Suden silmät täydenkuun aikaan

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Re: Suden silmät täydenkuun aikaan

ViestiKirjoittaja Forte » 28 Tammi 2018, 21:07

Darion

Kuten olettaa saattoi, susi ei ollut tyhmä. Ehkä uhkarohkea, muttei tyhmä. Hän ei tosiaan juossut vain Dastania päin ja toivonut parasta, vaan väisti ketterästi ja liukui hännän iskun tieltä pois, ikävästi purren samalla. Dastan virnuili maanisesti. Häntä oli kivulias paikka, muttei erityisen kuolettava, jos siihen nyt joku sattui pureutumaan. Vielä kerran demoni yritti hutaista hännällään kauemmas ehtinyttä sutta, ennen kuin kokoonsa nähden nopeasti ja ketterästi kääntyi ympäri, hypäten kohti tassujaan järjestelevää sutta. Dastan epäili suden olevan häntä nopeampi, joten hänen pitäisi olla vain yllättävämpi. Suorat hyökkäykset eivät toimisi, jos susi hyppisi vain kauemmas uudelleen ja uudelleen. Dastan kohottautui hetkeksi jaloilleen ja nauroi kumeasti.
"Sudet ovan hassuja olentoja... niin uskollisia laumalleen, niin lojaaleja... ja silti valmiit syömään verisen alfansa ja korvaamaan sen."
Dastan karjaisi sudelle voimakkaasti ja laskeutui takaisin neliraajoin, lähtien juoksemaan häntä kohti, muutellen kuitenkin suuntaa ja tehden äkkijarrutuksia, vaihtaakseen nopeasti hyökkäyssuuntaansa. Hän yritti saada suden hämmennyksiin, jotta kykenisi läimäyttämään häntä voimakkaalla pyrstöllä sopivan tilaisuuden tullen, ja sen jälkeen hyökätä koko voimallaan.

Darion oli kuullut yhden laumalaisen huudahtavan hänelle, vaikka hän muutenkin oli pysähdyksissä. Puolidemoni katsoi ensin laumalaista vähän hämmästyneenä, sitten hän havahtui johonkin ihan muuhun. Aistimukseen tai tunteeseen. Nyt kun Darion oli ehtinyt pysähtyä, hän ehti myös katsoa hiukan ympärilleen. Hän ei tiennyt, mitä laumalaiset olivat tekemässä, mutta jokin ei nyt täsmännyt. He tuntuivat olevan jonkinlaisissa asemissa, aikeissa tehdä jotain. Kenties hyökätä? Eikö tämä ollutkaan reilu ottelu? Tai no, Dastan ei ollut tunnettu reiluudestaan, mutta lauma yhtä vastaan harvemmin oli minkään määritelmän näkökulmista reilu. Tietenkään, hän ei halunnut ottaa puolia, hän ei halunnut kenenkään loukkaantuvan, ja Dastan oli aloittanut riidan, mutta he olivat veljeksiä. Hän ei voinut antaa pahimman mahdollisen tapahtua, ei kenellekään täällä.
"Tunnen. Hän on veljeni."
Vasta liian myöhään Darion oli huomannut naaraan sanoissa lievää syyllistämistä, ja katsoi häntä uudelleen nopeasti. Ei ehkä ollut sittenkään fiksuin idea paljastaa verisukulaisuuttaan hyökkääjään, mutta tehty mikä tehty. Enää ei voinut perääntyä.
"Hän kuuntelee minua, saan hänet lopettamaan. Kunhan vain... ette satuta häntä."
Darion katsoi pyytävästi naarasta, ja lähti sitten jatkamaan matkaa taisteluareenalle. Tämä oli sekä pelottavaa, että typerää, mutta joku saisi surmansa, jos Dastan ei lopettaisi tappelua.
Forte
 

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron