Jacla
Hän katseli Movyania kun tämä otti liivin maasta ja piti sitä kädessään.. Luulisi, että Movyan pistäisi sen päälleen mutta tämä ei tehnyt niin.. Jacla ei tekisi mitään Movyanille mutta jos tämä tekisi jotakin, niin Jaclalla palaisi pinna kokonaan. Jacla käveli ja talutti Isadia vierellään joka puski hieman Jaclan kättä vailla rapsutusta, hän siirsi toisen kätensä tämän turvalle ja silitti Isadia.
Hän ei tiennyt mitään oikein tästä Movyanista ja hautoiko tämä kaunaa orjamestareille jostakin mutta kertoisiko tämä aikeitaan ollenkaan kenellekään. Jacla ei kyllä tiennyt miten orjamestarit suhtautuisivat Movyaniin jos kävelisi tämän kanssa nuorempien luokse jotka olivat villejä ja kurittomia paljonkin. Jacla huokaisi muistellessaan aikaansa kun oli ollut itsekin nuorempana samanlainen kuin nuoret orjamestarit. Jacla lopetti silittämisen ja talutti Isadia joka näytti tykkäävän paljonkin Jaclasta. Hän odotti myös vastausta esittämäänsä kysymykseen Movyanin perheestä, pian Movyan vastasi ja Jacla kääntyi katsomaan tätä kun Movyan puhui.. Tämä oli menettänyt vanhempansa ja tämä huolehti veljestään varmaankin aina. Jacla käveli tasaista tahtia ja käveli metsään päin, meni parin puun välistä ja pensaista. Taivaalla näkyi savua joka tuli nuotiosta, Jacla asteli pienelle aukiolle joka oli metsässä. Nuotio paloi sen keskellä, mustiin pukeutuneita miehiä istui sen ympärillä ja nämä olivat aseistettuja nuijilla. Jacla käveli lähemmäs heitä ja ei tiennyt oliko Movyan seurannut häntä mutta yksi mies huomasi Jaclan ja tervehti häntä eri kielellä nousten pystyyn. Mies käveli Jaclan luokse ja nämä puhuivat eri kielellä ja Jacla kertoi tälle seuralaisestaan..