I was to... Or was I?

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Touko 2008, 15:42

Kiran ensimmäiseen lausahdukseen Movyan ei osannut vastata mitään, nyökäytti vain päätään. Hän ei tiennyt mitään vampyyreistä, eikä Deanoickaan ollut sellaista öisin tavannut, ainakaan niin, että olisi sen aamulla muistanut ja voinut kertoa veljelleen. Jos Kira ei sitä vielä huomannut niin tulisi pian huomaamaan, että Movyan tiesi erittäin vähän eläimistä, taruolennoista ja kuninkaallisista. Itseasiassa hän oli aikana ulkona kaikista asioista. Ihmissusista hän nyt tiesi lähes kaiken ja ihmisistä suurimman osan perusasioista, mutta muuta hän ei sitten tiennytkään.

"No, eihän se sitten niin villi ole", Movyan tuumi, kun Kira selitti vihellyksensä tarkoituksen ja sen, että Leader vastasi siihen aina. Toisaalta, vaikka se vihellykseen vastasikin, ei se tarkoittanut sitä, ettei se olisi edelleenkin villi, se vain oli koulutettu tottelemaan joitain asioita...tai niin Movyan ainakin oletti.

Movyan naurahti lähes heti Kiran jälkeen.
"Ei, en ole tietoinen", Movyan sanoi virnuillen ja käänsi katseensa nurmesta - johon oli katseensa hetkiä aiemmin suunnannut - takaisin toiseen, "Enkä ole tietoinen monesta muustakaan asiasta, kuten tulet huomaamaan...jos et ole jo huomannut."
Hän painoi Kiran luettelemat nimet tiukasti päähänsä, jotta muistaisi ne jatkossa.
"Täytynee pitää se mielessä sitten", Movyan sanoi ja nousi istumaan, kääntyen kuitenkin niin, että hänen kasvonsa olivat hyvä Kiraan suunnatut.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 25 Touko 2008, 11:05

Kira.

"Niin no minä tiedän vain kuninkaalliset sen takia, että satun olemaan talleilla töissä ja Blackin oppipoika." Kira lausahti tyynesti. Oli Kira tosiaankin huomannut, ettei Movyan ollut mitenkään tietoinen kaikista asioista, muttei Kirakaan ollut. Kira tiesi paljon hevosista, taruolennoisa ja tunsi kuninkaallisia, ja osasi tapella. Kiran oli pienestä pitäen pitänyt puolustaa itseään, sillä kaikki olivat kiusanneet häntä, koska hän oli puoleksi taruolento.
"Joskus minua ärsyttää, että olen puoleksi taruolento, sillä minuakutsutaan usein saastaveriseksi ja kuraiseksi. Meistä käytetään monia pilkkanimiä. Tiedän muutaman jotka ovat myös puoleksi taruolentoa, muutaman nuoremman kuin itse olen ja puolustan usein heitä." Kira selitti, sillä hän arveli, ettei Movyan olisi niinkään tietoinen puoliverisistä. Kira tiesi kuinka raskas elämä voi olla, mutta kaikkien piti oppia puolustamaan itseään ja oppia luottamaan muihin, sillä jos jäi yksin kulki vaarallista matkaa, ainakin tytöillä, sillä kaikki miehet eivät arvostaneet tyttöjä ja naisia laisinkaan, mutta Kiralla oli onnea siinä, että hän osasi puolustautua hyvin ja näytti pikanäkemältä yleensä pojalta, joten hänellä ei ollut pahemmin vaaraa.
"Joskus voimista on tosiaankin liikaakin haittaa, sillä minä en ainakaan osaa hallita niitä mitenkään hyvin." Kira huokaisi ja nousi myös istumaan.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 25 Touko 2008, 15:36

Movyan

"Erilaisuutta ei osata arvostaa nykyään", Movyan sanoi hiljaa ja tottahan se olikin, mutta toisaalta erilaisuutta ei pidetty hyvänä asiana, koska se saattoi lajitella olennon automaattisesti vastustajiin. Sota vaikutti myös ihmisten asenteeseen, sota itseasiassa vaikutti lähes kaikkeen, vaikkei sitä aina osannut niin nähdäkään. Movyan tiesi toisten puolustamisesta, saihan hänkin puolustaa heikompaa veljeään, kun ihmiset eivät häntä hyvällä katsoneet, vaikka puolueeton olikin.
"Mutta uskon, että niistä on hyötyäkin", Movyan sanoo kysyvästi, Kiran puhuessa voimistaan ja niiden haitoista. Hänellä itsellään ei ollut erikoisia voimia...

