Kirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2008, 16:23
Aran, art, Black, Lily
Lily nosti katseensa ylös Opheliaan, kun tämä tokaisi että Aran pitäisi kyllä huolen Antonista.. parempi olisi. Tosin, ei Aran voinut niin sydämetön hirviö olla, etteikö pitäisi huolta omasta pojastaan. Syytä olisi, kun ajatteli minkälaisen uhrauksen Lily Antoin eteen oli tehnyt.
Anton tuijotti Opheliaa, aivan kuin olisi kuullut tämän ajatukset. Itseasiassa hän kuulu, mukka kuka hitto oli papa?! kuka tulee? Kuka pitää huolen? Eikö äiti pidäkkään? Hylkääkö äiti minut?! Pikku nyytti Lilyn sylissä alkoi jälleen kerran päästää uhkaavia äännähdyksiä siitä, että kohta pääsisi poru. Lily hyssytteli Antonia taas parhaansa mukaan, koittaen samalla pitää itsensä lämpimänä... nyt piti vain toivoa ettei pikku Anton paleltuisi!
Black katseli yhä ympärilleen, tosin hänen keskittymisensä häiriintyi kun Anton alkoi vikisemään.
"Hetiät vani sen ipanan Aranille ja sitten lähdetään.. minä en sen suippokorvan lähellä halua olla pidempään" Black sanoi kääntyen kohti Opheliaa ja Lilyä.
Lily ei vastannut Blackille mitään. Ei hänkään Aranin lähellä halunnut olla, mutta tapa millä Black sen ilmaisi, oli melko... kylmähkö. Ei Antonia voinut syyttää mistään mitä Aran oli tehnyt...
Aika kului eikä Arania vieläkään näkynyt. Lily kerkesi jo herättelemään toivoa että karhu tai jokin muu otus olisi hyökännyt Aranin kimppuun ja raadellut tämän palasik-- Eihän hän noin saanut ajatella.. Aran oli loppujen lopuksi Antonin isä, eikä Lily halunnut että poika joutuisi kasvamaan ilman isää... ja Black nyt ei ollut mikään maailman paras isänkorvike.
"Mitä jos Aran ei tule?" Lily kysyi lopulta.
"sitten jätämme vauvan tänne" Black vastasi kylmän jäätävästi ja sai erittäin vihaisen mulkauksen Lilyltä.
"mitä jos Aran ei oikeasti tu.... lee.." Lily aloitti mutta lopetti lauseensa melko epämääräisesti kun näki metsän reunalla tutun näköisä hahmoja.
Jälleen kerran, kolme yksisarvist ja kolme ratsastajaa. Tällä kertaa haltijoiden asustus oli vihreä valkoista. He ratsastivat lähemmäksi.. ehkä liiankin lähelle, ainakin näin Blackin mielestä. Black oli koko ajan varuillaan, sillä hänhän oli se joka turpiinsa saisi jos taistelu alkaisi, tuskin haltijat nyt Lilyn saatika Opelian kimppuun kävisivät.
Haltijat asettuivat rinkiin kolmikon ympärille ja laskeutuivat ratsailta. Äkkiseltä vilkaisulta Lily tunnisti yhden haltijan Artiksi, mutta toisen tunnistamisessa meni aikaa.. kunnes Lily äkkäsi kuka se oli ja sai kylmät väreet ja epämukavan olon koko tapaamisen ajaksi..
Blackkin tunnisti Artin ja Amodin.. Amodia hän ei nimeltä tiennyt, mutta muisti että tämä löi erittäin lujaa. Sen lyönnin jälkeen Blackin olo oli ollut kuin junana alle jääneellä.
Art asettui seisomaan parin metrin päähän Ophelian taakse ja Amod Blackin taakse. Aran puolestaan käveli lähemmäksi Lilyä, joka oli noussut seisomaan Anton sylissään.
Ihme kyllä, kukaan ei sanonut mitään. Blackkin pysyi hiljaa kuin hiiri, vaikka Aran käveli aivan Lilyn eteen. Tosin tällä kertaa Aranin katse oli kiinnittynyt pieneen nyyttiin Lilyn sylissä. Anton pysyi myös hiljaa ja tuijotti Arania.. kuka hitto se oli?! Tosin kun Aran alkoi puhumaan Antonille telepaattisesti, Antoin vaistomaisesti tiesi, että Aran oli tämä "papa"... tai no ada jos Haltija kieltä puhuttiin..
"....hänen nimensä on Anton" Lily sanoi lopulta rikkoen hiljaisuuden.
"Ja hänellä on minun sukunimi.." Hän lisäsi samalla kun Aran nosti katseensa Antonista Lilyyn ja hymyili.
Ensimmäistä kertaa elämässään Lily hymyili nähdessään Aranin hymyn... ei hän tiennyt edes miksi, mutta häntä hymyilytti. Kai se oli helpottuneisuutta. Tosin sitten Aran teki jotain, mikä sai Blackin pään nytkähtämään. Aran kietoi kätensä Lilyn ympärille ja halasi häntä, hieraisten kasvonsa Lilyn kaulaa vasten.
Lily pysyi hiljaa ja tuijotti Aranin olan yli, pidellen Antonia hiedän välissään. Ensinnäkin hän ei yhtään pitänyt olostaan juuri nyt ja toiseksi, mitä hittoa Aran teki?!
Lopulta Black kröhäisi ja katsoi Arania lievästi sanottuna murhaavasti, mutta ei lähtenyt aukomaan päätään, sillä Aomd hänen takanaan ei väikuttanut kovinkaan ystävälliseltä..
Art pysyi myös hissun kissun.. hän olisi kannattanut sitä vaihtoehtoa, että he olisivat vain kipaisseet hakemaan ipanan ja sen jälkeen lähtenee pois, mutta Aranillehan se ei käynyt.
Lopulta Aran irroitti otteensa Lilystä, joka tuijotti yhä suoraan eteensä sanomatta mitään. Kun Lily sai ajatuksensa taas kasaan, hän ojensi Antonin Aranille, joka otti nyytin varovasti vastaan ja sulki omaan syliinsä. Sen jälkeen Lily peruutti kauemmaksi, pitäen katseensa nyytissä. Hän melkein itki! Aran katsoi hiljaa Antonia ja nosti katseensa sitten Lilyyn, hymyillen yhä.
"Tule mukaamme..." Aran sanoi ja tässä vaiheessa Blackin pannussa kiehahti.
Lily pudisti päätään ja otti astetta vihaisemman ilmeen, hän ei todellakaan ollut tulossa mukaan. Ei taas... miten hänelle tuli sellaien olo, että Aranin tapaamisesta ei ollut mitään muuta kuin harmia!
Art oli vakavana ja pudisteli pienesti päätään.. tästä ei voinut hyvää seurata, kun sivummalta katsoi. Aran oli päättänyt ettei lähde ilmän Lilyä ja näin taisi Blackkin päättää... Amod hymyili itsekseen Blackin selän takana, laskien kätensä miekkansa tupelle jo valmiiksi.
//postin tuo, postin tuo, postin tuo pate jokaisen luoooo.... no oke! pidän tauon >_> aran hiplais partaa jos sillä semmonen ois >8] //