yksinäinen kulkija

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja SiniSafir » 26 Marras 2008, 19:45

"Hienoa!" Celifia sanoi innostuneesti. Hän oli viimein saanut elämäänsä jotain hieman jännittävää. Viime aikoina se oli ollut hieman kadoksissa ja neitokainen oli jo odotellut sitä takaisin. Seikkailut mukavassa seurassa olivat Celin mielestä elämän pieni suola, jotka tekivät arjesta hieman erilaisen.
"Minulla on vielä hieman teetä." Neitokainen sanoi aivan kuin olisi selitellyt, että aivan pian päästää lähtemään, sillä hänen teen juonti ei kestäisi kauaa. Celifia otti teemukin käsiinsä ja hörppi sitä hieman. Tee ei ollut enää liian kumaa. Pienellä kulauksella Cel oli saanut juotua teensä loppuun.
"Olen valmis!" Neitokainen hihkaisi ja ponnisti pystyyn. Pieni jännityksen ja innostuksen puna välkähti hänen poskillaan. Cel laski teemukinsa käsistään ja seisoi keskellä lattiaa odottaen, että Suan näyttäisi heille tien.
Celifian ujous oli kadonnut kokonaan eikä häntä sillä hetkellä huvittanut olla yksin, vaikka välillä sitä kaipasikin. Neitokainen oli saanut uutta intoa itseensä, kun oli pieni seikkailu kyseessä. Ja mistä sitä tiesi, vaikka hänen ja Suanin välille kehittyisi uusi ystävyys, sen vain aika näyttää.

//anteeksi, että on kestänyt näin kauan. Tietokone hajosi ja nyt vasta saatiin kuntoon....//
SiniSafir
 

ViestiKirjoittaja Ay » 26 Marras 2008, 22:27

Hän ei halunnut mitenkään kiiruhtamaan toista, vaikka itsellä olisi jännittävä olo. Se oli niin jännittävää, ettei pystynyt oikein olla paioillaan ja tehdä jotain. Kädet pysyivät paikoillaan eikä oikein tahtonut liikkua emänän mukana. Kuulessaan toisen valmiina Suan nousi penkistä salaman nopeasti. Toisaalta hänestä voisi nähdä, että nainen tahtoisi reissun loppuvan niin pian, kuin mahdollista. Se oli kuitenkin vääri.
" Ok. Ole hyvä seuraa minua niin tiedät missä se kokolo on. " Suan sanoi.
Hän asteli sinisellään mekolla, kun oma oli edelleen kuivumassa. Tie oli kapea ja pieni eli mikään iso köriläs ei mahtuisi kävelemään maa alaista tunnelia. Sisään he pääsisivät, mutta se olisikin siinä sitten. Ulos olisi mahdotonta isoille henkilöille.
" Tuossa se on ja tästä ovi aukosta pääsee ulos. " Suan sanoi ja viitta oikealla kädellä mistä mustasta ovi aukosta pääsee ulos.
" Haluatko mennä ekana tuonne mustaan oven sisään? " Nainen kysyi.
Itse ei oikein tahtonut mennä ensimmäisenä sisään.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja SiniSafir » 07 Joulu 2008, 17:55

Celifia seurasi Suania hieman jännittyneenä, mutta kuitenkin hyvin kiinnostuneena. Hän ei sanonut koko matkan aikana sanaakaan, sillä tyttö oli niin täpinöissään, ettei osannut muuta kuin ajatella tulevaa seikkailua. Käytävä oli hyvin pieni, jonka poikki he kävelivät. Onneksi neitokainen oli pieni- ja sirokokoinen, joten siellä kävelemisestä ei tullut ongelmaa. Hetken käveltyään Suan pysähtyi ja Cel oli törmätä toiseen, kun ei oikein osannut varautua pysähdykseen ja hän oli vielä omissa maailmoissaankin.
Suan ehdotti Celifialle halusi tämä mennä ensimmäisenä sisään. Neitokainen nyökkäsi pienesti. Nyt ei ollut enää paluuta takaisin, vaan oli jatkettava suoraan. Cel henkäisi syvään, jonka jälkeen tarttui mustan massiivisen oven kahvaan. Ovi oli hyvin painava ja jumittunut kiinni, joten neitokaisen piti käyttää melkoisesti voimiaan, jotta saisi oven auki. Celifia nojasi oveen koko painollaan ja hiljalleen se alkoi narista merkiksi, että oli aukeamaisillaan. Yllättäen ovi humahti auki ja neitokainen kaatui tasapainon horjuttua maahan. Oli hyvin pimeää ja Cel yski melko rajusti, sillä pöly oli tunkeutunut hänen nenään ja kurkkuun.
"Onpas täällä likaista. Tätä ei ole käytetty kyllä aikoihin." Neitokainen puuskaisi, kun oli saanut hillittyä yskimisensä. Celifia nousi maasta ylös ja pudisteli pölyt ja hiekat mekostaan, joka oli muuttunut hetkessä harmaaksi tomumassaksi.
Celifia huomasi oven vieressä lepattavan tulisen kepin, joka oli laitettu siihen valaisemaan käytävää. Hän nappasi sen käteensä ja viittoi Suania seuraamaan perässä. Ilman neitokaisen kädessä olevaa tulta, he eivät olisi nähneet yhtään mitään.
SiniSafir
 

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Joulu 2008, 19:00

Suan ei oikein uskonnut, että matkaan tarvittaisiin asekkin. Eihän kuitenkaan edessä tiennyt kuka oli. Oven tulleet auki ja Celi saanut tasapainon kuntoon oli matkata käytävän uumeniin. Suania pelotti, vaikka ulkoisesti oikein nähnyt.
" Nähtävästi. " Suan sanoi perään Celin lauseen jatkeeksi.
Suan seuraili Celin takana varuillaan. Vilkui välillä miten kauaksi olivat menneet jo ovesta. Tie näytti hyvin toikkoiselta ainakin Suanin mielestä. Hän asteli niin lähellä tista, että näki kunnolla toisen.

//Lyhyt//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja SiniSafir » 14 Tammi 2009, 21:02

Celifian askeleen hidastuivat hetki hetkeltä mitä syvemmälle he olivat ovesta tulleet. Neitokainen vilkaisi taakseen ja enää pieni haalea valonkajo kertoi, missä oli ovi. He olivat tulleet jo hyvin pitkälle käytävää eteenpäin. Käytäväkin kapeni vähitellen ja Celiä alkoi hieman ahdistaan.
"Toivottavasti käytävä ei kapene tästä enää kamalasti. Muuten emme mahdu kunnolla kulkemaan täällä." Celifia mutisi puoliksi itselleen ja puoliksi Suanille.
Tuntui kuin he olisivat kävelleet hyvin pitkään eikä käytävän päästä näkynyt jälkeäkään. Aivan kuin se olisi jatkunut loputtomiin. Soihdun liekki lepatti levottomasti ja tuntui kuin se ei olisi enää kauaa jaksanut palaa. Toivottavasti se ei nyt kuitenkaan sammuisi kesken heidän matkan. He eivt olisi nähneet mennä enää eteenpäin, mutta eivät myöskään olisi nähneet tietä takaisin sinne, mistä olivat tulleet.
Hetken matkaa käveltyään neitokainen huomasi edessään jotakin kimmeltävää, kun soihdun liekki heijasti siihen valoa. Celifia käveli lähemmäksi ja huomasi pian, että kimallus oli tullut ovenkahvan salvasta.
"Täällä on toinenkin ovi!" Hän huudahti oivallettuaan, mistä kimallus oli ollut lähtöisin, "sinun vuorosi avata."

//anteeksi kauheasti tämä vastauksen kestäminen!!!! Yksinkertaisesti oli keskittynyt niin paljon kouluun, etten muistanut koko ropea! Voi minua noloa... *häpeää* :oops: //
SiniSafir
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Tammi 2009, 18:28

Mitä sisemmäksi meni käytävät kapeni ja enemmän hämäkin seittejä tuli samoin myös itse hämähäkkejä. Matkan aikana Suan talloi hämähäkkien päältä, vaikka toisaalta halunnut vahingoittaa niitä. Sen lisäksi hän ei oikein pitänyt äänestä, kun astui niiden päälle. Semmoinen ällön tunne tuli.
" Sanoppas muuta, mutta toivottavasti tämä ei ole testi, että pääsisi tiehen päähän näkemään. " Suan sanoi.
Sen lisäksi hän toivoi sydämmestä pohjasta, ettei joutuisi valitsemaan häntä tai Celi, jos täytyisi uhrata pääisi pois. Hän yritteli ajattella muuta, vaikka se oli hieman vaikeata.
" Toinen ovi. Miten monta ovea oikein täälä on. " Suan sanoi.
Kuulessaan vielä Celin sanonnan, että hänen täytyisi avata oven. Niinhän se täytyisi tehdä, mutta toisaalta pupu oli mennyt pöksyyn. Yritti sanoen noteerata, että miksi ei pystyisi avata ovea.
" Tämä kuja on ahdas, että yksi mahtuu kävelemään eikä rinnakkain ja miten vaitaisimme paikkaa? " Suan katsoi kysyvästi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron