan avasi kammottavan kitansa. Se pysähtyi nopeasti, kun sen turkkia vedettiin oikein kivuliaasti. Se tuijotti Ravea. Rave tuijotti hyytävästi lemmikkiään. "Ei, et syö sitä! Se voi olla vielä elossa!" Rave sanoi ja hyppäsi alas suden selästä.

Rave lähestyi korppia hyvin varovasti, koska se ei tiennyt, oliko tuo kamalan säikky. Jos se pelästyisi häntä, voisi käydä niin, että lintu satuttaisi itseään vielä pahemmin. Rave meni kyykyyn ja katsoi hetken korppia. "Älä pelkää, anna minä autan. Tuo minunn suteni on oikeasti ihan kilttil, mutta sillä taitaa vain olla melkoinen nälkä." Rave vilkaisi suttaan. Susi oli asettunut makaamaan ja odottamaan mahdollista ruokaansa. Jos Rave antaisi sen edes. "Olen Raven, kutsu Raveksi. Tosin, ethän sinä välttämättä osaa puhua, mutta kun täällä main on niin paljon muodonmuuttajia ja ties mitä olentoja, niin minä nyt esittäydyin vain." Rave naurahti. Hän katsoi hetken korppia, ennen kuin riisui liivinsä ja asetti sen korpin viereen. Hän siirsi korpin hyvin, hyvin varovasti liivin päälle. Jo sillä hetkellä, kun hän oli koskettanut korppia, hän oli arvellut, että sen siivet olivat murtunet. Rave lähti hetkeksi pois paikalta, sanoiaen tiukasti sudelle, ettei se saanut syödä korppia.
Rave tuli pian ja toi joitakin keppejä. Hän vuoli niitä litteämmiksi ja asetti ne siipien päälle hellästi. Hän leikkasi puukollaan omaa paitaansa, saaden siitä sidetarvetta. Paidan palaset, hän sitoi korpin siipien ympärille. Varoen tietekin satuttamasta tuota liikaa. "Kas noin. Onko parempi?" Rave kysyi ja virnisti. "Taitaa Eve saada ompelemis töitä..." Rave mutisi iloinen ilme kasvoillaan.

//Ja näin päästään itse asiaan :)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Papiljooni » 24 Helmi 2013, 23:24

Arwen

Voi ei, voi ei, voi ei, nainen hoki mantrana mielessään, kun hän huomasi suden. Hän yritti kyyristyä lähemmäs maata. Näyttää mahdollisimman pieneltä ja huomaamattomalta, mutta suden tullessa lähemmäs hän rääkäisi raivoisasti. Kuin se muka pelottaisi suuren otuksen pois. Arwen ei ollut varma tärisikö hän kylmästä vai pelosta, mutta sen takia hän ei kyennyt muuhun kuin tuijottamaan tulijoita kauhuissaan ja rääkäisemään välillä uhkaavasti. Sillä ei ollut näkyvää vaikutusta ennen kuin suden selässä matkustanut komea mies laskeutui maan tasalle. Hän tarjosi apua, minkä Arwen ottaisi ilolla vastaan varsinkin, jos sillä saisi pidettyä tuon suden kauempana itsestään.
Arwen antoi Raveniksi esittäytyneen miehen nostaa itsensä ja vaikka se vähän sattuikin hän ei silti nokkaissut miehen kättä, koska tuohan saattoi milloin vain päättää, että korpin voisi yhtä hyvin antaa välipalaksi lemmikilleen.
Nainen piti sutta visusti silmällä, kun Raven poistui muualle poimimaan sidetarpeita. Hän ei luottanut tuohon petoon eikä tulisi luottamaankaan. Edes ihmishahmossaan. Ravenin otteet olivat hellät ja tuo selvästi varoi satuttamasta Arwenia enempää ja siitä nainen oli eittämättä kiitollinen. Ainakin jonkun verran. Lopuksi mies kyseli hänen vointiaan ja nainen vain nyökkäsi pienesti, koska puhuminen kun ei korppihahmossa onnistunut. Arwen katsoi Ravenia kysyvästä, koska ei ollut varma, mitä mies aikoi tehdä seuraavaksi.
Papiljooni
 

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Helmi 2013, 18:13

Rave

Mies mietti hetken ennen, kuin teki mitään. Hän otti liivin ja korpin sen päällä. Kääri tuon lämpimästi liivin sisään ja kapusi suden selän päälle. Susi nousi rauhallisesti, mutta pettyneesti ylös. Ei se sittenkään saanut korppia ruuakseen. Tyhmä isäntä. Mitä iloa korpista oli? Susi ajatteli, kun se lähti liikeelle. Rave piti korpin sylissään. "Ei hätäää. Vien sinun luokseni." Rave hymyili ja muotoili oman keinumisensa suden tahtiin, jotta tuon olisi mahdollisimman helppo kulkea. Susi käveli pettyneenä kotia kohti.
Rave avasi hieman liivi kääröään ja katsoi korppia. Hän silitti varovasti tuo päätä ja hymyili. "Siitä on jo jonkin aikaa, kun olen pelastanut mitään eläintä näin..." Rave mutisi ja susi pysähtyi. Kauempaa kuului ääniä. Kodin luolta. Ravekin kuunteli hetken, ennen kuin ulvahti kuin susi. Nii-chan yhtyi ulvontaan. Vastaus tuli piankin. Korkea ulvahdus ja sen jälkeen heidän reitilleen ilmestyi musta pienempi susi, tosin se näytti jo hieman normaali sutta isommalta.
Mustan suden päällä istui nuori noin kolme vuotias lapsi. "Antoine! Minne olet menossa?" Rave kysyi ja katsoi poikaansa. "Menen äidin luo! Hän on tädin luona. Tulemme myöhemmin takaisin. Tuletko mukaan?" Poika kimisi oman sutensa päältä. Rave pudisti päätään ja katsoi korppia. "Minulla on hieman töitä, mene ja ole varovainen!" Rave huudahti, kun Nii-chan jatkoi matkaansa. Musta susi jatkoi myös matkaansa. Kuului vain iloinen naurahdus hyvästeiksi. Rave hymyili.

Hän laskeutui varovasti alas, suden selästä. Pieni mutta sopivasti tilava kolmelle perheen jäsenellä oleva mökki tönötti lumisten maisemien ympäröimänä. Rave meni sisälle ja laski korpin, sekä liivin sohvalle. Hän riisui valkoisen riekaleina olevan paitansa ja kävi ulkona. Ulkona hän heitti päälleen lunta ja susi sai myös naamalleen lunta. Hetken päästä Rave tuli sisälle märkänä ja kalisten.
Terveys pysyi päällä, kun hieman koiteltiin kehoa. Mies kävi keittiössä ja haki sieltä kuppiin vettä. Sen hän toi korpille. "Ole hyvä, juo." Rave hymyili ja pudisteli hieman päätään jää kylmästä vedestä. Hän meni toiseen huoneeseen ja kuivasi hiuksensa. Hän puki ylleen kuivan ja ehjän valkoisen paidan. Mies saapui lopulta korpin seuraksi. "Luulen, että paranemisessa menee suunniilleen kaksi päivää... Jos käytän lääkerohtoja saan sinut kuntoon." Puoli haltia totesi. än katsoi siipiä. Ne eivät olleet menneet kovin pahasti. Murtumia oli kuitenkin vähän. Korppi pystyisi taas lentämään, kunhan se lepäisi tarpeeksi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Papiljooni » 25 Helmi 2013, 22:22

Arwen

Nainen kykeni aistimaan, että hän kykeni luottamaan tähän mieheen. Hän vaikutti hyväntahtoiselta ja onnelliselta ja se veti Arwenia puoleensa vaikka hän kylläinen olikin. Raven piti myös pedot poissa hänen kimpustaan, joten se oli yksi syy lisää pitää hänestä ja pysyä hänen likellään.
Arwen ei kuitenkaan pitänyt äänistä, joita l'hemmäs he olivat liikkumassa koko ajan. Lisää susia. Arwen käpertyi pienemmäksi keräksi kangasmyttyyn, johon Raven oli hänet käärinyt. Nainen ei keskittynyt ihmisten puheisiin. Hän keskittyi pitämään silmällä noita liikkuvia tummia karvapalloja, jotka kaikki saattaisivat helposti hotkaista hänet suihinsa. Hän kykeni rentoutumaan vasta sitten, kun Raven kantoi hänet sisätiloihin, joissa hellivä lämpö sulki hänet syleilyynsä. Liikuttelu sattui yhä koko hänen kehoonsa eikä hän arvellut sen hellittävän kovinkaan pian. Hän olisi liikkumiskyvytön seuraavien päivien aikana, täysin riippuvainen tästä miehestä, joka tarpeeksi kiltti tarjotakseen h'nelle apuaan.
Arwen joi kiltisti vettä tarjotusta mukista vaikkei varsinaisesti ollut janoinen. Lämpö, lepo ja kivun loppuminen olivat se, mitä hän kaipasi nyt kaikkien eniten.
Mies poistui huoneesta hetkeksi ja jätti siten Arwenin yksin sohvalle tarkkailemaan ympäristöään. Talo näytti suhteellisen miellyttävältä ja kelpasi hänelle. Raven palasi takaisin eri vaatteissa ja hän tuli suoraan arvioimaan nyt korppihahmoisen naisen kuntoa. Arwen sävähti, kun mies kävi arvioimaan hänen siipiänsä, jotka toden totta olviat murtuneet.
Arwen nyökkäsi ymmärtäväisesti ja siirsi päänsä siipiensä suojaan. Hän oli nyt väsynyt ja kaipasi unta ja sitä hän aikoi myös saada.
Papiljooni
 

ViestiKirjoittaja Nya » 26 Helmi 2013, 19:06

Rave

Mies hymyili, kun korppi käänsi päänsä siipiensä suojaan ja nukahti. Hän meni vähäksi aikaa ulos ja toi puita sisälle. Sytytti takkaan tulen ja varmisti, että se jäi palamaan. Hän istui noja tuoliin ja sulki hetkeksi silmänsä. Mitähän tässä nyt tekisi? Rave mietti ja sulki taas silmänsä.
Hän taisi itsekkin nukahtaa. Ja syvään ja sikeään uneen hän nukahtikin. Onneksi hän ei ollut sitä tyyppiä, joka kuorsaisi unissaan, mutta Raven uni taisi hieman levoton olla. Viimeksi heillä oli käynyt henkilö, jonka ansiosta mies oli saanut kuulla menneisyydestään ripauksen. Hän näki unta. Palavista taloista, huudoista, verestä ja paniikissa olevista kasvoista. Kylmän kostean hengityksen kiihtyessään huippuunsa mies hypähti selkä nojalta ylös kylmä hiki valuen otsalla. Hän hymähti. Se uni oli jo toistunut jonkin verran miehen päässä. Ei se miestä karminut, mutta Rave ei ollut niitä tavallisimpia olentoja, jotka pitivät painajaisista.

Rave nousi ylös ja meni keittiöön. Kylmää vettä kasvoille ja nojaaminen tiskipöytään yrittäen hengittää mahdollisimman rauhallisesti. Hän yskäisi kerran. Puoli haltia ei ollut kovin iloinen nähdessään sen unen taas. "Hitto..." Hän mutisi ja tuli takaisin olohuoneeseen. Hän katsoi korppia hiljaa.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Papiljooni » 01 Maalis 2013, 22:12

Arwen

Arwen heräsi Raven alkaessa liikkumaan asunnossa. Hän ei ollut varma kauanko oli nukkunut, mutta hän tiesi ettei se ollut tarpeeksi. Joka paikkaan koski ja teki kipeää. Hetkittäin Arwenin olisi tehnyt mieli painaa päänsä ja nukahtaa ikuisesti. Nainen tuhahti vaimeasti. Se siitä onnellisuudesta sitten, hän ajattelin ja kääntyi katsomaan huoneeseen saapunutta miestä.
Hän nyökkäsi tälle tervehtien ja aisti, tämän aiemman hyvän tuulen olevan poissa. Arwen ei pitänyt tästä koska se huononsi myös hänen tuultaan. Nainen kykeni aistimaan ihmisten mielentilat ja usein ne vaikuttivat myös häneen. Arwen käski miestä piristymään, mutta hänen nokastaan pääsi vain vaimea raakkuna. Hän ei uskaltaisi vielä muuttua ihmishahmoonsa ja hän päätti odottaa, kunnes kipu lakkaisi ja Rave olisi sitä mieltä, että hän on terve. Toki hän olisi voinut pysyä korppihahmossaan alusta hamaan loppuun saakka, mutta hän halusi kiittää Ravea kunnolla.
Papiljooni
 

ViestiKirjoittaja Nya » 02 Maalis 2013, 15:25

Rave

Mies havahtui omista ajatuksistaan, kun korppi raakui heikosti. "Hm? Onko sinulla jokin hullusti? Sattuuko johonkin?" Hän kysyi ja tuli lähemmäksi toista. Hän ei koskenut toiseen, mutta katsoi tuota ja hymyili. "Anteeksi, näin vain hieman pahaa unta. Ei siinä mitään." Rave naurahti. Mies asettui hieman paremmin nojatuoliin istumaan. Hän katseli rauhallisesti korppia.

"Oletko muodon muuttaja? Vai puhunko minä vain hölmönä tavalliselle korpille?" Mies mutisi. Hän virnisti. "Kannattaa nukkua, huomenna pystyt jo liikkumaan. Yli huomenna voi kokeilla jo lentämistä." Rave selitti ja meni hakemaan siteitä. Hän vaihtoi varovasti siteet korpin siipiin. Varmisti, etteivät tuoet liikkuneet paikoiltaan ja asetteli ne, että ne tukisivat mahdollisimman hyvin siipiä. Mies kuuli kuinka ulkona kuului ääniä. Sisälle ryntäsi pian vaaleahiuksinen poika. "Isä! Isä! Katso mitä minä löysin!" Antoinen huudahti ja hyppäsi Raven syliin. Mies hymyili. "NOh? näytähän isällekin vähän, mitä löysit." Rave sanoi ja silitti poikansa hiuksia. "Katso! Ensimmäinen kukka!" Antoine huudahti iloisena ja näytti isälleen keltaista leskenlehteä. Rave hymyili. "Ota sille vettä ja laita se pöydälle. Sitten kaikki saavat katsella sitä." Rave neuvoi ja poika juoksi keittiöön hakemaan maljakkoa.
Poika tuli pian takaisin ja katsoi korppia sohvalla. "Oh!" Tuo huudahti ja polvistui korpin eteen. Rave näytti hetken aristelevan, mutta huokaisi. "Älä säikäytä sitä, se on loukkaantunut." Rave varoitti. Antoine käänsi päänsä ja virnisti. "Selvä! Se tosi söpö! Saanko pitää sen, sitten kun se on parantunut?" Poika kysyi loistavat silmät suurina. Rave pudisti hymyillen päätään. "Et saa, se on villi ja täysikasvuinen, jos se olisi pentu, niin ehkä sitten. Et kuitenkaan saa sitä. Ei se välttämättä viihtyisi meidän kanssamme." Rave sanoi ja pörrötti pettyneen poikansan hiuksia. "No höh! Olisin pitänyt siitä hyvää huolta." Antoinen intti. "Ei, emme pidä sitä, saat päästää sen ylihuomenna vapauteen." Rave sanoi ja pyyhki poikansa kasvoja. "Hyvä on..." Antoinen myöntyi selvästi pettyneenä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Papiljooni » 07 Maalis 2013, 13:56

Arwen

Nainen pudisti päätään miehen kysymyksille. Toki häneen teki yhä kipeää, mutta ei sillä että mies voisi tehdä asialle mitään. Arwen oli vahva tyttö ja hän kesti kyllä kipua. Ei sillä että se ei olisi epä miellyttävää. Raven oli vaikutti olevan tällä hetkellä paljon epä mukavempi.

Oletko muodon muuttaja? Vai puhunko minä vain hölmönä tavalliselle korpille?
Arwen nyökkäsi päätään ensimmäiselle ja pudisti seuraavalle kysymykselle. Hän ei ollut varma kiinnittäisikö Rave eleisiin huomiota, koska hän oli vaikuttanut puhuvan lähinnä itselleen.
Miehen mukaan Arwen olisi terve tuota pikaa, mikä miellytti naista. Mitä pikemmin pois sen parempi. Hän ei kuitenkaan aikoisi lähteä ennen kuin olisi kiittänyt Ravea. Kiltisti hän antoin miehen vaihtaa siteensä vaikka välillä hän värähtikin kivusta.
Sisään ryntäsi lisää sakkia, mikä säikäytti Arwenin ja sai hänet painautumaan entistä pienemmäksi ja huomaamattomammaksi kasaksi sohvalle. Huone täyttyi äänistä ja metelistä ja pian Arwen saikin naamansa täydeltä pikkupoikaa, kun yksi Ravenin lapsista kumartui lähemmäs. Arwenin sulat pörhistyivät uhattuna ja hän yritti pinnistellä, ettei olisi nokkaissut pojalta silmää irti. Nainen hieman loukkaantui, kun Rave sanoi häntä villiksi. Hänellä oli sentään ikää monta sataa vuotta ja hän oli varsin sivistynynyt. Villiksi kutsuminen oli aika tökeriä. Lisäksi hän ei ollut kenenkään omaisuutta! Pöyristyttävää edes ajatellakin. Pöyristyttävä oli ajatus, että häntä edes kohdeltiin pelkkänä eläimenä. Yllättäen höyhenpuku alkoi tuntua ahtaalta ja Arwen halusi muuttua takaisin ihmishahmoonsa. Vielä hän ei kuitenkaan uskaltaisi ja hän päätti odottaa seuraavaan päivään, jos ylihuomenna he kerran aikoivat päästää hänet vapauteen.
Papiljooni
 

ViestiKirjoittaja Nya » 08 Maalis 2013, 11:12

Rave

Mies otti poikansa syliinsä ja nipisti tuon nenää. "Riittää jo tuo sinun energisyys. Mene vaikka juoksemaan kilpaa sutesi kanssa ja anna isin oll hetki yksin ja rauhassa." Rave pyysi ja Antoine tuijotti isäänsä pettyneenä, hän olisi halunnut leikkiä tämän kanssa. "Selvä." Poika sanoi ja lähti ulos.
Puolihaltia huokaisi ja hymyili. "Näin me saamme poikani sinun kimpustasi, toivottavasti hän ei nyt kamalsti pelästyttänyt sinua...Pitäähän tuolle pojalle hieman sanoa, että eläin on eläin. Ellei ole muodon muuttaja, mutta kun en tiedä kumpi oltekaan, niin oletan mitä tahdon..." Rave mutisi ja käveli rauhallisesti ympäri olohuonetta, oikeastaan tietämättä mitä oikein teki. "Mitähän nyt?" Rave kysyi ja lösähti lopulta halailemaan lähemmin nojatuoliaan.

Korpin katselu sai hänen silmänsä taas kiinni. Hän ei ollut ehtinyt nukkua kunnolla Antoinen painajaisten takia, joita poika oloi ehtinyt jo pariin kertaan nähdä. Rave nukahti taas, hän asettui hieman mukavempaan asentoon. Onneksi hän ei sentään kuorsannut.
Nya
 


Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron