Yrtin annostelija ja maakasa

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Re: Yrtin annostelija ja maakasa

ViestiKirjoittaja cardea » 05 Loka 2015, 21:30

Multa, kivi, mitä eroa sillä oli. Hän vain heilautti kättään suurieleisesti osoittaen, että maa oli maata. Ei hän alkanut sitä luokittelemaan niin tarkasti. Lisäksi, hän vielä sulatteli sitä osaa miehestä. Ei se ollut kauhean helposti nieltävä pulla!

Pojan sanoille Isolde tuhahti: ”jokainen mies, jonka tunnen, on vain yksi iso poika”. Hän tunsi toisinaan lähes kateutta siitä, ettei kyennyt elämään kuin mies. Nuo olivat niin paljon vapaampia! Heidän ei tarvinnut ajatella puoliksikaan niin paljoa kuin naisten ja näillä ei ollut aavistustakaan kuinka harmistuttava asia kuu olikaan.

Kesken teehetken Izenik nousi ja meni matkoihinsa. Isolda seurasi tätä silmillään kunnes ei voinut enää. Hän kuitenkin käänsi katseensa Rithiin tämän puhuessa. Hän huokaisi pojan sanoille. Kahdesti kuoleminen… Jo kuoleman kosketuksen tunteminen toisen iholla oli kamalaa, saatikka sen kokeminen. ”Se on varmasti vaikeaa”, Isolda sanoi. Tosin kun hän kuuli maamöykyn iän hän… tuijotti. ”Sinun… kaverisi on viisisataa vuotias hapan maamöykky? Oijoi… Ei ihme, että hän on kärttyisä. Viisisataa vuotta ilman teetä tai leivoksia saisi kenet tahansa pahalle tuulelle”, noita totesi päätään ravistellen. ”Poikanen hänen vierellään. 27 vielä jonkin aikaa. Kuinka vanha sinä olet?” Isolde kysyi pojalta hymyillen. Hän vain vilkaisi Izenekiä tämän palatessa. Tuo ei vaikuttanut haluavan seuraa, joten… Ehkä Isolde antaisi vain olla.

Hunter päästi uuden ulinan ja vikinän sekoituksen. Isolde viittasi koiralle luvan tulla. Se suorastaan syöksyi omistajansa luokse. ”Heiheihei”, Isolde sanoi nauraen ja näpäytti koiran kuonoa etusormellaan. ”Sinä olet koira, et hevonen”, hän sätti, mutta leikkasi tikarillaan koiralle palan. Se natusti sen häntä heiluen ja siirtyi sitten nuuskimaan uusia kavereita. Izenikin kohdalla Hunter näytti melko hämmentyneeltä. Isolde toivoi, ettei koira nostaisi jalkaansa kuten useimpien outojen asioiden kohdalla.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Yrtin annostelija ja maakasa

ViestiKirjoittaja Mori » 05 Loka 2015, 22:15

Nainen oli nuori, niin nuori. Totta se ol,i kun verrattiin hänen ja miehen ikään. Eikä tämä nainen edes aavistanut minkälaisen olennon kanssa jutteli. Kohta se kävisi kuitenkin ilmi. "Olen kaksisataaviisitoista vuotias!" Rith kertoi ylpeänä ja juhlallisesti oman ikänsä. Hän läiskäisi itseään vielä rintaan vain vahvistaakseen tätä ikänsä mahtavuutta. Izenik hänen vierellään vain pyöräytti silmiään, mutta mikä ihmeellisintä oli kuitenkin se, että hänen yrmeillä kasvoillaan paistoi hetken kovin lempeä ja isoveljellinen hymy, mikä sitten pyyhkiytyi pois kun koira tuli vierelle. Hunter nuuhki ja tutki. Izenik katseli koiraa hetken ja ojensi tuolle kätensä lopulta rapsuttaen koiras leuan alta. Rithkin innostui koirasta ja taputti sitä varovasti selkään.
"Se on pörröinen!" poika totesi ja paijaili minkä ehti koiran selkää. "Ihan erilainen kuin minä. Minulla on vain suomuja." hän mutisi ja lopetti paijailemisensa. Sitten katse takaisin Isoldeen, kun Izenik jatkoi rapsutteluja. "Olen muuten lohikäärme! Siksi ikäniki on niin monta sataa vuotta." Rith sanoi nostaen suuri eleisesti sormensa ylös. Hänestä oli hienoa, jos hän saisi jonkin näköistä ihailemista osakseen. Se oli hänestä vallan mainiota.

Izenik hieroi hetken koiran kasvoja ja päästi sen irti, kun se pyrki likimään hänen kasvojaan. Ei kuola sinällään tehnyt mitään hänelle, mutta parempi oli ettei hän haissut koiralle tai hän saisi Rithin suun poskeensa ensi yönä. Poika kun tuppasi aina välillä puremaan häntä ja heräämään vain sanoakseen että oli nähnyt maailman maan makuisinta unta. Kirjaimellisesti. Rith jutteli niitä näitä ja kaikkea mukavaa Isolden kanssa, mutta Izenik oli taas niin vetäytynyt koko keskustelusta, että hän alkoi pikku hiljaa muistuttamaan masentunutta teini-ikäistä nuorta. Ellei hän sellainen olluy jo. Tosin erään kentaurin snaojen mukaan tietämys toi henkistä ikää.
"Rith, puhut taas liian nopeasti. Eikö sinulla meni kieli solmuun." Izenik päättu kommentoida pojan nopeasta puhe tavasta ja siitä, kuinka poika ylpeästi kertoi kaiken isoilla käsi liikkeillään ja muilla sellaisilla. "En minä sitä pure!" hän intti vastaan ja naurahti siihen kevyesti. "Sinä voisit tehdä enemmän työtä tuon ilmeesi kanssa." Rith lähri kiusoittelemaan vanhempaansa. "Eikö niin, että hänestä tulee mieleen joku hyvin myrtynyt eläin? Niin kuin vaikka..." Rith kysyi Isoldelta tuumien esimerkki eläintä.
Mori
 

Re: Yrtin annostelija ja maakasa

ViestiKirjoittaja cardea » 05 Loka 2015, 22:28

Kaksisataaviisitoista, Isolden päässä humisi. Hän ei pitänyt tavasta, jolla osa vanheni lähes madellen. Hän huomasi itsessään hieman hitaampia vanhenemisen merkkejä ja varmasti hän olisi kyennyt huijaamaan aikaa loitsuilla, mutta.. Isolde näki parhaammaksi olla sanomatta mitään. Tosin hänen pyöristyneet silmänsä ja kulmansa puhuivat yllättyneisyydestä. Otsatukka onneksi piilotti sen tosiasian hyvin.

Hunter istuutui ja läimi hännällä maataan tullessaan huomioiduksi. Se heilutti häntäänsä poj… miehelle.
”Mh… Olisin melko huolissani jos se ei olisi”, Isolde sanoi Rithille ja kaatoi itselleen lisää teetä. Hän todella tarvitsi sitä tämän jälkeen! Hän siemaisi nestettä juuri kun poika ilmoitti olevansa lohikäärme. Isolde vetäisi teen vääräänkurkkuun ja joutui köhimään saaden vedet kohoamaan silmiinsä.
”Voin virallisesti sanoa teidän olevan oudoin pari johon olen törmännyt”, nainen sanoi saatuaan henkeä. Hänen olonsa oli sillä hetkellä harvinaisen kuolevainen.

Onneksi Rith oli kova puhumaan ja Isolde lähinnä myhisi ja esitti pari kysymystä saaden puheen kestämään. Isolde joi sinä aikana teetä rauhallisesti ja Hunter tökki lohikäärmettä saadakseen rapsutuksia. Sillä ei ollut aavistustakaan siitä, että se olisi käynyt välipalasta.

Kaksikon alkaessa keskustelemaan Isolde vilkaisi koiraansa.
”Mh? Minä olen lähinnä ajatellut hanhea, Ne ovat häijyjä otuksia ärsyyntyneinä”, Isolde totesi ensimäisen eläimen joka tuli mieleen. Hän oli juossut kerran sellaista pakoon puuhun! Se oli vain sähissyt alapuolella ja Isolde oli joutunut odottamaan apuvoimia.

Teepannu oli tyhjä ja noita keräsi mukit pieneksi pinoksi.
”Minun täytyy nyt kyllä jatkaa matkaa”, hän sanoi nousten hitaasti seisomaan. Hunter oli välittömästi jalkeilla ja juoksi ympyrää noidan ympärillä häntä heiluen. Se tietenkin odotti ruokaa…
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Yrtin annostelija ja maakasa

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Loka 2015, 10:42

Virallisesti oudoin pari, jonka noita oli nähnyt. Tämä sama rimpsu oli kuultu yllättävän monesta suusta. "Olemmeko? Eikö taruolentojen seasta löydy paljon oudompiakin parivaljakoita?" Rith kysyi. Izenik itse tiesi tekevän paripaljakosta varsinäisesti sen oudon. Kuka tahansa voisi matkustaa lohikäärmeen kanssa, eikä se ollut mikään ongelma, mutta jos hänen rotunsa oli mikä oli. Sitä kai sitten voisi sanoa oudoksi, lähes eriskummalliseksi.
Lopulta Tiht sai vastauksen kysymykseensä ja purskahti nauruun. "Hanhea? Hahahah. En ole vastaavaa kuullutkaan!" hän nauroi. Hanhet olivat kiråpuja hänen silmissään, mutta kyllä ne ärsytyäviä osasivat olla jos räyhkeiksi ruvettiin. Toisaalta Izenik oli kaukana häijystä. Hänen negatiivisuutensa asioihin sai vain mielikuvat vääristymään kaikkeen negatiiviseen. Izenik ei pitänyt itseään hanhena, mutta ei välittänyt naien mielipiteestä. Korkeintaan hän vain kohautti olkiaan naiselle. Ihan miten vain.

Isolde alkoi keräilemään teekuppeja ja kannun, mutta Rith halusi kantaa omansa naisen vaunuun ja kurkata sisään. Poika nousi ylös ja lähti sitten naisen perässä tallustamaan kohti vaunuja. Izenik lähti kävelemään perään hitaasti ja tarkkaillen. Rith katseli, kuinka Hunter leikki omistajansa jaloissa. Hän hymyili, mutta keskittyi nyt teekuåpiinsa, jonka nopeasti vielä tyhjensi tipoiltaan.
Hän ojensi teekupin Isoldelle ja astui vaunujen sisään vilkaisten hieman umpärilleen tuijottaen kimaltelevia välineitä. "Tä,ä on aika pieni." rpoika totesi ja tallusti varovasti silmäillen kattiloita ja kankaita ja muuta mukavaa rojua, mitä vaunuissa oli. Ennen kuin noita ehtisi nähdä tai mitään muuta Rith katseli ympärilleen. "Mikä tuo on ja käytätkö sitä loihtimiseen?" Rith kysyi ja siinä samalla, kun vei Isolden huomion muualle hän otti salakavalasti pieneen käteensä jotakin pientä ja kimaltelevaa. Asian hän tunki taskuunsa ja kiitti naisen esine esittelystä hypäten ulos vaunuista.

Ulkona kuitenkin odotti poikaa kovin pelottava henkilö, joka tuijotti häntä tähtiä heijastavalla katseellaan. "Palauta se." Izenik komensi. Rith säpsähti ja tujitto miestä empien. Hän tiesi, ettei varastamisesta tullut mitään, kun hän oli Izenikin kansa. Poika ynisi ja laski pienen kimaltavan esineen vaunujen oven suuhun vain möristen. Izenik ojensi kätensä, jonka avulla poika kiipesi hänen olkiensa päälle.
"Hei hei!" Rith totesi hieman masentuneesti, mutta hymyili pahoittelevasti. "Anteeksi, että vein sen." hän sanoi ja siten Izenik lähti liikkeelle samalla liikuttaen poikaa pois päin vaunuilta. Matkaa oli taitettu jonkin verran, kun Rith tonki taskuaan ja tuijotti miehen pään päällä pientä kimaltavaa esinettä. Hän oli varastanut kaksi. Toisen palauttanut ja toisen pitänyt itsellään. Ei Isolde varmaankaan tarvinnut sitä. Itsekseen hän hymyili ja hipelöi aarrettaan.
Mori
 

Re: Yrtin annostelija ja maakasa

ViestiKirjoittaja cardea » 06 Loka 2015, 13:39

Kyllä, Isolde oli nähnyt jos jonkin moista, mutta… ”Mh… Voi olla, mutta harvemmin minä kysyn mitä rotua kukakin edustaa”, Isolde sanoi. Ei hän viitsinyt huomauttaa kuinka harvemmin kuolleet nousivat mullista ylös… Harvalla tuskin edes olisi maagisia kykyjä tehdä sitä. Kuollut oli kuollut, heitä ei tuotu takaisin noin vain. Lisäksi millainen hinta sellaisella loitsulla mahtoi olla… Mikään ei tullut tyhjästä.

Tehdessään lähtöään Isolde sai apua Rithiltä ja lohikäärme myös tuli vaunuun. Isolde ei hetkahtanut siitä.
”Niin on, mutta sen pitää olla. Ei hevonen jaksaisi vetää tätä muuten. Eikä ihminen tarvitse kovinkaan paljoa elääkseen mukavasti”, Isolde sanoi olkiaan kohauttaen. Hän kykeni seisomaan täysin mukavasti ja ravisti päätään Rithin kysymykseen. ”Ei. Se on… Sanotaanko, että sinuun sitä tuskin ikinä tullaan käyttämään”, Isolde totesi. Se oli synnytyksessä käytettävä pihti.

Isolde seurasi Rithiä ulos ja kohotti kulmaansa kun Rithiä käskettiin palauttamaan jotakin. Parannus kivi… Isolde nappasi sen käteensä ja sujautti pussukkaansa.
”Heihei Rith”, Isolde sanoi ja jäi katsomaan kaksikkoa. Lohikäärme tuskin tajuaisi ennen kuin olisi liian myöhäistä miten typerää oli varastaa noidalta. Isolde oli aikoja sitten loihtinut tavaransa niin, että varas saisi kipeän opetuksen ja esine palautuisi omistajalleen. Ainoastaan Isolden tappaminen estäisi sitä tapahtumasta.

Niinpä kun Rith kaivoi pienen kiiltävän esineen, joka oli toinen parannuskivi, kivi alkoi kuumenemaan rajusti. Lopulta se vain katosi lohikäärmeen hyppysistä palaten Isolden viereen kuskin penkille. Noita vilkaisi sitä ja virnisti. Lohikäärmeen käsiä saattoi kuumottaa jonkin aikaa… Hän nauroi pienesti. Loitsu oli hyvin helppo tehdä, mutta varkaille harvemmin tuli toista kertaa mieleen napata mitään.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Yrtin annostelija ja maakasa

ViestiKirjoittaja Mori » 07 Loka 2015, 08:47

Yllättäen kivi alkoi hohtaa ja kuumentua. Rith säpsähti ja hänen kätensä muuttui valkoiseksi, suomujen vuoratessa ihon alleensa, ennen kuin kivi polttaisi sen kummemmin kättä. Kivi oli noiduttu ja se hohti kuumana hänen kätensä päällä, kunnes jokin tai joku imaisi sen mukaansa. Jäljelle vain jäi tyhjyys. Rith tuijotti kovin harmistuneena kättään ja muutti sen takaisin omaksi kädekseen. "Mitä otitkin, niin kai opit tästä nyt jotakin?"Izenik totesi hänen alapuoleltaan, mutta tiesi varsin hyvin, ettei pojan pikkuvarkaudet loppuneet aivan niin.
Rith vain naurahti ja pörrötti miehen lyhyitä hiuksia. Matka jatkui ilman noidan kiilvätää kiveä, jonka Rith olisi kyllä voinut pitää. Se oli ollut kaunis, jopa hohtaessaan. Noh kivi oli ainakin osoittanut sen, että Isolde oli omalla tavallaan varautunut ja neuvokas nainen. Omalla tavallaan.

//Jäi aika lyhyeksi ja tää varmaan oli tässä? :3 Kiitos pelistä!
Mori
 

Re: Yrtin annostelija ja maakasa

ViestiKirjoittaja cardea » 07 Loka 2015, 12:15

// Kiitos pelistä :3
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron