I was to... Or was I?

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

I was to... Or was I?

ViestiKirjoittaja Anonymous » 16 Touko 2008, 21:17

Kira.

Tyttö oli ottanut hevosensa ja lähtenyt pois talleilta, sillä oli noussut hirveä kohu siitä, että hänet tunnettiin Pimeässä Paikassa vampyyrien metsästäjänä, joka ei ehkä ollut mitenkään hyvä, eikä isä ollut kovin tykännyt kun vampyyri oli käynyt pimeällä heillä kysymässä Kiraa ja onnistunut möläyttämään mitä kaikkea oli tapahtunut. Nyt Kira kaipasi pois talleilta. Kiran peitenimi ei onneksi ollut paljastunut vampyyreille tai ainakaan ei kovin monelle.
"Leader." Kira huusi ja vihelsi perään, pian kuului kimeä hirnahdus, näin Kira varmisti, ettei vain hevonen ollut lähtenyt omille teilleen, kun Kira oli päästänyt sen vapaasti syömään ruohoa. Kira oli makuullaan ruohikossa auringon valossa, hän katseli taivaalla hitaasti meneviä pilviä, ilma oli mukava, lämmin ja aurinkoinen ja tuuli oli sopivan heikko. Kiran ajatukset olivat vain pilvien muodoissa. Yksi ohi menevä pilvi muitti ihmistä, toinen sutta, kolmas koiraa ja neljäs oli lohikäärme, muiden pilvien muotoa Kira ei keksinyt. Hän nousi omien kyynärpäidensä varaan nähdäkseen hevosensa. Kira kuuli läheltä kopinaa, joten se ei ainakaan kovin kaukana ollut. Pian Kira huomasikin Leadesin syömässä parin sadan metrin päässä takaviistossa. Kira vain katsahti siihen ja laittoi takaisin makoilemaan. Pian kuitenkin Leader alkoi ravata edes takaisin Kiran lähettyvillä, kuin mikäkin villihevonen. Leader tosiaan näytti villihevoselta ilman satulaa ja suitsia, jotka Kira oli riisunut siltä päästääkseen sen syömään ja nyt hevonen oli piehtaroinut ja liannut itsensä.

||Dimmutin ja Movyan tänne :D||
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 16 Touko 2008, 21:30

Movyan

Movyan oli jo alkanut tottua elämäänsä ihmisten kylässä. Aamuisin hänen tarvitsi vain huolehtia, että Deanoic oli palannut retkiltään ja että veljellä nyt varmasti oli ruokaa. Sen jälkeen hän saattoi tehdä mitä tahtoi, veli kun yleensä nukkui puoleenpäivään saakka heräämättä lainkaan.

Movyan olikin ottanut tavakseen lähteä jaloittelemaan, milloin minnekin. Tällä kertaa hän löysi itsensä metsän laidalta ja hetken mietittyään astuikin metsän varjoihin. Hän käveli rauhallisesti ja katseli kaunista säätä. Pilviä kyllä oli taivaalla, mutta ne eivät onneksi enteilleet sadetta. Ajatus sateessa juoksentelusta ei houkutellut Movyania, joka muutenkin vihasi peseytymistä, vaikka ihan vain ulkonäön vuoksi kävikin säännöllisesti peseytymässä. Aurinkoinen sää sen sijaan oli kuin tehty häntä varten.
Hän nappasi jonkin tuntemattoman, vaatimattoman näköisen kukkasen käteensä ja pyöritteli sitä hiljaa käsissään. Hän jaksoi aina ihailla luonnon kauneutta, vaikka kukkien nyppiminen periaatteessa olikin jonkinlaista lievää luonnontuhoamista.

Hän hymähti itsekseen ja kohotti katseensa kukasta eteenpäin ja pysähtyi. Hän näki jonkun ihmismäisen hahmon makaavan nurmella noin kahdenkymmenen metrin päässä ja hän lähti kävelemään tuota kohti, vaikka muistuttikin itseään siitä, että tiesminkälaista porukkaa oli nykyisin liikkeellä. Jaloillaan tuntui kuitenkin olevan oma tahtonsa ja ne jatkoivat eteenpäin kyselemättä hänen mielipiteitään sen suuremmin.
Movyan kallisti päätään, kun näki hevosenkin ollessaan enää kymmenen metrin päässä. Hevonen näytti suhteellisen kesyltä, mutta sillä ei ollut satulaa, ja se näytti muutenkin hieman vauhkolta. Mov astui lähemmäs ja oli nyt vain parin metrin päässä tuosta ihmisestä, jonka oli jo tunnistanut tytöksi.
"Kaikki hyvin?" Hän kysyi sitten ja katsoi vuoroin tyttöä vuoroin hevosta, kumpaakin varautuneesti ja valppaana.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 16 Touko 2008, 22:00

Kira.

Kira kuuli askelia jonkin matkan päästä itsestään, muttei vaivautunut katsomaan kuka tuli ja mistä suunnalta. Kira vain ummisti silmänsä ja jatkoi vain omissa ajatuksissaan oloa. Leaderin kavioiden kopse piti kuitenkin Kiran hereillä. Nyt hän tajusi jo jonkun olevan aika lähellä, lähempänä kuin vasta. Kira kuuli myös kysymyksen, joka oli nähtävästi osoitettu hänelle. Kira avasi silmänsä.
"Kaikki ihan hyvin." Kira lausahti hiljaa ja haukottili.
'Kai..?' Kira lisäsi ajatuksissaan, muttei sanonut sitä ääneen. Kira nousi hitaasti istuma asentoon. Hän venytteli käsiään väsyneesti ja taitteli niskojaan niin, että ne rutisivat. Leader oli tullut lähemmäksi kiinnostuessaan mitä tapahtui, se tuli aika pelottavan näköisesti korvat luimussa kohti hitaasti kävellen. Kira vilkaisi hevosta välinpitämättömästi.
"Kukas sie olet?" Kira kysyi ja katsoi ylöspäin, hän joutui varjostamaan silmiään nähdäkseen tulijan kunnolla. Kira joutui siristämään silmiään, sillä hän oli aika väsynyt eikä täten muutenkaan nähnyt kovinkaan hyvin. Kira huomasi pojan olevan hiukan varuillaan, mutta Kira ei tiennyt johtuiko se hänestä, hevosesta vai molemmista, mutta Kira pystyi vain aistimaan sen aika nopeasti. Kira haukoitteli vielä kerran konnolla ja siirsi katseensa maahan. Hän katsoi kukkaa, joka liikkui tuulen mukana. Ilmassa ei näkynyt Kiran onneksi mitään ötököitä, sillä hän ei kovin pitäny ampiaisista eikä muistamaan vastaavista ötököistä. Leader oli kävellyt jo Kiran viereen ja oli nyt korvat suunnattuna eteenpäin.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 16 Touko 2008, 22:13

Movyan ei osannut kuin nyökätä tytön vastaukseen ja tuli siihen tulokseen, että hevonen taisi loppujen lopuksi ollakin tytön oma. Hänellä itsellään ei hevosta ollut, eikä hän sellaista ollut vielä ainakaan nähnyt tarpeelliseksi hankkiakaan. Matka taittui häneltä yhtä hyvin jalankin.

Movyan tunsi olonsa vaivautuneeksi, kun ei itsekään tiennyt mitä nyt tulisi ajatella. Hän siirtyi taas pyörittelemään kukkaa käsissään. Kuullessaan tytön rusauttelevan niskojaan, Mov tunsi kylmät väreet selässään ja räpäytti nopeasti silmiään. Tuollaiset äänet, kuten niskojen rusahtelu, saivat hänet aina säikähtämään, jos sitä kunnolla säikähtämiseksi saattoi sanoa.
"Hmh? Movyan...Strongbow", Movyan vastasi hiljaa ja nosti sitten katseensa kukasta tyttöön, "Entäpä sinä?" Hänen katseensa siirtyi hevoseen ja hänestä jotenkin tuntui, ettei eläin pitänyt hänestä. Ehkä hän katsoi omistajansa olevan uhattuna ventovieraan ollessa läsnä ja olihan se tietysti ymmärrettävää.

Movyan puri huultaan ja siirsi katseensa pois hevosesta. Hän oli täysin avuton keskustelun aloituksessa ja tuijotti hieman hämillään kukkaa kädessään ja viskasi sen sitten maahan. Hän tunsi poskiaan kuumottavan, muttei saanut sanaakaan ylös suustaan, niinpä hän vain päätti pitää katseen käsissään...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 16 Touko 2008, 23:15

Kira.

Kira katsahti hevosensa tarvikkeisiin, jotka olivat jonkin matkan päässä varjoissa. Hän alkoi silitellä hevosensa päätä.
"Olen Kira Sjednegin." Kira sanoi tovin kuluttua ja huomasi ilmassa linnun pentävän. Kiran silmät nauliutuivat lintuun hetkeksi. Kotkaksi Kira sen lopulta tunnisti.
"Oletko muuten ihminen vai jokin taruolento?" Kira kysyi ja siirsi ystävällisen katseen Movyaniin, joka pyöritteli kukkaa kädessään. Istuessaan maassa Kira näytti lyhyemmältä mitä oli. Hän koukisti vielä kaiken lisäksi jalkansa ja nojautui niihin. Kiralla alkoi tulla hiukan huuma, sillä hänellä oli nytkin mustat vaatteet päällä.
"Huh, huh. Täällä on kuuma." Kira sanoi, muttei oikein viitsinyt alkaa ottamaan päällyspaitaansa pois, koska hänellä oli alla vain toppi, joka oli hiukan paljastava. Hevonen hönki Kiralle niskaan lämmintä ilmaan tukaltaakseen Kiran tilannetta entisestään. Kira vilkuili ympärilleen, mutta kunnollista varjoa ei löytynyt, vaikka mistä olisi etsinyt. Kira nousi seisomaan ja venytti käsiään ylöspäin ja haukotteli, väsymys tosin oli jo tipotiessään. Kira tönäisi hevostaan, joka meni jatkamaan samantien syömistään kauemmaksi.
"En olekkaan muuten nähnyt sinua aikaisemmin täälläpäin, sattumoisin vain ohi kulkumatkalla?" Kira kysyi yrittäessään saada jotain keskusteltavaa edes, ettei molemmat vain seisoisi paikoillaan hiljaa tuijottaen jonnekkin.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Touko 2008, 11:44

Movyan ei ollutkaan ennen kuullut vastaavaa nimeä, tosin hän oli saanut huomata, että niin ihmisillä kuin taruolennoillakaan harvoin oli samanlaisia nimiä. Ei hän ollut ennen kuullut samaa nimeä kahdesti eri henkilöltä, nimiä kun tuntui olevan niin useita ja kaikki olivat omalla tavallaan harvinaisia.

Hän mutristi huuliaan ja katsahti kirkkaalle taivaalle.
"Tavallinen ihminen vain", Movyan totesi ja siirsi katseensa Kiraan, "Tosin puolueeton sellainen. Miten on sinun laitasi?" Hän sai kiittää veljeään siitä, että oli puolueeton, mikä ei yleensä saanut hänen kanssaan silloin tällöin keskustelevia taruolentoja vihaamaan häntä. Näiden varautuneisuus katosi heti, kun hän ilmoitti olevansa puolueeton. Toisaalta, sodan aikana puolia harvoin kyseltiin, etenkään silloin kun oli mahdollisuus iskeä toinen kuoliaaksi...

"Mustat vaatteet sen tekevät", Movyan naurahti viitaten toisen tummaan vaatetukseen, mutta jatkoi sitten, "Tosin en voi kieltää etteikö aurinko paahtaisi minuakin hengiltä." Movyanilla itsellään oli yllään mustat housut ja vaalea tunika, joka oli käynyt Deanoicille hieman liian suureksi, joten hän veljeään hitusen lihaksikkaampana oli ottanut sen itselleen. Toisaalta, se oli hänelle varsin vartalonmyötäinen.
"No, en tiedä voiko sitä sanoa ohikulkumatkaksi", Movyan vastasi. Hän oli veljensä kanssa viettänyt majatalossa jo sen verran aikaa, ettei hän aivan heti ollut edes aikeissa lähteä, "Asun veljeni kanssa väliaikaisesti majatalossa. Sinä sen sijaan taidat asua täällä vakituisesti?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 17 Touko 2008, 15:15

Kira.

Kira nyökkäsi vain, kun Movyan ilmoitti olevansa puolueeton sodassa.
"En ole ihminen, mutten täysin taruolentokaan. Eli olen puoleksi ihminen ja puoleksi haltia. Ja olen ihmisetn puolella, mutten kylläkään mitenkään inhoa taruolentoja." Kira lausahti iloisesti, sillä ei heitä maaimantäydeltä ollut.
"Asun täällä tosiaankin vakituisesti. Olen töissä kuninkaallisila talleilla ja toimin myös Black nimisen velhon oppipoikana. Ja siinä kai oli kaikkein tärkei tieto." Kira puhui yhteen menoon ja hymyili sen jälkeen lempeästi, hän huokaisi ettei ainakaan toivon mukaan joutuisi nyt tappelu tilanteeseen, eikä semmoista ainakaan näyttänyt tulevan. Kira siirsi katseensa metsän reunalle, siellä iso lintu kiusasi pientä kissaa, joka näytti todella pieneltä.
"Arrow." Kira kuiskasi melkein äänettömästi ja lintu lähti säikähtäneenä pois paikalta, kissa katosi metsikköön.
"Onpa täällä mukavan rauhallista." Kira huokaisi hymyillen.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Touko 2008, 15:33

"Puoliksi ihminen, puoliksi haltia?" Movyan mutisi ja hymyili sitten hieman, "No, olet ensimmäinen lajiasi, jonka minä olen tavannut." Hän kun ei kovin moniin ollut täällä ollessaan tutustunut, eikä osaksi tahtonutkaan tutustua kaikkiin. Ihmiset nyt yleensä vihasivat taruolentoja ja näin ollen myös hänen veljeään, mutta jos Kira oli puoliksi taruolento, niin tällä tuskin olisi paljoakaan taruolentoja vastaan, eikä ihmisiäkään vastaan, kerran tyttö oli ihmisten puolella.
"Kuninkaallisilla talleilla ja velhon oppipoikana, mahtaa olla hienoa", Movyan sitten sanoi. Hänellä itsellään ei ollut työtä, tai no silloin tällöin hän saattoi suostua väliaikaisiin työtarjouksiin, mutta tällä hetkellä hänellä ei ollut työtä lainkaan. Deanoic nyt ei mistään täältäpäin työtä saisikaan, kun ihmissusi oli, eivätkä ihmiset moisista paljoa pitäneet.

Movyan ei huomannut lintua, eikä kissaakaan sen puoleen, hänen katseensa oli jälleen kerran suunnattuna maahan, kunnes hän pian nosti katseensa metsän laidalle. Hän ei kuitenkaan ehtinyt nähdä kuin säikähtäneen näköisen linnun joka lensi tiehensä ja hän kohotti hämmentyneenä kulmiaan.
"Ou...niinhän täällä on", Movyan tuumi ja käänsi katseensa Kiraan. Hetken kuluttua hän käveli toisen vierelle ja mitään sanomatta istahti nurmelle. Saadakseen jotain tekemistä hän alkoi nyppiä ruohoa maasta. "Miksi sinä olet tänne tullut?" Mov kysyi sitten viitaten sanoillaan metsä aukeaa ja nosti katseensa Kiraan, nyppien edelleen nurmea...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 17 Touko 2008, 16:12

Kira.

Kira katsahti hiukan ihmetellen Movyaniin, joka istuutui hänen viereensä.
"Ei meikäläisiä ole kuin muutamia." Kira sanoi hiljaa ja katsoi toista, joka nyppi ruohoja maasta irti.
"Tulin tänne pakoon." Kira huokaisi raskaasti ja siirsi katseensa maahan. Ei hän halunnut alkaa sepitteleen valheita, joten hän sanoi suoraan niin kuin asia oli. Pakoonhan hän oli tullut tallilla nousutta meteliä hänen pikku seikkailustaan Pimeään paikkaan.
"Täällä on aina niin rauhallista, joten käyn monetikkin ratsastamassa täällä suunnalla, joten nyt poikkesin muutenkin tänne. Suunnitelmissa oli vain päästä pakoon mahdollisimman nopeasti." Kira naurahti ja laittoi makoilemaan nurmelle, joka tuntui mukavan pehmeältä selässä ja niskassa. Kira huokaisi ja sulki silmänsä nauttien pienestä tuulen vireestä, lämpimästä ilmasta ja mukavasta nurmikosta.
"Sinä et muuten uskokkaan kuinka vaikeaa on ola töissä ja oppipoikana. Ihmettelen yleensäkki miten Black edes suostui ottamaan minut oppipojakseen, sillä voimani ovat arvaamattomat. En pysty hallitsemaan voimani voimakkuutta, joten välillä aiheutain aika suurta tuhoa." Kira selitti hiljaa, sillä olihan se aika raskasta nuotelle tytölle.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Touko 2008, 16:42

"Pakoon mitä?" Movyan kysyi ja kirosi mielessään uteliaisuutensa, joka kävi joskus hänen hermoilleen, mutta hän ei voinut estää itseään kyselemästä asioista, hän tahtoi oppia enemmän asioita ihmisistä ja kaikesta muustakin mistä vain sai tilaisuuden oppia lisää.
"Minä voin sanoa eksyneeni tänne", Movyan naurahti, sillä hän todellakin oli tullut tänne ilman minkäänlaista tarkoitusta, hän vain tahtoi kuluttaa aikaa, jota sitäkin riitti. Kiran puheista saattoi kuitenkin päätellä, ettei tällä paljoa vapaa-aikaa ollut.
Kiran käydessä maahan selälleen makaamaan, Movyan kävi tuon viereen vatsalleen niin, että saattoi silti nähdä toisen kasvot.
"Olet oikeassa, en osaa edessä kuvitella millaista se olisi", hän mutisi sitten ja hieraisi pientä partaa leuallaan, "Minulla ei ole työtä eikä kyllä voimiakaan..." Mov tapitti Kiraa pään käsiinsä nojaten. Hän toisella jalallaan pukkasi vasemman kengän jalastaan ja toisti kyseisen toimenpiteen toisellekin kengälleen. Sukkia hänellä ei ollutkaan. Sitten Movyan laski jalkansa takaisin alas ja katsoi sitten Kiraa mutristellen huuliaan.
"Kerro itsestäsi kaikki oleellinen, olen utelias", Movyan antoi uteliaisuudelleen vallan, kun nyt vaikutti ettei kumpikaan heistä tuntenut halua tappaa toisiaan, mikä oli tietysti hyvä, "Siis ikä ja kaikki sellainen...Lupaan kertoa samat asiat itsestäni?" Hän kohotti kulmiaan kysyvästi ja alkoi taas nyppiä ruohoa maasta, virnistellen itsekseen, poskiensa varmaankin helottaessa kirkkaan punaisina...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 17 Touko 2008, 20:35

Kira.

"Pakoon isääni ja tallilla olevaa sekasortoa, jonka taisin saada aikaiseksi ihan itse." Kira huokaisi väsyneesti, sillä hänellä keitti yli koht töiden takia, aina jotain tehtävää.
"Kaikki oleellinen vai?" Kira lausahti, kun Movyan uteli hänestä. Kiran ilme muuttui miettiväksi, sillä hänen piti erotella mitä voisi kertoa tuosta vaan vielä aika tuntemattomalle henkilölle.
"No äitini lähti ollessani pieni, perinnöksi häneltä sain miekan ja ulkonäön. No eli äitini oli haltia ja isä ihminen. Isäni kasvatti minut. Kävin kierroksen Pimeässä paikassa ja.." Kira selitti ja hengähti sitten, sillä hän ei jaksanut puhua putkeen kovinkaan kauaa.
"Sain aikaan pikku sopan. Minulla on peitenimi ja sen alla olen vampyyrin metsästäjä, ja ystävystyin muutaman vampyyrin kanssa. Yksi niistä vampyyreistä oli käynyt yksi ilta tässä kysymässä minua ja oli onnistunut paljastamaan minut isälleni ja siitähän se riemu repesi." Kira jatkoi ja oli ihan hengästynyt, hän huokaisi välillä ja lopulta hengitys tasaantui.
"Niin ja olen 15 vuotias." Kira lisäsi vielä, hän oli kertonut kaiken hänelle oleellisen niin hyvin kuin oli vain pystynyt kertomaan. Kira katseli pilviä.
"Sinun vuorosi." Kira sanoi hymyillen ja katsahti Movyaniin.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Touko 2008, 21:05

"Vampyyrin metsästäjä?" Movyan kysyi selvästi hämmästyneenä ja naurahti sitten, "Ei pahalla, mutta en olisi ensimmäiseksi osannut arvata moista. Onneksi en ole vampyyri..." Hän virnisti ja hämmästyi pian uudemman kerran ja tällä kertaa hänen leukansa oli loksahtaa irti.
"15? Ja minä kun olisin veikannut vanhemmaksi", Movyan sanoi. Hän todellakin olisi veikannut Kiraa lähemmäs 20-vuotiaaksi, mutta yllättyi täysin siitä, että hänen arvionsa oli heittänyt viidellä vuodella.

"Hmmh. Olen 20-vuotias, minulla on kaksosveli, joka on täysi vastakohtani ja sattuu olemaan ihmissusi ja näin ollen syy siihen miksi olen puolueeton, vanhempani kuolivat kymmenen vuotta sitten ihmisten jahdatessa veljeäni...", Movyan luetteli ja antoi katseensa siintää milloin missäkin, nyt se kuitenkin pysähtyi tuijottamaan Kiraa ja hän mietti hetken ennen kuin jatkoi, "...Ja lähdin tänne, koska veljeni oli juuri palannut kotiin ja oli tietysti väsynyt, joten olisin vain pitänyt hänet hereillä." Hän hymähti ja hymyili pienesti.

"Minun tarinani siis ei ole kummoinen...", Movyan sanoi viitaten siihen, ettei hänen elämässään ollut mitään kiinnostavaa Kiran vampyyrinmetsästyksen ja velhon oppipoikana olemisen rinnalla. Hänen päivänsä lähes tulkoon toistuivat. Tosin tänään hän oli tavannut tytön, jota ei joka päivä tavannutkaan.
"Sinulla on hevonenkin?" Movyan sitten kysyi, vaikka olihan tuo jo aika selväksikin tullut...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 17 Touko 2008, 22:14

Kira.

"15 hyvinkin" Kira naurahti, sillä Movyanin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
"Hahah, en tosiaan ole mikään kunnollinen vampyyrin metsästäjä. Se titteli yuli minulle erään vampyyrin mukana ja siitä, että päihitin jonkun vampyyrin, joka alkoi haastamaan riitaa." Wini nauroi, sillä juttu oli sinänsä aika huvittava.
"Veljesi on ihmissusi? En ole aikaisemmin tavannut täälläpäin ihmissutta." Kira lausui mietteliäästi, mutta antoi asian olla. Olihan hän kylläkin nähnyt ihmissusia ollessaan Pimeässä paikassa, muttei muualla ollut sattunut tapaamaan yhtäkään, eikä kyllä nytkään tavannut, mutta kuulikin ensimmäisen kerran että täällä päin oli ihmissusi.
"On se minun hevoseni, silloin kun sain sen se oli villihevonen. Se oli pyydystetty juuri paria päivää aikaisemmin. Eikä se päästänyt aluksi ketään luokseen, mutta lopulta se tottui minuun. Minulla on talleilla myös toinen hevonen, sain sen prinsessalta tai no prinsessa luovutti sen minulle, kun se tarvitsi omistajan muuten se olisi myyty eräälle rasittavall pikkukakaralle." Kira selitti ja joutui taas hengähtämään hetkisen.
"Hevoseni nimi on muuten Leader, sillä se oli johtajaorina pienessä laumassa." Kira jatkoi vielä selittämistä hevosestaan.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Touko 2008, 22:38

"No, minusta ei olisi edes vampyyria päihittämään", Movyan naurahti. Usein oletettiin, että hänellä olisi lihaksia tiesmihin, mutta todellisuudessa hän oli varsin laiha.
"Hän on ja minä joudun katsomaan kun hän kärsii siitä", hän sitten jatkoi hieman surullisemmin, mutta puhuen edelleen totta. Hän oli usein nähnyt Deanoicin kärsivän yöllä tai vaihtoehtoisesti aamulla, eikä veli väsyneenäkään kovin onnelliselta näyttänyt, hyvä kun syödä jaksoi.

"Aa, se on kyllä villi vieläkin, vai onkos se hevosille ominaista?" Movyan naurahti ja käänsi katseensa siihen suuntaan, jossa hevonen oli ainakin jokunen aika sitten vielä ollut, "Prinsessa? Kuka prinsessa?" Hän saattoi myöntää, ettei ollut koskaan ollut missään tekemisissä kuninkaallisten kanssa, eikä sen puoleen edes tiennyt missä moiset elivät. Hän tiesi vain sen, ettei välttämättä edes tahtonut tavata näitä, koska saattaisi joko kuolla tai joutua tyrkytetyksi jommankumman puolen riveihin.

"Varsin osuva nimi sitten oletan", Movyan naurahti ja muisteli hevosen olleen varsin valppaana Kiraa suojelemassa kun hän oli tullut esiin metsästä, "Minulla ei ole hevosta, mutta toki ne hyödyllisiä ovat." Movyan laski katseensa Kiraan ja hymyilikin hieman, miettien samalla mitä keksisi seuraavaksi kysyä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Anonymous » 18 Touko 2008, 15:17

Kira.

"Vampyyri on loppujen lopuksi aika helppo päihittää, tai no riippuu vampyyristä." Kira lauhsui huokaisten, hänen päihittämän vampyyrin päihitti melkein kuka vain ihan helposti. Kira nyppäisi maasta ruohon jota hän pyöritteli sormiensa välissä, ruoho nahkistui nopeasti ja tippui maahan tuhkana.
"Hevoset ovat aina arvaamattomia, niihin ei kannata luottaa koskaan liikaa. Ja onhan se normaalia arvaamattomampi, kun se on kerran ollut villi. Sillä kerran vapaa aina vapaa." Kira selitt ja vihelti sitten pitkään, vastaukseksi tuli hirnuntaa.
"Tuolla tavoin paikallistan sen helposti, sillä se vastaa aina vihellykseeni." Kira selitti vihellystään, vaikkakaan hevonen ei ollut nyt edes näkyvissä, se oli siirtynyt kauemaksi laiduntamaan.
"Lily, prinsessa Lily." Kira vastasi Movyanin kysymykseen ja hymyili päälle.
"Etkö ollut tietoinen kuninkaallisista?" Kira kysyi nauraen, sillä hän huomasi, ettei Movyan oikein tiennytmitenkään hirveän paljon tästä kuningaskunnasta.
"Kuninkaallisiin kuuluu Prinssi Henry, Prinsessa Lily ja Kuningas Harald." Kira selitti kuningas perheestä Movyanille.
Anonymous
 

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron