Lapseen ei kosketa

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 13 Touko 2017, 16:21

Nakami

Miten ihmeessä ihmissusi oli onnistunut metsästämään mitään suuhunpantavaa pienen lapsen kanssa? Ruokavarat olivat huvenneet vähiin ja pakon edessä oli muodonmuuttajan lähteä riistaa etsimään. Toki matka olisi ollut pienelle pitkä joten Nakami oli kulkenut susimuodossaan Alicen ratsastaen lähemmäs hevosenkokoisen suden selässä ihmetellen milloin mitäkin metsä oli vastaan tuonut. Toki kaksikko oli ottanut ruuan rippeet kaapin sisältä mukaan, tämä oli loppujenlopuksi susitytön ensimmäinen kerta metsästäessä Alicen kanssa eikä saaliista näin ollen ollut mitään takeita. Eikä lasta oikein voinut jättää yksinkään useaksi tunniksi saati sitten päiväksi. No jos ruokaa ei saisi kiinni niin kai he voisivat aina käydä jossakin läheisessä kylässä ostamassa, olihan sekin varasuunnitelma.

Siihen asti heikko onninen metsästysretki oli päätynyt aukean reunalle, he olivat tuulen alla ja saalis oli lähellä, ilmeisesti aukealla kulkevan puron luona juomassa. Nakami ei vain voisi hypätä hirven niskaan Alice selässä eikä liion lähteä juoksemaan saaliinsa perään vaikka lapsi olisikin laskettu maahan. Eläin pitäisi todennäköisesti yllättää ja saada välittömästi kaadettua, siinä missä se Nakamin magialla onnistuisikin... No ainakaan talja ei tulisi sen jälkeen olemaan myyntikunnossa, tiedä sitten kuinka paljon lihastakin palaisi siinä sivussa syömäkelvottomaksi, kauheaa tuhlausta mutta minkäs teki näissä olosuhteissa. Siinä toimintasuunnitelman kehittelyn sivussa laskeutui susi vatsalleen maahan laskien pienen tytön selästään "Kohta syödään, pysyttele lähelläni ja yritetään olla hiljaa eikö niin" Suden syövereistä kuului hiljainen kehotus pikkutytölle saaden innokkaan nyökkäyksen vastaukseksi. Hiljalleen kaksikko lähti kulkemaan pitkähkön heinän seassa kohti saalista. Alice tosin löysi hyvin nopeasti vierestä lentävästä perhosesta itselleen oman saaliin jota lähteä tavoittelemaan luoden kaksikon välille sen verran etäisyyttä että ulkopuolelta katsottuna olisi saattanut luulla hyvinkin suden vaanivan pientä lasta hirven sijaan. Mielikuvaa varmaan kävisi vain vahvistamaan kuinka tuo suuri susi tuntui pitävän pikkutyttöä silmällä huomattavasti tarkemmin kuin oikeaa saalistaan tai oikeastaan mitään muutakaan ympärillään. Olihan Alicen turvallisuus se suurin prioriteetti tässä kaikessa.

//JTP tänneppäin, tämmöinen aloitus nyt sitten tällä kertaa^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 13 Touko 2017, 18:05

Andelethar

Enkeli nautti kevätauringon lämmittämästä ilmasta siipiensä alla, sulki silmänsä ja antoi tuulen kannatella itseään. Hänen allaan vallitsi metsämaisema, vihreät neulaset ja vielä paljaat lehtipuiden oksat. Andelethar liisi alemmas, antoi käsiensä juuri ja juuri hipoa metsän puiden latvoja ja tarkasteli, mitä metsässä tapahtui. Useaan otteeseen enkelin katse kiinnityi eläimeen jos toiseenkin, välillä jopa muuramaan taruolentoon, jotka viettivät kevätpäivää puiden katveessa. Edessään Andelethar pystyi näkemään pienen matkan päässä metsänaukean, jolle tuo aikoi laskeutua lepyttelemään siipiään. Enkeli oli kuitenkin viime aikoina joutunut vastakkain muutaman ikävän persoonan kanssa, ja hänen oli myönnettävä, ettei hän ollut täysissä sielun voimissaan. Tai no... ei hänen sielussaan mitään vikaa ollut, siitä hän oli aivan varma, mutta hänen kehonsa oli kokenut yhtä sun toista.

Ennen kuin enkeli kuitenkaan kerkesi liitää alas metsänaukealle, hän huomasi, että aukealla oli muitakin. Suuri, oikeastaan valtava susi ja... mikä se oli? Jokin pieni? Andeletar lensi lähemmäs tutkiakseen tilannetta. Näky sai kuitenkin enkelin sydämen pysähtymään. Suuri susi oli vaanimassa saalistaan. Ja saalis... tuo pieni... lapsi. Viaton lapsi, ei tiennyt mitään itseään vaanivasta vaarasta, vaan oli kiinnittänyt huomionsa lentävään perhoseen. Enkeli ei jäänyt miettimään asiaa sekuntiakaan sen kauempaa, vaan löi siipensä yhteen ja lähti syöksyyn kohti sutta. Hänen pitäisi keretä heidän väliinsä, ennenkuin olisi liian myöhäistä! Enkeli aikoikin aluksi syöksyä päin sutta, yrittäen saada tuon keskittyminen herpaantumaan ja siitä sitten juosta lapsen luo, aikoen ottaa tuo syliinsä turvaan.

//jes! täältä tullaan! //
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 14 Touko 2017, 01:10

Sillä sekunnilla kun Nakami huomasi enkelin syöksyvän kohti syöksähti susityttö itsekkin, suoraan kohti lasta nimittäin. Saalistaminen saisi jäädä sivummalle, sanoi ihmiset mitä tahansa siitä kuinka enkelit olivat niitä pyhiä ja puhtaita olentoja, noh, sehän ei estäisi tuota siivekästä hyökkäämästä Nakamin kimppuun. Hänhän oli taruolento ja kaiken lisäksi tappanut useammankin kerran, niin ihmisiä kuin haltioitakin ja vaikka sitä kuinka yrittäisi puolustella kyllä susityttö tiesi aivan hyvin ettei sitä tosiseikkaa ollut muuttaminen. Eipä muodonmuuttaja edes asiaa kerennyt tuossa lyhyessä silmänräpäyksessä edes miettimään, jos joku hyökkäsi hän puolustautuisi. Helppoa ja yksinkertaista. Ja toisin kuin ihmissusikumppaninsa hän ei varonut taisteluissa vastustajansa puolesta, itsessään ja lapsessa oli tarpeaksi huolehdittavaa.

Kesken ilmalennon kävi suden muoto hajoamaan pieninä liekkeinä paljastaen altaan nuoren punapäisen neitokaisen, hän ei susimuodossaan pystynyt oikein magiaa käyttämään. Siihen susityttö loppujenlopuksi aina luotti enemmän kuin fyysiseen voimaan. Ainakin hänen korviinsa oli kantautunut sanonta että niiden katse oli erillainen jotka olivat joskus tappaneet ja juuri sellaisen katseen enkeli sai sudenkorvaiselta ja hännälliseltä tytöltä juuri ennen kuin roihahti. Suoraan kohti enkeliä, ei toki hirveän tarkasti, olihan tilanne turhan nopea ja tähtäys oli mennyt sivusilmällä. Eikä sen liekin taakse näin ollen ollut paljoa voimaakaan kannattavaa laskea. Suoraan Alicen eteen Nakami päätyi ja jos siivekäs oli vielä kohti tulossa rävähtäisi kaksikon ympärille lyhytaikainen suojakenttä. Tuskin se enkeliä sentää pysäyttäisi, hidaste saattaisikin olla mutta jos enkeli avaisi tilaisuuden miekan viillolle niin kyllähän sitä yritettäisiin, vetää miekka suoraan suojuksesta enkelin avoimeen kylkeen. Jos sekään ei toimisi niin tulimagia varmaan saisi siipiveikon hieman kauemmaksi ainakin vähäksi aikaa.

Ensimmäisen rauhallisen hetken koittaessa katsoi Nakami viimein toista suoraan silmiin yrittäen edes hieman saada käsitystä minkä tasoisen vastustajan kanssa oli tällä kertaa tekemisissä. Hänellä oli itsellään punamusta, hyvin liikkumiseen ja tarvittaessa myös rähinöintiin soveltuva asu päällään, suojausta se ei toki suojannut. Kasvoilla paistoi muutama paloarpi toisella poskella ja kynsien jäljet kulkien otsalta suoraan silmien väliin. Arvesta päätellen kyseessä oli ollut vähintäänkin karhu. Myös susitytön miekka oli viimeistään tässä vaiheessa vedetty esiin ja hohti täysin vapaasti tulisen loimuavaa auraansa. "Jos tosiaan haluat tehdä tämän niin isken tappaakseni" Neito totesi yleiskielellä keskittyen vain ja ainoastaan käsillä olevaan tilanteeseen. Toinen tehkööt itse valintansa, ainakin tuota oli nyt varoitettu. Nakamin oma päätös olisi tosin saattanut hyvinkin olla toinen ellei Alice olisi ollut mukana. Susitytöllä ei ollut hajuakaan pystyisikö hän voittamaan enkeliä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun oli enkelin tavannut mutta hänestä tuntui että jos nyt tekisi mitään muuta kuin pysyisi visusti Alicen vierellä ja suojelisi toista hän ei enää tytärtään näkisi vaikka itse selviäisikin kunnossa. Eikä se ollut vaihtoehto.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 15 Touko 2017, 22:48

Toinen oli nopeasti valmis antamaan oman hyökkäyksensä ja vain täpärästi enkeli saikin näistettyä toisen tulihyökkäyksen. Mielenkiintoista, Anay hengähti mielessään nähden toisen muuttuvan ihmiseksi. Enkeli ei kuitenkaan ollut niin typerä, että olisi tämän jälkeen jatkanut samaa taktiikkaansa, olihan kyseessä ollut kuitenkin yllätykseen perustuva hyökkäys. Enkeli jäikin turvallisen välimatkan päähän toisesta, tutkailemaan tilannetta ja veti miekkansa esiin. Tilanne oli rauennut hyvin eritavalla kuin enkeli oli ajatellut ja varsinkin suden syöksyminen lapsen ja enkelin väliin oli yllättävää. Harvempi peto saalistaan puolustaisi. Toisaalta, kuten oli käynyt selväksi, toinen ei ollutkaan ihan mikään tavallinen susi. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö lapsi sielti voisi olla vaarassa. Enkeli tunsi suurta tarvetta suojella tätä viatonta elämänalkua, eikä hän antaisi toisen estää itseään. Myös susitytön loimuava miekka oli vedetty tupesta ja enkeli odottikin tulevan päätyvän miekkataisteluun.

Toisen uhkaavat sanat kävivät rikkomaan hetken hiljaisuuden.
"Minä olen Andelethar, taivaan enkeli ja kutsun sinut yrittämään parhaasi, sillä minun puolellani on taivas ja sinä olet syntinen, mikäli tuohon lapseen kajoat!" Andelethar kävi vastaamaan vakavalla, matalalla äänellä, siristäen silmiään ja kohottaen miekkansa hyökätäkseen.
"Joten laske miekkasi nyt ja lähde, niin jätän sinut rauhaan ja ehkä taivas voi antaa sinulle anteeksi, mutta jos et, minä en ole lähdössä minnekään." Anay lisäsi vielä, äänensävynsä käydessä uhkaavammaksi ja hänen asentonsa muuttui hyökkäysvalmiiksi.

//sori, että kesti >.<//
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 16 Touko 2017, 02:41

Nakami katsoi hieman korkeammalle perääntyvää enkeliä, toinen varmaan olisi vielä jokseenkin liekkien kantamalla jokseenkin tarkkuus ei olisi kovinkaan hyvä ja viive hyvinkin riittävä väistämiseen. Enkelin sanoessa sanottavansa susitytön ihoa pitkin levittäytyi hiljainen panssari, sanaakaan ei neito sanonut tai elettäkään tehnyt luodakseen loitsuansa, ei hänen tarvinnut. "Nakami tulihäntä, ja kyllä, olen syntinen siinä missä kaikki muutkin." Neito vastasi edelleen irrottamatta katsettaan enkelistä. Olihan se hyvien tapojen mukaista esittäytyä varsinkin siinä vaiheessa kun toinen niin teki eikä hän todellakaan voinut väittää etteikö olisi koskaan mitään väärää tehnyt. Alice oli toki hieman pelästynyt tilanteen nopeasta kehittymisestä ja horjahtanut takapuolelleen nyt kuitenkin nousten ja kietoen kätensä Nakamin jalan ympärille selvästi aistien tilanteen kireyden. "Perääntyisitkö hieman Alice, tästä voi tulla rumaa, älä kuitenkaan liian kauas mene." Susityttö pyysi hiljaa lapselta joka hieman mietti ja pienen suostuttelun jälkeen antoi sen verran huoltajalleen tilaa pahimman varalle. Katsetta enkelistä ei tuon keskustelun ajaksi irroitettu kuin hyvin lyhyeksi vilkaisuksi.

"Laske sitten ensiksi omasi, kuolen mielummin taistelussa kuin hylään perheenjäsenen ja pakenen, minä en ole menossa minnekkään." Nakami korotti ääntään vastatakseen siivekkäälle valmistautuen puolustautumaan mitä tahansa vastaan mitä toinen niskaansa heittäisi. Ja vaikka hän olikin kutsunut Alicea perheenjäseneksi eikä näyttänyt selviä valehtelun merkkejä fakta oli se ettei hänellä ja lapsella ollut juurikaan yhteistä ulkonäön puolesta. Eiväthän he olleet minkäänlaista sukua toisilleen verensä puolesta. Ensimmäinen liike menisi toki enkelille, Nakamin puolelta kyse oli pelkästä itsepuolustuksesta. Sitäpaitsi enkeli lentävänä pystyi pitämään etäisyyttä jos niin tahtoi. Tosin niin kauan kun vastustajansa oli turvallisella etäisyydellä susityttö käytti valmisteluihin taistelun varalle, valmisteli kehonsa toimimaan tavallisten rajojensa ulkopuolella. Jos keskittyminen hajoaisi niin se tosin tulisi sattumaan jopa hetkellisesti lamauttavissa määrin, se oli tuon loitsun hinta. Sen lisäksi että kyseessä oli mahdollisesti raskain loitsu käyttää mitä Nakami osasi. Nyt se olisi enkelin siirto, tulta tuo siipiveikko saisi silmilleen jos tulisi varomatta kohti, se oli varma.

//Np, sitä sattuu. Pahoitteluni muuten jos on epämääräistä kökköä, kuten huomaa niin kello on taas mitä on
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 19 Touko 2017, 23:20

Lapsen hakiessa turvaa tältä suden ja ihmisen sekoitukselta, Andelethar oli hieman ymmällään. Eikö tuo viaton nuorukainen ymmärtänyt häneen kohdistuvaa vaaraa? Eikö tuo ymmärtänyt paeta moista petoa? Hämmennys näkyi armasti selvänä myös hänen kasvoillaan ja samalla enkelin miekka kävi myös hiljalleen laskeutumaan alemmas. Toisen puhuessa ja enkelin kuitenkin havahtuessa mietteistään ja katseens siirtyessä lapsesta takaisin toisen passaroituvaan ulkomuotoon, käytiin myös miekka nostamaan takaisin valmiusasentoon. Toinen ei selvästikään ollut peruuttamassa, eikä niin aikonut tehdä siivekäskään. Ei ainakaan ennenkuin susityttö kutsui lasta perheekseen. Taas epävarmuus alkoi kalvamaan enkelin mieltä, tuon samalla ihmetellessä, mikä tämä tunne edes oli? Miksei hän ollut enää äsken niin yksinkertaiselta tuntuvan asian kanssa. Äsken hän olisi voinut iskeä susipedon kuoliaaksi lapsen nähden, mutta nyt hänen miekkansa kävi taas hitaasti laskeutumaan ja siinä missä enkeli sen myös tajusi, ei tuo sitä enää nostanut.

"Kunniakas näkökulma ja asenne, mutta että perheenjäsen?" Enkeli sanoi äänensä pettäen hieman, kielien siivekkään mieltä vaivaamasta epävarmuudesta. Kun Andelethar kuitenkin katsoi tuota tummatukkaista tyttöä ja häntä suojaavaa punapäätä, sekä heidän hyvin eroavia kasvonpiirteitä, ei enkelin mieltä vaivannut vain epävarmuus itseään, mutta myös toisen sanoja vastaan.
"Mikäli uskon silmiäni, jotka taivas on minulle antanut ja jotka eivät ole minulle vielä kertaakaan valehdelleet, voisin sanoa, että ette muistuta toisianne lainkaan, josta syystä väitän sanojanne valheiksi." Enkeli sanoi taas silmiään siristäen ja uudestaan miekkansa nostaen. "Kuinka voit todistaa tämän tytön olevan teille sukua? Kuinka te vastaatte näihin syytöksiin, syntinen?" Enkeli lisäsi miltei heti. Toisella oli parempi olla jonkinlainen selitys.

//hyvää tekstiä oli! toivottavasti niin on tämäkin :D//
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 20 Touko 2017, 02:42

Hiljalleen kävi enkeli laskeutumaan selvästi päästäen hieman epävarmuuden paistavan läpi, liekö sitten arviointikykyään vai jotain muuta kohtaa. Vaikea se tosin oli uskoa että enkeli itseään epäilisi. "Joskus silmät voivat valehdella yhtäpaljon kuin ihmisetkin." Nakami hieman hymähti enkelin sanoihin. Toisin kuin siivekkäällä hänen keskittymisensä ei herpaantunut tai epävarmuus saanut jalansijaa, ei tällä kertaa. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta jolloin häntä olisi valehtelusta epäilty ja olihan susitytöllä ollut paha tapa turvautua valkeaan valheeseen asioiden helpottamiseksi. Joskus kun totuus ei ollut hellimmästä päästä, tosin tällä kertaa punapää puhui totta. "En voi todistaa sitä, lapsi on adoptoitu, orpo kuten minäkin. Eikä sitäkään oikein voi todistaa. Joten mieti itse miksi lapsi olisi yksin keskellää metsää." Ei siihen mitään todisteita ollut että lapsi oli adoptoitu, mikään ei olisi estänyt Nakamia vain tempaamasta koko tarinaa tuulesta. Mutta mitä muuta sitten olisi voinut sanoa, että lapsi oli tullut isäänsä? Joitakin yksityiskohtia tosin jätettiin ihan tietoisesti mainitsematta kuten se että lapsen perhe ja koko kotikylä oli kuollut ihmissuden käsissä. Se että tuo enkeli lähtisi etsimään kostoa sen kylän tuhosta olisi viimeinen asia mitä tarvittaisiin. Ja kenties enkelin mielestä luostari olisi ollut parempi paikka orvoksi jääneelle joten mitäpä sitä mainitsemaan siitäkään kuinka pikkuinen oli tarttunut kylän tuhonneen ihmissuden matkaan.

"Mutta kerro sinä puolestasi mitä minun perhe-elämäni liittyy mihinkään, suoraan sanoen toivoisin että jättäisit Alicen ulkopuolelle siitä mitä ikinä minusta haluatkaan." Nakami vaati puolestaan vastausta toiselta lisäten hyvin nopeasti perään: "Jos tulit vain puhumaan niin laske aseesi, se olisi huomattavasti mukavampaa ainakin minulle." Susitytön loitsut eivät olleet siitä kevyimmästä päästä pitää yllä, hänen koko kehonsa oli jännittynyt valmiina toimintaan ja syke taivaissa. Siitä olisi paljonkin apua jos siivekkään uhkaava asento johtaisi toimintaan mutta nykyinen tilanne ei voisi kestää loputtomiin tai susimaagi polttaisi itsensä loppuun ennen kuin ensimmäistäkään iskujenvaihtoa oli tehty. Ja kyllähän tuo rasite alkaisi piakkoin näkyäkkin, kohta jos ei muuta tapahtuisi niin Nakamin varmaan pitäisi hyökätä ettei aikansa kuluisi loppuun. Tällä hetkellä hän tosin vielä tyytyi odottamaan vastustajansa päätöstä. Alice puolestaan oli siirtynyt pyynnöstä parin metrin päähän ja katseli tapahtumia selvästi hieman hämmentyneenä. Ei pikkuisella ollut juuri mitään hajua mitä ihmettä oli tapahtumassa muuten kuin sen verran että aikuiset olivat melko valmiita ottamaan toisensa hengiltä. Ja eihän se mikään ihme ollut että tuo tieto sai lapsen huolestuneeksi, tuo saattaisi hyvinkin alkaa itkemään hetkenä minä hyvänsä tai juosta takaisin Nakamin luokse ja takertua susitytön jalkaan.

//Kyllähän tuo ihan hyvää tavaraa on, kiva oli kirjoitella siihen vastausta^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 20 Touko 2017, 12:16

Toinen kävi haastamaan enkelin kertomaan, minkä takia lapsi yksin metsässä olisi.
"Lapsihan voi olla eksynyt ja turvautuu vain ensimmäiseen näkemäänsä ihmiseen." Enkeli sanoi, tarkkaillen varuillaan niin lasta kuin tuota 'suojaavaa' susityttöä.
"Enkä minä sinusta mitään halua, haluan vain että lapsi on turvassa." Siivekäs sanoi toiselle, tuon vaatiessa, että Aliceksi kutsuttu lapsi jätettäisiin tilanteesta ulkopuolelle. Samalla hännäkäs tyttö ehdotti, että mikäli enkeli halusi puhua, tulisi tuon laskea aseensa. Kyllähän Andelethar aseensa voisikin laskea, kunhan tietäisi, että tuolloin hän ja lapsi olisivat kummatkin turvassa. Toisaalta sudesta ei ollut vielä ollut mitään uhkaa lasta kohtaan, ei sen jälkeen kun enkeli oli aluksi toisen nähnyt lasta vaanivan. Enkelin oli kuitenkin vaikea uskoa toisen sanoja todeksi, eikä tuo pystynyt edes suhdettaan tyttöön todistamaan.

"Miksi vaanit edes viatonta lasta?" Siivekäs syytti lopulta ja paransi asentoaan. Hän pystyi näkemään toisen jännittyneen asennon, aisti hänen käyttämänsä magian huokuvan uhkaavana tämän ympärillä ja tiesi, että moinen vei varmasti toiselta voimia. "Lupaan kautta taivaan laskea aseeni, mikäli te teette niin ensin." Andelethar ehdotti toiselle, mutta oli laskenut myös toisen kätensä toisen miekkansa kahvalle, eikä aikonut perääntyä, ellei toinen tosiaan tekisi aloitetta. Tämä keskustelu oli pitkittynyt jo tarpeeksi, eikä kaksikon välile näyttänyt syntyvän minkäänlaista yhteisymmärrystä, joten mikäli tätä ei syntyisi nytkään, enkeli oli valmis hyökkäämään. Jännite heidän ympärillään oli kuitenkin miltei käsinkosketeltavissa, eikä enkeli aikonut pitkittää tätä sen enempää- Hänen tavoitteensa oli saada lapsi turvaan ja jos hänen täytyisi käydä toisen läpi päästäkseen tavoitteeseensa, näin hän tekisi. Niinpä enkeli kävikin sytyttämään käteensä pienen liekin, joka roihahti mustana ja siivekäs antoi tulen tarttua toiseen miekkaansa, johon se levisi ja asettui palamaan. Mikäli toinen ei näyttäisi yhteisen antautumisen merkkejä, enkeli aikoisi ensin lennähtää ilmaan ja sitten syöksyä kohti toista, tavoitteena saada iskettyä tuota jommallakummalla miekallaan.
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 20 Touko 2017, 23:14

Niinpä tietenkin, osi sekin kai voinut olla mahdollista että lapsi olisi vain ollut eksynyt, se ei ollut edes käynyt Nakamin päässä. Ei hänen tietääkseen ihan niin lähellä ollut kyliä ja kuka muka päästäisi kaksivuotiaan yksin harhailemaan metsään. Tietenkin enkeli myös väitti ettei halunnut toisesta mitään mutta kun otti huomioon siivekkään hyökänneen taivaalta ilman näkyvää syytä syyttäen häntä syntiseksi, noh Nakami luotti juuri nyt tuohon enkeliin suunnilleen yhtä paljon kuin demoniin. "Pidin silmällä jottei eksy tai löydä käärmeitä. Jos sitä oikeasti pelkäät niin tiedoksesi en syö lapsia tai ihmisiä yleensäkkään. Purolla oli hirvi juomassa. Ennen kun päätit siis pistää metsästysretkelleni päätöksen." Nakami vastasi hieman kireän ja jopa närkästyneen oloisena. Huonoimmassa tapauksessa lähtisi henki, parhaassa ei tulisi uutta lihaa pöytään, olipas mukavia tuttavuuksia nuo niin paljon ylistetyt enkelit.

Pienen hetken joutui susityttö miettimään vastustajansa vaatimusta. Jos hän laskisi aseensa ensin voisi siivekäs hyvinkin löytää tilaisuuden hyökkäykseen, olihan hänellä silti tulensa mutta silti. Eikä tuohon siipiveikkoon oikein ollut luottamista, liian helposti annetusta luottamuksesta oli muutama arpi muistona. Hän oli tehnyt sitä ihan liikaa ja juuri nyt jos mentiin kysymään niin ne ajat olivat ohi. Toisaalta taas ei punapäällä ollut pienintäkään hajua siitä pystyikö enkelin voittamaan eikä liiemmin halua ottaa asiasta selvääkään. "Hyvä on, en luota sinuun tippaakaan ja maallisen edustuksen mukaan taivas haluaa minut kuten kaikki ei niin tavalliset ihmiset hengiltä... Toivottavasti sinulla on edes sen verran kunniaa." Nakami lopulta totesi yrittäen edes ulkoisesti näyttää hieman rentoutuvan ja pöyräytti miekkansa takaisin suojaansa. Loitsujaan hän ei tosin olisi laskemassa minnekkään, ei vielä, eikä varsinkaan panssariaan, se oli sentääni kevyempi ylläpitää, onneksi. "Anteeksi Alice, ei saatukaan lisää ruokaa, syödäänkö ne mitä on mukana?" Nakami lopulta päätti kysyä lapselta oisoittaen tuolle nopeasti mahdollisimman rauhoittavan hymyn. Pieni nyökkäys tuli lapselta vastaukseksi ja välittömästi oli silmät käännettynä takaisin taivaalla lentelevään samalla kun Alice kipitti takaisin huoltajansa luokse. "Ei ole enää mitään hätää, kaikki on nyt hyvin"Nakami totesi hiljaa kaivaen vyö laukustaan vaatimattomat leivän ja kuivalihan rippeet leikaten ne puoliksi puukolla kämmentään vasten ja ojensi puolet Alicelle. Tietenkin lapsen suunnalta piti tulla topakka "Ei ole" protestiksi ja istahti syömään katsoen nyt itsekkin kohti enkeliä. Kyllähän lapsi edelleen aisti susitytön jännittyneisyyden ja sen että siivekäs selvästi vaivasi punapään mieltä. Pienen huokauksen kera tunki Nakamikin pienen palan kuivalihaa suuhunsa, tosin toisin kuin Alice hän ei istunut, niin alas ei voinut suojausta laskea. Vapauttipa kätensäkkin mahdollisimman nopeasti sujauttamalla oman osuutensa leivästä takaisin vyölaukkuun. "Tyytyväinen?" Kuului lopulta pistävä kysymys tuota syytöksiä heittelevää enkeliä kohden pienen mutustuksen jälkeen.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 25 Touko 2017, 02:00

Andelethar ei voinut olla kokematta pistoa sydämessään, tajutessaan että oli teollaan vienyt kaksikolta heidän ruokansa. Hän ei ollut oikein varma, mikä tämä tunne oli, mutta se ei ollut lainkaan positiivinen ja mikäli enkeli pystyisi tuntemaan häpeää, nyt olisi ollut sen aika. Hän tiesi kuitenkin, että oli toiminut vain taivaan käskyjen mukaan. Pian enkelin ehdotettua, että toinen kävisi laskemaan miekkansa ensin, susityttö epäili siivekkään kunniaa. Vastaukseksi toisen epäilyille, enkeli kumarsi syvään, antaen eleestä huokua sen tarkoitus osoittaa kunnioitusta tuon päätöstä laskea aseensa ja tuota itseä kohtaan. Samalla kun toisen miekka kävi palaamaan suojaansa, myös enkelin miekat saivat palata huotriinsa. Magian ylläpitämä suoja pysyi kuitenkin toisen päällä, eikä Andelethar sitä odottanutkaan toisen riisuvan. Ei hänkään alkaisi haarniskaansa riisumaan, vaikka aseensa lupasikin laskea.
"Taivaan maallinen edustus on tässä, sinun edessäsi, ja kaikki ne siivekkäät, jotka eivät ole langenneet, ja seisovat minun rinnallani. Tavallisten ihmisten hauraita saarnoja, olivatpa he sitten pappismiehiä tai maalikoita, en menisi taivaan kautta vannomaan. Sillä minun tehtäväni tämän maan kamaralla ei ole tuomita ketään, vaan suojella niitä jotka apua tarvitsevat. Ja niin ne, jotka minä tuomitsen toisten vahingoittamisesta ja ne, jotka minä heiltä pelastan, eivät ole rotunsa mukaan valitut. Jos seuraisin ihmisten uskonnon sanaa, joutuisin tuomitsemaan myös itseni taruolentona." Andelethar alkoi puhua toisen ottaessa esille ihmisten uskonnon. Andelethar tiesi, että osa enkeleistä oli hänen kanssaan osittain tai miltei jopa kokonaan erimieltä, mutta tämä oli ainakin hänen näkemyksensä niistä käskyistä, jotka hän oli taivaalta saanut. Samalla kun enkeli puhui, hän laskeutui maan tasalle ja tarjosi kaksikolle jonkinlaisen hymyn, hyvän tahdon eleenä.

Kaksikon alkoi syödä vähäisiä eväitään ja lapsi jopa protestoi siivekästä ja tilannetta vastaan. Nakami kysyi happamasti, oliko enkeli tyytyväinen ja kyllä Andelethar näki, ettei tilanne ollut mennyt hänen odotuksensa mukaan.
"Uskon, että tässä vaiheessa anteeksipyyntöni on paikallaan." Enkeli aloitti, ollen tietoinen toisen silti jännittyneestä tilasta. Anay uskoi kuitenkin, että nyt kun he olivat päässeet yhteisymmärrykseen ja aseet olivat poissa välittömästä käytöstä, tilanteesa voitaisiin päästä vielä yhteisymmärryksellä pois. Ja mitä enemmän aikaa Andelethar vietti tuon kaksikon luona, sitä varmemmaksi siivekäs alkoi tulla, että heissä - tai ainakin toisessa heistä - oli jotain hyvin vetovoimaista. Jotain, jota enkeli ei ollut tuntenut pitkään aikaan.
"Kuten jo aiemmin sanoin, minä olen suojelusenkeli ja näin tilanteen viattomalle lapselle uhkana, jonka vuoksi hyökkäsin. Huomaan nyt, että päätökseni ei ollut hyvin harkittu ja pohjtautui väärään tietoon." Enkeli sanoi neutraalilla äänellä, yrittäen selittää omaa tilannettaan, provosoimatta suuremmin toista. Hän ei halunnut puolustella itseään, mutta halusi toisen kuitenkin tietävän, mitä oli tapahtunut.
"Pahoitelen myös hävittämäänne saalista, mikäli siitä on mitään apua, minä voin tarjota teille hieman rahaa, jotta voitte ostaa ruokanne." Enkeli jatkoi ja otti haarniskansa pussihousujen taskusta pienen rahapussin, jota hän piti siellä vain varmuuden vuoksi. Itse enkelin ei mitään oikeastaan tarvinnut koskaan ostaa, mutta siivekäs oli huomannut, että suojelusenkelin tehtävässä törmäsi usein henkilöihin, jotka olivat valuutan tarpeessa. Andelethar kaatoi pussista kämmenelleen kolme hopeakolikkoa ja tarjosi noita hännäkkäälle tytölle. Tai naiselle, kummin tuon nyt ajatteli.

//sori kesto! ollu vähän kirjoittajan blockkia >.<//
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 25 Touko 2017, 22:00

Kirkko toimi omin valtuutuksineen eikä enkeli ketään rodun perusteella mennyt tuomitsemaan, niin tuo siivekäs kävi vastaamaan. Mutta että kirkkonmiehet muka pistäisivät enkelin noitaroviolle taruolentona, sitä ajatusta oli Nakamin vaikea uskoa vaikkei kirkon puuhiin ollutkaan kovinkaan syvällisesti perehtynyt. Se mitä hän tiesi oli pitkälti se että suurinpaan osaan kirkon miehistä oli hyvä pitää turvallista etäisyyttä tai muuten sudenluonto piilossa. Tuli sieltä lopulta anteeksipyyntökin. "Pahoittelut hyväksytty. Rehellisesti sanoen olen vain iloinen että olen yhä hengissä."Nakami vastasi selvästi jo hieman rentoutuen kerta toinenkin oli aseensa laskenut. Toki enkeli myös perusteli tilannetta sillä että oli arvioinut tilanteen lapselle vaaralliseksi ja halusi vain suojella pientä. "En sano tätä syyttävästi mutta eikö siinä tapauksessa hyökkääminen ollut melko riskialtista? Tai siis Alice on menettänyt perheensä jo kerran, en olettaisi että suojelusenkeli olisi koskaan riskeerannut sen toistamista." susityttö lopulta vastasi toisen selitykseen pienen hyväksyvän nyökkäyksen kera lisäten vielä perään: "Sitäpaitsi minäkin arvioin tilanteen väärin joten turha minun on sinua siitä syyllistää." Sittemmin meni vielä enkeli tarjoutumaan korvaamaan menetetyn saaliinkin "Mitä saaliiseen tulee, sen saamisesta nyt ei ollut muutenkaan varmuutta joten et ole mitään velkaa. Älä myy nahkaa ennen kuin karhu on kaadettu, tiedäthän." Tosin kyllähän susityttö rahat otti vastaan vastauksestaan huolimatta jos toinen niitä edelleen olisi antamassa. Ei sillä määrällä viikkoa kahdestaan eläisi mutta useamman päivän kuitenkin. "Mutta en mene kieltäytymään anteliaisuudestasi. Ja jos kerran tarjoat ruuat niin liity toki aterialle." Nakami jatkoikin, olisihan se väärin häätää toinen sen jälkeen kun oli tarjoutunut maksamaan.

Lopulta meni punapää ottamaan uudestaan suuren suden muotonsa laskeutuen taas maahan jotta Alice pääsi kiipeämään selkään, lähimpiinkin kyliin oli nimittäin jonkin verran matkaa eikä lähettyvillä olevasta ihmisten kylästä lämmintä vastaanottoa ollut syytä odottaa ellei osannut joukkoon sulautua. "Andreako se oli? Osaatko piilottaa siipesi? Lähin ihmisten kylä on tunnettu noitavainoistaan, se voi olla sinulle ongelma ellet pysty sulautumaan muiden sekaan. Hieman kauempana olisi kyllä myös viihtyisä muodonmuuttajien piilopaikka." Sudenmuotoinen kyselemään uudelta seuralaiselta siltä varalta että tuo ottaisi tarjouksen vastaan ja tulisi mukaan lisäten vielä perään "Eikä minua muuten tarvitse teititellä. Olenhan loppujenlopuksi vain susi" Sanomattakin oli selvää ettei Nakami enää puolustuskannalla ollut, panssarikin oli kadonnut sudenmuodon myötä. Tuskin sentään enkeli olisi enää kimppuun hyökkäämässä sen jälkeen kun oli yhteisymmärrys saatu, olihan tuo jopa tarjoutunut maksamaan ruuat joten susitytön silmiin siivekäs vaikutti olevan rehellisesti pahoillaan tapahtuneesta.

//toivottavasti minun aivopieru kirjoitteluni ei siihen blokkiin ole syypäänä, en tosin yhtään yllättyisi kun katsoo mitä kökköä täältä tulee^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 27 Touko 2017, 22:46

"Myönnän, että toimin hieman äkkipikaisesti... mutta kun näin pienen tytön vaarassa, päätin toimia äkkiä." Enkeli sanoi toiselle ja katsoi pieneen lapseen päin. Nyt kun tilanne oli rauhoittunut, Andelethar tunsi vielä enemmän suojelushalua pienempää kohtaan. Siivekäs tunsi jopa pienen hymyn nousevan huulilleen, vaikka kyseinen ele olikin enkelin omalle rodulle vieraampi.
"Olkaamme siis yhtämieltä siitä, että olimme kummatkin väärässä ja tässä tilanteessa se on sentään hyvä asia." Anay naurahti, kun Nakami sanoi olevansa myös syyllinen tilanteen virhearviointiin. Enkeli oli kuitenkin hyvin tyytyväinen, että susityttö otti siivekkään tarjoamat rahat. "Se on kuitenkin vähintä mitä voin tehdä, kun riistin teiltä tilaisuuden edes yrittää saada saalista." Tämän jälkeen Nakami kutsui enkelin aterialle.
"Olen hyvin otettu kutsustanne, mutta minun on myönnettävä, etten tarvitse ruokaa ravinnokseni. Olisin kuitenkin kiinnostunut silti liittymään seuraanne." Anay sanoi kiitollisena. Hän seurasi kuinka toinen otti uudestaan eläimellisen muotonsa ja pikkutyttö selvästi kokemuksesta kiipesi eläimen selkään. Andelethar siirtyi hieman lähemmäksi, ihan vain varmistaakseen, että tyttö ei putoaisi. Oli kummallista, kuinka Andelethar tunsi näin vahvaa suojelustahtoa pienempää kohtaan... ihan kuin monta sataa vuotta sitten. Ajatus ei kuitenkaan päässyt kehkeytymään sen pidemmälle, kun susityttö kysyi pystyykö enkeli piilottamaan siipensä.

"Andelethar." Hän kävi ensin toistamaan toiselle nimensä, eikä ollut ihmekään ettei moinen nimi jäänyt äskeisessä tilanteessa mieleen. "Mutta voit kutsua minua Anayksi, varsinkin ihmisten läheisyydessä on hyvä, että nimi ei kuulosta niin erikoiselta. Välttyy suuremmalta, epätoivotulta huomiolta." Siivekäs sanoi mietteliäänä ja seurasi sutta.
"Minulla on kyllä viitta, jolla pystyn peittämään siipeni, mutta se ei ole valitettavasti mukanani. Ehkä voisimme mennä sinne muodonmuuttahien piilopaikkaan?" Enkeli vastasi toisen kysymykseen ja kirosi mielessään, että oli jättänyt viittansa juuri tänä päivänä kotiinsa. Hän ei kuitenkaan ollut varautunut liikkumaan ihmisten ilmoilla tänään.

"Tutustumisemme alkoi vähän ikävästi." Enkeli vastasi ontosti naurahtaen toisen sanoessa, että häntä ei tarvitsisi teititellä. "Mutta haluan kuitenkin sanoa, että on mukava tavata teid- tai siis sinut, neiti Nakami." Andelethar olisi tarjonnut toiselle kättään kädenpuristukseksi - vaikka sekään ei ollut enkelille alkuperäinen tapa, vaan ihmisiltä opittua - mutta oli selvää, että toisen kädet - tai itseasiassa tassut - olivat tärkeämmässä tehtävässä, kuljettaa kaksikkoa eteenpäin.
"Olen pahoillani, jos utelen liikoja, mutta saanko udella, mitä Alicen perheelle oikein tapahtui?" Enkeli kysyi ja seurasi hetken aikaa vain pientä tyttöä, miettien silmät sirillään mikä tässä pikkuisessa oli niin erikoista, että se sai Andeletharin tuntemaan näin. Mikä sai enkelin hyökkäämään päätä pahkaa tilanteeseen, vaikka hän ei ollut edes varma mitä oli meneillään, ainoastaan ajatuksenaan pelastaa tuo pieni tyttö. Tyttö, joka ei ollutkaan edes vaarassa.

//eei ollenkaan, ollut vaan elämässä vähän hektistä välillä :D hyvää tekstiä on. :3 //
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 28 Touko 2017, 03:32

Enkeleiden ei tarvinnut syödä? Onnekkaita, säästyivät niin monelta ongelmalta kun ei tarvitsisi jatkuvasti ruuan perässä juosta. No enkeli Anay liittyisi seuraan joka tapauksessa, oliko sitten vain koska sattui kantamaan huolta Alicesta vai muutenvaan. "Harvoin nimi on suurin huomion herättäjä" Nakami hymähti toiselle rauhassa kulkiessaan. Vauhti ei voinut olla päätähuomaava lapsi selässä. Ehdotus myös tuli että muodonmuuttajien piilotettu kylä oli vaihtoehdoista paras ja tuo idea sai kyllä hyväksyneen nyökkäyksen sudelta. "Voit tarvittaessa lainata minun omaani. Osa muodonmuuttajista on saattanut menettää läheisijään roviolle joten vaikka se ei teihin liittyisikään peittäisin silti sinuna siivet parhaani mukaan." Susityttö lopulta vastasi. Hän ei tiennyt miten enkelit suhtautuivat valehteluun mutta sekin olisi saattanut mennä läpi, sanoa että kyseessä oli lentävän sorttinen muodonmuuttaja.

"Tosiaankin. Mutta olisi se huonomminkin voinut päättyä. Ja kuten myös." Nakami naurahti takaisin Anayn sanoihin. Sittemmin puheenaihe siirtyi Alicen perheeseen, siihen alkuperäiseen, niin valitettavaa kuin se olikin. Enkelin kysymys veti väkisinkin nuoren neidon hiljaiseksi. "Toivon että kysyt pelkästä uteliaisuudesta etkä kostoretki mielessä..." Nakami lopulta totesi hieman hiljaa jatkaen "En tiedä yksityiskohtia mutta... Ihmissudet, tiedäthän." Asia selvästi vaivasi häntä, kyllähän nainen hyvin tiesi ihmissusien olevan vaarallisia ja tuhoavan monien elämiä. Mutta ei se ollut varsinaisesti noiden oma vika, vaikka olisikin perusteluja metsästää jokainen ihmissusi maan päältä pois niin jokaisen pedon kaatuessa tulisi myös yksi viaton tapettuksi. "He eivät ole pahoja, heillä on vain hieman vaarallisen puoleisia ongelmia." Nakami lopulta huokasi syvään. Tuskin olisi kovinkaan vaikea arvata että hänen lähipiirinsä olisi joskus jokunen ihmissusi kuulunutkin tavasta jolla neito noista puhui. Alice ei ihan ollut vielä perillä varsinaisesta puheenaiheesta, aisti kyllä tunnelman joka siihen liittyi ja painautui tiukemmin suden turkkia vasten. Rehellisesti sanoen se oli hieman pelottava ajatus mitä tapahtuisi kun lapsi olisi kasvanut teinivuosilleen, tuntisiko tuo suurtakin vihaa perheensä tappanutta ihmissutta kohtaan. Totuus kun Alicelle kerrottaisiin joka tapauksessa, se oli päätetty. "Olen melko varma ettemme ole perillä ennen illankoittoa. Oikeastaan on mahdollista että joudumme leiriytymään matkalla. Joten jos tulee saaliseläimiä vastaan, no sinulla on jousi joten voisitko? Niin suloinen lapsi kuin Alice onkin niin hänen vahtiminen ei tee metsästämisestä helppompaa." Nakami lopulta totesi katsahtaen taas vaihteeksi Anayaa kohden ihan vain puheenaihetta vaihtaakseen. Hän oli vaivannut mieltään ihmissusilla ihan tarpeaksi viimevuosina eikä erityisemmin jaksanut sitä henkistä suota tarpoa juuri tähän väliin. "Ymmärrän kyllä jos teillä on erillainen suhtautuminen ruuaksi tappamiseen varsinkin kun et tarvitse ruokaa joten anteeksi jos pyyntöni oli sopimaton" Lisättiin vielä pienen tauon jälkeen perään. Eihän huvikseen sopinut tappaa, se olisi vain julmaa joten enkeli näin tarkemmin ajatellen tuskin oli metsästämiseen tottunut.

//Sitä se elämä on, eipä tuo mitää^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 29 Touko 2017, 00:20

"Kiitos tarjouksesta ja otan mielelläni viitan vastaan, mikäli sille tulee tarvetta." Andelethar sanoi toisen ehdottaessa, että enkelin olisi kuitenkin hyvä peittää siipensä. Siitä puheenaihe siirtyikin tosiaan pieneen tyttöön ja tuon menehtyneeseen perheeseen, eikä Nakamin tarvinnut sanoa kuin yksi sana, jotta Anay ymmärtäisi, ihmissudet.
"En voisi kuvitellakaan, kuinka kauheaa olisi olla kirottu sillä lailla. Kykenemättömänä ajattelemaan järjellä, joutuen vain pedon ja vaiston johdatettavaksi. En voi hyväksyä heidän tekemiään raakalaismaisia tekoja, mutta samalla sydämeni itkee heidän puolestaan." Enkeli kommentoi aiheeseen.
"Onneksi Alicella on joku, joka pitää hänestä huolta." Anay lisäsi lopusi hieman kepeämmin ja siirsi vihdoin katseensa pois lapsesta, joka oli painautunut tiiviimmin vasten toisen turkkia. Heidän tahtinsa oli melko hidas ja matka kuitenkin pitkä, joten enkeli huomasi itsekin, että matkaa kylään ei saataisi tämän päivän sisällä taitettua. Varsinkin, kun mukana oli pieni lapsi. Seuraavaksi Nakami kysyi, voisiko enkeli jousellaan metsästää kaksikolle ruokaa.
"Pyyntönne ei ole ollenkaan sopimaton, ymmärränhän kuitenkin tarpeenne saada ruokaa." Anay sanoi aluksi, hieman epävarmana. Hän tiesi kyllä, että metsästäminen oli osalle väestöä ainoa keino elää ja se kuului elämän kiertokulkuun, mutta enkeli itse ei ollut koskaan tappanut ketään- tai siis ketään viatonta - eikä olisi halunnut tehdä sitä nytkään.
"Mutta pelkäänpä, etten voisi koskaan antaa itselleni anteeksi, jos tappaisin jonkin viattoman luontokappaleen." Siivekäs sanoi pahoillaan. "Voin kyllä lainata joustani teille, jos haluaisitte itse kokeilla metsästää sillä? Voisin jäädä Alicen kanssa ja pitää lapsen turvassa sillä aikaa, eikä sinun tarvitse lähteä kauas metsästämään, niin voisit samalla pitää minua silmällä, etten lähde lapsen kanssa karkuun. Vaikka taivaan kautta vannoisinkin, etten halua teille mitään pahaa, ymmärrän jos ette luota minuun äskeisen jälkeen." Enkeli ehdotti epävarmasti hymyillen.
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 30 Touko 2017, 01:56

Rehellisesti sanoen aina välillä pieni epäilys hiipi Nakamin mieleen siitä onnistuiko hän huolehtimaan Alicesta tarpeaksi hyvin. Kyllähän hän parhaansa teki ja yritti saada ruuan pöytään muttei pieni apu olisi tehnyt pahaa. Ei neito alunperin ollut suunnitellut yksinhuoltajaksi ryhtyä eikä hän liioin ollut se joka oli Alicen tuhoutuneesta kylästä tai edes orpokodista poiminut mukaan. Hän vain huolehtisi lapsesta kunnes kumppaninsa saisi asiansa kuntoon, todennäköisesti siis yksin kunnes Alice olisi tarpeaksi vanha lähtemään omille teilleen.
Nähtävästi teitittely oli tapana juuttunut syvälle Anayn tapaksessa kun siivekäs päätyi lopulta kieltäytymään ehdotuksesta, hän ei veisi viatota henkeä. Toinen kyllä tarjosi että voisi lainata joustaan jos susityttö tahtoisi kokeilla metsästää sillä. "En ole koskaan vetänyt oikeaa jousta. En oikeastaan usko että pystyisin vetämään jousta joka on tarpeaksi vahva ottamaan hengen." Susi naurahti hieman yrittäen antaa niin kiitollisen hymyn kuin vain sutena pystyi toiselle tuon tarjouksesta. Eikä ollut syytä epäillä etteikö Andeletharen epävarmuus metsästämisestä ollut aitoa, oli melko selvää että kokemusta ei siltä saralta siivekkäällä paljoa ollut. Nakamin oli hieman vaikea tosin päättää oliko se hyvä vai huono asia. "Voin pysyä lähellä kunnes saalis löytyy mutta yhdeksän kertaa kymmenestä päättyy takaa-ajoon, mahdollisesti jopa kilometrien päähän. Suurin osa eläimistä pakenee heti vaaran havaittua. Eikä kyse olisi siitä ettenkö luottaisi sinuun, olen vain hieman varovainen kun on Alicesta kyse." Nakami vastasi enkelille. Se olisi ollut myös yksi ongelma jousessa, osuneen saanut isompi eläin juoksisi hyvän tovin ennen kun vuotaisi kuiviin. Se ei olisi ongelma jos Anay olisi hoitanut metsästyksen mutta jos Nakamin pitäisi pitää edelleen niin enkeliä kuin Aliceakin silmällä ei tilanne paljoa ollut muuttunut.

Hyvän aikaa oli kulunut ennen kuin ensimmäinen jahdattavissa oleva jälki tuli vastaan. Muutama oli tullut ennen sitäkin mutta ne olivat joko turhan vavhoja tai tuulen suunta sattui olemaan epäedullinen. Saalis olisi tiennyt hyvän aikaa susitytöstä perässään ennen kuin Nakami olisi päässyt lähellekkään ruokaansa. Muutaman kerran meni jopa huokaisemaan siivekkäälle seuralaiselleen asiasta, kuinka tiedossa olisi pitkän matkan juoksu jos perään mieli. Mutta lopulta jotain mikä saattaisi tarjota yllätyksen edun. "Peura. Kohtuullisen lähellä. Ja jos onni on myötä niin saatan saada sen alas yllätyksen turvin." Nakami totesi tavallista hiljempaa päästäen Alicen alas selästään ja muuttuen takaisin ihmismäisempään muotoonsa. Nopean halauksen punapää antoi lapselle ennen kuin lähtisi kiertämään tuulen alta kohti riistaa. "Älä hätäile, Anay pitää sinusta huolen. Ja jos hän tekee jotain tyhmää niin saammepahan selville maistuvatko nuo siivet grillattuina kanalta." Susityttö kuiskasi hiljaa pikkutytön korvaan luoden magialla jäljitettävän merkin Alicen vaatteisiin. Samanlaisen mitä miekanviiltonsa jättivät, ihan vain siltä varalta että enkeli sitenkin vain kaappaisi lapsen kainaloonsa ja liihottelisi teihinsä. Ainakin olisi seuraavaan auringonnousuun aikaa jäljittää tuota ja jos se siihen menisi niin Nakami tosiaankin jahtaisi enkeliä läpi yön. Jokatapauksessa Alice nyökkäsi hyvinkin topakasti huoltajansa vielä asettaen sormensa huulilleen. Viimeinen hymy jaettiin kaksikon välillä ja vilkaisu enkeliä kohden ja sitten olikin aika keskittyä saaliiseen.

Ihmismuodossaan saalista lähestyvä susityttö olisi mielellään päässyt vielä viitisen metriä lähemmäksi kun liikkumisen äänet herättivät kauriin huomion eläimen säpsähtäen. Tarkkuus ei ollut vielä riittävä eläimen kaatamiseen joten Nakami tähtäsi eläimen toiselle puolelle tuliloitsunsa. Nyt oli vain toivominen että se pelästyttäisi tuon kohti susityttöä eikä jonnekkin muualle. Ja tuo tuuri oli tällä kertaa riittävissä määrin myötä. Paniikissa oleva kauris yritti juosta läheltä ohi vain ja ainoastaan saaden muutaman juoksuaskeleen sivussa muuttuneen suden kylkeensä pyörähtäen pitkin mättäitä. Nopeasti oli eläin jälleen jaloillaan jatkamassa matkaa mutta aivan yhtä nopeasti oli sudenmuoto kadonnut tulimaagin päältä. Eikä Nakami tosiaankaan tuolta etäisyydeltä ampuisi ohi. Kirkkaan välähdyksen ja palaneenkäryn saattelemana eläin oli maassa eikä enää liikkunut. "Alice saattaa olla vielä hieman nuori tähän." Nakami totesi tarpeaksi kuuluvasti suunnalle missä ainakin oletti Anayn olevan lapsen kanssa. Olihan kyseessä luonnollinen osa elämää mutta silti punäpäästä tuntui ettei tappaminen ehkä ollut parivuotiaan silmille tarkoitettu asia. Vaikka olihan tuo toki jo nähnyt sitä aivan tarpeaksi. Enää oli jäljellä puukon ottaminen vyöltä ja eläimen kaulan auki viiltäminen ja sitten päästäisiinkin paistopuuhiin, se osio saattaisi jopa sopia paremmin pikkuiselle.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron