Kirjoittaja Mori » 05 Loka 2015, 19:10
Isolde selitti tilanteensa, joka paljasti tuon olevan noita. Taikuuden käyttäjä. Kuitenkin sellainen noita, joka käytti taikuttaan hyvään eikä itsekkäisiin ja ahneisiin asioihin, niin kuin Izenikin luoja. "Joku siis osaa hyödyntää taikuutta muuhunkin, kuin vain itsekyyteen." Izenik totesi naisen sanoihin lapsen pelastamisesta. Selkeästi Isolde ei halunnut uskoa, että ihmiset ehtisivät korjuun aikaan tehdä mitään taruolentoihin liittyvää saatika noita jahtiin, kerta isompiakin oli olemassa. "Sinun on liian aikaista olettaa, että jokainen ihminen kykkii pellollaan nyppien kasvejaan irti maantomusta." Izenik totesi negatiiviseen sävyynsä ja vain kohotti kulmiaan, kun nainen kysyi mihin matka omasta vuorostaan. Ennen kuin hän ehti murjauttaa mitään masentavaa ja yrmeää suustaan päästi Rith omastaan: "Emme mihinkään! Koska meillä ei ole mitään määränpäätä, kunhan menemme minne huvittaa." Rith kertoi hyvillä mielin ja nyökytteli päätään sitä mukaan mitä kertoi.
Isolde nousi jaloilleen ja oli suurin piirtein Rithin korkuinen, eli hyvin lyhyt. Olihan Rith alle 160 senttimetriä, mutta melko pitkä silti. Hän kasvaisi tästä vielä ja myös lohikäärmemuodossaan varsinkin. Hän toivoi kasvavansa pitkäksi kuin jokilohikäärmeet, jotka saattoivat olla hyvinkin kolmenkymmenen metrin pituisia. Se olisi hienoa, ainakin Rithistä. Izenik ei siihen kyllä välttämättä halunnut ottaa kantaa. Kunhan poika pysyisi jollakin tasolla aisoissa.
"Minä voin juoda teetä!" hän hihkui kirkkaana ja samoin tekivät pojan silmät, kun hän näki kuinka nainen avasi vaununsa rappuset.
Oven takaa paljastui syysauringoin säteiden mukaisesti välkähtivää ja kiiltävää tavaraa, josta Rithillä ei ollut mitään hajua, mutta hän näytti täysin lumoutuneelta kiiltävien asioiden edessä. Izenikin käsi kuitenkin tuli pojan naamaan ja Rith lähti sitä kiukkuisena repimään, kunnes pysähtyi huomatessaan vanhemman miehen mulkoilevan katseen. Ei, se sanoi. Tänään et koske tai varasta mitään. Ei tältä naiselta ainakaan, ties mitä keksii loitsia.
Nainen tottuneesti käsitteli teepannia ja tarttui kolmeen kuppiin. Izenik nosti katseensa kuppeihin ja näytti vain olevan välittämättä naisen oletuksesta hänen juovan teetä saatika tunkevan mitään nestemäistä sisäänsä. Isolde palasi mukanaan hieman leipää, juustoa ja omenia. Rith katsoi niitä hetken, mutta mikä ettei. Ei se nyt haitannut, jos hän hotkaisi muutaman omenan ja leivän palasen. Olihan hänellä melko suuri ruokahalu mahalaukusta puhumattakaan. Izenik hänen vierelllään tosin oli melko hiljaa ja katsoi vain Isolden puuhasteluja. Rith tajusi katso vanhempaansa ja sitten naista. Pää kääntyi muutamaan kertaan, ennen kuin se vain jäi odottamaan omaa teekuppiaan.
"Minä en juo, saatika syö... Voit jättää minut pois laskuista." Izenik sanoi lopulta, ennen kuin nainen ehtisi tehdä mitään kuten esimerkiksi kaataa tuota höyryävää nestettä kuppiinsa ja tyrkyttää hänelle. "En ole syönyt sitten luomiseni. Luuletko, että maasta tehty keho tarvitsee ravintoa?" Izenik kysyi. Jos oli järkevä ja osasi yhdistää maasta, mullasta ja luista tehdyn kehon yhtälön ravintoon oli asia melko selvä. Hän ei sellaisia tarvinnut. Ihan oikeasti.