Just looking?

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Just looking?

ViestiKirjoittaja Agna » 10 Elo 2008, 14:11

Loryen

Päivä oli jo viilentymässä illaksi, joskin aurinko vielä näkyi taivaalla. Aukealle se osui mukavan lämmittävästi, mutta muualla metsässä saattoi olla jo viileämpi. Loryen viritteli joustaan kiven päällä - eihän sitä tiennyt mitä metsästä voisi vielä tulla. Haltia manasi hiljaa itsekseen viritettyään jousensa väärin, ja aloitti alusta. Hän oli tämän päivän aikana ehtinyt tehdä vaikka mitä: Ostaa lisää nuolia asekaupasta, harjoitellut loitsujaan ja oppinutkin jotain taas vaihtelun vuoksi. Ja lisäksi hän oli etsiskellyt Eweliä, joka ei ollut pariin päivään ilmoittautunut paikalle, mikä oli hieman huolestuttavaakin. Vaikka no, osasihan lohikäärme tietysti itsestään huolehtia, joten periaatteessa asiassa ei ollut mitään hälyttävää.

Siellä täällä koikkelehti muutama lintu, mutta missään ei näkynyt ihmisiä - Loryenin onneksi. Ei siellä tosin haltioitakaan näkynyt, saati sitten muita olentoja. Haltia tunsi itsensä hieman tylsistyneeksi, ja kiristi silmillään olevaa sidettä. Loryenin takana oli peilityyni lampi, hän käveli sen lähelle ja istahti. "Keksi minulle tekemistä", hän sanoi ja nojasi kättänsä polveen.
Hän lähetti kädestään pienen, tuulahtelevan loitsun ja sai veden värähtelemään.


//Mirie tänne :) Aloitus on vähän tönkkö, mutta vielä se siitä paremmaksi muuttuu.//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Mirie » 11 Elo 2008, 17:44

Scarlett

Viileä tuulahdus sai Scarlettin tumman kaavun helman nousemaan hieman tytön kulkiessa kapeaa metsäpolkua pitkin aukeaa kohti. Päivä oli jo alkanut pikkuhiljaa hämärtyä ja metsän varjoissa oli jo melko kylmää, mutta nuori tyttö ei tuntunut välittävän moisista. Scarlett oli itse asiassa erittäin hyvällä tuulella. Tytön suupielet kaartuivat pieneen hymyyn tämän hengittäessä syvään metsän raikasta tuoksua, joka tuntui olevan normaalia vahvempi näin illalla. Metsän rauhallisuus oli kaivattua vaihtelua kaupungin metelille, ja juuri tämän vuoksi Scarlett olikin valinnut kauniin metsäaukean harjoittelupaikakseen. Tyttö tiesi kyllä olevansa varsin taitava maagi, mutta harjoittelu ei ollut koskaan pahaksi.

Alkaessaan pikkuhiljaa lähestyä metsäaukeaa Scarlett alkoi hyräillä vanhaa, hyväntuulista sävelmää, jota muisti äitinsä laulaneen hyvinkin usein. Seireeninä tyttö sai olla varovainen laulamisen kanssa, mutta koska metsä yleensä tähän aikaan illasta oli jo tyhjentynyt ylimääräisiltä korvilta, antoi hän äänensä vahvistua hieman ja vaimea hyräily muuttuikin ennen pitkää lauluksi.
Kun metsän puut alkoivat harveta ja metsäaukea tuli viimein lampineen esiin niiden lomasta, Scarlett laski kaapunsa hupun päästään antaen punaisten kiharoidensa laskeutua keveinä olkapäilleen. Tytön laulu katkesi kuin seinään tämän huomatessa, ettei hän ollutkaan yksin.
Scarlett pysähtyi paikoilleen ja kallisti hieman päätään tutkiessaan katseellaan lammen äärellä istuvaa nuorta naista. Tämä oli ulkomuodostaan päätellen haltia, ja kieltämättä hieman mielenkiintoinen näky sidottuine silmineen.

Täällä ei yleensä näy muita tähän aikaan, Scarlett totesi ihan vain rikkoakseen hiljaisuuden.


// Nah, ei se mun mielestä tönkkö ollut.
Mulla kyllä nyt tökkii jokin, mutta eiköhän se tästä. //
Mirie
 

ViestiKirjoittaja Agna » 11 Elo 2008, 21:32

Loryen

Loryen hätkähti hieman, kun kuuli läheltään ääntä. Hänen onnekseen tuo nainen ei vaikuttanut mitenkään vaaralliselta, sillä hän oli jättänyt jousensa kivelle. Tietenkin hän olisi voinut jonkun loitsun lurauttaa, mutta jousen kanssa hän oli paljon varmempi.
"Ei niin", haltia totesi ja hymyili. "Siksi tulinkin."
Loryen nousi seisomaan ja katsoi päästä varpaisiin punahiuksista tyttöä. Hän olisi voinut vannoa kuulleensa laulua hetki sitten, mutta pysyi siitä asiasta vaiti siltä varalta, että olisi vain kuullut omiaan.
"Saankos kysyä mitä te teette tähän aikaan täällä? Ei niin, ettetkö saisi", Loryen kysäisi, ja katsoi sitten taivasta joka alkoi vaihtua kullanhohtoisesta syvänsiniseen.

Lammen pinta oli lakannut väreilemästä, mutta aloitti sen taas uudelleen pienen tuulenvireen noustessa. Eihän pieni tuuli haltiaa mitenkään haitannut, mutta hänen vaatetuksensa ei ollut mikään pakkasenkestävä.
Loryen ei tiennyt olisiko hänen pitänyt olla huolestunut vai tyytyväinen seurastaan, haltialta kun tapaus ei oikein vaikuttanut.
"Anteeksi äkkipikaisuuteni, mutta oletko ihminen, vai dryadi vai?"

//Huh, hyvä kun löysit viestin -.- meinasin linkittää sen sinne topaan, mutta osoite ei näkynyt tuossa ylhäällä niin tuli vähän ongelmia...//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Mirie » 11 Elo 2008, 23:56

Scarlett

Silmäiltyään aikansa haltiaa Scarlett kohotti katseensa tämän silmien tasolle, hieman epävarmana siitä mihin tuota pitäisi katsoa. Tytön teki mieli kurkistaa toisen mieleen ihan vain tietääkseen, millaisia ajatuksia hän haltiassa herätti, mutta hillitsi kuitenkin itsensä. Sellainen saattoi toimia ihmisten kanssa, mutta kokemuksesta Scarlett tiesi, että haltioiden mieli oli monin kerroin monimutkaisempi. Toinenhan saattaisi huomata, ja tämä tuskin katsoisi hyvällä sitä että tyttö ensitapaamisella yrittäisi tunkea hänen päänsä sisään.
Tyttö kohautti olkiaan kuullessaan haltian kysymyksen.
Kävelen täällä usein iltaisin, hän vastasi. Vaihtelua kaupungin vilinälle. Täällä kuulee omat ajatuksensa ja pystyy keskittymään paremmin.

Pieni hymy kaartui jälleen Scarlettin huulille viileän tuulenvireen käydessä hänen kasvoilleen. Tytön kaapu ei ollut mitään erityisen paksua kangasta, mutta kylmyys ei silti purrut häneen kovinkaan vahvasti. Mistä se sitten johtuikaan, siitä, että tuli sattui olemaan tytön pääelementti vaiko siitä, miten seireenit luonnollisessa elinympäristössään merten rannoilla ja karikoilla olivat tottuneet merituuliin? Scarlett ei tiennyt, eikä häntä itse asiassa pahemmin kiinnostanutkaan.
Neiti kohotti hieman kulmiaan haltian avatessa jälleen suunsa. Hän oli aina ihmetellyt joidenkin suurta tarvetta olla tietoinen seuransa roduista, hänelle se kun aina oli oikeastaan ollut ihan sama. Saattoihan toki silläkin olla vaikutusta asiaan, ettei tyttö itseasiassa ollut täysin varma siitä, mikä hän itseasiassa oli.
Seireeni, Scarlett sanoi yksinkertaisesti. Kyseessä oli uusi tuttavuus, joten tyttö koki tarpeettomaksi selventää asiaa sen kummemmin. .. Ja nimi on Scarlett.

// Jep. :D Stalkkailin kirjoittamiasi viestejä ja sieltä löytyi. //
Mirie
 

ViestiKirjoittaja Agna » 12 Elo 2008, 13:53

Loryen

Haltia nyökkäsi pienesti toisen toteamukselle. Olihan se totta, että metsässä oli paljon rauhallisempaa kuin muualla haltioiden puolella... Ja monta kertaa hiljaisempaa. Edes yöllä ei kotona tuntunut säästyvän melulta - mutta mitäs sitä kun sattuu lohikäärmeen omistamaan, omapahan on vikansa.
"Vai että seireeni", Loryen totesi hiljaa, ja hymyili. Sehän sen laulunkin sitten selitti. Tuskin tuo nainen niin vaarallinen olisi, että hänen pitäisi tukkia korvansa sammalmättäällä.
Seireeni esittäytyi Scarlettiksi, mutta Loryen ei ollut sataprosenttisen varma, pitäisikö esittäytyä. Kuitenkin hän myöntyi siihen, ja totesi hymyillen:
"Itse olen Loryen. Haltia, kuten varmaan olet huomannut..."

Loryen lähti hakemaan joustaan muutaman metrin pääsä olevalta kiveltä, asetteli sen selkäänsä ja sujautti nuolikotelon heti perään.
"Ei metsässä sattunut näkymään ihmisiä, kun tulit?" hän kysyi toiselta, ja käänteli päätään metsästä kuuluvien rasahdusten mukaan. "Toivoin kyllä kovasti, etten törmäisi niihin tällä reissulla", hän jatkoi ja katsoi syvemmälle metsään. Heidän yläpuolellaan oli enää muutama lintu. "Kraah... Naiset, pyh!", yksi niistä rääkäisi, ja lehahti lentoon. 'Pidä sinä vain huoli omista asioistasi, tai varmistan että pääset vartaaseen alta aikayksikön' Loryen ajatteli ärsyyntyneenä lintujen nykyisestä epäkohteliaisuudesta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Mirie » 29 Elo 2008, 16:04

Scarlett

"Ainakin osaksi", Scarlett sanoi, nyökäten sitten haltian esittäytyessä Loryeniksi. Sievä nimi.
Lyhyehkö seireenineiti seuraili katseellaan haltiaa tämän kulkiessa vähän matkan päässä jököttävän kiven luokse ja asettaessa jousensa ja viinensä sulavin liikkein selkäänsä. Scarlett oli aina miettinyt, näyttivätkö haltioiden tekemiset muidenkin silmiin aina näin sulavalinjaisilta.
Ei ainoaakaan. Harvoja ihmisiä kiinnostaa täällä kuljeskelu näin illalla., tyttö vastasi katsahtaen taivaalle. Aurinko oli pikkuhiljaa laskeutumassa puiden latvojen taakse, luoden viimeisiä säteitään metsäaukealle. Pari lintua levitti siipensä ja lensi poispäin aukiolta.

// Joo, tiedän. :s Ihan säälittävän lyhyt, mutta nyt ei vaan yksinkertaisesti inspaa enkä tohtinut pidemmäksi aikaa jättää lojumaan. .__.'
Sori. //
Mirie
 

ViestiKirjoittaja Agna » 29 Elo 2008, 22:55

Loryen

"Kiitokset", Loryen hymähti toisen toteamukselle ja hymyili. Vai ei ihmisiä ollut näkynyt... Hyvä niin, hänen ei tarvitsisi varmaankaan käyttää joustaan. Kuitenkin rasahdukset hermostuttivat häntä suuresti. "Hyvä niin", hän totesi ja vilkuili yhä sekä taakseen, että eteensä. Vihoviimeisen rysähdyksen kuuluessa Loryen veti nuolen kotelosta, veti nopeasti nousta ja ampui nuolen äänen suuntaan. Sen jälkeen ei kuulunut hetkeen mitään.
"Oli se sitten ihminen tai elukka, sillä ei ole enää mitään elettävää tässä maailmassa", hän sanoi suu kapeana viiruna ja laski jousen selälleen. Toivottavasti seireeni ei nyt hirmuisesti säikähtänyt hänen reaktiotaan, mutta aivan sama. Hänellä oli heikkoutensa, ja yksi niistä oli "pieni" epävarmuus. Loryen lähti tarpomaan kohti pusikkoa, ja tutki minkä olennon oikein oli ampunut. "Käyn vain katsomassa mikä se oikein oli", hän huikkasi seireenille ja siirteli pensaita nähdäkseen kunnolla. Hänen huolekseen olento oli vain lintu, jota Loryen ei oikeammin olisi halunnut tappaa... Hän katui jo nyt että edes hankki koko jousen. "Lintu... Raasu, kun joutui nuolen kärkeen", hän totesi ja irrotti nuolen linnun kyljestä.
"Minun on varmaan aika jatkaa tästä matkaani. Oli hauska tutustua teihin", hän totesi, heilautti kättään hyvästien merkiksi. Vielä olisi sen illan aikana uusia maisemia katseltavana, hän totesi hymyillen mielessään ja lähti jousi olallaan kävelemään kohti uusia maisemia.

//Tässä tämä tältäerää, anteeksipyynnöt kun en jaksanut odotella kahta kuukautta enempää.//
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta


Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron