Edward
Päivä oli kirkas. Aurinko paistoi täydellä terällä, mutta ilma oli viileä siitä huolimatta. Kaukana kuului ääniä, ehkä siellä oli kaupunki tai pieni kylä, tai sitten siellä meni jotain kauppalaisia kärryineen. Kauppiaitahan metsässä aina kävi, kun piti tuoda ja viedä.
Edward oli nojautunut puunrunkoa vasten ja istui isolla kivellä. Hän oli metsäaukean lähellä ja nuokkui istualtaan. Viime yönä oli tullut nukuttua vähän huonosti. Pari hyönteistä lensi miehen ohi ja sai tämän avaamaan silmänsä, jotka olivat syvän metsän vihreät. Niihin osunut valo sai silmät näyttämään hyvin eloisilta. Hän hieroi ohimoaan ja haukotteli maireasti. Hän hieroi silmiään ja vilkuili ympärilleen. Tänään olisi taas yksi päivä kulutettavana poissa muiden kimpussa.
Äkisti Edward kuuli ääniä hyvin lähellä. Hän hyppäsi puuhun ja kiipesi tukevalle oksalle. Sieltä hän tähysteli, keitä siellä tallusteli. Askeleet olivat sen verran painavia, ettei se ainakaan voinut olla haltia, sillä he liikkuivat kevyemmin ja näitä askelia oli melkoisen paljon. Pian henkilöt, jotka tekivätkin ääntä olivat ihmisiä. Edwardilla nousi pala kurkkuun. Hän nielaisi raskaasti. Nelisen miestä, rotevaa ja suunnilleen kolmenkymmen ikäisiä. Hän pysytteli kuitenkin mielellään puussa. Mitä hän oli tehnyt, oli aivan liian lähellä häntä kuin joku, joka kalvaisi häntä loppu elämän.
Miehet näyttivät menevän tiehensä ja meis saattoi huokaista helpotuksesta. Hän oli kyllä kuullut, että metsä oli turvatonta aluetta ihmisille, kun haltiat vilistivät siellä täällä. Edward ei ollut kiinnostunut haltioiden ja ihmisten sodasta, hänellä oli omiakin ongelmia ratkottavana ja kaduttavana. Edward tunsi kuinka hänen kätensä tärisivät hieman. Hän teki tch-äänen ja hyppäsi alas oksaltaan.
//No niin! Nyt tarvittas sitä pulassa olevaa neitokaista ja Papillonia! :3