Nakami juoksi ja juoksi, hän ei katsonut taakseen vaikka kyllä kuulikin äänet takanaan. Hänellä ei ollut mitään hajua missä Anay oli eikä hän aikonut jäädä etsimään. Enkeli oli jäänyt kiinni joten tilanne olisi voinut olla paha ja pieni omatunnon ääni kyllä kolkutti susitytön sisällä toisen hyläämisestä mutta minkäänlainen pelastustehtävä ei olisi kuin hulluutta, varsinkin nyt kun Alicesta piti huolehtia. Ehei, enkeli olisi valitettavasti oman onnensa nojassa, Nakami pystyi vain toivomaan että oli ollut oikeassa arvioidessaan toisen päteväksi taistelijaksi ja tarpeaksi vahvaksi huolehtimaan itsestään jopa useamman muodonmuuttajan hampaissa.
Jonkinaikaa oli Nakami juossut ennen kuin väsymys alkoi viedä voiton. Hänen päässään jyskytti ja hengittäminen oli käynyt hyvin raskaaksi, hyvä juttu tosin oli se ettei hieman kumarassa huohottava susityttö kuullut ainakaan kovin isoa väkijoukkoa heti kintereillään, jokunen yksittäinen ohikulkia toki oli ympärillä muttei se tarkoittanut että nuo mitään hänestä tahtoivat. Alice oli luonnollisesti laskettu maahan. "Mennään" Nakami totesi lapselle pienen hengähdystauon jälkeen muttei kerennyt ottamaan montaakaan askelta kun tunsi otteen viitassaan ja syyttävän sävyisen kysymyksen matkan määränpäästä. "Mieti tarkkaan!" Oli ainut vastaus jonka Nakami antoi pyörähtäen nopeasti vetäisten miekkansa esille. Hänellä ei ollut varaa jäädä tänne yhtään pidemmäksi aikaa mitä oli pakko joten toivoi toisen vain säikähtävän ja perääntyvän teräaseen edessä. Molemmat näyttivät aivan yhtä yllättyneitä tajutessaan löytäneensä taas toisensa. Enkelin kysymykseen nyökättiin. "On hyvä nähdä että sinäkin selvisit ja anteeksi että hyläsin sinut sillä tavalla." Punapää pahoitteli jokseenkin asiaa oli turha jäädä puimaan sen tarkemmin tässä välissä. Eikä eteenpäin jatkamista tarvinnut todellakaan kehottaa kahdesti. "Mikä on tilanne, en juurikaan katsonut taakseni. Ja onko hyviä ideoita tästä eteenpäin, minulla on vielä pari loitsua jäljellä vaikkei kylän sytyttäminen olekkaan vaihtoehto." Väsynythän Nakami oli juoksemisen ja Alicen kantamisen jäljiltä toki oli eikä uskonut voittavansa pitkää juoksukilpailua kyläläisiä vastaan. Tulimaagi voisi tehdä aikaisemman pakotemppunsa korkeintaan yhden kerran enää eikä se tehnyt hyvää pakottaa kehoa rajojensa ulkopuolelle jos sen voisi välttää. Jonkinlainen harhautus saattoi olla lähes välttämätön ettei heidän pakoreittiään katkaistaisi varsinkin jos Nakami joutuisi kantamaan Alicen, toki lapsen voisi myös antaa Anayn kannettavaksi ja enkeli voisi lentää turvaan mutta se oli jo epäonnistunut kerran. Joten susityttö luottaisi siivekkään arvioon olettain tämän olevan paremmin perillä tiltanteesta.
//Jees eipä tuo mitää, elämä on kiireistä ja hektistä ja pahemmaksi menossa^^ Ja pahoitteluni, tais tulla lyhyemmän puoleinen, toivottavasti ei kaameaa kökköä