"Oletko ollut kauankin sen velhon oppipoika?" Hän sitten kysyi, silkkaa uteliaisuuttaan ja totta kai hän tahtoi jostain seuraavan puheenaiheen. Tämä oli ainoa puheenaihe, joka hänen mieleensä juuri nyt tuli, joten kaipa sekin kannatti käyttää.
Movyan seurasi Kiraa katseellaan.
"Olen tainnut kysyä jo kaiken?" Hän tuumaisi sitten, kun ei enempää keksimistä kysynyt ja puri ajatuksissaan huultaan...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 12 Heinä 2008, 22:00

Kira.

Kira mietti mitä sanoisi tai miten tekisi sanoita järkeviä lauseita, ettei puhuisi ihan sekavia.
"Olen jo jonkin aikaa ollut hänen oppopoikanaan. Silloin kuin aloitin sen homman, en osannut yhtään hallita omia voimiani. Suurin ongelmani oli silloin, että sytytin kaiken tuleen melkein minkä vain mahdollista ja suuttuessani vielä pahempia sattui." Kira vastasi rauhallisella äänellä ja hymyili, sillä hänelle tuli mieleen kaikki kommellukset, jotka hän oli aiheuttanut suurimmat palot olivat olleet kai kokonainen pelto, vanha talo ja lato. Kira mietti mitä voisi puhua, etteivät jäisi aivan sanattomiksi, vaikka nyt Kira ei pahaksi pannut, vaikkakin olisi hiljaista ja rauhallista.
"Muuten muuttuuko veljesi joka yö ihmissudeksi, vai vain täyden kuun aikoihin?" Kira repaisi kysymyksen tuulesta, eikä nyt ajatellut pahemmin siitä, ettei tekisi Movyanin oloa tukalaksi. Kira jälleen kerran vilkaisi missä hevonen oli, ettei joutuisi vaan lähtemään sitäkin vielä hakemaan jostain, sillä siitä olisi jo liikaa vaivaa, sillä hänen pitäisi vielä ajoissa päästä takaisin tallillekkin, sillä muuten hänen isänsä huolestuisi liikaa ja sitä Kira pelkäsikin, sillä ihmisten sydän oli heikko ja Kira pelkäsi, koska hänen isänsä oli jo hiukan vanhempi mitä hän edes muisti ja turhan uhkarohkea.

//sori viivästyminen, mutta kone on hajalla, eikä päästä oikein kirjautumaan mihinkään, hyvä kun saan tämän edes päälle.//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 13 Heinä 2008, 20:43

Movyan

Movyan kuunteli Kiran kertomusta virne kasvoillaan ja naurahti toisen lopetettua.
"Eli sinä oletkin varsinainen kaaoksen aiheuttaja sitten", hän tuumi katsoen toista mietteliäänä, "Osaatko nyt hallita voimiasi paremmin?" Hän kysyi virnistäen ja pudisteli naureskellen päätään. Hänen lapsuutensa ei ollut lainkaan hupaisa, mutta täynnä kaaosta se kylläkin oli. Sitä hän ei kuitenkaan tahtonut ajatella. Hän ja Deanoic olivat selvinneet, se oli tärkeintä.
Movyan kohotti kysyvästi kulmiaan kun kuuli Kiran kysymyksen mutta veti sitten kevyen hymyn takaisin kasvoilleen.
"Joka yö, minä pidän usein huolta hänestä aamuisin", hän vastasi ja äänestäään saattoi kuultaa pieni huolestunut sävy. Hän ei jaksanut aina käsittää kuinka veli jaksoi elää ihmissutena kun tämä aamuisin oli aina niin väsynyt ja aivan verillä.
Movyankin käänsi katseensa samaan suuntaan kuin Kira sitä itse edes huomaamatta ja hymähti sitten siirtäen katseensa taivaalle.

//Lyhyt ._______." Juu, eipä tuo haittaa. Minkäs sie sille koneelle mahtasit ^^//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 13 Heinä 2008, 21:02

Kira.

"No melkoinen ongelma aiheiuttaja olen, mutta yleensä asiat palaavat ennalleen ajan myötä." Kira naurahti perään pienesti, mutta ei onneksi alkanut kunnolla nauramaan.
"Osaan nyt kohtalaisen hyvin, kiitos Blackin kirjojen, joista olen opiskellut taikuutta ja tulen käyttämistä enemmän." Kira selitti lyhyesti ja toivoi toisen ymmärtävän mistä hän puhui.

"Hmm.. Veljesi veri on sitten aika pahasti sekoittunut, sillä mitä harvemmin ihmissusi muuttuu sitä lievempää se yleensä on, tai ainakin minulle on kerrottu niin, en ole kylläkään aivan varma." Kira mumisi mietteliäästi ja siirsi katseensa maahan. Kiran ilme värästi hiukan ja silmät kiilahtivat hiukan arvaamattomasti.
"Ilma viilenee.." Kira mutisi ja katsoi taivaalle, he taisivat olleet jutelleet aika kauan sillä taivas alkoi olla aika punertava.
"Yö nousee kohta." Kira mutisi selvällä äänellä ja siirsi katseensa Movyaniin. Kira meni automaattisesti enemmän kerälle, koska tuuli alkoi puhaltaa ja ilma alkoi olla aika viileää, kun aurinko ei ollut enään kunnolla näkyvissä. Kira oli ollut ehkä liiankin kauan poissa kotoaan, mutta ei hän siitä välittäny, hän ei ollut ehtisikö hänen isänsä edes kotiin koko yönä, joten Kira varmaan muutenki kuuhaisi yön vaellellen paikasta toiseen.

//Niin no, nyt kun tämä taas suostuu jotenki edes toimimaan. :D//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 14 Heinä 2008, 16:17

Movyan

Movyan virnisti Kiran sanoille siitä, että tämä oli melkoinen ongelmienaiheuttaja. Silti hän saattoi sanoa tytön osaavan monia asioita, joita hän itse ei osannut. Hän ei osannut mitään muuta kuin pitää huolta veljestään, vaikka olihan sekin osaltaan aikamoinen taitolaji. Etenkin kun Deanoic jaksoi joskus olla ihmissudeksikin varsin vilkas, niinä hyvinä päivinään. Tämä juoksi joka paikkaan ja hän sai olla huolehtimassa ettei toinen satuttanut itseään. Öisin hän ei kuitenkaan voinut estää Deanoicia satuttamasta itseään, koska ihmissutta ei voinut valvoa eikä sitä kannattanutkaan eihän se ketään öisin tuntenut. Hyvä ettei veli ollut muutamaan kertaan raadellut Movyania verille.

Deanoicista puhuminen sai hänet surulliseksi. Onnelliseksikin osittain. Tämä tunnetila joka hänellä nyt oli oli jotenkin sekalainen. Hänen teki mielensä itkeä, mutta toisaalta taas hän tahtoi nauraa. Se sai hänen päänsä sekaisin eikä hän enää ollut varma yhtään mistään.
Movyan pudisteli päätään kun Kira mutisi ilman viilenevän. Hänkin kohotti katseensa taivaalle sen siitä hetkeksi laskettuaan ja naurahti hieman; "Kauankohan mekin sitten olemme jutelleet tässä?" Movyan tuumi. Aika oli kulunut niin nopeasti että hän oli tuskin sitä itsekään huomannut. Hänellä ei ollut kiire takaisin majatalolle, kunhan vain olisi siellä aamuun mennessä pitämässä huolen yöllisiltä retkiltään palaavasta Deanoicista.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 30 Heinä 2008, 18:48

Kira.

Kira tuijotti hetken lumoutuneena taivaalle. Se oli veren punertava, veri sai ajattelemaan hänen muutamaa vamppyyi ystäväänsä.
"Saa isäni oppia elämään hetken ilman minuakin." Kira huokaisi lopulta ja nousi hetkeksi jaloilleen, hänen jalkansa olivat aivan turta, kun hän ei ollut liikkunut varmaan tunteihin, samalla hän tähysteli hevostaan, joka oli siirtynyt kauemmaksi laiduntamaan.

Kira istuutui takaisin alas huokaisten ja kietoi kätensä jalkojensa ympärille, häntä paleli hiukan, mutta kumminkin hän hymyili, kaikki muistot jotka olivat päivän aikana nousseet takaisin mieleen saivat hänet hymyilemään iloisesti.
"Miten sinä jaksat pitää aina huolta veljestäsi?" Kira lopulta töksäytti, vaikkakin hän osaksi ymmärsi, sillä hänkin huolehti joka päivä hevosestaan ja vielä kuninkaankin hevosista. Kira ei vain ymmäryänyt omaa taakkaansa raskaaksi, sillä se oli joka päiväistä hänelle ja välttämätöntä. Töissä hänen piti käydä, piti harjoitella hallitsemaan ja kehittämään voimia, sekä piti hoitaa omatkin eläimet. Ei se Kirasta raskaalta tuntunut.

//taas pieni viive tuli, tietokoneen takia -_-//
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 31 Heinä 2008, 16:19

Movyan

Movyan ei osannut kuin nyökätä Kiran sanoihin, kun tämä huokaisten totesi että isänsä saisi opetella elämään ilman hänen apuaankin. Tottakai se oli, uskoisi että tyttö olisi jo lähtenyt kotoaan etsimään itselleen toisen asuinpaikan tai muuten vain kyllästynyt isänsä autteluun. Movyan ei tietenkään voinut olla varma tuollaisista asioista, mutta oli kuullut useimpien tekevän niin. Hän itse ei omistanut isää enää, joten ei osannut ajatella itseään Kiran paikalle.

"Kylmä?" Movyan kysyi hiljaa kun Kira kietoi kätensä jalkojensa ympärille. Häntä ei niinkään palellut, mutta olihan täällä jo vilpoisempaa kuin aiemmin ja oliko se ihmekään kun yö oli tulossa. Hän saattoi jo kuvitella veljensä tuskaisen muodonmuutoksen ja se satutti häntä itseään. Jos hän olisi saanut valita hän olisi vaihtanut itsensä veljensä tilalle. Jotkut sanoivat että Movyan oli juuri sellainen veli kuin millaisen kuka tahansa haluaisi, muttei hän osannut kuvitella itseään sellaiseksi kun antoi veljensä kitua joka yöt. Mitäpä hän olisi sille mahtanutkaan, mutta jotenkin hänestä tuntui että hänen olisi pitänyt tehdä asialle jotain tai edes yrittää lieventää veljensä tuskia.
"Kysytkö sinä tuota oikeasti?" Movyan kysyi naurahtaen pienesti ja siirtyi makaamaan maahan, vetäen kätensä päänsä taakse tukemaan, "Tottakai minä jaksan koska välitän hänestä enemmän kuin kenestäkään muusta. Se vain on niin väärin että hän on meistä se heikompi ja silti hän joutuu kärsimään enemmän..."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 02 Elo 2008, 21:29

Kira

Nyt vasta Kira huomasi kuinka typerä hänen esittämä kysymyksensä oli. Hän itse toivoi itselleen pikkusiskoa tai veljeä, mutta hän ei sitä ikinä tulisi saamaan, joten hän itse hoiti hevostaan, kuin omaa siskoaan tai veljeään olisi, mutta koskan niitä ei ollu hevonen sai korvata sen paikan.
"Joskus sivusta seuraaminen on tuskallista." Kira sanoi, sillä olihan hän itsekkin joutunut seuraamaan sivusta monia asioita, joihin hän olisi halunnut puuttua.

Tuuli sai Kiran värisemään, sillä hänellä ei erityisemmin ollut lämpimiä vaatteita päällä. Kira yritti pysytellä lämpimänä, mutta turhaan. Lopulta hän napsautti sormiaan ja ilmaan syntyi liekki, joka oli lämmin.
"Oletko koskaan nähnyt tulestasyntynyttä eläintä?" Kira kysyi yllättäen. Hän kasvonsa muuttuivat itsevarmemmiksi, kuin jokin hänelle hyvin tärkeä olisi läsnä. Pelkkä liekki ilmassa kohotti Kiran mielen itsevarmemmaksi.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 03 Elo 2008, 13:02

Movyan

Movyan tiesi että sivusta seuraaminen saattoi olla jopa vielä tuskaisempaa kuin itse kärsiminen. Hän ei kuitenkaan tahtonut enää puhua tästä aiheesta ja kiitti Kiraa koko sydämestään kun tämä ei kommentoinut aihetta enempää. Pikkusisaruksista ja tuskasta puhuminen sai hänet entistä huolestuneemmaksi ja Movyan tiesi veljensä parhaillaan kituvan jossain muodonmuutoksensa johdosta. Ajatus siitä ei parantanut hänen oloaan ja hän tahtoi viahtaa nopeasti puheenaihetta joksikin muuksi, joksikin edes hieman mukavammaksi.

Movyan huomasi tuulen myös ja tajusi kuinka mukavaa se voisi ollakaan jos voisi viettää tällaisen yön yhdessä veljensä kanssa takkatulen ääressä pehmeä, lämmin viltti ympärille käärittynä, mutta hän tiesi myös sen ettei Deanoic voisi koskaan olla hänen seuranaan yöllä ihmismuodossaan. Se satutti häntä enemmän.
Surulliset ajatukset kuitenkin katosivat Movyanin mielestä kun hän käänsi napsautuksen kuullessaan katseensa taivaalta Kiraan ja tuijotti tämän ilmaan synnyttämään, lämmittävää liekkiä silmät suurina.
"Miten sinä tuon teit?" Hän kysyi ääni hieman väristen ja siirtyi lähemmäs toista ja liekkiä. Päänsä kallistui hieman, mutta Movyanilla oli kuitenkin sen verran järkeä päässään ettei hän ryhtynyt sörkkimään liekkiä sormillaan.
"En ole...voiko niinkin tapahtua?" Movyan kysyi entistä hämmentyneempänä ja osoitti Kiralle jälleen tietämättömyytensä.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 03 Elo 2008, 13:50

Kira.

Kira tuijotti liekkiä, joka kieppui hänen tahtonsa mukaan.
"Yksi pieni liekki on helppo tehdä." Kira naurahti, sillä se oli hänelle helpponakki. Hän napsautti sormiaan ja liekin vierelle syttyi toinen liekki.
"Voi, tulesta voi tehdä eläimiä, mutta niissä on yksi ainut asia, joka sulkee ne pois elävistä." Kira lausahti nopeasti ja nousi seisomaan. Kira sulki silmänsä ja puhui, mutta vain huulet likkuivat, eikä ääntä kuulunut.

Kira aukaisi silmänsä ja samassa parin metrin päähän syttyi isompi liekki, Kira jatkoi puhumista ääneti. Liekkiin aukenivat silmät, pian sen ympärille alkoi muodostua hahmon muoto, iso kokoinen, todella iso. Sille alkoi kehittyä suomuja ja pian Kiran edessä seisoi isohko lohikäärme, jonka silmät paloivat punaisina. Lohikäärme laskeutui makuulle ja laski päänsä Kiran luokse, Kira alkoi tuttavallisesti silittää sen päätä ja juttelemaan sille hiljaa.
"Vaikka se ei ole elävä se muistaa minut." Kira hymähti Movyanille hiljaa ja jatkoi lohikäärmeen silittämistä, iso olento nautti saamastaan huomiosta.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 03 Elo 2008, 15:49

Movyan

Helppohan Kiran oli tuollaisia sanoa kun hallitsi tulta ainakin jonkin verran, mutta Movyan joka sitä ei hallinnut oli jo täysin toisen taitojen lumoissa ja tuijotti nyt kahta liekkiä jotka leijuivat ilmassa.
"Tuo on silti uskomatonta", hän mutisi ja siirsi sitten katseensa Kiraan kun tämä jälleen alkoi puhua. Movyan kohotti kulmaansa kun Kira ei oitis kertonut mikä ne elävistä erotti vaan nousi seisomaan.
Hän tuijotti toista jälleen astetta hämmentyneempänä ja mietti päänsä puhki siitä mitä toinen aikoi tehdä.

Jos Movyanin silmät eivät äsken olleet meinanneet pullistua ulos kuopistaan niin nyt viimeistään kun hän huomasi suuremman liekin jolla tuntui olevan silmät. Hetken hän joutui räpyttelemään silmiään kunnes uskoi ettei todellakaan nähnyt harhoja. Leukansa loksahti ja hän tuijotti liekistä muodostuvaa lohikäärmettä selvän hämmästyksen vallassa.
"Sinä kyllä...", Movyan aloitti nielaisten kuuluvasti ennen kuin jatkoi, "...Onnistuit hämmentämään minut jo sillä ensimäisellä liekilläkin." Movyan ei uskaltanut nousta, katsoi vain lohikäärmettä. Hän ei ollut koskaan eläessään nähnyt edes oikeaa lohikäärmettä, saati sitten juuri hänen silmiensä edessä tulesta muovattua lohikäärmettä.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 03 Elo 2008, 23:23

Kira

Kira silitti lohikäärmeen päätä poissaolevasti. Hänen silmänsä läpi paistoi sääli lohikäärmeeseen. Movyanin ääni palautti Kiran takaisin sinne missä nyt oli. Kira huokaisi raskaasti ja kääntyi Movyaniin päin.
"Huomaatko ulospäin mitään erottovuutta minusta ja lohikäärmeestä, muutako, että olemme erilajia ja omien lajien piirteet näkyy?" Kira kysyi hennosti hymyillen. Lohikäärme töni häntä päällään kerjätessään lisää rapsutuksia. Se käyttäytyi kuin pieneläin, joka oli talossa lemmikkinä.

Kira istuutui nurmikolle Lohikäärmeen viereen. Se työnsi ison päänsä Kiran syliin ja sulki silmänsä. Kira helli isoa olentoa, joka oli lempeä kuin kissa ja yhtä suloinen kuin koiranpentu. Kira rakasti tätäkin eläintä suuresti, vaikkei se elänyt. Tai eli se mutta tärkin elämiseen uupui siitä, sen näki vain sellaiset jotka osasi katsoa, sen silmissä näkyi se mitä siitä uupui.
"Voi kun se eläisi, se olisi kaiken aikaa vain luonani." Kira sanoi kaipaavasti, kun lohikäärme alkoi hiljattain kadota ilmaan tyytyväisen näköisenä saatuaan hellyyttä.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Elo 2008, 17:50

Movyan

"Ulospäin?" Movyan toisti ja katsoi näitä kahta onnettomanoloisena. Pitäisikö näissä nyt olla jotain eroavaisuuksia vai ei ja jos oli niin mitä pirua se sitten olisi jos lajia ja niiden piirteitä ei laskettu?
Hän kohautti olkapäitään osittain siksi ettei täysin ymmärtänyt kysymystä ja osittain siksi ettei tiennyt vastausta kysymykseen mikäli oli sen oikein edes ymmärtänyt.
Se oli lohikäärme? Ainakin siltä se näytti ja ystävällinenkin sellainen...huomiota kerjäävä ja kesy kun mikäkin! Olivatko oikeat lohikäärmeetkin samanlaisia? Erosiko tämä sitten jotenkin oikeasta lohikäärmeestäkin.

Movyan oli hieman sekaisin jo ylipäätään siitä että Kira oli onnistunut taikomaan lohikäärmeen liekeistä mutta samalla myös tämän esittämästä kysymyksestä. Movyanin täytyi nyt myöntää että hän oli hyvin tietämätön näiden asioiden kanssa ja ylipäänsä hän ei tiennyt paljoa mitään...Kira oli opettanut - ehkä huomaamattaankin - hänelle monia asioita.
"Se ei oikeasti elä?" Movyan kysyi ja huomasikin lohikäärmeen hiljalleen katoavan mikä sai hänet entisestään hämmentymään.
Miwra
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron