"Hienoa!" Celifia sanoi innostuneesti. Hän oli viimein saanut elämäänsä jotain hieman jännittävää. Viime aikoina se oli ollut hieman kadoksissa ja neitokainen oli jo odotellut sitä takaisin. Seikkailut mukavassa seurassa olivat Celin mielestä elämän pieni suola, jotka tekivät arjesta hieman erilaisen.
"Minulla on vielä hieman teetä." Neitokainen sanoi aivan kuin olisi selitellyt, että aivan pian päästää lähtemään, sillä hänen teen juonti ei kestäisi kauaa. Celifia otti teemukin käsiinsä ja hörppi sitä hieman. Tee ei ollut enää liian kumaa. Pienellä kulauksella Cel oli saanut juotua teensä loppuun.
"Olen valmis!" Neitokainen hihkaisi ja ponnisti pystyyn. Pieni jännityksen ja innostuksen puna välkähti hänen poskillaan. Cel laski teemukinsa käsistään ja seisoi keskellä lattiaa odottaen, että Suan näyttäisi heille tien.
Celifian ujous oli kadonnut kokonaan eikä häntä sillä hetkellä huvittanut olla yksin, vaikka välillä sitä kaipasikin. Neitokainen oli saanut uutta intoa itseensä, kun oli pieni seikkailu kyseessä. Ja mistä sitä tiesi, vaikka hänen ja Suanin välille kehittyisi uusi ystävyys, sen vain aika näyttää.
//anteeksi, että on kestänyt näin kauan. Tietokone hajosi ja nyt vasta saatiin kuntoon....//