Huoliako olla?

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Touko 2008, 15:43

"Ehm...Tuohon en osaa sanoa mitään", Movyan mutisi ja mietti kuinka voisi selittää Sengille, että oli nykyään enemmän kiinnostunut samasta sukupuolesta, "Hnh...Olen enemmän...miehiin päin?" Hän jatkoi hiljempaa kuin aiemmin ja toivoi toisen vain sivuttavan asian tai vielä parempi olisi jos toinen ei olisi edes kuullut hänen kommenttiaan, koska hän katui sitä jo heti sen lausuttuaan.

"Oletko sinä sitten?" Movyan kysyi ja vaikka tunsikin olevansa alakynnessä vahvempaa vastaan, hän ei suostunut antamaan vielä periksi, "Mistä minä tietäisin? Periaatteessa toinen olisi valehdellut, mutta en tiedä haittaisiko se minua..." Hän ei oikein ymmärtänyt kuinka Sengin esittämät kysymykset liittyivät mihinkään, mutta vastasi niihen kuitenkin.

Movyan koetti väistää toisen miekkaa, muttei aivan ehtinyt ja irvisti kivusta. Miekka oli myös onnistunut raastamaan hieman hänen paitansa päällä olevaa liiviä ja hän katsoi toista suutaan mutristaen. Hänen vatsassaan isku tuntui vieläkin, mutta ei hän saisi antaa periksi sen takia, että oli alakynnessä. Selvästi alakynnessä.
Hän sen sijaan tähtäsi iskunsa Sengin jalkaan. Sinänsä hän ei tahtonut, eikä hänellä ollut mitään syytäkään satuttaa toista, mutta tuon isku oli sattunut ja kerta toinen tuli kuitenkin jollain keinolla saada häviämään.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Dudeboy » 10 Touko 2008, 16:47

Jacla

Tämä siis piti miehistä, onneksi muuten sitä oltaisiin pyydelty mitä vaan jos Jacla kertoisi mikä hän oikeasti on.. Se ei haitannut Jaclaa vaan hymyilytti paljonkin kun kerrankin joku tunnusti tykkääväänsä miehistä mutta nyt oli keskityttävä tähän tappeluun eikä muuta miettiä. Movyan puhui lisää asioita ja kaikenlaista jostakin.. "Minusta ei tarvitse tietää mitään muuta kuin sen, että olen berserkki sotilas.." Jacla sanoi huokaisten hiukan, toivottavasti tämä ei ollut tajunnut mitä Jacla oli tarkoittanut asioista hiukan..
Jacla oli saanut osuman tähän ja liiviä tältä meni hiukan, Jacla nauroi hieman katsoessaan tätä ja veti miekan takaisin lähelleen. 'Isku osui lujaa ja tuon olisi pitänyt pistää sisuskalut pois paikoiltaan.. Ihan sama kohta tulee isku hiukan kovaa, niin kovaa, että äijältä tulee itku kohta..' Jacla ajatteli ja oli lyömässä uudestaan mutta sai viillon jalkaansa kaatuen nurin. Hän kaatui nurin ruohikolle ja kahden käden miekka tippui pystyyn vierelle.. Kypärä lensi hiukan kauemmaksi Jaclasta.. Miehen tilalla oli nainen ja tämä katsoi Movyania maasta hieman.. "Joudun vai selittämään?" Jacla kysyi siirrellen pitkiä hiuksiaan kasvojensa edestä pois..
Dudeboy
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Touko 2008, 17:15

Movyan hymähti ja kohotti kulmiaan, jos toinen ei tahtonut itsestään mitään kertoa niin olkoon sitten kertomatta.
Hän hämmästyi suuresti, kun hänen iskunsa todella osui Sengiin ja tulevat tapahtumat saivat suorastaan silmät tippumaan hänen päästään. Hän asteli toisen vierelle ja polvistui maahan, pitäen miekkansa kuitenkin kädessään.
"Hmm...Luulen että olet selityksen velkaa", Mov tuumi ja katsoi toista pää kallellaan, virnistellen typerästi, "Ja sinustako ei pidä tietää mitään muuta? Minusta tuntuu, että sinulla on ainakin yksi suuri salaisuus..."
Movyan ei tiennyt kuinka moinen yllättävä muodonmuutos oli mahdollista, mutta ennemmin hän tahtoi kuulla toisen selityksen tälle kaikelle.

Ei kestänyt hetkeäkään, kun hän itse painautui kontilleen maahan ja haukkoi hetken henkeään vatsaansa pidellen. Niin kuin se ei vielä olisi riittänyt, Movyan kakoi hetken ja sylki verta ulos suustaan.
"Auh, tuo sattui", hän sanoi ja Sengin - jos se toisen oikea nimi nyt oli, tässä muodossa, jossa tuo nyt makasi maassa - viimeisin isku hänen vatsaansa alkoi todellakin tuntua.
"Tasapeli?" Hän ehdotti hiljaa ja naurahti hieman.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Dudeboy » 10 Touko 2008, 17:58

Jacla

Hän makasi maassa selällään ja katseli Movyania, tämä oli tullut hänen vierelleen pidellen miekkaa.. Jacla olisi kerennyt ottaa miekan ja iskeä miestä sillä mahaan mutta Jacla ei tehnyt sitä kun Movyan oli voittanut hänet rehellisesti. Movyan puhui ja Jacla katsoi tätä kun tämä halusi kuulla selityksen Jaclalta, tämä virnuili hänelle ja tunnusti tekevän tuota tahallaan.
Jacla ei puhunut mitään ainakaan vielä ja katsoi miestä kun tämä piteli vatsaansa. Jacla nousi ja otti kahden käden miekan pistäen sen tuppeensa. "Niin tuli tasapeli ja tuo on ohi menevää onneksi kun tuo olisi saattanut tappaa kertaheitosta. On harvinaista, että mahaan osunut isku ei irrota sisäelimiä paikoiltaan kun joskus ne saattavat lähteä irti ja uhri saattaa kuolla sen takia.. Niin nimeni on Jacla käytän vain Seng nimeä silloin kun haluan miehenä, huomasin nuorena tulleeni väärään vartaloon kun halusin taistella ja kaikkea sen sellaista enkä hoitaa perhettä kuin joku tavallinen koti äiti." Jacla lopetti puhumisen pitääkseen pienen väli tauon. "Ei mikään hauska homma vaan soturin homma on paljonkin parempi.." Jacla puhui ja lopetti lyhyen menneisyys kertomisen jälkeen, hän katseli miestä joka oli saanut rajun iskun. Jacla käveli kypärän luokse ja nosti sen käteensä, kääntyi katsomaan miestä ja tuli lähelle tätä. "Levähdä sillä tarvitset hiukan voimia ja olen tässä lähellä jos haluat kysyä jotakin.." Jacla sanoi..
Dudeboy
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Touko 2008, 18:12

"Kaipa minulla sitten oli tuuria", Movyan ähkäisi ja kierahti sivuttain makaamaan, kun kakominen helpotti. Veri maistui yhä hänen suussaan, eikä se hänen mielestään niin hyvälle maistunut. Mov käänsi katseensa toiseen kun tämä kertoi menneisyydestään.
"No, jos se piristää niin voin kutsua sinua Sengiksi...", hän totesi ja päästi viimein irti miekastaan, "Naisiako ei edelleenkään hyväksytä sotureiksi? Vai eikö heitä vain oteta tosissaan?" Movyan sitten mietti ennemminkin itsekseen, tahtoen kuitenkin tietää vastauksen. Pian hän hoksasi sanomisensa ja lisäsi nopeasti; "Ei sillä, sinusta ainakin on taistelemaan."

Seng tuli hänen lähelleen ja ehdotti lepäämistä. Movyan pyöräytti silmiään ja katsoi tätä hetken, mutta nousi kuitenkin istumaan ja katsoi liiviinsä tulleita vaurioita, avaten sen sitten ja laittaen maahan. Hän voisi korjata sen kotonaan, mutta päällä rikkinäisestä liivistä ei tuskin paljoa iloa olisi. Nyt hänellä oli päällään vaalea paitansa ja tummat housut. Kenkiä hänellä ei ollut ollut alunperinkään.
Kakominen jatkui jälleen ja pari kertaa sylkäistyään hän tunsi päässään heittävän, eikä hetkeäkään kun Movyanin silmissä sumeni ja hän lyssähti tajuttomana maahan...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Dudeboy » 10 Touko 2008, 18:58

Jacla

Jacla katsoi Movyania hiukan huolissaan kun tämä vaikutti saaneen pahasti jotakin, Jaclan iskuista. Ehkä sittenkään ei olisi pitänyt ottaa niin rajusti yhteen leikki taistelussa ja sen ei pitänyt mennä oikeaksi kyllä. Movyan halusi kutsua Jaclaa Sengiksi edelleenkin mutta se ei haitannut ollenkaan häntä vaan se oli hyvä kun tämä sinänsä kunnioitti jotenkin häntä ja Jacla myöskin Movyania kun tämä hyväksyi hänet sellaisenaan kuin on nyt.
"He kyllä hyväksyivät minut viikinki soturiksi mutta minun piti noidalta hakea yksi kypärä joka muuttaa minut mieheksi jottei taisteluissa heikkous näkyisi, jos vangiksi joutuu niin silloin on kypärästä hyötyä paljonkin." Jacla sanoi katsellen Movyania kun tämä puhui myöskin siitä, että hän osasi taistella hyvin, Jacla peitteli hieman punasteluaan kun kerrankin joku kehui häntä.
Hän katsoi kun Movyan otti liivin pois päältään ja pisti sen maahan, se oli särkynyt hieman kun Jacla oli lyönyt siihen miekalla. Pian Movyan kaatui ja meni tajuttomaksi.. "Kiva nyt sitä saadaan odotella heräämistä.." Jacla sanoi istuutuen maahan odottelemaan Movyanin heräämistä, painoi päänsä vasten polviaan. Alkaen nukkumaan hieman kun väsytti ja tiesi, että tämä luultavasti herättäisi hänet. Siinä saattaisi mennä luultavasti yöhön asti ennen kuin Movyan heräisi tai Jacla.
Dudeboy
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Touko 2008, 19:54

Movyan kuunteli mielenkiinnolla toisen kertomusta. Se siis johtui kaikki tuosta kypärästä. Hän olisi veikannut kypärää viimeikseksi, jos häneltä olisi kysytty minkä avulla Seng onnistui muuttamaan itsensä naisesta mieheksi. Häntä toisen halu olla mies ei kuitenkaan haitannut tippaakaan, miksi olisi haitannut? Movyan hyväksyi jokaisen sellaisena kuin nämä olivat tai tahtoivat olla, hän oli oppinut sen Deanoicin saadessa ihmissuden pureman.

***

Movyan alkoi heräillä ja katseli ympärilleen. Hänen vatsaansa ei enää sattunut niin kovin paljoa ja hän mietti kauanko oli mahdollisesti nukkunut. Ehkei sinänsä kovin kauaa, mutta olo oli huomattavasti parempi kuin ennen hänen pikaista pyörtymistään.
Hän siirsi katseensa Jaclaan ja katsoi tätä pää kallellaan virnistäen itsekseen.
"Hmm, Seng", hän mutisi ja laski kätensä toisen olkapäälle, "Väsyttääkö sinua?"
Movyanin kasvoille suli ystävällinen ja hyväntahtoinen hymy, kun hän katseli toisen nukkuvaa olemusta. Ajatuksissaan hän silitteli toisen olkapäätä ja odotti tämän heräävän...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Dudeboy » 11 Touko 2008, 09:25

Jacla

Jacla oli nukahtanut ja oli päällään vasten polviansa, kypärä oli sylissä kun hän oli pistänyt siihen sen. Hän näki unia menneisyydestään jossa oli leikkimässä hän miekan kanssa muiden poikien kanssa, se oli ollut mukavaa aikaa kun kaikki pitivät häntä vain leikkimielellä silloin kun Jacla halusi taistella leikki taisteluissa nuorempana mutta kun ikää tuli Jacla halusi liittyä sotureihin. Se oli ihme kyllä, että hänen vaatimukseensa suostuttiin. "Täh.." Jacla sanoi kun joku kosketti hänen olkaansa.
Hän avasi silmänsä ja katsoi Movyania, luonnollisesti jos joku tuntematon olisi herättänyt tällä tulisi olemaan miekka keskellä mahaa mutta kun tunsi Movyanin niin hän ei tehnyt sitä. "Eipä oikeastaan väsytä kunhan vain haukottelin." Jacla sanoi hiukan haukotellen.. Hän nousi pystyyn ja venytteli itseään.. "Mikä on olo, Movyan? Nyt minulla on melko virkeä olo kun tuli otettua hiukan unia." Jacla sanoi ja katsoi Isadia joka näytti olevan kyllästynyt mutta ei ollut herättänyt Jaclaa..
Dudeboy
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 11 Touko 2008, 12:20

Movyan seurasi Sengin heräilyä, miettien oliko tämä kenties nähnyt jotain untakin? Hänelle itselleen oli harvinaista, jos hän näki unta, tai ainakaan hän ei enää aamulla muistanut unia nähneensä. Se oli ikävää, koska siitä johtuen hän harvemmin edes tahtoi käydä nukkumaan...
Mov nyökkäsi toiselle ja nousi itsekin haparoiden ylös.
"Parempi", hän mutisi ja häpesi pyörtymistään. Kai se oli ymmärrettävää, jos iskusta olisi voinut lähteä sisuskalutkin, mutta oli pyörtyminen sinänsä kuitenkin noloa. Sai hänet tuntemaan olonsa heikoksi.

Hän tunsi poskiaan kuumottavan, kun ajatteli pyörtymistään ja sitä kuinka heikkona Jacla hänet nyt mahdollisesti näki. Tosin olihan hän sinänsä varsin laiha muutenkin. Oli Jacla sitten miehenä tai naisena, Movyan oli silti tuota laihempi ja heikompi...ja hänen vielä täytyisi pystyä suojelemaan veljeään.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Dudeboy » 11 Touko 2008, 14:37

Jacla

'Menneisyydestä unelmointi on aika mukavaa kun muistaa minkälainen oli nuorena tai pienenä lapsena.' Jacla ajatteli muistellessaan minkälainen oli hyvin pienenä ja sitten nuoruudessa, mukavinta aikaa ennen kuin astui aikuiseksi. Lapsena tunnusti, ettei halunnut ollenkaan tulla aikuiseksi vaan pysyä sellaisena. Jacla piti katsettaan Movyanissa kun tämä nousi ylös hiukan haparoiden ja kuuli jotakin parempi.. Tämä oli onneksi kunnossa tappelun jäljiltä mutta mitähän mahtoi olla ja näkyikö vaikutukset tappelun jälkeen se jäi nähtäväksi tuliko niitä ollenkaan tai sitten tuli. Menivät ohi yleensä tuntien kuluessa tai muutamassa päivässä yleensä.
Hän ei tiennyt mitä tuo mies ajatteli nyt mutta ei luultavasti mitään hyvää. Jacla oli hiukan pahoillaan tapahtuneesta Movyanille mutta ei välittänyt kuin hiukan.. Jacla pisti takaisin päähänsä kypärän muuttuen mieheksi. "Isad tänne!" Jacla huusi ja hevonen laukkasi kohti häntä pysähtyen paikoilleen. "Jos haluat, Movyan kulje Isadin selässä jonkin aikaa jos kulkeminen on raskasta tai kävele kuin mies, kestäen kivun.." Jacla sanoi Movyanille silittäen hevostaan..
Dudeboy
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 11 Touko 2008, 18:28

Movyan ei muistanut paljoakaan lapsuudestaan, eikä tahtonutkaan, koska sen ajatteleminen toi aina mieleen vanhempien kuoleman. Nuoruutensa hän kuitenkin muisti varsin selkeästi, eikä ihme, eihän siitä montaa vuotta ollutkaan. Tosin ei hän vieläkään katsonut itseään kovin aikuiseksi, muttei ehkä nuoreksikaan.
Movyanin olisi tehnyt mielensä selvittää miltä hänen vatsansa nyt näytti, muttei tehnyt sitä. Ensiksikin, hän ei tahtonut toisen näkevän hänen varsin luista vatsaansa, toiseksi hän ei tahtonut nähdä millainen mustelma - ja mahdollisesti haavakin - siihen oli tähän mennessä muodostunut. Kaipa Seng oli jo tehnyt omat johtopäätöksensä hänestä ja hänen heikkoudestaan, mutta niitä päätöksiä ei kannattanut vahvistaa todeksi.

"Olemmeko me menossakin jonnekin?" Movyan kysyi hölmistyneenä ja Sengin seuraavan lauseen aikana hän vilkaisi vuoroin hevosta, vuoroin toista miestä. Hän risti kätensä rintakehälleen.
"Mentiin minne mentiin, mutta minä kävelen...", hän sanoi tahtomatta näyttää toiselle enempää heikkoudestaan. Siitä tuskin koskaan seuraisi mitään hyvää...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Dudeboy » 11 Touko 2008, 22:51

Jacla

Jaclaa mietitytti, mitähän tuo mies mietti nyt kun näytti olevan ja oli hiljainen hieman. nuoruus oli sujunut suhteellisen hyvin vuosia sitten kun hän oli liikkunut paljon isänsä matkassa eikä oikein äitinsä kun olisi muuten saanut auttaa kotona, eikä oppia taistelemaan Sitä Jacla ei halunnut vielä vaan halusi nähdä ensin maailmaa ennen kuin teki mitään naisten hommia, niitä ei ollut tarkoitettu hänelle ollenkaan. Hän ei suostuisi niihin ollenkaan jos joku pakottaisi, Jacla antaisi tälle turpiin ja käskisi tämän tehdä naisen työt itse jos niin paljon kiinnosti.. Jaclalla kävi mielessä kysyä sitä, että kannattaisi tarkistaa se maha, olikohan siihen tullut jotakin..
Mies oli paljonkin kovempi kuin hän oli luullut, tämä suostui kävelemään, mies oli kysynyt minne mentäisi.. Jacla ei aikonut vastata vielä tälle vaan pysyisi hiljaa ennen kuin sanoisi mitään miehelle.. Jacla päästi hevosen menemään, taas juoksentelemaan jonnekin.. Muuten eikö kannattaisi tarkistaa mahan alue sillä jos vuotaa verta niin tiedän lähistöllä olevien orjamestarien sijainnin jotka auttavat yleensä jos joku ylempi käskee.. Jacla sanoi ja tuli miehen lähelle, melko lähelle
Dudeboy
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 12 Touko 2008, 07:52

Movyan oli jo vähällä kysyä uudelleen sitä, minne he olivat menossa, mutta päätti sitten pitää suunsa kiinni. Uudelleen esitetty kysymys saattaisi ehkä saada Sengin suuttumaan, eikä Mov tahtonut kerjätä enempää verta nenästään kuin mitä oli tähän mennessä onnistunut tekemään.
Hän kosketti ajatuksissaan vatsaansa ja tuumi, että jos haava vuotaisi, niin se todennäköisesti tulisi selväksi, olihan hänellä sentään valkoinen paita yllään. Toisaalta, saattaisi olla järkevämpää varmistaa asia. Se osa hänestä, joka kannatti asian tarkistamista voitti ja hän napitti paitansa auki sanomatta sanaakaan ja vältellen Sengin katsetta sen minkä kerkesi.
Kyllä, hänen vatsassaan oli haava, mutta se oli sen verran pieni, että sitä tuskin tarvitsisi hoitaakaan. Siitä tihkui hieman verta, mutta ei se Movyanin oloa ainakaan heikottanut, joten saattoi olettaa, ettei haava ollut kovin syvä.

Vasta nyt Movyan huomasi Sengin tulleen lähemmäs ja se epäilevä osa hänestä käski peruuttaa taaksepäin, siltä varalta, että toinen tahtoisi päästä hänestä lopullisesti eroon, mutta siitäkään huolimatta hän ei liikahtanut. Piti vain katseensa maassa ja tarttui paitaansa napittaakseen sen uudelleen kiinni...
Hetkinen, orjamestareita? Nyt Movyan kohotti katseensa toiseen.
"Orjamestarien? Kuulutko sinä sitten heihin?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Dudeboy » 12 Touko 2008, 16:48

Jacla

Isad juoksenteli pitkän heinän seassa odottaen, että Jacla kutsuisi häntä luoksensa mutta Isad tiesi, ettei Jacla kutsuisi häntä tämän luokse ainakaan vielä.. Jacla katsoi Movyania kun tämä kosketti mahaansa ja rupesi availemaan paitaansa, vältteli hänen katsettaan kun Jacla katseli vierestä. Jacla huomasi tämän ja ei sanonut mitään vaan katseli tuota pientä haavaa, se ei näyttänyt ollenkaan tarvitsevan hoitoa mutta ehkä umpeen pistämisen luultavasti.. 'Ei mitään vakavaa onneksi muuten saisin paeta syytteitä taas jonnekin..' Jacla ajatteli huokaisten hieman ajatellessaan.
Jacla oli lähellä miestä ja katseli hieman kun tämä napitti sen paitansa piilottaakseen varmaankin haavansa paidalla. Jacla säpsähti hieman kun Movyan oli tajunnut mihin hän kuului.. "Niin kyllä rehellisesti sanottuna.. Ole huoleti sillä en tee sinulle mitään tai hekään sillä minun seurassani ne nuoret ei tee mitään.. Tule nyt.." Jacla sanoi hiukan kävellen eteenpäin.. "Haluaisin tietää perheestäsi?" Jacla kysyi..
Dudeboy
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 12 Touko 2008, 17:11

Movyan sai paitansa kiinni ja nappasi liivinsä maasta, pukematta sitä kuitenkaan ylleen. Sen kärsisi kyllä kantaa kädessä... Hänen vatsaansa pisteli, mutta haava ei ollut paha, joten hän ei kai tarvitsisi orjamestareiden apua, eikä hän ollut varma luottaisiko näihin ainakaan vielä tarpeeksi antaakseen näiden edes paikkailla haavojaan.

Hän nyökkäsi toisen sanoille ja uskotteli asiaa itselleenkin. Ne eivät tekisi mitään pahaa niin kauan kuin hän oli Sengin seurassa, mutta mikä todisti ettei Seng itse juoninut jotain? No, ehkä hän oli oppinut Deanoicilta sinisilmäisyyttä, mutta hän päätti luottaa toiseen niin kauan, kunnes saisi syyn olla luottamatta. Sellaista syytä nyt ei vähään aikaan ollut ilmennyt ja tuo heidän välinen taistonsahan oli ollut vain leikkiä, vaikka hän olikin saanut iskun vatsaansa.
Movyan nyökkäsi ja lähti Jaclan perään. Toisen kysymys sai hänet kohottamaan kulmiaan.
"En nyt tiedä onko siinäkään paljon kerrottavaa", hän mutisi hiljaa, mutta mahdollisista riskeistä huolimatta jatkoi, "Vanhempia minulla ei ole ollut moneen vuoteen...He kuolivat ja minä lupasin huolehtia veljestäni." Hän ei katsonut Sengiin päin, koska osaltaan hänen vanhemmistaan puhuminen oli vähällä saada hänet edelleenkin itkemään ja sen saattoi nähdä hänen silmistään, niinpä hän päätti vain katsella maata, jota vähän kerrallaan asteli...
Miwra
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron