I was to... Or was I?

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Anonymous » 07 Elo 2008, 21:06

Kira.

Kira puditeli päätään, kun Movyanin kysymykselle, Kiran ilme oli surullinen.
"En ole vielä kuullut kenenkään pystyvän taikomaan elävää, mikään ei voi olla elävä, jos se ei omista sydäntä." Kira sanoi ja katsoi Movyania, hän yritti hymyillä, mutta siitä ei oikein tullut mitään.
"Kukaan minunlaiseni ei voi elävää taikoa." Kira sanoi hiukan kylmähkösti, sillä hän toivoi voivansa, muttei voinut vaikka tekisi nyt mitä, hänen voimansa ei varmaan koskaan tulisi olemaan tarpeeksi suuret.

Kira käänsi katseensa paikkaan missä lohikäärme oli ollut, mutta nyt siinä leijaili vain pieniä hiukkasia, jotka olivat värjäytyneet punaisiksi auringon vähäisistä säteistä. Kira kutsui hevostaan, sillä hän ei halunnut sen olevan kaukana, kun pimeä laskutuisi, sillä se tapahtuisi aivan piakoin.
"Täällä ei saata olla hirveän turvallista yöllä." Kira sanoi hiljaa. Linnalle oli pitkä matka ja sieltä hänen pitäisi vielä kävellä kotiinsa ja nyt Kiraa hiukan pelotti asia, kun hän oli kuullut ihmissuden olevan liikkeellä joka yö. Kira mietti yöksi menemistä majatalolle, sinne olisi lyhyempi, paljon lyhyempi matka.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Elo 2008, 11:40

Movyan

Movyan huomasi Kiran surullisen ilmeen ja tämän sanatkin kertoivat miksi toinen oli surullinen. Siltikään hän ei osannut sanoa mitään lohduttavaa. Hän ei voinut antaa toiselle voimia luoda eläviä olentoja eikä itse omistanut edes sellaisia voimia joita Kira omisti.
Hän vain taputti tyttöä pienesti olkapäähän ja hymyili rohkaisevasti.
"Ehkei sinun ole koskaan tarve luoda eläviä?" Movyan ehdotti hiljaa, "Eiköhän maailmasta yksi lohikäärme sinullekin liikene..." Hän nousi ylös katsellen taivaalle yön jo hyvää vauhtia saapuessa ja pimeys oli laskeutumassa heidän ylleen.

"Ei, ehkä minä sitten lähden takaisin majatalolle", Movyan tuumi leukaansa nopeasti hieraisten ja otti askeleen taaksepäin pysähtyen kuitenkin kuin seinään, "Minne sinä menet?"
Hän oletti kyllä että Kiralla koti oli mutta hän ei tiennyt oliko toinen edes aikeissa palata sinne tänään. Ja jos tämä ei sinne aikoisi palata niin minne Kira olisi menossa? Pimeä oli hyvää vauhtia saapumassa eikä täällä sen jälkeen näkisi eteensäkään ellei omistaisi lyhtyä jota toisella ei kuitenkaan nopealta silmäykseltä näyttänyt olevan.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 10 Elo 2008, 21:16

Kira.

"Ehkä ei, mutta olen kiintynyt tuohon lohikäärmeeseen jo." Kira naurahti ja pakotti mielentilan kohottumaan, sillä hänhän ei halunnut alkaa ainakaan itkemään kenenkään kuullen, eikä hän halunnut liiaksi valittaakaan ja nyt hän oli ehtinyt jo valittaa ihan tarpeeksi.
"En minä loppujen lopuksi haluaisi varmaan lohikäärmettä, sillä minulle on sama olisiko tuokaan lohikäärme, mutta ei ole ensimmäinen kerta kun olen saanut tuon tulemaan esiin." Kira huokaisi, muttei kuulostanut onneksi surulliselta, eikä hirveän teeskentelevältäkään.

"Ajattelin mysö, että voisin mennä majatalolle yöksi tai odottaa ainakin aamuun asti jossain lähempänä, sillä minua alkoi kuitenkin hiukan pelottamaan ajatus vejestäsi, jos hän ei kerta pysty kontrolloimaan itseään." Kira sanoi ja katsahti ympärilleen ja kutsui hevostaan, joka jölkötteli Kiran viereen katsoen, kuin olisi ikuisuuden joutunut odottamaan, että Kira olisi valmis lähtemään. Kira satuloi ja suitsi hevosen nopein liikkein. Hän talutti hevosen Movyanin vierelle.
"Mennäänkö samaa matkaa vai?" Kira kysyi ja hymyili.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 11 Elo 2008, 18:55

Movyan

Movyan ymmärsi kyllä kiintymyksen ja sen kuinka nopeasti johonkin olentoon todella saattoi tottua jo niin ettei vaihtaisi sitä mistään hinnasta. Olihan hänellä itselläänkin kerran ollut lemmikki, tosin se oli ollut vain pieni kissa, jonka hän oli myöhemmin hukannut ja tietysti hän oli kiintynyt veljeensä eikä takuulla suostuisi vaihtamaan tätä yhteenkään normaaliin ihmiseen.
Deanoic oli hyvä juuri sellaisena veljenä kuin tämä oli eikä rakkaita ihmisiä kukaan tahtoisi viahtaa mistään hinnasta.

Movyan käänsi nyt katseensa Kiraan joka kertoi suunnitelmistaan ja teki jo lähtöä. He olivat siis matkalla ainakin lähes samaan paikkaan ellei Kira sitten tahtoisi yöpyä jossain toisaalla.
Huuliaan mutristaen Movyan katsoi toista mietteliäänä ennen kuin tuli siihen tulokseen että voisi esittää kysymyksensä, joka samalla kertoi Kiran ansainneen hänen luottamuksensa.
"Voit toki yöpyä minun ja veljeni huoneessa, siellä on varavuodekin mikäli Deanoicin sänky ei miellytä?", Movyan ehdotti keinoa jolla he säästyisivät suuremmitta kuluitta, tai no, Kira säilyisi.
Miwra
 

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron