Myrsky

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Myrsky

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Huhti 2008, 21:32

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... .php?t=274

Black, Lily

Lily katsahti ovelle kun Ophelia tallusteli sisään, hieroen käsiään yhteen. Black istui paikallaan heilutellen häntäänsä hitaasti ylös ja alas, katsellen samalla ympärilleen, sen pahemmin Opheliaa tervehtimättä.
"Lähdemme, paras lähteä samantien että pääsemme ajoissa takaisin" Lily sanoi ja otti W.G:n suitset käsiinsä ja lähti taluttamaan tätä takaovelle. Black nosti ahterinsa kivilattialta ja jolkotteli hevosen perään, vilkaisten Opheliaan samalla. Hevosen askel kumisi jykevänä vasten kivi lattiaa, mutta askel pehmeni jahka pihalle paksuun lumeen päästiin. Hengitys nousi ylös höyrynä, joka lopulta sekottui taivaalta tippuvan lumen sekaan. Tässä vaiheessa Lilyllä kävi mielessä, etteivät he lähtisikään vaan jättäisivät Aranin ja tämän seurueen seisomaan tumput suorina metsä aukealle... mutta edes Lily ei ollut niin ilkeä ja jos jotain sovittiin, niin sopimuksista pidettiin myös kiinni!

Lily nousi korokkeelle, laittoi jalkansa jalustimeen ja ponnisti ylös W.G:n selkään. Hevonen ei edes yrittänyt lähteä alta pois, vaan pysyi kiltisti paikallaan.
"mennäänkö?" Lily kysyi kääntäessään hevosen ympäri, kohti Blackiä joka istui hiljaa lumihangessa.
"pimeään metsään ilman valoa? ei, ei mennä, ei ainakaan ilman valoa" Black sanoi lopulta ja Lily tunsi sillä hetkellä itsensä erittäin tyhmäksi. Black nousi ylös, kohotti päänsä ja puhalsi pitkään ilmaan. Hetkeen ei tapahtunut mitään, kunnes Black veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi uudestaan. Tällä kertaa Blackin suusta nousi kaksi pientä kipinää, jotka lopulta suurenivat ja niistä muodotui kaksi, noin nyrkin kokoista tulipalloa, jotka valaisivat ympäriltään suuren alueen.
"nyt voidaan mennä... nousehan selkään" Black sanoi vilkaisten Opheliaan.

Lily käski W.G:n liikkeelle ja tämä lähti kiltisti, varmoin ja vahvoin askelin kävelemään kohti metsää. Toinen Blackin taikomista tulipalloista seurasi Lilyä noin metrin päässä, kierrellen ja kaarrellen tämän ympärillä. Black odotti että Ophelia olisi päässyt kunnolla hänen selkäänsä, ennen kuin lähti jolkottelemaan Lilyn perään, pysytellen hieman etäämmällä hevosesta, varmuuden vuoksi.
"pidä sitten kunnolla kiinni..." Black huomautti Ophelialle hypähtäessään heidän saapuessa paksummalle lumelle.
Vaikka black olikin kookas susi, silti hänenkin oli vaikeahko liikkua paksussa lumessa ja välillä hän joutui hyppimään päästäkseen taas lumen pinnalle. Pinnalla hän pysyi kutakuinkin, kiitos leveiden tassujen, jotka toimivat samaan tapaan mitä lumikengät.. vain pehmeässä lumessa Black upposi.
W.G:llä ei ollut mitään ongelmia kahlata lumessa, se käveli varmoin askelin sen pahemmin pysähtelemättä tai hypähtelemättä. Lily hymyili ja naurahti aina välillä kun Black ulahti, aina kun upposi lumeen. Blackistä huomasi selvästi, että tämä käyttäytyi kuin susi, aina välillä... no, kunhan ei häntäänsä alkaisi jahtaamaan, se olisi jo liian koomista! Tosin nyt Blackistä näki selvemmin, mitä tämä tunsi. Korvat ja häntä kertoivat melkein kaiken, edes Black ei pystynyt sutena kätkemään tunteitaan.
Matka kesti noin puolituntia, kunnes he saapuivat metsä aukealle. Aukea oli hiljainen eikä siellä näkynyt saatika kuulunut mitään, muuta kuin satunnaisia metsän ääniä.

"Varokaa jäätä.. se voi pettää" Black huomautti pysähtyessään W.G:n vierelle, kun Lily oli hevosen pysäyttänyt.
"onko lumi kauhean syvää?" Lily kysyi vilkaisten alas, koittaen arvioida lumen määrää.
"voi olla, mutta melko pakkautunutta.. eli ei pitäisi upottaa" Black sanoi tökkien etutassullaan lumeen.
"nyt me vain odotamme..." Lily sanoi vilkuillen ympärilleen, pysytellen vielä hevosen selässä.. siinä kun oli mukavan lämmintä.
"Ophelia.." Black aloitti "Isken takamukseni maahan tasan viiden sekunnin päästä joten paras nousta pois..." Black sanoi, laski viiteen ja iski ahterinsa maahan sen paremmin odottamatta.

// *thumBs* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 18 Huhti 2008, 01:20

Ophelia

Ophelia nyökkäsi, oli parasta kai lähteä mahdollisimman pian että poiskin pääsisivät. Ophelia odotti, että Lily sai talutettua suuren hevosen pois talleilta pihalle, lähtien sitten itsekin liikkeelle vähän jälkeen Blackin. Ulos päästyään, Ophelia tunsi kylmän iskeytyvän vasten kasvoja ja kaulahuivi, joka kulki hänen suunsa ylitse ja sierainten alitse, kostui hänen hengityksestään. Muuten ei ollut kovinkaan kylmä, kun Ophelia piti käsiään mahdollisimman lähellä rintakehää näin lisälämmikkeeksi. Ophelia käännähti Lilyn puoleen kun tämä nousi hevosen selkään, ilman sen enempiä vaikeuksia. Ophelia ainakin pelkäisi olla niin korkean hevosen kyydissä! Tosin tämä hevonen vaikutti hyvin kiltiltä... Ei se nytkään pistänyt vastaan kun Lily sen selkään kapusi raskaus vatsansa kera ja tottelikin Lilyä tämän tätä hetken ohjastaessa.
Ophelia katsahti ylhäältä Lilystä Blackiin, Lilyn kysyessä, että joko he menisivät?
Ophelia katsoi Blackiin kysyvästi kun tämä ei takamustansa ylös nostanut vaan sanoi, etteivät he menisi minnekään ilman valoa.
Metsä oli pimeä, he tosiaan tarvitsivat valoa siellä jotain nähdäkseen! Tähän tulokseen Opheliakin tuli pimeään metsään katsellessaan. Kuu ei tulisi heidän reittiään ihan vielä valaisemaan ja vaikka valaisisikin, lumisade tulisi vaikeuttamaan näkemistä kuitenkin, mikäli se tästä iltaan kohden yhtään yltyisi.

Ophelia käänsi katseensa takaisin Blackiin, tämän henkäistäessä ilmaan jo toistamiseen ja näki kahden, tulikärpäsiltä näyttävää kipinää lennähtävän ilmaan ja muuttuvan kohta kahdeksi tulipalloksi. Ophelia siristi silmiään hetken näin äkillisestä valosta näin pimeyden jälkeen, mutta tottui siihenkin nopeasti. Tosin toivoen vain ettei kukaan muu, kaikessa epäonnessa olisi valoa heidän lisäkseen huomannut, mutta tuskin kukaan tallejen taakse niin helposti näkisi ja ohikulkijoita näin pimeällä tuskin edes oli.
Ophelia katsoi ylös yhteen tulipalloon, laskien katseensa Blackin puoleen ja nyökkäsi.
Ophelia nousi Blackin selkään ja heti kun Lily oli vähän edelle heitä päässyt, hekin lähtivät liikkeelle. Ophelia istui selkäsuorassa Blackin kyydissä, tämän tassutellessa vielä ihan rauhallisesti.
Ophelialla ei tosin ollut aikaa reagoida siihen mitä Black seuraavaksi sanoi ja samassa kun Black hypähti paksummalle hangelle, oli hyvä ettei Ophelia kiljahtanut ja kuristanut Blackia tämän kaulan ympärille kädet nyt heittäessään. No nyt hän piti kiinni! Ei tarvinnut kahdesti enää käskeä! Kyydistä putoaminen ja vyötäröään myöten hankeen upottautuminen ei kuulostanut kovinkaan mieluisalta juuri nyt...

Lilyn ratsu ei näyttänyt välittävän lumenpaksuudesta sitten ollenkaan, mutta Blackin kulkeminen oli vähän kivikkoisempaa, tämä kun uppoutui välillä lumeen ja sai noukkia itseään sieltä vähän väliä myöskin ylös. No ei se haitannut, kunhan eteenpäin vaan päästiin ja onneksi nyt ei pahemmin tuullutkaan... Vastatuulta tässä nyt kaikista vähiten kaivattiin. Matkaan taittui kokonaiset puolituntia, mutta Ophelia uskoi mielessään siinä kestäneen kauemmin kun he vihdoin ja viimein metsäaukiolle saapuivat.
Heh... Tuntui aika hassulta. Ophelia ei ollut poistunut linnanmuurien sisältä puoleen vuoteen ja nyt hän oli metsässä asti tapaamassa muutamaa suippokorvaa, näin ilkeästi sanottuna... Ophelia piti yhä näiden tapaamista jokseenkin huonona ideana, mutta oliko valittamisen varaa jos oli vapaaehtoisesti mukaan tullut?
Ophelia havahtui tästä jokseenkin ikävän nostalgisesta tunteesta kuullessaan oman nimensä tulevan nyt Blackin suusta. Ophelia katsahti alas, istuen jälleen selkä suorassa tämän selällä ja tajusi kuin tajusikin nousta tämän selältä juuri ennenkuin tämä ehti takamuksensa maahan iskemään, kyllä Ophelialla nyt kohtuullisen nopea reagointikyky oli.

Ophelia katsoi Blackiin jokseenkin nuhtelevasti nyt kunnolla jaloilleen päästyä, kyllä tämä olisi voinut ihan suoraan vain sanoa, että halusi hänet pois selältään. Lumi kantoi Ophelian painon yllättävän hyvin ja Ophelia kävelikin Blackin viereltä nyt Lilyä kantavan hevosen turvan luokse ja jäi siihen sitä hiljalleen silittämään... Ei tämä suuri hevonen niin pelottava ollut, ihan lempeltähän se oli alunalkaenkin vaikuttanut ja siksi Ophelia viitsi jopa hymyillä pienesti tätä silitellessään.
"...Mistä sinä ylipäätänsä haluat hänen kanssaan puhua? Jollei sitä voi kirjeitsekään sanoa..?" Ophelia avasi suunsa näin hetkellisen hiljaisuuden jälkeen, kääntäen päänsä kohden Lilyä ja toivoi saavansa vastauksen jo kauan mielessään esittämään kysymykseensä.

//HAH! U wish!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2008, 11:47

Aran, Arathet, Black, Lily

Black hymyili vahingoniloisesti Ophelialle kun tämä häntä nuhtelevasti mulkaisi, mutta minkäs teet. Blackin ei ollut yhtään kylmä.. ensinnäkin siksi että hän oli juuri saanut ravata ja tarpoa läpi hangen ja toisekseen siksi, että hänellä oli paksu ja lämmin turkki. Lopula Ophelia käveli W.G:n eteen ja alkoi silittelemään tätä turvasta. Black jäi yksikseen istuskelemaan vähän matkan päähän, katsellen metsään ja tarkkaillen ympäristöä, mutta hän katsahti Lilyyn kun kuuli Ophelian kysymyksen. Miksi hän ylipäätään halusi puhua Aranin kanssa? Blackkin oli miettinyt samaa, mutta ei sen paremmin ollut jaksanut asiasta kysellä, jokaisella syynsä.
Lily vilkaisi alas Opheliaan ja oli hetken hiljaa, kunnes otti jalkansa pois jalustimilta ja luikui alas satulasta, laskeutuen kevyesti lumihankeen.
"asioista" Lily aloitti lyhyesti kääntyen Ophelian puoleen "kirjeiden välityksellä puhuminen on niin tuskauttavan hidasta, enkä ole saanut muutamaan kysymykseeni kunnon vastausta.. enkä kyllä ole aina antanut kunnon vastausta.." Lily selitti näin epämääräisesti, pidellen samalla W.G:n ohjista kiinni.
Black kuunteli sivukorvalla Ophelian ja Lilyn keskustelua, kunnes hän nousi seisomaan ja käveli lähemmäksi, katsellen koko ajan metsään.
"he taisivat saapua..." Black mutisi, samalla kun puiden lomasta alkoi erottumaan kolme hahmoa ratsailla.

Pian metsä aukealle saapui kolme, hyvin kookasta yksisarvista ja jokaisen selässä oli yksi ratsastaja. Ratsastajat olivat pukeutuneet valkoisiin, paksuihin viittoihin, heillä oli pitkävartiset, vaalean harmaat nahka saapikkaat ja valkoiset leveät housut, joiden lahkeet olivat saappaiden sisällä. Ei tarvinnut kahdesti arvata kuka heistä oli Aran. Tämän viitta oli paljon koristeellisempi mitä kahden muun (joita Lily ei vielä tunnistanut) haltijan. Heillä kaikilla oli huput päässä ja kasvojen alaosa peitetty kaulaliinalla, joten oli vaikea sanoa keitä nämä kaksi muuta olivat, mutta Lily oletti että toinen ainakin oli Aretha.
"Black.. älä tee mitään typerää" Lily huomautti Blackille joka seisoi hänen vierellään, katsellen hiljaa kolmikkoa joka lähestyi heitä.
Black vain murahti ja käänsi katseensa muualle, ei hän yhäkään voinut luvata mitään tuollaista. Hän tasan tarkkaan repisi jokaisen haltijan kappaleiksi, jos nämä teksivät joitan 'typerää'.
Haltijat laskeutuivat ratsailta ja kävelivät lähemmäksi. Yksisarviset jäivät paikoilleen seisomaan ja odottelemaan, kiltisti kuin koirat. Lily tapautti W.G:tä kaulaan ja otti pari askelta kohti haltijoita, Black pysyi yhä paikallaan katsellen Arania kuin murhaajaa.
"Mukava nähdä pitkästä aikaa.." Aran aloitti vilkaisten ohimennen Opheliaa ja Blackiä.
"mmmh..." Lily mutisi epämääräisen vastauksen, nyökäten samalla pienesti.

"heee.. voitin" Yksi haltijoista sanoi laskiessaan huppunsa, paljastuen näin Areksi.
"voitit minkä?" Lily kysyi edes vilkaisematta Araniin, kun nämä pysähtyivät heidän eteensä.
"vedonlyönnin Amodin kanssa. Löimme vetoa ketkä sinä otat mukaasi" Are selitti ja Lily ei voinut muutakuin hymyillä, tosin pelkkä Amodin nimi sai Lilyn ihon kananlihalle.
"Olisin voittanut tuplasti, jos Artkin olisi tullut mukaan peliin" Are jatkoi tökäten kyynärpäällään kolmatta haltijaa, eikä siihen neroa tarvittu tajuamaan että hän oli Art. Art tosin oli kumman hiljainen, mutta kai tähänkin oli hyvä syy.
"näytät voivan hyvin" Lily huomautti Arelle joka nyökkäsi.
"kyllä se tästä, hengissä selvittiin.. mutta ei siitä sen enempää" Are sanoi, häntä ei huvittanut muistella menneitä.

Lopulta Lily siirsi katseensa Araniin ja tuijotti tätä hetken aikaa sanomatta mitään.
"en ole antanut anteeksi sitä mitä teit, ihan vain tiedoksi, mutta halusin tavata sinut koska haluan puhua asioista tarkemmin" Lily sanoi lopulta.
"ymmärrän.. mutta minä en puhu jos on ylimääräisiä kuulemassa" Aran sanoi, vilkaisten jälleen Opheliaan ja Blackiin. Lily tuhahti pienesti, otti askeleen lähemmäksi Arania, tarrasi tätä ranteesta ja lähti kävelemään kauemmaksi. Black katsoi näiden perään pitkään, kysyvästi ja vihaisesti, mutta piti suunsa kiinni ja antoi Lilyn hoitaa asiansa.. mitä nopeammin he saisivat asiat puhuttua, sitä nopeammin he pääsisivät pois.
"he.. tossun alla.." Are huomautti katsoessaan Aranin ja Lilyn perään.
"voi olla.." Art sanoi viimein jotain, mutta sekin tuli lähinnä epämääräisenä mutinana.

Sitten Are käänsi katseensa Opheliaan ja Blackiin, katsoen näitä hetken aikaa.
"En edes kunnolla muista kaikkea siitä, kun viimeksi tapasin sinut" Are aloitti puhuen Ophelialle "Sen muistan että ihmettelin, mitä teit haltijoiden kylässä.." Are mutisi muistellen tilannetta, kun Art oli tuonut Ophelian katsomaan Area, kun tämä oli ollut sairastuvalla puolikuolleena.
"miten sinulla on mennyt?" Are kysyi lopulta Ophelialta.
Black pysyi hiljaa ja tuijotti Arania ja Lilyä, jotka juttelivat kauempana asioista.. ensinnäkin hän ei yhtään pitänyt siitä, kuinka lähellä Aran oli Lilyä!.. mutta tarkemmin kun katsoi, Aran seisoi juuri sopivasti tuulen suojana Lilylle.
Niin.. metsä aukealla oli alkanut tuulla. Pieni tuuli viilensi ilmaa huomattavasti, välillä tuuli yltyi hetkelliseksi puuskaksi ja heitti lunta ilmaan puista ja maasta. Näkyvyys huononi aina tuolloin, mutta vielä ei ollut aivan myrsky tuuli.. Black vaintoivoi ettei tulisikaan myrskyä.
Art pysyi hiljaa miettien tämän päivän tapahtumia.. varsinkin Aaronin 'uhkauksia' siitä, että tämä saisi selville miksi he olivat menneet tapaamaan prinsessaa.. no, jos se Artista riippui, Aaron ei koskaan saisi tietääkkään! Ei Aaron voisi mitenkään kiristää tai uhkailla Arttia.. joten ainoa keino miten Aaron saisi tietää, olisi kysellä muilta paikalla olleilta tai sitten olemalla itse paikalla... ja nyt Aaronia ei näkynyt missään, mikä oli vain hyvä.

// "come here..." //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 18 Huhti 2008, 15:19

Ophelia

Ophelia silitteli hiljakseen suuren hevosen turpaa, laskien katsettaan sitä mukaan mitä Lily satulalta laskeutui, antaen lopulta Ophelialle epäselvän ja lyhyen vastauksen tämän kysymykseen. Lily selitti asiaa pian tarkemmin, johon Ophelia tyytyi ja nyökkäsikin siis pienesti. Kai Lily sitten halusi vain nopeuttaa sioita, salassa kirjoittaminen vei varmasti aikansa ja näin se oli ihan ymmärrettävää, että halusi kasvotusten tavata ja puhua... Tosin Ophelian oli silti hieman vaikea ymmärtää, että Lily halusi välttämättä tavata miehen joka oli mennyt vaatimaan häneltä sellaista kuin raskautta ja kun ajatteli kuinka romahtanut Lily senkin 'tapaamisen' jälkeen oli ollut. Mutta se oli Lilyn asia, eikä Ophelia tätä estämään lähtenyt. Kyllä Ophelia sen verran Lilyyn luotti, tuskin tämä oli tyhmyyttään mennyt tapaamista sopimaan.
Ophelia hätkähti Blackin äänestä, huomaten tämän taluustaneen nyt sivummalta heidän luokseen ja oli mahdollisesti nyt aistinut toisen osapuolen saapumisen....
Ophelia käännähti, pidellen käsiään yhä hevosen turvan päällä ja katseli nyt vastakkaisen suunnan puihin, nähden kohta itsekin kolmen tumman hahmon lähestyvän heitä ja sen nyt arvasi, ketä kyseiset henkilöt saattoivat olla.

Ophelia ei tosin tiennyt kahdesta muusta henkilöstä sen enempää kuin Lilykään, mutta tiesi ainakin, että kyseessä oli Aran ja tämän seurue. Tässä vaiheessa Lily muistutti Blackia olla tekemästä mitään typerää, mihin Ophelia ei tosin kiinnittänyt huomiota saatika Blackin murahdukseen, vaan käänsi katseensa toiseen suuntaan mitä Black ja jäi hiljakseen silittelemään hevosen turpaa kun kolme haltijaa laskeutuivat ratsailtaan ja lähestyivät heitä nyt jaloin. Ophelia ei katsonut kolmeen haltijaan, hänellä ei ollut aikomustakaan puhua ellei puhuteltu ja tapaaminehan koski vain Lilyä ja Arania, hän oli tullut vain saattamaan.
Sitten Lily otti vapauden ja käveli nyt parisen askelta kohta haltijoita ja Ophelia jäi sivukorvalla kuuntelemaan mitä nämä puhuivat.
Ensimmäisenä kuului Aranin ääni... Ophelia ei niin mukavasta jälleen näkemisestä Lilynkään puolesta tiennyt, tämä kun ei tätä mitenkään iloisesti takaisin tervehtinyt.

Sitten kuului toinen tuttu ääni, mikä nyt sai Ophelian katsahtamaan pienesti halijoiden suuntaan ja toteamaan nyt toisen Aranin seuruelaisista olevan Are.
Voittanut minkä? Ophelia kysyi mielessään samaa mitä Lily ääneen ja vastaus liittyi vedonlyöntiin jonka tämä oli käynyt Amodin kanssa... Ophelia kiitti luojaa siinä vaiheessa, kun toinen haltijoista paljastui Artiksi eikä Amodiksi. Tosin kyllä sen nyt oli arvannut, että Aran ottaisi ennemmin Artin näin neuvonantajanaan mukaansa kuin Amodin, joka oli puolestaan käytökseltään väkivaltainen ja muutenkin aika karmaisevahko persoona...
Tässä kohtaa Lily huomautti Aren hyvin vointisuudesta, mikä sai Ophelian kääntämään päätänsä hevosen turvalta jälleen näiden puoleen. Are voini siis hyvin... No olihan tämä Lilyn toiveesta mukaankin tullut ja vaikuttikin ihan pirteältä siihen verrattuna mitä Ophelia oli tätä viimeksi nähnyt.
Seurasi hetken hiljaisuus ja kohta Lily esitti asiansa Aranille... Tai no kertoi miksi he olivat tulleet, asioista puhumaan... Ophelia käänsi katseensa takaisin hevosen turpaa ja lähti jälleen silittämään hevosta joka ei ollut liikahtanutkaan paikaltaan. Aran ei suostunut puhumaan asioista jos he olivat kuulosalla, joten Lily sai nyt raahata tämän kauemmaksi heistä. Ophelia käänsi katseensa suuntaan minne nämä nyt menivät ja katsoi näitä kahta melko ilmeettömästi, huomaten samalla tuulenkin yltyneen kaikesta siitä lumesta jota se ympäriinsä nyt välillä riepotteli.

Kauankohan siihen menisi? Ophelia toivoi ettei kauaa, hänkin halusi kotiin jo tänään ja tuulessa ei kuitenkaan ollut kovinkaan mukavaa takaisin tarpoa... Lisäksi pelkkä paikallaan seisominen kävisi aikanaan kylmäksi. Sitten Are avasi suunsa, saaden Ophelian kääntämään katseensa nyt tähän. Ophelia ei vastannut Arelle vielä mitään, se nyt ei ollut ihme ettei tämä muistanut... Tämä kun oli menettänyt tajuntansa melkein heti kun oli sen takaisin saanut. Ja Ophelia uskoi Aren nyt tietävän miksi hän oli haltijoiden kylällä ollut, luulisi Artin jo senkin kertoneen, joten Ophelia ei alkanut sitäkään asiaa selittämään... Ihan liian pitkä tarina nyt näin äkkiseltään kerrottavaksi eikä Ophelia tuota niin mielellään muistelisi.
"Hyvin... Ja olen helpottunut huomatessani sinutkin nyt parempi vointisena." Ophelia vastasi, antaen pienen hymynkin nyt myöten kaulaliinansa suojista ja silitteli samalla hevosen turpaa jota pieni tuuli ei näyttänyt ottavan edes silmiin.
Sitten Ophelia katsahti huomaamattomasti Artiinkin, joka ei ollut sanonut koko aikana juuri mitään... Tosin pitikö sitä sanoa jollei mitään sanottavaa ollut.

//*hangs*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2008, 16:35

Aran, Arathet, Black, Lily

Black ei pahemmin pitänyt siitä että Ophelia meni jotain edes vastaamaan Arelle.. no, Black ei pahemmin pitänyt mistään, mitä juuri nyt tapahtui. Art tuijotti hiljaa eteensä, sanomatta mitään ja mietti yhä omiansa, kunnes havahtui äkilliseen tuulenpuuskaan, joka heitti hupun hänen päästään pois.
"tervetuloa todellisuuteen" Are huomautti Artille nähdessään tämän, ehkä hieman hämmentyneen ilmeen.
"korvathan tässä jäätyy.." Art mutisi nostaessaan huppunsa jälleen päähänsä.
"leikkaa korvasi pois.." Black huomautti, aloittaen jälleen tutun naljailunsa.
"selvä, mutta leikkaa sinä ensin kielesi irti.." Art naljaisi takaisin, mulkaisten vihaisesti Blackiä. Black otti nopeita askelia kohti Arttia, muuttaen muotoaan lennosta ja pysähtyi puolen metrin päähän Artista. Are oli kerennyt reagoimaan Blackin liikkeisiin ja oli vetänyt esiin jousensa ja nuolen ja tähtäsi nyt Blackiä kohti. Are ei enää näyttänyt yhtään letkeältä tai kiltiltä, päinvastoin. Black vilkaisi sivusilmällä Area, mutta siirsi katseensa takaisin Arttiin kun tämä avasi suunsa.
"et pysty väistämään nuolta näin läheltä ammuttuna.. edes sinä et kykene siihen" Art sanoi tyynesti, jopa jäätävästi.
"en.. en ehkä.. mutta" Black aloitti, nosti kätensä kohti Arttia salamannopeasti ja kiskaisi tämän eteensä, ennen kuin Are kerkesi mitään tekemään "Hän ei pysty ampumaan veljeään" Black lopetti lauseensa ja tuijotti Area Artin selän takaa, pidellen Arttia kaulasta kiinni.
Art ei sanonut mitään, ei edes muuttanut ilmettään vaan katsoi Area sen paremmin ilmaisematta itseään. Are taas katsoi vihaisesti Blackiä joka hymähti itsekseen Artin selän takana. Sitten Are laski jousensa ja naurahti.
"Mitäköhän tässä ajetaan takaa? Et voi tappaa Arttia, silloin Aran veisi Lilyn mukanaan ja tappaisi teidät" Are sanoi laittaessaan joustaan takaisin selkäänsä. Black päästi irti Artista ja otti pari askelta taakseppäin, hymyillen itsenseen.
"et olekkaan niin tyhmä miltä näytät" Black sanoi Arelle, liekö tuo nyt sitten kohtelijaisuus vai ei.
"ja sinä taas olet tyhmempi miltä näytät.." Art huomautti Blackille joka katsoi kääntyvää haltijaa kysyvästi.
"Miksi päästit Lilyn tulemaan?" Art aloitti vilkaisten kohti Arania ja Lilyä, jotka yhä keskustelivat "Oletteko te todella niin tyhmiä, ettette ole näistä kerroista jo oppineet?".
"onhan niistä opittu vaikka mitä, mutta tällä kertaa on sop--"
"Sopimuksessa sovittiin vain kuinka monta henkilöä tapaamiseen tulisi, missä he tapaisivat ja mihin aikaan.." Art keskeytti Blackin joka jäätyi paikoilleen.

"LILY NYT LÄHDETÄÄN!" Black huusi tuulen yli Lilylle, joka vilkaisi kohti Blackiä. Black ei voinut uskoa että Lily ei ollut mennyt sopimaan mitään muuta, kuin nuo kolme asiaa. Toisaalta Aran oli luvannut pysyä kaukana Lilystä, mutta entä nyt kun Lily itse tuli kuin hopea tarjottimella hänen luokse? Lisäksi Black ihmetteli, miksi pirussa Art tuon tiedon oli kertonut?
Lily huusi Blackille jotain, mutta huuto hukkui tuuleen. Black ei enää lähtenyt huutamaan mitään vaan käveli Aranin ja Lilyn luokse.
"tottelemme vain käskyjä..." Art sanoi ohimennen Ophelialle, katsellen Blackin perään.
"nyt olisi hyvä hetki?" Are kysyi Artilta joka pudisti päätään.
"Älä ammu miestä selkään..." Art huomautti Arelle, napaten hupustaan kiinni kun voimakas tuulenpuuska puhalsi sen taas pois hänen päästään.

// "Oh Opheliaaa?" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 18 Huhti 2008, 19:51

Ophelia

Ophelia ei ollut vielä kerennyt kääntänyt katsettaan Artista kun äkillinen tuulenpuuska pääsi yllättämään sekä hänet että Artin. Ophelian hiukset olivat lennähtää silmille ja Artilta puolestaan lähti vain huppu tämän pään päältä, herättäen tämän todellisuuteen kuten Are kohta tälle kommentoitsikin. Art vastasi vain jotain korvistaan, mikä muistutti Opheliaa omistaan jotka olivat herkät kylmälle, mutta kiitos kaulahuivin, pakkanen ei ollut näihin ihan vielä puremaan kerennyt.
Sitten Black avasi suunsa, saaden Ophelian sydänmen ponnahtamaan melkein syrjään tämän nälväisystä. Eikö Black olisi voinut vastustaa kiusausta edes tämän kerran? Vähiten Ophelia kaipaisi kinaa näiden kolmen välillä!

Art tietenkin lähti mukaan nälvintään ja Black, kaikessa lyhyt pinnaisuudessaan ehti lähestymään Artia nyt uhkaavasti, ennenkuin Ophelia ehti edes tähän huolestunutta ilmettä enempää reagoimaan. Huoli kasvoi, kun Ophelia huomasi Aren ottaneen jousen ja nuolen nyt esille ja tähtäsi kohden Blackia, joka ei ollut onneksi hyökännyt vielä Artin kurkkuun vaan oli jättäytynyt tästä ainakin askeleen päähän. Ophelia yritti pysyä rauhallisena, vilkaisten nopeaan Lilyyn joka yhä keskusteli asioita Aranin kanssa eikä tiedostanut mitä heidän päässään nyt tapahtui.
Ophelia käänsi katseensa takaisin kolmikkoon, syleillen nyt hevosen turpaa joka ei näyttänyt asiaa ainakaan pahakseen pistävän.

Art huomautti, ettei Black kerkeäisi nuolta väistämään, jonka Opheliakin uskoi, ei Black nyt kaikkeen pystynyt vaikka velho olikin. Blackin tunnusti sen, mutta teki sitten jotain mikä sai Ophelian pidättämään hengitystään ja puristamaan otetta hevosen turvasta entisestään. Black oli tarttunut ja vetäissyt Artin kilvekseen, pidellen tätä nyt kaulasta kiinni ettei Are pääsisi häntä ampumaan ja tietenkään Are ei sitä tekisi, kuka nyt omaa veljeään ampuisi? Kyllä haltijat sen verran inhimillisiä olivat...
Ophelia hellitti otettaan Aren naurahtaessa ja laskiessaan nyt joustansa, joka oli vielä hetki sitten Artia päin tähdännyt ja totesi ääneen hyvin varteen otettavan faktan.
Black ei voinut nyt tappaa ketään, kun Lilykin oli Aranin kanssa heistä niinkin paljon kauempana, jolloin Aranilla ja tämän seurueella oli hyvinkin paljon etulyönti asemaa, kyllä Opheliakin sen nyt mainitessa tajusi.
Silloin Black päästi irti Artista ja Ophelia sai huokaista mielessään helpotuksesta kun kukaan ei enää ollut toisiaan sen suuremmin nistimässä.

Ophelia piti yhä hevosen turpaa lähellään, oli sentään jotain mistä kiinni pitää. Ophelia siirsi katseensa Artiin siinä missä Blackin, muuttuen kysyväksi vasta siinä kohtaa jolloin Art kysyi miksi tämä oli Lilyn Arania tapaamaan päästänyt?
Ophelia oli ollut täysin tietoinen siitä, ettei Araniin välttämättä ollut luottaminen... Ja oli naiviisti luottanut ja luotti vieläkin, ettei Aran mitään tekisi kun Lily oli raskaana... Niinhän Blackin oli silloin kappelilla sanonut? Ja niinhän Lilykin oli luottanut. Opheliakin tiesi sopimuksesta sen verran, että kumpikin osapuoli sai ottaa mukaansa kaksi henkeä ja missä ja milloin kyseiset henkilöt toisensa tapaisivat, mutte ei sen enempää eikä edes uskonut sopimuksessa sen enempää olevankaan.

Tämä tosin sai Blackin hiljaiseksi ja seuraavaksi tämä huusikin Lilylle, saaden Ophelian hämmilleen, pitäisikö olla huolestunut...? Ophelian luottamus ainakin alkoi nyt pikku hiljaa jo hieman järkkymään... Ehkä se oli kaikki vain suurta vitsiä Artin ja Aren välillä alkaa puhumaan niin epäilyttävästi...
Ophelia oli katsahtanut hevosen turvan yli nyt turvattoman kaukana olevaan Lilyyn kun Black oli tälle huutanut, mutta Lilyn ääni ei kantanutkaan takaisin ja Black lähti siis hakemaan tätä itse.
Ophelia jäi katsomaan Blackin perään huolestuneen näköisenä, mitä hän kieltämättä jo alkoi olemaankin.
Sitten Art sanoi jotain mikä sai Ophelian kääntämään päänsä tähän nyt hyvin nopeasti. Noudattivat vain käskyjä? Mitä Art tuolla nyt tarkoitti?! Kyllä kai sen nyt yhmäkin tajusi, mutta Ophelia ei jostain syystä vielä suostunut uskomaan, että jotain niinkin vakavaa olisi tekeillä.
Älä ammu miestä selkään? Nyt Ophelialla alkoi hälyttämään. Tiedossa oli joko taas pitkä ja piinaava tappelu, jolloin Ophelia sai seistä tumput suorassa ja katsella sivusta kun nämä toisiaan survoivat tai sitten he tulisivat löytämään itsensä jälleen haltijoiden kylästä!? EI KÄYNYT! Ophelia ei sinne takaisin enää koskaan halunnut! Tuskin liioin Lilykään saatika Black joka joutuisi aivan varmana hirteen ja sitä Aran tuskin tulisi kahdesti edes miettimään!
"Mitä käskyjä..!?" Ophelia kysyi viimein, tuntien paniikin ottavan pikkuhiljaa otetta ja Ophelia ei edes jäänyt odottamaan näiltä vastausta kun lähti huutamaan Blackin perään, siirtäen ensin kaulahuivin tietenkin suunsa edestä, mutta ei hänenkään ääni kovinkaan kauas kantanut... Yltyvä tuuli kun vei äänen mukanaan ja Ophelialla oli välillä vaikeata edes erottaa Lilyä saatika Arania kaikesta siitä lumesta jonka tuuli mukanaan tempaisi.

//"...."//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2008, 20:57

Aran, Arathet, Black, Lily

Art ja Are vilkaisivat Opheliaan kun tämä alkoi jo vaikuttamaan panikoivalta, mutta ennen kuin kumpikaan kerkesi mitään vastaamaan, Ophelia oli jo huutamassa Blackin perään. Black kuuli Ophelian ääneän tuulen seasta, kääntyi nopeasti ympäri ja samassa tunsi jotain pistävää iskeytyvän vasten oikeaa olkaansa. Black laski katseensa hitaasti alas ja näki hopeasulkaisen nuolen iskeytyneen vasten olkapäätään..
Are seisoi Artin vieressä kädessään jousi, josta kyseinen nuoli oli lähtenyt. Art katsoi kysyvästi Area joka jännitti jo toista nuoltaan, vilkaisten sivusilmällä veljeensä.
"hän kääntyi, en ampunut selkään" Are sanoi, jännitti nuolen ja oli jo ampumassa Blackiä uudestaan, mutta Art painoi hänen kätensä alas ja esti Area ampumasta.
"Nyt hän voi keretä väistämään ja sen jälkeen nuoli osuisi Aran herraan tai Lilyyn, joten älä ammu" Art sanoi ja nosti katseensa takaisin Blackiin.
Sen jälkeen Art vilkaisi Opheliaan ja asteli tämän eteen, jottei Ophelia pystyisi juoksemaan hänen ohitseen Blackin luokse... ellei sitten tekisi saman mitä Lily ja potkaisi arkaan paikkaan.
"älä ota itseesi, hän ajattelee vain sinun parasta." Are huomautti Ophelialle, nyökäten kohti Arttia.

Lily ei ollut nähnyt mitä oli tapahtunut, mutta oli huolestunut kun Black vain seisoi paikallaan. Aran taas ei näyttänyt mitenkään hämmentyneeltä eikä todellakaan huolestuneelta. Lily ei jäänyt paikoilleen, vaan lähti ottamaan ripeitä askelia Blackin luokse, välittämättä mitä asiaa Aranilla olisi ollut, kun tämä suutaan oli avaamassa ennen kuin Lily lähti liikkeelle.
"Black mit--" Lily aloitti mutta sulki suunsa päästyään Blackin vierelle ja nähtyään tämän olassa olevan nuolen.
"Black oletko kunnossa?!" Lily kysyi tarrautuen Blackin vasempaan käsivarteen.
"hehe.. kyllä.. kyllä olen kun tuo SAATANAN SUIPPOKORVA EI OSAA TÄHDÄTÄ!!" Black aloitti ja huusi loppu osan lauseestaan.
Sen jälkeen hän nosti vasemman kätensä Lilyn otteesta ja otti kunnon otteen nuolen varresta. Sen jälkeen hän repäisi nuolen irti yhdellä nopealla riuhtaisulla, huudahtaen kivusta kun nuolen kärki repi lihaksia mukanaan.

"ARAN!?" Lily huudahti kääntyen ympäri ja käveli Arania vastaan, kun tämä tuli lähemmäksi.
"mitä tämä nyt on olevinaan?!" Lily kysyi hysteerisenä, huitoen jälleen käsillään puhuessaan.
"Sinä unohdit sopia hänen kanssa muutamasta asiasta..." Black sanoi kääntyen sivuttain Lilyä ja Arania kohti. Lily piti katseensa Aranissa... hän oli uskonut että Aran olisi sen ymmärtänyt ettei Lily TODELLAKAAN halunnut että ketään tapettaisiin tai että he joutuisivat haltijoiden kylään uudestaan!
"sinä olet idiootti! Luulin että--"
"Olisi tyhmää jättää tappamatta velho kun siihen tarjoutuu tilaisuus, jos sen tekisin, silloin olisin idiootti" Aran keskeytti Lilyn joka peruutti hyvin äkkiä kauemmaksi Aranista, tarraten kiinni Blackin käsivarteen kun tämän vierelle pääsi.
"Jos kosketkaan Blackiin, niin minä vannon että tapan lapsesi!" Lily lateli uhkauksensa, vaikka ei ollut edes varma että kykenisikö hän tekemään jotain niin kauheaa.
"Ei minun tarvitsekkaan 'koskea' tuohon epäsikiöön. Riittää vain että hän seisoo tarpeeksi kauan pakkasessa tuon haavan kanssa..." Aran sanoi hymyillen ilkeästi.

// mawhaahaaaahahahahahahaahaahaaaa! IT IS YOUR FAULT!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Huhti 2008, 04:47

Ophelia

Ophelia huusi yhä kauempana kävelevän tumman hahmon perään, mutta pysäytti kielensä kullessaan ilmaa halkaisevan suhahduksen ja heti kauempana oleva hahmo olikin pysähtynyt eikä liikkunut enää minnekään...
Ophelia katsoi liikkumattomaan hahmoon hiljaa, kääntäen sitten päätänsä hitaasti kohti Area ja huomasi tämän pitelevän käsissään jälleen, vasta vähän aika sitten laksemaansa jousta, josta saattoi sitten loput arvatakkin.
Hän kääntyi? Hän ei ampunut selkään? Ophelia ei olisi uskonut Aren olevan niinkin kiero, mutta Opheliahan syy se kai oli, että Black oli mennyt kääntämään selkänsä heistä pois päin kun hänen äänensä oli mitä ilmeisemmin tuulenkin yli kuullut. Are asetteli jo toista nuolta jouseensa ja Ophelia alkoi anoa tätä olemaan ampumatta, mutta kaikesta äkillisestä järkytyksestä, Ophelia ei saanut mitään suustansa nyt epämääräisen ininän lisäksi.
Onneksi Art puuttui asiaan, tosin laskien Artin jousen alas aivan eri tarkoituksesta, mutta olihan tämäkin oikeassa, Opheliakaan ei halunnut riskeerata Lilyä jos Black menisikin ja väistäisi seuraavan nuolen jota Art ei loppujen lopuksi onneksi ampunutkaan. Ophelia ehti kääntämään jo erittäin huolestuneen katseensa takaisin Blackiin ja oli jo irrottautumassa hevosen turvasta, voidakseen lähteä juoksuun Blackin luokse, katsomaan tämän mahdollista haavaumaa jonka nuoli oli saattanut aiheutta, mutta Art asettui hänen tielleen ja Ophelian matka päättyi ennenkuin se oli ehtinyt edes alkamaankaan.

Ophelia katsahti häkeltyneenä ylös Artiin ja tämänjälkeen myöskin Areen, eikä saanut suustaan vieläkään ulos mitään. Hänen parastaan!? Mitä syytä näillä oli hänen parastaan ajatella?! Ophelia halusi Lilyn ja Blackin luokse! Nyt!
Ophelia ei ollut huomannut Lilyä menneen Blackin luokse, hän ei ollut nähnyt tätä saatika Arania nyt vähään aikaan, kiitos tuulen joka peitti näkyvyyttä jo aika mukavasti. Ophelia oli tosin uskonut yhdessä vaiheessa kuulleen ainakin Blackin äänen kiroamassa jotakin.
Ophelia katsahti Blackin suunnalta takaisin Artiin, näyttäen nyt jopa vihaiselta melkein kyynelten sokaisemien silmien. Hän EI OLLUT menossa takaisin haltijoiden kylään! Ja tuskin oli Lily tai Blackään!
"Mitä te minun parhaastani..? Ampukaa selkään jos omatuntonne sen teille vain sallii! Te veitte jo maman ja papan, en anna teidän viedä niin vain heitäkin! Minulla ei ole aikaa tähän joten väistä!" Ophelia ärjyi Artille, ponkaisten viimeisen sanankohdalla jalkansa tämän varpaille ja tönäisi tätä koko kehonsa voimalla sivummalle, luikahtaen sitten tämän väliltä ja lähti pinkomaan minkä jaloistaan pääsi, olivat nämä häntä sitten nopeampia tai ei, Ophelia ainakin yritti! Suurempi synti se olisi olla tekemättä mitään kun olisi auttaa voinut ja nyt Ophelia päätti voivansa! Ainakin hän yritti...

Ophelialle ei nyt ihan heti tullut mieleen tehdä Artille jotain niin brutaalia kuin potkaista tätä nivusiin vaan talloi tämän varpaat, sillä sen Ophelia ainakin osasi ja uskalsi nyt luottaa siihen, ettei Are häntä lähtisi selkään ampumaan. Tuuli yltyi Ophelian korvissa ulisten ja juoksu muuttui raskaaksi kävelyksi aina vastatuulen yllättäessä. Ophelia huusi jälleen Blackia, huomaten kohta ettei nähnytkään enää edes tumman harmahatavaa hahmoa tästä. Ophelia käännähti ympäri, eikä nähnyt enää Artia saatika Areakaan ja sai kohta varoa ettei kaulahuivi lähtisi tuulen mukana hänen kaulaltaan. Ophelia tiesi jo, ettei kyseessä ollut pelkkä harmiton jutustelu tuokio, Aran oli mennyt pistämään sormensa peliin ja ilmakaan ei enää ollut sitä mitä se oltiin luvattu olevan ja mitä pahinta, Ophelia ei enää edes tiennyt mistä suunnasta oli tullut saatika mihin suuntaan mennä.

//GUAH! Dx OH THIS GUILT I FEEL!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Huhti 2008, 11:26

Aran, Arathet, Black, Lily

Art seisoi paikallaan katsellen suuntaan, johon Black hetki sitten oli lampsinut, mutta nousevan tuulen ja lumen takia näkyvyys alkoi jo heiketä. Sitten hän käänsi katseensa Opheliaan, kuullessaan tämän äänen. Art kerkesi hetken katsomaan alas Opheliaan, kun tämä jo pomppasikin hänen varpailleen ja tuuppaisi hänet kauemmaksi. Art menetti tasapainonsa ja mätkähti takamukselleen lumeen, katsellen Ophelian perään.
"Ammunko?" Are kysyi kävellessään Artin viereen, kun tämä nousi ylös lumesta.
"Älä! Ei häntä tarvitse tappaa" Art vastasi putsaten lunta pois käsistään.
"mut--"
"Kaiken pyhän nimeen et ammu, ymmärrätkö?" Art keskytti Aren joka jäi katsomaan häntä erittäin kysyvästi.
"alat vaikuttaa niskuroivalta... mihin uskollisuutesi katosi?" Are laski ilmaan kysymyksen, johon Art ei edes vastannut, vaan lähti kävelemään Ophelian perään.

Black seisoi hiljaa paikallaan, samalla kun Aran ja Lily kinastelivat.. tai no, Lily huusi kurkku suorana, ääni väristen ja hysteerisenä Aranille, joka vastasi jokaiseen syytökseen ja kiroamiseen kylmän rauhallisesti. Black kuuli Ophelian vaimean äänen tuulen ylitse ja siinä vaiheessa Black huolestui.. hän oli jättänyt Ophelian yksin kahden haltijan kanssa?!
"Ophelia.." Black sanoi puoli ääneen ja lähti kävelemään takaisin päin hitaasti. Lily vilkaisi Blackiin ja sitten takaisin Araniin, mutta jäi vielä paikoilleen seisomaan pudistellen päätään.
"Olet myrkkyä minulle" Lily sanoi lähes kuiskaten ja lähti Blackin perään.
Aran hymähti ja jäi paikoilleen katsomaan Lilyn perään, kunnes tämä katosi näkyvistä.

Art sai hetken aikaa pälyillä ympärilleen, kunnes erotti Ophelian lumesta. Hän käveli hitaasti tämän luokse ja pysähtyi viereen, kumartuen hieman.
"Aran aikoo tappaa Blackin" Art aloitti "Mutta minä voin auttaa teidät pakoon. Aranin silmät eivät ole parhaimmillaan juuri nyt, hänen näkönsä saattaa mennä minä hetkenä hyvänsä... kaik--" Art selitti, mutta pysäytti kielensä ja suoristui kun näki silmäkulmassaan mustan, nelistävän hahmon.
Suuri susi hyppäsi kohti Arttia, iskien hampaansa hänen olkapäähänsä ja kaatoi tämän lumeen. Molemmat pyörähtivät lumessa ympäri, susi hyppäsi kauemmaksi muristen erittäin äänekkäästi, samalla kun Art jäi lumeen istumaan. Ei tarvinnut kahdesti arvata, Susi oli Black.
"Ophelia?! Olethan kunnossa?!" Lily huusi saapuessaan paikalle ja tarpoi viimeiset askeleensa nopeampaa mitä aikaisemmin, polvistui ja kietoi kätensä Ophelian ympärille.
"Black on haavoittunut, joku ampui häntä hartiaan" Lily selitti nopeahkosti vilkaisten Blackiä, joka oli jo hyökännyt uudestaan Artin kimppuun.
Art sai pidettyä Blackin kauempana, potkien tätä päähän ja kaulaan, samalla kun itse raahautui istualtaan kauemmaksi lumessa. Mutta ei se tekniikka kauaa toiminut ja lopulta Black pääsi hyppäämään kohti Artin kaulaa, mutta Art sai nostettua kätensä tielle, niin että Blackin leukojen väliin jäi Artin vasen ranne. Art huudahti kivusta kun Black puristi leukojaan yhteen. Hän yritti saana ranteensa pois suden suusta, mutta turhaahan se oli. Kun susi sai otteen, se myös piti.
"jos tämä päättyy tänään minun osaltani, vien sinut mukanani!" Black sanoi Artille ja heilautti päätään sivulta toiselle, viiltäen näin hampaillaan Artin käteen syvät, pitkät haavat. Black oli tekemässä tuon liikkeen uudestaan, mutta nyt Art sai käsiinsä puukkonsa ja iski sen Blackin Oikeaan käsivarteen ja veti puukkoa pitkin Blackin lihaa.

Black ulvahti, päästi irti Artista ja peruutti kauemmaksi. Black katsoi hetken aikaa vihaisena Arttia, kunes hän naurahti ja muuttui takaisin ihmiseksi. Hän vilkaisi käsivarressaan olevaa haavaa.. se yltti olkapäästä aina kyynärpäähän asti, syvyydeltään haava oli sentin luokkaa. Verta.. Black sekä Art vuosivat verta, molemmat yhtä vuolaasti. Lumi ympärillä oli aivan veressä, mutta sekin peittyi pian uuden lumen alle. Art nousi ylös pidellen vasenta kättään vasten rintakehäänsä ja tukien sitä oikealla kädellä.
"Tämä taitaa olla yö, jona molemmat kuninaat menettivät neuvonantajansa" Black huomautti hieman värisevällä äänellä.

Aran oli kiertänyt kauempaa ja saapui nyt Aren luokse, joka pälyili huolestuneena lumen sekaan, suuntaan, johon Art oli lähtenyt.
"missä Arathet on?" Aran kysyi vilkaisten ympärilleen.
"hän lähti papitaren perään, kun papitar lähti velhon perään.. pitäisikö mennä perään?" Are selitti katsellen yhä eteensä.
"ei.. Art pärjää varmasti" Aran sanoi hieraisten silmiään. Art oli arvioinut oikein.. Aranin näkö oli pettämässä. Kaiken lisäksi oli niin huono sää, että Aranin oli kahta vaikeampi nähdä mitään.. joten jos Art ei pian ilmestyisi, Are saisi toimia Aranin silminä. Ei Aranin ollut edes tarkoitus viedä Lilyä.. ei tällä kertaa... tarkoitus oli tappaa Black, joka kuukahtaisi haavoihinsa minä hetkenä hyvänsä. Sen jälkeen Lilyllä ei olisi ketään.. ei ketään, paitsi Ophelia... mutta Aran oli valmis tuhoamaan Opheliankin tieltään, jos se olisi ainoa keino saada Lily, siitä voitte olla varmoja.

"älä sano noin..." Art aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen ja jatkoi "Tiedätkö sen vanhan mökin metsässä?"
"Tiedän.. miten niin?" Black kysyi astetta epäilevämmällä äänellä.
"osaatko sinne?"
"en.." Black vastasi totuuden mukaisesti, ei hän nyt joka paikkaan osannut!
"kuuntele tarkkaan.." Art aloitti tullessaan lähemmäksi Blackiä, joka vaistomaisesti otti pari askelta taaksepäin, mutta pysähtyi tajutessaan ettei Art aikonut hyökätä "Autan teidät pakoon. Vien teidät mökille, linnalle on liian pitkä matka, sinä jäädyt sinä aikana jos sinne yritättte. Mökki on aivan lähellä ja Aran ei aijo seurata, hän olettaa että te lähditte linnalle ja sinä kuolit. " Art selitti näin nopeahkosti Aranin olettamukset.
"entä sinä? Eikö Aran ihmettele sinun katoamistasi.. tai veljesi?" Black kysyi yhä epäilevänä.
"oletetaan nyt että kaappasitte minut, se selittyy sillä.. mutta meidän pitää mennä jo" Art sanoi nopeasti vilkaisten Opheliaan ja Lilyyn.
"pystyvätkö he kävelemään myrskyssä?" Art kysyi Blackiltä.
Black ei vastannut, vaan mietti hetken.. olisiko heillä varaa luottaa Arttiin? Toisaalta, mitä muutakaan he voisivat tehdä? Art oli oikeassa, Black paleltuisi kuoliaaksi matkalla linnaan ja ottaen huomioon että Art oli samassa jamassa, niin tuskin tämä nyt bluffasi.
"pystyvät. odota tässä" Black sanoi lopulta ja käveli Lilyn ja Ophelian luokse.
"mennään Artin mukaan. Tulkaa, nyt ei ole aikaa miettiä" Black sanoi lyhyesti ja työnis Ophelia ja Lilyn matkaan. Lilyn päähän nousi tuhansia kysymyksiä, mutta hän piti suunsa kiinni.. kysymyksen myöhemmälle, kun Black kerran käski liikkeelle.
Art lähti kävelemään heidän edellään ja Black pysytteli takana, siltä varalta että Aran olisikin lähtenyt perään.

// SAVIOR!!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Huhti 2008, 15:32

Ophelia

Ophelia ei nähnyt eteensä, ei taaksensa, ei sivuillensa. Kaikkialla oli vain tuulen riepottelemaa valkoista lunta joka iskeytyi aina välillä kasvoihin ja melkein jopa tempaisi Ophelian selälleen. Kyseessä ei millään enää voinut olla vain lumisade, kunnon myrsky oli tulossa jos tuuli tästä vielä vähänkin yltyisi ja jollei Ophelia löytäisi pian jotakuta, hän saattaisi eksyä vaeltelemaan ties minne! Ophelia jäi paikoilleen kiertämään ympyrää, vilkuillen paniikin omaisesti jokaiseen ilman suuntaan jonka maa päällänsä kantoi, eikä kuullut saatika huomannut Artin tuloa ja oli saada sydänkohtauksen löytäessään tämän nyt puhumasta viereltään. Ophelia käännähti nopeasti Artin puoleen, katsoen tähän erittäin kysyvästi kun tämä alkoi puhumaan voivansa auttaa heidät pakoon? Miksi? Tämä selitti jotain Aranin sokeudesta, mutta Opheliasta kuka tahansa oli sokea tässä säässä! Ja se nyt oli tullut monesti selväksi, että Aran halusi Blackin hengiltä ja niin Ophelia oli uskonut Artistakin, mutta nyt tämä puhui jostain pakoon pääsemisestä?

Ophelia kiljahti ja peitti päänsä nyt jonkin suuren ja mustan hyökkäävän Artin kimppuun ja otti paon omaisesti pari askelta taaksepäin, uskaltaen kuitenkin katsoa Artiin ja suureen suteen joka oli kaatanut Artin ja murisi tälle nyt uhkaavasti.
"Black..." Ophelia totesi hiljaa ääneen, laskien kätensä päänsä päältä ja kuuli kohta Lilyn huutavan hänen nimeään. Ophelia käännähti, nähden Lilyn nyt tulevan hänen luokseen ja tunsi kohta tämän kädet ympärillään.
"Olen. Olen minä!" Ophelia sai vastatuksi ja olisi voinut itkeä vaikka onnesta Lilyn olevan yhä siinä. Sitten Lily kertoi Blackin haavoittuneen ja Ophelia muisti Aren silloin ampuneen Blackia nuolella ja katsahtikin siis olkansa yli vähän kauempana olevaan suteen ja haltijaan, mutta hädin tuskin edes näki mitään lumen ja tuulen iskeytyvän jälleen päin kasvoja.
Ophelia saattoi vain vaimeasti kuulla, kun jompikumpi uljahti kivusta tai kirosi toisilleen. Riippuen aina tuulen heittämästä lumesta; näistä näkyi välillä vain varjo, välillä näistä ei näkynyt mitään, välillä nämä olivat selvästi toistensa kimpussa ja Ophelia saattoi vain arvuutella mitä nämä toisilleen tekivät, kunnes ei enää jaksanut pitää niskaansa niin epämukavassa asennossa ja käänsi katseensa alas eteensä, pitäen yhä kiinni Lilystä.
"Mitä siellä tapahtuu!? Art sanoi.. Art sanoi..!" Ophelia vaikeroitsi, tosin kysymys ei ollut tarkoitettu kellekään eikä Ophelia saanut sanottua viimeisintä loppuun. Kohta ei kuulunutkaan enää mitään, Blackin saatika Artin normaali puhe tässä tuulessa ei kantautunut Ophelian korviin asti muutenkuin vaimeana ölinänä josta erottu ehkä sanan tai pari.

'Art sanoi voivansa auttaa meidät pakoon' Ophelia päätti lauseensa hiljaa mielessään. Kohta Ophelia kuuli lumessa narskuvia askelia, mikä sai Ophelia nostamaan päänsä ja kääntymään puolittain Blackin suuntaan joka oli tullut nyt heidän luokseen. Black selitti lyhyesti, että he lähtisivät nyt Artin mukaan, mikä sai Ophelian toisaalta hämmilleen, mutta toisaalta hän myös ymmärsi, tosin mihin he olivat sitten menossa? Ophelia ei tiennyt Artin suunnitelmista paljoakaan, mutta oli kuullut niistä harvoista kuuluvista sanoista näiden maininneen jotakin mökistä, josta Ophelia ei ollut pahemmin itse mitenkään tietoinen. Ophelia lähti tallustelemaan Lilyn vierellä nyt Artin opastamaan suuntaan samalla kun Black pysytteli takana. Opheliallakin pyöri monet kysymykset päässään, mutta ei myöskään suutansa avannut vaan jäi tuijottamaan hiljaa ohitse kävelemäänsä veripisaraiseen lumeen joka peittyi aina myötätuulen puhaltaman lumen peittoon.


//GUS//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt



Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron