ihmissusi ja prinssi.

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 21 Maalis 2009, 18:34

Deanoic

Deanoic tiesi hidastavansa heidän matkantekoaan mutta ongelmana oli nyt se ettei hän vain jaksanut. Susi oli ravannut koko yön ympäri metsää ja pysähtynyt vain syömään.
Ja sen pirulaisen takia hänen reitensä, pohkeensa, itseasiassa jalkojensa lihakset jokapuolelta olivat kipeät, käsiään tietenkään unohtamatta. Deanista tuntuikin että henry olisi päässyt ihmisten kylään nopeammin jos olisi vain mennyt edeltä eikä olisi edes pyytänyt häntä matkaseurakseen.
Deanoic hämmentyi Henryn pysähtyessä ja pysäyttäessä samalla aarnikotkansakin.

Hän tuijotti toista hämmentyneenä kunnes kuuli tämän sanat jolloin ihmissuden silmät suurenivat.
Deanin katse kääntyi hitaasti Oliveriin ja silmistään saattoi nähdä pientä pelkoa ja huolta.
Tuo otushan tiputtaisi hänet sylistään alta aikayksikön. Vai eikö se muka pelännyt häntä vaikka aistikin sen suden hänessä? Vai aistiko se edes sitä?
Deanoic osasi olla huolestuneempi kuin Henry kun tiesi mikä oli ja kokemuksesta tiesi myös sanoa sen miten useat eläimet häneen reagoivat.
Dean otti varovaisen ja sekä väsymyksestä että pelosta huteran askeleen aarnikotkaa kohti.
No, olisihan Henry siinä huolehtimassa siitä ettei Oliver vahingossakaan satuttaisi häntä? Ellei toisen ystävällisyys sitten vain ollut teeskentelyä. Eihän sitäkään mahdollisuutta voinut laskuista jättää kun otti huomioon sen kuinka useasti Deanoic oli joutunut huijatuksi.
Dean kuitenkin kapusi hitaasti ja varovasti aarnikotkan selkään melkein täristen pelosta.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Maalis 2009, 13:11

Henry, Oliver

Deanoic ei selvästikkään ollut kovinkaan innoissaa ajatuksesta, mutta Henry odotti kärsivällisesti että tämä tekisi siirtonsa. Oliver tuijotti yhä ihmissutta odottaen mitä tämä meinaisi tehdä... ei oliver oikeastaan pelännyt Deanoicia, hän kyllä aisti että tämä oli ihmissusi, mutta eihän tämä nyt ihmismuodossaan mitään voinut tehdä! Lisäksi mies näytti olevan sen verran heikkona että Oliveria ihan säälitti.
Lopulta Deanoic kapusi Oliverin selkään. Aarnikotka päästi pienen äännähdyksen ja lähti hitain ja varovaisin askelin kävelemään eteenpäin, Henry tämän vierellä.
"se on fiksu otus.. vaikka hölmöltä näyttääkin" Henry huomautti pitäen kättään Oliverin peheällä kaulalla.

"taisit viettää koko yön metsässä?" Henry kysyi yllättäen alkaen miettimään mitä tämä oli saattanut tehdä saadakseen itsensä tuohon kuntoon.. siihen tarvittiin vähän enemmän kuin pari tuntia aamusta, ellei tämä sitten ollut juossut pakoon itse paholaista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 27 Maalis 2009, 19:26

Deanoic

Deanoic saikin kiittää onneaan siitä ettei Oliver ainakaan sillä hetkellä pitänyt hätnä vihollisenaan.
Viimeisenä hän nyt tahtoi joutua ongelmiin kun oli jo muutenkin niin voipunut. Väsymys olis jo nyt viedä voiton mutta Deanissa päivisin esiin tuleva iloisuus ja pirteys sen kuitenkin voittivat ja uteliaisuus saada tietää Henrystä lisää.
Tuo pienikin äännähdys aarnikotkan suunnalta sai Deanoicin värähtämään mutta kun tuli siihen tulokseen ettei otus aikonut pahaa hänelle rentoutti ihmissusi viimein lihaksensa ja huokaisi hiljaa.

Tämä voitti omien, sillä hetkellä heikkoakin heikompien jalkojen varassa kävelyn.
"Kuten yleensä", Dean vastasi sen suuremmin ajattelematta oliko seurassaan Henry vai Movyan. Hän oli ehtinyt jo rentoutua siihen malliin että tuollaisetkin asiat pääsivät unohtumaan.
Deanoicin silmät suurenivat kun hän tajusi sanansa ja katseensa kääntyi poispäin Henrystä.
Movyan kun oli käskenyt ettei olisi hyvästä paljaa totuutta jokaiselle vastaantulijalle ja Deanoic tietenkin osasi aina möläyttää sen lähestulkoon jokaiselle.
Näemmä Henrykään ei toimisi poikkeuksena mikäli osaisi hänen sanoistaan edes jotain päätellä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Maalis 2009, 12:31

Henry, oliver

Kuten yleensä? Henry vilkaisi samalla sekunnilla Deanoiciin kysyvästi, kun tämä päästi tuon suustaan. Oliver puolestaan äänteli siihen malliin, aivan kuin se olisi naureskellut.
Kuten yleensä? Henry kävi ajatukset läpi päässään ja tuli vain yhteen tulokseen.
"Olet ihmissusi?" Henry kysyi lopulta, saaden ajatuksensa taas kasaan... äkkiäkös tuon hokaisi.
Deanoic sanoi olleensa koko yön metsässä, tämä oli selvästikkin uupunut ja vaatteet olivat riekaleina. Lisäksi Deanoic oli hiljainen.. yleensä ihmissudet olivat hiljaisia ihmismuodossaan, jotteivat herätteneet liikaa huomiota.. näin Henry oli sen käsittänyt.
"älä huoli, tunnen muutaman ihmissuden jo.. en aijo kertoa eteenpäin, en minä siitä mitään hyötyisi" Henry sanoi lopulta, olettaen että Deanoic tosiaan oli ihmissusi.
Ei se tosiaan Henryä haitannut.. hänhän itse oli petturi ja hänen lemmikkinään oli aarnikotka! Joten jos Deanoic nyt oli ihmissusi, niin ei se Henryä hehkauttanut suuntaan taikka toiseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 02 Huhti 2009, 18:52

Deanoic

Deanoic istui aarnikotkan sylissä varsin rennosti tajuamatta edelleenkään sitä kuinka läpinäkyvä olikaan ollut. Sen sijaan että olisi osannutkaan huolestua hän silmäili ympärilleen metsässä.
Tästä metsästä oli jo hyvää vauhtia tulossa hänen toinen kotinsa. Eikös koti ollut siellä missä sydän oli?
Suden sydän rakasti niin tätä metsää kuin muitakin, Deanin koti sen sijaan oli siis siellä missä Movyan oli.
Hän ei liiemmin välittänyt rakkaudesta eikä etsinyt itselleen elämänkumppania. Hänellä oli veli joka huolehti hänestä parhaansa mukaan ja hän teki kaikken voidakseen huolehtia Movyanista mutta totuus oli ettei hänellä ollut aikaa siihen.
Ihmissutena olo tapasi viedä kaikki hänen voimansa ja niin veli jäi väkisinkin toiselle sijalle vaikkei Deanoic olisikaan niin tahtonut ajatella.

"Mitäh!?" Deanoic lähes kiljahti ja käänsi katseensa toisen puoleen järkyttyneenä mutta kaikki se esittäminen loppui yllättäen kun hän kuuli Henryn sanat. Vaikkei hän toista tuntenutkaan hän tahtoi uskoa tätä eikä halunnut ajatellakaan sitä mahdollisuutta että toinen olisi valehdellut hänelle.
Dean laski suojauksensa ja huokaisi.
"Niin", hän hymähti sitten hieman alakuloiseksi muuttuneena, "Antaisin omaisuuden täydestä ihmisyydestä..."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2009, 11:06

Henry

Henry hymyili pienesti kun Deanoic kiljahti. Tämä ei selvästikkään ollut olettanut että paljastuisi. Ei varmaan olisikaan paljastanut, ellei Henry olisi näin haka tunnistamaan taruolentoja. Hän oli opetellut lähes kaikkien taruolentojen pää tunnusmerkit ja siitä on ollut jo monessa tilanteessä hyötyä hänelle.
Tosin sitten kun Deanoic mainitsi, että antaisi mitä vain täydestä ihmisyydestä, tunnelma latistui hieman. Hetken he kävelivät hiljaa eteen päin, kunnes Henry hymähti pienesti.
"minä en siinä osaa auttaa. Mutta ehkä sinun pitäisi puhua velholle tai noidalle, tietäjälle tai edes taikurille. He saattaisivat tietää jotain, mikä voisi edes helpottaa sutesi hallitsemista." Henry sanoi koittaen nostattaa toivoa. Tosin ei hän tiennyt oliko Deanoic jo kysynyt joltakulta apua, mutta kai sitä nyt sai ehdottaakkin.
Oliver oli liiankin kiinnostunut puskissa kykkivistä pikkulinnuista, joten se ei ottanut kuuleviin korviinsa heidän puheitaan, vaan seurasi silmä kovana pikkulintujen liikkeitä heidän kävellessään eteenpäin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 10 Huhti 2009, 22:00

Deanoic

Ei Deanoic sen paremmin ollut edes koettanut salata ihmissuteuttaan. Ei aiemmin Henryn ja Oliverin seuraan liittyessään eikä sen jälkeenkään. Tosin mitenkäs sitä olisi piilotellut.
Hän ei kantanut mukanaan varavaatteita joten olisi ollut aika turhaa koettaa piilottaa vaatteisiin syntyneet rei'ät.
Ei Dean olettanutkaan että Henrystä olisi häntä auttamaan. Kunhan vain puhui taas omiaan ajattelematta lainkaan.
Itseasiassa hän ei osannut pitääkään toista muuna kuin tavallisena kaduntallaajana, eikä toinen ollut ilmaissut mitään muuta olevansakaan.

"Niin...Tosin veli sanoo aina että olen paras mahdollinen Deanoic eikä minun kuulema kannattaisi yrittääkään olla kukaan toinen", hän hymähti hiljaa mietteliäänä.
Movyan oli niin viisas ja sai hänen mielialansa aina kohoamaan rohkaisevilla puheillaan.
Toisaalta voisi olla hyväksi harkita Henryn ehdotusta sillä suden hallitseminenkin jo riittäisi tekemään hänen elämästään ainakin muutamaa astetta helpompaa.
"Asutko sinä ihmisten kylässä?" Deanoic kysyi ja läppäisi sitten itseään kevyesti poskelle, "Tietysti sinä asut? Missä päin sitä?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Huhti 2009, 11:19

Henry

Henry hymyili pienesti Deanoicin sanoille siitä, mitä hänen veljensä tälle oli sanonut. Ihailtavaa että veli ei hylännyt vaikka toinen olikin ihmissusi ja näin uhka jopa läheisilleen.
Ei Henrykään kyllä olisi hylännyt veljeään jos tämä olisi ollut ihmissusi tai joku muu vastaava.. tosin ei hänellä ollut veljeä ja hänen mahdollisuudet siihen että hänen siskonsa muuttuisi ihmissudeksi, olivat mininmaaliset. Hyvä sinänsä, Henry ei kestäisi katsoa jos hänen siskolleen kävisi jotain. Sen verran huolehtivainen hän olikin, vaikka ei pörrännytkään joka päivä siskonsa ympärillä vahtimassa, mitä tämä teki. Tuolla oli jo monta jotka katsoivat hänen perään, joten Henry piti viisaana pysytellä sivummalla ja hoitaa omia asioitaan.

Sitten Deanoic kysyi missä päin kylää Henry asui. Henry naurahti pienesti tuohon ja avasi sitten suunsa.
"En varsinaisesti kylällä, vaan linnassa. 'prinssin kuuluu asua linnassa halusi tämä sitä tai ei', kuten isäni tapaa sanoa... empä kyllä pahemmin siellä ole liikkunut lähi aikoina" Henry vastasi hymyillen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 18 Huhti 2009, 23:08

Deanoic

Deanoicia hieman huolettikin se kuinka paljolti hän oli velkaa veljelleen tämän kaikesta avusta.
Hänestä itsestään ei juuri avunantajaksi ollut ja hän tunsi olevansa velkaa Movyanille. Aina.
Itseasiassa Dean pelkäsi rasittavansa veljeään liikaa heikkoudellaan. Toinen joutui aina auttamaan häntä kun hän oli yön jäljiltä liian väsynyt tehdäkseen mitään.

Deanoic hämmentyi kuullessaan Henryn naurahduksen. Mitä huvittavaa hänen kysymyksessään sitten oli ollut?
"L-l-linnassa?" Dean toisti silmät suurina toista tapittaen ja koetti käsittää tämän sanat.
Prinssi? Prinssi Henry? Ja hän oli juuri viettänyt useammankin hetken toisen seurassa käsittämättä kenen seurasta sai nauttia...
Itseasiassa Deanoicista ei juuri muutenkaan ollut kohteliaisuuksiin mutta ujona ihmissutena hän tunsi tarvetta olla kohtelias.
"S-s-sinä olet...p-prinssi?" Dean toisti juuri kuulemansa ja aukoi suutaan siirtäen katseensa Henrystä menosuuntaan, "Mikset kertonut aiemmin?"
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Huhti 2009, 10:13

Henry

Henry vilkaisi hymyillen sivusilmällä Deanoiciin, kun tämä alkoi änkyttämään. Deanoic ei selvästikkään ollut tähänkään mennessä tunnistanut Henryä prinssiksi, mutta oliko tuo nyt ihme. Henryhän pukeutui kuin samoojat ja kaikenlisäksi vihreänsävyisiin vaatteisiin, kulki aarnikotka mukanaan ja näytti kutakuinkin maantierosvolta, nyt kun hänellä kerran pientä partaa pukkasi tulemaan.
Oliverkin päästi naurahdusta muistuttavan rääkäisyn, vilkaisten olkansa yli selässään olevaan Deanoiciin.

"kyllä, itse Cryptin prinssi." Henry totesi kun Deanoic sai kakistettua kysymyksensä ulos "Ja syy miksi en kertonut aikaisemmin, on yksinkertainen: Jos olisitkin ollut jotain vaarallisempaa ja olisin tullut ilmoittamaan 'hei, minä olen Prinssi Henry' niin olisit ihanhyvin voinut nitistää minut tuosta vain, jos et sattuisi ihmisistä pitämään.. tosin ei minun haltijoiden puolelta tarvitse ketään pelätä.." Henry kertoi.
"mutta ei se tarkoita että sinun tarvitsee mitenkään erillailla käyttäytyä.. ajattele minua vain Henrynä, älä Prinssi Henrynä" Henry lisäsi hymyillen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 25 Huhti 2009, 22:46

Deanoic

Ei kai Deanoic noin vain unohtaa sitä tosiasiaa että toinen todella oli prinssi. Prinssi siinä hänen silmiensä edessä.
Hänhän tapasi täällä mitä eriskummallisempia ja tunnetumpia olentoja. Hän oli jo päässyt kertomaan Movyanille Lounatuulesta, velhosta, haltijakuninkaasta...Ja nyt hän voisi kertoa toiselle jo prinssistäkin? Harmi vain ettei Movyan ikinä ollut hänen seurassaan kun hän tapasi jonkun mielenkiintoisen henkilön.
Toisaalta oli hänkin saanut kuulla veljensä jännittävistä päivistä joten sinänsä veli ei jäänyt paitsi omista, pienistä seikkailuistaan.

"Vau!" Deanoic huudahti kun ei muutakaan keksinyt ja tahtoi osoittaa kaiken hämmentyneisyytensä lyhyesti ja ytimekkäästi. Hän olisi voinut suutahtaa pienesti siitä kuinka sekä Henryä että Oliveriakin tuntui huvittavan hänen hämmentyneisyytensä.
Dean kuitenkin oli hieman huolissaan siitä onnistuisiko käyttäytymään aivan normaalisti toisen seurassa nyt kun tiesi tämän olevan prinssi.
"Eikö?" Deanoic kysyi kun Henry ilmoitti että hänen tarvinnut pelätä ketään haltijoiden puolelta, "Anteeksi. Taisin tipahtaa kärryiltä mutta...prinssi!"
Ihmissusi oli kerrassaan otettu siitä ettei Henry prinssinäkään ollut oitis juossut hänen seurastaan kun oli arvannut hänen salaisuutensa. Dean kyllä tiesi joitakin jotka eivät voineet sietää ihmissusia näiden "saastaisuuden" takia.
"Se on helpommin sanottu kuin tehty, luulen..."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Huhti 2009, 10:16

Henry

Oli suorastaan imarreltavaa että Deanoic oli noinkin innoissaan siitä, että Henry oli prinssi. Totta kai jokainen oli mennyt hetkeksi lukkoon kun Henry tuon totuuden oli ilmoille pamauttanut, mutta yleensä sen jälkeen kaikki olivat käyttäytyneet melko jäykästi ja muodollisesti.. se oli yksi syy miksi Henry ei kertonut olevansa prinssi. Hän halusi olla ihminen muiden joukossa, eikä näiden yläpuolella.. tosin hän kyllä halusi enemmänkin olla haltija haltijoiden joukossa, eikä ihminen..
"prinssipä hyvinkin" Henry toisti Deanoicin perässä, kun tämä ilmoitteli tippuneensa jo kärryiltä.
"no, en minä meinaa käytöstäni muuttaa vaikka nyt tiedätkin että olen prinssi, joten toivon ettet sinäkään muuta omaasi." Henry lisäsi sen jälkeen, pysäyttäen samalla Oliverin.
He olivat saapuneet metsän reunalle. Ihmiskylä näkyi jonkin matkan päässä puiden välistä. Oliveria ei voinut viedä kylälle, sehän olisi ollut vuosisadan skandaali, jos prinssillä olisi ollut tällainen lemmikki.. mutta hyvin hän oli onnistunut Oliveria piilottelemaan tähänkin asti.
"taidamme olla perillä.." Henry totesi sitten, samalla kun Oliver iski perseensä maahan ja äännähti iloisesti hymyillen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 02 Touko 2009, 22:26

Deanoic

Ei Deanoic voinut hieman jälkikäteen olla miettimättä sitä oliko tehnyt jotain väärää tai rankaisisiko toinen häntä jostakin. Kantelisi ihmissudesta ihmisten kylässä tai järjestäisi hänelle häädön tai hirttäjäiset.
Oli kuitenkin totta että Henryllä oli Oliver, taruolento sekin. Voisiko tämä vain esittää ystävällistä ja sitten syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa tuntematta tuomita häntä?
Sitä Deanoic kuitenkin epäili ja näin ollen jätti moiset masentavat pohdinnat sikseen.

Deanoic nyökytteli päätään ja hymyili vaisusti. Ei hän tahallisesti ainakaan luonnettaan myöntäisi mutta kieltämättä hän oli hämmentynyt ja nolostunut siitä että oli koko ajan ollut prinssin seurassa ja käyttäytynyt normaalisti.
Hänellä ainakin oli se käsitys että kuninkaallisia tuli kumartaa ja näiden läsnäollessa käyttäytyä asiallisesti, ei tuttavallisesti.
Henry ei kuitenkaan ainakaan ulkoisesti vaikuttanut loukkaantuneelta ja Dean toivoikin ettei toinen ollut sitä muutenkaan.

Deanoic hypähti Oliverin selästä joskin hieman liiankin innokkaasti sillä se kirvoitti irvistyksen ja oudon äännähdyksen ihmissuden suusta. Movyan saisi tasan hieroa hänen jäseniään kunhan hän pääsisi majatalolle saakka.
"Jäätkö sinäkin tähän?" Dean kysyi kulmiaan kohottaen. Hän kyllä osasi kylälle itsekin jos prinssi tahtoi viettää vielä aikaa lemmikkinsä kanssa tai palata sinne mistä ikinä oli tullutkin.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Touko 2009, 09:53

Henry

Eihän Henry tuosta nyt loukkaantunut.. hän harvemmin loukkaantui mistään, mikä oli hyvä puoli sinänsä.. ainakaan hän ei joutuisi tyhmän ja kohtalokkaan raivon valtaan. Henry oli melko kylmäpäinen muutenkin, hän ei melkein koskaan huutanut saatika haastanut riitaa, paitsi ehkä muutaman tietyn henkilön kanssa.

Pian Deanoic hyppäsikin alas Oliverin selstä ja päästi oudon äännähdyksen. Henry vilkaisi Deanoiciin sivusilmällä, mutta Oliver taas tuijotti silmät lautasena tuota ihmissutta. Ihme ääniä se päästi.
Deanoicin kysyessä jäisikö Henry tähän, prinssi mietti hetken, mutta pudisti sitten päätään.
"ei, en jää. Pitää päästä käymään linnalla. Oliver mene piiloon, tulen sitten myöhemmin takaisin" Henry huikkasi aarnikotkalleen, joka teki työtä käskettyään. Aarnikotka paineli syvemmälle metsään, määrätietoisen näköisenä. He olivat sopineet missä tämä "piilo" on, joten he löytäisivät toisensa aina tarpeen tullen.
"hmh.. eläin raukka" Henry totesi Oliverin lähdettyä ja lähti sitten kävelemään kohti kylää, olettaen nyt että Deanoickin tulisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 13 Touko 2009, 17:07

Deanoic

Deanoic ei tahtonut ketään suututtaa ja koetti usein parhaansa mukaan pitää huolen siitä ettei saanut suurta määrää vihamiehiä. Ei hän tätä nykyä vihollisia juuri omistanutkaan.
Tosin jos ei muuten niin ihmissuteutensa kyllä paljastuessaan saisi aiheutettua hänelle suurta harmia ja lisää vihamiehiä joten se oli kiinni vain niinkin pienestä asiasta.
Tai no, eihän se tietenkään kaikkien mielestä niin pieni asia ollut muttei Dean sitä suurenakaan pitänyt.
Se ei muuttanut häntä ihmisenä mitenkään, eikä sen puoleen kertonutkaan hänestä mitään.

Oliverin katse ei jäänyt Deanoicilta huomaamatta ja sai kevyen punan kohoamaan ihmissuden kasvoille.
Deanoic nyökäytti päätään ja uusi nyökäytys hänen suunnaltaan seurasi myös Henryn viimeisimpiä sanoja.
Typerää kun lemmikkejään piti tuolla tavoin piilotella oli sitten prinssi tai vaikka vain tavallinen kaduntallaajakin.
Deania haittasi ajatus siitä että hän itse oli ikään kuin Movyanin lemmikki. Hänet piti piilottaa öiksi metsään jottei kukaan tekisi pahaa hänelle ja aamuisin hän saattoi tulla ihmisten kylään.
Tosin eihän Oliverilla ollut ihmisten kylän suhteen sitäkään mahdollisuutta...

Deanoic seurasi Henryä ja tarkkaili tätä sitten katseellaan.
"En kyllä saata vieläkään uskoa että olet prinssi", hän mumisi vaikkei mennyt toisen prinssiyttä kieltämäänkään, "Veljeni menettää kaiken ilon."
Miwra
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron