ihmissusi ja prinssi.

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ihmissusi ja prinssi.

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Helmi 2009, 11:45

Henry, Oliver

Oli varhainen kesä aamu. Aurinko oli juuri nousemassa ja se lämmitti mukavasti puiden lomasta. Ilma oli kosteaa ja hieman sumuista yön jäljiltä. Metsä aukealla oli hiljaista, ei edes pienen pinetä metsän eläintä näkynyt. Henry asteli keskemmälle metsä aukeaa, kohti pientä lampea. Yllään hänellä oli tapansa mukaan vihreän sävyiset vaeltajan vaatteet, sekä pitkä, hupullinen viitta.
Henryn perässä hypehteli suurehko aarnikotka. Oliver oli tavallista vilkkaammalla päällä, se kun ei ollut pitkään aikaan päässyt lentelemään kunnolla.
Henry ja Oliver olivat viettäneet muutaman päivän haltijoiden kylässä, Henryllä oli ollut asioita hoidettavanaan siellä ja Oliver totta kai luonnollisesti seurasi isäntäänsä minne vain. Joskus tuostakin naiivista uskollisuudesta oli haittaa. Henrystä olisi ollut niin helppoa jättää Oliver odottamaan metsään turvaan, kun hän itse olisi poikennut ihmisten kylässä.. mutta aina aarnikotka halusi mukaan, joten Henryn piti löytää mahdollisimman hiljaiset kujat, missä heitä ei huomattaisi.

Jokatapakusessa, nyt tämä kaksikko oli yön vaeltamisen jälkeen saapunut metsä aukiolle. Henry käveli lammen vieressä olevalle kivelle ja istui alas, vilkasisten sitten Oliveriin ja nyökkäsi hymyillen.
Aarnikotka rääkäisi iloisesti, levitti siipensä ja nousi ilmaan. Se lähti liitelemään edes takaisin aukiota, pysytellen kuitenkin puiden alapuolella, ettei sitä näkisi kauempaa.
Henry jäi kivelle istumaan ja katseli lemmikkinsä menoa, samalla kun hän kaivoi laukustaan esiin leipää syödäkseen.

// Miwra tänne :) //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 23 Huhti 2009, 10:14, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 08 Helmi 2009, 17:42

//Täällä olen ^^//

Deanoic

Deanoic oli juuri viettänyt yhden niistä useista kiduttavista täydenkuun öistä ja löysi itsensä läheltä metsässä sijaitsevaa aukeaa aluetta. Hän silmäili onnettomana ympärilleen tajuamatta ensin olinpaikkaansa. Miksi tämän kaiken piti olla niin vaikeaa? Edes pienet muistikuvat edellisestä yöstä olisivat kertoneet hänelle kuinka hän oli tänne päätynyt ja kuinka täältä pääsi pois.
Toki hän oli metsä aukealla ennenkin ollut mutta siitä oli jo sen verran aikaa ettei sellaista enää voinut muistaa.
Nopeasti Dean etsi lähistöltä vaatteensa ja nyki ne ylleen. Movyan ei pitäisi tästä; hänen vaatteensa olivat repeytyneet. Tosin se oli tapahtunut jo ennen yötä. Se oli itseasiassa ollut täysi vahinko mutta Deanoic oli silti huolissaan. Kuinka Movyan jaksoi pitää huolen hänestä ja samalla itsestäänkin!?

Dean kuuli ääniä metsä aukealta ja voipuneena suuntasi väsyneet askeleensa sen suuntaan ottaen tukea vastaantulevien puiden rungoista. Kyseessä voisi olla vihollinen muttei hänen mielessään sellainen vaihtoehto käynytkään.
Hän tarvitsi vain lepoa ja...ruokaa? Yksi nuuskaisukin kertoi Deanoicille sen että jollakulla aukealla oli ruokaa. Hänet saisi tässä olotilassa vaikka tanssimaan jo ruo'antähteitäkin vastaan.
Dean saapui aukean reunalle ja kaikesta huimauksesta huolimatta koetti keskittää katseensa hahmoon joka istui aukealla.
"A-anteeksi, mutta...", Deanoic koetti aloittaa ääni täristen ja olisi jatkanut mikäli jalkansa eivät olisi pettäneet altaan.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Helmi 2009, 19:31

Henry, Oliver

Henry ei kerennyt edes kaivaa leipäänsä kunnolla esiin, kun kuuli jo tärisevän äänen pyytävän anteeksi. Henry hypähti äkkiä ylös ja ja kääntöy äänen suuntaan, nähden nuoren miehen joka kaatuikin samantien alas. Henry katsoi hetken tyrmistyneenä miehen suuntaan, kunnes hyppäsi kiveltä alas ja juoksi kevein askelin hänen luokseen.
Miehen vaatteet olivat repeytyneet ja tämä näytti astetta nuutuneemmalta.. äkkiseltään katsottuna tämä oli ihminen, Henry ei ainakaan huomannut haltijamaisia piirteitä tässä.
Oliver oli myös laskeutunut alas ja jolkotteli nyt lähemmäksi tutkailemaan tulokasta.. se kun sattui olemaan utelias olento, mikä saattai vielä joskus johtaa sen turmioon.
"oletko kunnossa?" Henry kysyi lopulta kyykistyen miehen viereen, tarkkaillen tätä päästä varpaisiin... samalla hän oli kuitenkin valmiks ponkaisemaan ylös ja vetämään miekkansa esiin, mikäli tarve sitä vaatisi.
Aina ei voinut luottaa kaikkiin, jotka eteen tulivat.
"minun nimeni on Henry.... ja tuo aarnikotka tuossa on minun lemmikkini, Oliver.. emme aijo satuttaa sinua" Henry sanoi esitellen itsensä ja Oliverin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 09 Helmi 2009, 08:51

Deanoic

Deanoic sulki hetkeksi silmänsä ja kohotti aavistuksen verran tärisevän kätensä hieromaan ohimoitaan. Tämä oli juuri hänen tuuriaan, joutua nyt keskelle metsää ja herätä sieltä täydenkuun jälkeen. Loistavaa...Movyan ei pitäisi tästä eikä siitä kuinka hän kömpelönä oli ehtinyt repimään vaatteitaankin.
Deanoicin katse kävi ensin toisessa. Tämä vaikutti ihmiseltä ainakin ensisilmäyksellä, onneksi. Toisaalta jos tämä oli kovin taruolentoja vihaava ei tältä varmaankaan menisi kauaakaan tajuta mikä hän oli ja se olisi menoa sitten. Se olisi ollut juuri hänen tuuriaan, toisaalta toinen ei myöskään vaikuttanut pahalta taruolennolta...Olisi harvinaista tavata hyvä ihminen täällä mutta Deanoic oli sinisilmäinen ja tahtoi luottaa toiseen jo nyt. Movyan oli kyllä varoittanut ennakkoluulottomasta asenteesta mutta silti...Hän ei jaksanut nyt epäillä toista vastustajakseen.

Seuraavaksi Deanoicin katse tavoitti tuon oudon olennon. Ehkä hänen osittain taruolentona olisi pitänyt tietää mikä otus tuo oli mutta hänhän eli ihmisten keskuudessa eikä lukenut tietokirjoja kuin joskus todella, todella harvoin.
Toinen ainakin esitti hänelle kysymyksen joka riitti Deanin sen hetkisen luottamuksen saavuttamaan, tai ainakin osittain.
"U-uskon niin", Deanoic vastasi yhä tärisevällä äänellä ja kohottautui hitaasti seisomaan vaikka jalkansa tuntuivat nekin tärisevän lähes holtittomasti.
Dean tuijotti tuota olentoa jonka toinen lemmikikseen esittteli. Aarnikotka?
"Sellaista en olekaan...ennen nähnyt...", Dean ynähti tuijottaen yhä tuota olentoa ennen kuin katseensa kääntyi Henryksi itsensä esitelleen puoleen. Hänen olisi kaiketi pitänyt tietää kuka toinen oli, muttei hän ehtinyt perehtyä sellaisiin seikkoihin kun elämänsä oli muutenkin silloin tällöin täynnä tekemistä ja kun tekemistä ei ollut Deanoic tapasi ennemminkin nukkua kuin varsinaisesti perehtyä mihinkään.
"M-minä olen Deanoic..."
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Helmi 2009, 13:36

Henry, Oliver

Mies sai aikaiseksi kertoa että uskoi olevansa kunnossa. Henry nousi seisomaan samalla kun mies nousi ylös, mutta Henrystä näytti siltä että tämä oli viittä vaille valmis kaatumaan uudestaan maahan.
Oliver tallusteli lähemmäksi ja nuuhki tulokasta innossaan, kunnes veti päänsä kauemmaksi ja päästi pienen, matalan äännähdyksen. Se merkitsi sitä ettei kaikki ollut kohdallaan.. Oliver aisti että tulokas oli ihmissusi, mutta ei voinut sitä tämän paremmin ilmaista.
Pian mies eisttäytyikin Deanoickiksi. Henry nyökkäsi pienesti ja nosti toisen kätensä Deanoicin olkapäälle.
"tule istumaan niin jutellaan lisää" Henry sanoi ja ohjasi Deanoicin lammen vieressä olevalle kivelle, katsoen kokoajan ettei tämä tuuskahtanut turvalleen.
Oliver hyppeli perässä ja meni makaamaan nurmelle, kiven lähelle, katsellen kokoajan Deanoicia.
Henry istui kivelle ja jatkoi laukkunsa kaivelua.
"Mitäs sinä täällä tähän aikaan? Näytät siltä kuin olisi koko yön ollut metsässä.. ainakin vaatteidesi perusteella" Henry huomautti kaivaessaan esiin palan lepiää.
"Onko nälkä?" Henry kysyi, ojentaen leivän palaa Deanoicille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 14 Helmi 2009, 20:05

Deanoic

Deanoic vilkaisi aarnikotkaksi väitettyä olentoa pelokkaana tuon äännähdyksestä johtuen. Hän oli kyllä kuullut huhun siitä että eläimet - tai niiden tapaiset - tunnistivat ihmissudenkin paremmin kuin ihmiset mutta pitikö se paikkansa?
Epäröiden hän antoi Henryn ohjata itseään ja vilkaisi aina välillä varovasti olentoa joka seurasi perässä. Oliverhan sen nimi taisi olla vaih? Ainakin se aisti jotain sillä ei ihmissusi voinut olla huomaamatta sitä kuinka aarnikotka tuijotti häntä taukoamatta. Se itseasiassa sai hänet hermostumaan.

Henryn kysymys sai Deanin värähtämään ja vilkaisemaan vaatteitaan. "Ehmh...Vaatteideni kunto johtuu kyllä enemmänkin kömpelyydestäni", hän naurahti hiljaa ja hermostuneesti. Miten hän sitten selittäisi sen miksi oli täällä ja tähän aikaan?
Deanoic oli tunnetusti huono keksimään nopeita hätävalheita. Niitä varten hänellä oli usein Movyan mukanaan mutta täydenkuun jälkeiset aamuntunnit olivat hetkiä jolloin hänen tuli pärjätä ilman veljeään ja nytkin se osoittautui vaikeaksi.
"E-en oikeastaan tiedä", Dean sitten vastasi ja totuudenmukaisesti. Hän ei tiennyt suden mielenliikkeitä täydenkuun aikaan joten hänen oli vaikea sanoa miksi se oli metsään tahtonut mennä. Ehkä se oli jokin suden vietti tai jokin...
Deanoic otti leivänpalan kiittäen vastaan ja ryhtyi mussuttamaan sitä minkä kerkesi. Oliko mahdollista että vaikka susi saalistikin koko yön hän oli silti amaulla näin nälkäinen!?
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Helmi 2009, 12:54

Henry, oliver

Deanoic vastasi ettei tiennyt mitä hän täällä teki.. liekö muistinmenetys vai eikö halunnut kertoa, Henry ei sitä sen paremmin alkanut kaivelemaan esille. Hänelle oli toisaalta yksi ja sama mitä kukin teki metsässä.. tai no, ei ihan sama, mikäli joku meinasi tappaa kaikki taruolennot niin siihen Henry kyllä puuttuisi.
Deanoic otti leivän palan vastaan. Näki kyllä ihan selvästi että hänellä oli nälkä. Hetken oli hiljaista, kunnes Oliver päästi pienen äännähdyksen, nousiten ylös ja jolkotteli Henryn luokse.
Se jäi seisomaan Henryn eteen ja odotti että Henry nyökkäsi sille, jonka jälkeen Aarnikotka levitti siipensä ja nousi ilmaan, lähtien lentämään metsään päin.
"se menee hakemaan ruokaa itselleen.. ilmeisesti sekin on nälkäinen" Henry huomautti ohminennen, mikäli Deanoicia olisi kiinnostanut mihin aarnikotka liihotti.
Henry oli oppinut ymmärtämään Oliveria, vaikka tämä ei paljoa puhunutkaan. Kyllä se joskus puhui, mutta todella harvoin. Ja silloin kun se puhui, keskustelut jäivät melko alkeellisille tasoille. Toisaalta ihan hyvä vaan, Henry ei välttämättä olisi jaksanut Oliveria jos tämä olisi puhunut kokoajan.
"..mistä päin sinä olet?" Henry kysyi lopulta, koittaen samalla salakavalasti selvittää Deanoicin puolta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 28 Helmi 2009, 17:32

Deanoic

Deanoic nyt viimeisenä oli aikeissa ryhtyä taruolentoja tappamaan kun oli tavallaan itsekin sellainen, joskin vain öisin mutta susi sisällään osasi kyllä vaikuttaa päivisinkin hänen käyttäytymiseensä ja mielihaluihinsa ilman että Dean kykeni siihen vaikuttamaan.
Hän seurasi katseellaan aarnikotkan liikkeitä. Oli hämmentävää ettei hän tiennyt taruolennoistakaan juuri mitään mutta kun näytti päivisin ihmiseltä oli parempi elää ihmisten kylässä. Taruolennot eivät olisi ehkä katsoneet häntä hyvällä mikäli eivät osanneet aistia hänen ihmissuteuttaan.
Dean nyökäytti kevyesti päätään ja seurasi aarnitkotkaa katseellaan ennen kuin se katosi näkyvistä.

Deanoic käänsi päänsä Henryn suuntaan suunsa pursutessa leivästä. Hänen kulmansa kohosivat yllätyksestä.
"S-siis...", hän aloitti nielaistuaan viimeisetkin leivänmurut suustaan. Olisiko pitänyt kertoa missä hän oli syntynyt vai missä hän asui tällä hetkellä?
"T-tällä hetkellä asun veljeni kanssa ihmisten kylässä...tai pikemminkin v-vierailen..."
Dean ei ainakaan itse ollut suunnitellut asettuvansa pysyvästi asumaan ihmisten kylään. Se ei varsinaisesti ollut paikka häntä varten, etenkin kun hän pelkäsi ihmisiä lapsuudessa kohtaamiensa vainojen takia.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Maalis 2009, 16:12

Henry

Deanoic kertoi asuvansa ihmisten kylässä veljensä kanssa, mutta lisäsi vielä että pikemminkin vieraili sielä. Henry ei ollut varma miten tuokin asia olisi pitänyt tulkita, mutta menköön. Tämän lauseen perusteella Henry pystyi päättelemään että Deanoic oli joko ihmisten puolella tai sitten puolueeton.. tuskin hän haltijoiden puolella olisi, jos kerran ihmiskylässä hyppeli. Tai, eihän sitäkään koskaan tienny. Henry itse oli elävä esimerkki siitä että kaikki ei ollut sitä miltä näytti.
"heh.. selvä.. voin siis olettaa että olet ihmisten puolella?" Henry kysyi melko varovaisesti, koskaan ei tiennyt kuinka arka asia tuokin kysymys oli jollekulle.
Kaiken lisäksi tuon kysymyksen kysyminen saattoi tuoda selkäsaunan, jos sen esitti väärässä paikassa. Lisäksi kaikki eivät pitäneet siitä että joku kyseenalaisti heidän puollueelisuutensa.
Henryllä nyt oli varaa kysellä keneltä tahansa ja riitti, että hän vilauttaisi kuninkaallisten korua, mitä hän kantoi aina mukanaan, niin ainakaan kukaan ihminen ei hänen kimppuunsa käynyt.. ellei sitten halunnut haastaa riitaa kuningaskunnan - tällä hetkellä - toisiksi vaikutusvaltaisimman henkilön kanssa.. jos nyt ihmisten rodusta puhuttiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 07 Maalis 2009, 23:00

Deanoic

Deanoicin onneksi Henry ei kysellyt hänen sanomisistaan vaikkei lauseeseen mitään salamyhkäistä ollutkaan piilotettuna. Hän oli vain Movyanin kanssa vierailemassa.
Veli tahtoi viedä heidät jonnekin turvallisempaan paikkaan ennen sodan alkua mutta sillä ei tämän mielestä ollut vielä kiire. Oli kuitenkin totta ettei Deanista olisi taistelijaksi ja Movyan myös tiesi sen eikä Movyankaan mikään mahtitaistelija ollut.
"Et", Deanoic mumisi vaivautuneena ja sipaisi vaaleita hiuksiaan, "En pidä sodasta joten en ole kummankaan puolella."
Hän ei ollut niin arka tuon kysymyksen kanssa vaikka pelkäsikin usein sitä kuinka muut reagoisivat siihen. Vaikka hän olikin puolueeton ei se tarkoittanut sitä etteikö hänkin olisi voinut tahattomasti hankkia itselleen vihamiehiä.

Kuninkaallisten korusta Deanoic ei kyllä toista tunnistaisi mutta hän oli ehdottomasti sitä mieltä että toinen vaikutti lähemmältä tarkkailulta jotenkin tutulta.
"E-entä sinä?" Dean kysyi vaatien - ei, pyytäen - toista kertomaan oman puolensa.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Maalis 2009, 19:02

Henry

no, ei se kovin yllätys ollut kuulla, että Deanoic olikin puolueeton. Suurin osa ihmisistä oli jykevästi ihmisten puolella tässä osdassa, varsinkin miehet, mutta osa oli puolueettomia ja halusi mieluiten pysyä pois sodan jaloista. Tosin, nyt sota alkoi heihinkin pikkuhiljaa vaikuttamaan. Ainoa paikka missä puolueettomat olisivat totaalisesti turvassa, oli meren toisella puolella. Sota ei sinne yltänyt, eikä toisen maan asukkaita kiinnostanut kenen puolella olit Cryptin sodassa.
Joten, Deanoic olikin puolueeton. Pian vastauksensa jälkeen Deanoic kysyi änkyttävällä äänellä, millä puolella Henry oli. Prinssi mietti pitkään asiaa, kunnes vilkaisi Deanoiciin pienesti hymyillen.
"puolueeton minäkin" Henry vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, päästäen suustaan pienen valkoisen valheen.
Hänhän oli haltijoiden puolella tässä sodassa, ei rotujen vaan periaatteiden takia... mutta sitä hänen ei paranisi sanoa kenellekkään tuosta vain, parempi se oli valehdella välillä.
"mutta.. luulempa että meillä on sama määränpää sitten... jos ihmiskylään olet menossa?" Henry sanoi nousten seisomaan.. kyllä hänelle matkaseura kelpasi, mikäli Deanoic nyt samaan suuntaan oli tulossa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 12 Maalis 2009, 17:16

Deanoic

Deanoicista se oli naurettavaa. Pistää puolueettomat väkisin mukamaan sotaan vaikka olisi voinut antaa heidän olla rauhassakin. Olihan se selvää että jokainen tahtoi lisää joukkoja voittaakseen mutta Dean rauhaa rakastavana ihmissutena oli sitä mieltä että oli ilkeää pakottaa puolueettomia mukaan tähän kaikkeen.
Tosin jos kaikki olisivat puolueettomia ei sotaakaan olisi, mutta eikös kaikki olisi parasta juuri niin.
Tämä sota oli hyödytöntä...

Henryn pitkä miettimistauko epäilytti Deanoicia muttei hän sanonut mitään. Vaikka olisikin ollut järkevämpää epäillä toista ei hän tahtonut. Typeräähän se oli kun olisi ennemminkin pitänyt epäillä jokaista vihollisekseen mutta Dean ei tahtonut tehdä niin. Hän ei ollut vihamielinen...
Eikä kannattanut sotaa.
Deanoic oli kuitenkin tyytyväinen saamaansa vastaukseen ja nyökäytti kevyesti päätään sen merkiksi että oli kuullut Henryn vastauksen.
"Olen", Dean vastasi toisen aavistaessa hänen määränpäänsä. Tosin minnekäs muuallekaan ihmistä muistuttava Deanoic olisi metsästä suunnannut.
Kyllä hänellekin matkaseura kelpasi. Itseasiassa olisi vain mukavaa saada edes jonkinlaisia ystäviä ihmiskylästäkin...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Maalis 2009, 12:21

Henry, Oliver

"no, mennään sitten" Henry sanoi hymyillen ja lähti kävelemään kohti ihmiskylää, pitäen vauhtia sopivana, jotta Deanoickkin pysyisi matkassa.
Onneksi sää oli ihan mukava ja metsäkään ei ollut upottava. Joskus maa muuttui upottavaksi mutaliejuksi sateen jälkeen ja Henry jos kuka tiesi ettei siinä todellakaan ollut mukava tarpoa.
Metsä oli muutenkin rauhallinen nytten, ympäriltä ei kuulunut varoittavia ääniä, mikä oli vain hyvä merkki. Linnut lauloivat, mikä kevensi tunnelmaa. Jos metsä olisi ollut täysin hiljainen, silloin olisi ollut jotain pielessä.
Pian Oliver palasi takaisin. Se laskeutui rymisten puiden oksien läpi ja pöllähti lähimpään puskaan, nousten pian iloisesti ylös ja lähti hypellen Deanoicin ja Henryn perään.
"Se ei ole vielä haka laskeutumisessa.." Henry huomautti naurahtaen.. laskeutuminen olikin yksi syy, miksi Henry ei ollut vielä uskaltautunut paljoa lentämään Oliverilla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 15 Maalis 2009, 13:45

Deanoic

Käveleminen rankan yön jälkeen ei kuulostanut järin mieluisalta eikä se sitä ollutkaan.
Oli kuitenkin totta ettei muuta mahdollisuutta ollut. Metsään jääminen ei vaihtoehtona oikein houkutellut eikä Dean tahtonut huolestuttaa Movyania.
Veli osasi ylireagoida jos hänen turvallisuudestaan oli kyse. Harmitti vain se ettei hän kyennyt pitämään huolta Movyanista. Tämä joutui siis huolehtimaan sekä itsestään että hänestä ja Deanoic pystyi vain katsomaan sivusta sitä kaikkea.
Voimansa eivät öiden jälkeen riittäneet enää mihinkään.

Lintujen laulu kyllä kevensi tunnelmaa ja sai Deanin hymyilemään. Linnut tosin taisivat nekin aistia sen mikä hän todella oli eivätkä ne tulleet liian lähelle.
Välttelivät häntä. Se oli sääli sillä Deanoic ihmismuodossaan piti linnuista. Mutta eihän kaikkea voinut saada?
Dean kuuli Oliverin lähestyvän ja käänsi katseensa juuri sopivasti nähdäkseen sen hieman onnettoman laskeutumisen.
"Se oppii", Deanoic hymähti virnistäen ja siirsi katseensa uudelleen menosuuntaan.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Maalis 2009, 16:15

Henry, Oliver

Eteneminen kävi hieman hitaasti Deanoicin takia.. tämä ei selvästikkään ollut viettänyt yötään nukkuen! Mieshän oli kuin tiskirätti.
"toivottavasti" Henry vastasi Deanoicin huomautukseen siitä, että kyllä Oliverkin oppisi. Tosin se tulisi viemään todella, todella paljon aikaa, ennen kuin Oliver oppisi laskeutumaan kunnolla.
Oliver jolkotteli heidän vierellään hymyillen, nokan kärki veressä. Sehän oli käynyt syömässä, joten oliko tuo nyt ihmekkään. Mitä lie syönyt, sitä Henry ei halunnut välttämättä tietää.
Henry katsoi hetken sivusilmällä Deanoicin menoa, ennen kuin pysähtyi, pysäyttäen Oliverikin samalla
"hyppää Oliverin selkään.. et selvästikkään ole kävely kunnossa, pääsemme nopeammin perille jos se kantaa sinut" Henry sanoi pyyhkiessään Oliverin nokkaa.
Oliver päästi matalan, kysyvän kuuloisen äännähdyksen ja vilkaisi Deanoiciin, aivan kuin jääden odottamaan tämän seuraavaa siirtoa.
"älä huoli.. ei se lentoon lähde ellen käske sitä" Henry sanoi hymyillen, tuskin Deanoic nyt halusi lentää aarnikotkalla, varsinkin kun juuri oli nähnyt tämän "mahtavan" laskeutumistekniikan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron