Loryen
Päivä oli jo viilentymässä illaksi, joskin aurinko vielä näkyi taivaalla. Aukealle se osui mukavan lämmittävästi, mutta muualla metsässä saattoi olla jo viileämpi. Loryen viritteli joustaan kiven päällä - eihän sitä tiennyt mitä metsästä voisi vielä tulla. Haltia manasi hiljaa itsekseen viritettyään jousensa väärin, ja aloitti alusta. Hän oli tämän päivän aikana ehtinyt tehdä vaikka mitä: Ostaa lisää nuolia asekaupasta, harjoitellut loitsujaan ja oppinutkin jotain taas vaihtelun vuoksi. Ja lisäksi hän oli etsiskellyt Eweliä, joka ei ollut pariin päivään ilmoittautunut paikalle, mikä oli hieman huolestuttavaakin. Vaikka no, osasihan lohikäärme tietysti itsestään huolehtia, joten periaatteessa asiassa ei ollut mitään hälyttävää.
Siellä täällä koikkelehti muutama lintu, mutta missään ei näkynyt ihmisiä - Loryenin onneksi. Ei siellä tosin haltioitakaan näkynyt, saati sitten muita olentoja. Haltia tunsi itsensä hieman tylsistyneeksi, ja kiristi silmillään olevaa sidettä. Loryenin takana oli peilityyni lampi, hän käveli sen lähelle ja istahti. "Keksi minulle tekemistä", hän sanoi ja nojasi kättänsä polveen.
Hän lähetti kädestään pienen, tuulahtelevan loitsun ja sai veden värähtelemään.
//Mirie tänne :) Aloitus on vähän tönkkö, mutta vielä se siitä paremmaksi muuttuu.//