Kirjoittaja Miwra » 25 Huhti 2009, 22:46
Deanoic
Ei kai Deanoic noin vain unohtaa sitä tosiasiaa että toinen todella oli prinssi. Prinssi siinä hänen silmiensä edessä.
Hänhän tapasi täällä mitä eriskummallisempia ja tunnetumpia olentoja. Hän oli jo päässyt kertomaan Movyanille Lounatuulesta, velhosta, haltijakuninkaasta...Ja nyt hän voisi kertoa toiselle jo prinssistäkin? Harmi vain ettei Movyan ikinä ollut hänen seurassaan kun hän tapasi jonkun mielenkiintoisen henkilön.
Toisaalta oli hänkin saanut kuulla veljensä jännittävistä päivistä joten sinänsä veli ei jäänyt paitsi omista, pienistä seikkailuistaan.
"Vau!" Deanoic huudahti kun ei muutakaan keksinyt ja tahtoi osoittaa kaiken hämmentyneisyytensä lyhyesti ja ytimekkäästi. Hän olisi voinut suutahtaa pienesti siitä kuinka sekä Henryä että Oliveriakin tuntui huvittavan hänen hämmentyneisyytensä.
Dean kuitenkin oli hieman huolissaan siitä onnistuisiko käyttäytymään aivan normaalisti toisen seurassa nyt kun tiesi tämän olevan prinssi.
"Eikö?" Deanoic kysyi kun Henry ilmoitti että hänen tarvinnut pelätä ketään haltijoiden puolelta, "Anteeksi. Taisin tipahtaa kärryiltä mutta...prinssi!"
Ihmissusi oli kerrassaan otettu siitä ettei Henry prinssinäkään ollut oitis juossut hänen seurastaan kun oli arvannut hänen salaisuutensa. Dean kyllä tiesi joitakin jotka eivät voineet sietää ihmissusia näiden "saastaisuuden" takia.
"Se on helpommin sanottu kuin tehty, luulen..."