Edward
Oliko siitä jo puolivuotta vai muutama kuukausi, kun Edward oli nähnyt tai edes haistanut Nakamia. Naista, jota hän oli kutsunut seurustelukumppanikseen. Neitoa, jonka olemassa olo tuntui olevan tälle uudesti syntyneelle miehelle erilainen. Miehellä oli hyvin paljon aukkoja muistissaan, jotka tuntuivat utuisilta sekä kaukaisilta. Ne eivät tulleet mieleen tai antaneet hänelle vihjeitä menneestä edes parhaimmallakaan pähkäilyllä.
Kyllä hän muisti miten oli kohdannut Nakamin, mutta osa tapahtumista puuttui, hän oli hukannut nuo palaset. Hän muisti kyllä naisen kasvot ja äänen sekä hajun, mutta viimeisimmät muistot tuntuivat melkein mitättömiltä. Paloilta sieltä täältä, hetkiltä joita Edward ei kyennyt yhdistämään tapahtumiin. Oliko hän tavannut Nakamin lähiaikoina? Mikä edes oli ihmissudelle lähiaikoina, puoli vuotta sitten vai muutama kuukausi sitten? Oliko neidon läsnä olo ollut vain unta, painajaista vaiko haave unta.
Nyt ihmissusi kuitenkin oli vienyt määränpäänsä nähdäkseen tämän uniensa paloitellun prinsessan. Hän oli tehnyt matkaa muutaman päivän sen jälkeen, kun oli erkaantunut Kalman kanssa. Koiraystävä kun oli vaatinut häntä lähes jäämään tämän luokse, vetoen siihen ettei hän hylkäisi tätä taas. Hylkääminen oli jotenkin niin kovin raskas sana yksinkertaiselle asialle kuin erkaantuminen toisistaan. Edward pysähtyi lumisen maiseman ympäröidessä häntä. Pieni aukio häämötti edessä, mutta sen keskellä nousi myös talo, jonka Edward muisti rakentaneensa. Mitä sen sisällä oli tapahtunut oli aivan toinen mysteeri.
Ovi avautui äkisti, kun ihmissusi seisoi kauempana. Hän ei vielä kehdannut astua aukiolle. Oven takaa ilmestyi tumman puhuva pieni tyttö. Tämä näytti katsovan sisään ja sitten sulkevan oven, selkeästi sanoen jotain, mutta Edward ei tarkentunut kuuntelemaan. Pieni tyttö juoksi läheiseen rakennukseen, josta näytti kaivavan esille puisen ämpärin. Siitä tämä lähti kävelemään läheisen puron luokse.
Pieni lapsi, jonka nimen Edward muisti hämärästi ja jonka tapaaminen tuntui myöskin unelta. Hän ei muistanut syytä miksi hän oli ottanut lapsen mukaan tai minkä takia tämä oli tullut hänen mukaansa. Edward liikahti puron suuntaan. Hän katseli puiden takaa, kuinka lapsi parhaansa mukaan laski ämpärin puroon ja yritti nostaa täyttä sankoa ylös. Se oli kuitenkin liian raskas ja pieni lapsi oli pudota alas. "Alice!" Edward huudahti varoitukseksi ja kävi kiinni lapseen. Hän kaappasi tämän toisella kädellä, kun toisella kädellä hän tarttui ämpäriin, jotta se ei lähtisi lainehtimaan puron mukaan. Alice tuijotti eteensä hetken yllättyneenä, säikähtäneenä. Sitten alkoi itku, kun tyttö ymmärsi tapahtuman.
Edward nosti lapsen kunnolla syliinsä, johon tämä tarrautuikin kaikin voimin nyyhkyttämään. Hän kantoi vesiämpäriä, samalla kun palasi takaisin talon pihaan. Hitaasti mies asteli ovelle, laski ämpärin alas ja avasi oven. Valmiina tulevaan ihmissusi otti kaiken vastaan.
//Nonni, Michyy ole hyvä. Estraadi on sinun//