ihmissusi ja prinssi.

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Touko 2009, 22:14

Henry

olihan se totta ettei Oliverilla ollut mitään asiaa ihmsiten kylään, niin päivälläkään kuin yöllä. Tuohan olisi teurastettu siltä seisomalta ja sitä Henry ei todellakaan halunnut tapahtuvan. Hän oli päättänyt pitää Oliverista huolta, kun tuo otus oli kerran häneen jo kiintynytkin.. totta kai hän olisi voinut viedä Oliverin haltiakylään ja antaa sen heidän hoiviin, mutta ei hänellä ollut sydäntä jättää toista taakseen noin vain.

Siinä heidän kävellessään Deanoic sanoi ettei voinut vieläkään uskoa että Henry oli itse prinssi.
"heh, leikitään sitten etten ole... mutta miten niin veljeltäsi menee kaikki ilo?" Henry sanoi vilkaisten Deanoiciin.
Deanoic näytti melkolailla saman ikäiseltä mitä hän itsekkin.. mukavaa välillä jutella saman ikäisten kanssa. Yleensä Henryn juttu seura nyt sattui olemaan joko muutaman vuoden vanhempaa tai muutaman sata vuotta vanhempaa. Toisaalta Henry oli ihan onnellinen että hänen juttukavereinaan oli enemmän haltijoita kuin ihmisiä, nämä tuntuivat olevan niin paljon sivisyneempia mitä ihmiset yleensä.. tosin Deanoic vaikutti kyllä mukavalta, sitä Henry ei käynyt kiistämään.
Pian he saapuivatkin kylän reunalle ja Henry lähti kävelemään tietäpitkin kohti keskustaa.
"missä päin sinä asut?" Henry kysyi ohimennen heidän astuessa kivetetylle tielle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 14 Touko 2009, 17:26

Deanoic

Deanoic ei edes tiennyt kenen puolella oli kun sota kunnolla syttyisi. Eniten hän pelkäsi sitä että ihmiset typeryyttään - tai vaihtoehtoisesti taruolennot joista hänellä oli kuitenkin mukavampaa kokemusta - päättäisivät ryhtyä pahoinpitelemään puolueettomia jos nämä eivät heidän puolelleen kääntyisi.
Ihmiset Deanin mielestä hätäilivät liikaa eikä hän yhtään ihmettelisi vaikka niin kävisikin.
Toisaalta taas hän tavallaan laski itsensäkin ihmiseksi joten sinänsä hän ihmisiä moittiessaan moitti myös itseään.

Deanoic naurahti kevyesti kun Henry totesi että he voisivat leikkiä ettei toinen ollut prinssi. Pöh, se olisi turhaa sillä hän tiesi jo totuuden eikä se enää häntä niin paljoa edes haitannut.
"Olen tavannut vaikka ketä täällä viettämäni ajan ja veli ei ainakaan myönnä tavanneensa juuri ketään!" Dean päivitteli mutta jatkoi sitten rauhallisempaan äänensävyyn, "Tai sitten hän ei vain tahdo kertoa niistä minulle..."
Deanoic saattoi olla sivistyneempi kuin mitä ihmissusista yleensä oletettiin muttei hän mitenkään katsonut ihmisistä poikkeavansa. Paitsi ehkä jossain määrin ja voimakkaasti ainakin yleisten mielipiteiden suhteen.
Dean kuuli Henryn esittämän kysymyksen ja suuntasi katseensa eteensä kuin miettien miten sen selittäisi.
"Yhdessä majatalossa aika lähellä", hän hymähti vastauksensa ja käänsi sitten katseensa toiseen, "Minun ei kaiketi tarvitse kysyä sinun asuinpaikkaasi?"
Virnistäen ihmissusi keskittyi jälleen hetkeksi rauhallisesti eteenpäin suuntaamiseen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Touko 2009, 18:31

Henry

Deanoic kertoi että hän oli tavannut vaikka ketä, muttä tämän veli taas ei melki ketään. Huvittavaa, Henryn olisi tehnyt mieli kysellä lisää ketä kaikkia Deanoic oli tavannut, jos heillä vaikka olisi yhteisiä tuttuja, mutta jätti asian nyt sikseen. Oli jotenkin söpöä että Deanoic jaksoi olla noinkin innoissaan toisten tapaamisesta. Henry oli tavannut jo niin monta eri henkilöä, ettei jaksanut innostua uusista tuttavuuksista niin paljoa.. paitsi Deanoic oli nyt poikkeus, hän oli erillainen mitä muut.

Deanoic kertoi asuvansa majatalossa. Ei oikeastaan yllätys, mikäli Henryltä kysyttiin.
"heh, ei tarvitse ei.. Linnalle päin tässä ollaan menossa, vaikka metsä tuntuukin enemmän kodilta mitä oma huone.. on se hassua miten ihminen muuttuu vuosien varrella." Henry vastasi Deanoicin kysymykseen.
Heidän saapuessa torille ihmiset katselivat heitä kuin kahta kerjäläistä.. Ihmekkös tuo, olivathan he melko kummallisen näköisiä hiippareita näin päivänvalossa.
"haluaisitko tulla käymään linnalla? siis jos sinulla ei ole mikään kiire.. seura kyllä kelpaa aina" Henry kysyi yllättäen vilkaisten Deanoiciin, saadessaan pienen tunteen siitä ettei olisi turvallista mennä yksin linnalle.. tai no, turvallistahan se oli, mutta hän ei välttämättä halunnut mennä sinne yksin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 14 Touko 2009, 18:47

Deanoic

Tietysti Deanoic oli innoissaan sillä hän ei yleensä tavannut monia ihmisiä, etenkään sellaisia merkittävimpiä. Henry oli prinssi! Prinssi! Ei hän prinssejä joka päivä tavannut joten tottakai hän jaksoi olla innoissaan.
Hän ei yleensä edes ehtinyt olemaan innoissaan kaikesta väsymyksestään ja yöllisistä seikkailuistaan johtuen mutta nyt hänellä oli aikaa, joskin kieltämättä häntä väsyttikin.
Ehkä sekin oli jonkinlainen taitolaji, olla väsynyt mutta silti innoissaan.

"Ja minä kun kuvittelin että prinssinä on kivaa? Eikö se ole sitä?" Deanoic kysyi hämmentyneenä. Hän olisi antanut vaikka mitä prinssinä olosta. Ainakaan ei olisi ollut pulaa rahasta eikä kukaan olisi viitsinyt katsoa häntä kieroon.
Tosin ihmissusia ei noin vain prinsseiksi hyväksyttykään vaikka olisi ollut kuinka kuninkaallista sukua.

Henryn kysymys hämmensi Deania entisestään ja suutaan aukoen hän tuijotti toista joutuen pysähtymään jottei olisi kaatunut ajattelemattomuuttaan.
"M-minäkö?" Deanoic kysyi ja osoitti itseään etusormellaan, "E-en taida olla mikään t-toivotun näköinen vieras..."
Hän mumisi ja vilkaisi vaatteitaan jotka eivät olleet mitenkään ylellisen näköiset.
Tosin eivät kai kaikki linnassakaan aina ylelliseen tapaan pukeutuneet? Vaih?
Hän ei oikein ollut varma näistä asioista mutta kieltämättä vierailu linnaan kuulosti kerrassaan mahtavalta ja ainutlaatuiselta kokemukselta.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Touko 2009, 19:15

Henry

"nah, ei prinssinä ole aina niin kivaa olla... paljon vastuuta ja kaikki odottavat sinulta suuria tekoja, kuten kaikki edelliset prinssit ja kuninkaat ovat tehneet..." Henry vastasi ja jäi sitten katsomaan hymyillen kun deanoic ei tiennyt sanoa mitä vastata kutsuun.
"sinä sinä." Henry aloitti kun Deanoic oli vihdoin saanut suunsa auki ja jatkoi sitten "Ja eivät he sinun asustustasi katsele kun huomaavat sinun olevan minun mukana. Ei kukaan edes kehtaa sanoa mitään, paitsi ehkä isäni jos häneen törmäämme, mutta se on todella pieni todennäköisyys.. livahdetaan vain nopeasti huoneeseeni" Henry selitti naurahtaen pienesti ja otti sitten Deanoihia ranteesta kiinni.
"sinä tulet nyt kun kerran jo kerettiin tutustuakkin jonkin verran. En millään jaksaisi yksin mennä ja lisäksi voit kertoa veljellesi että pääsit ihan linnassa käymään.. siinä vasta syy kehuskella" Henry sanoi vetäessään Deanoicia mukaan ja päästi parin askeleen päästä irti tämän kädestä.
Hän johdatti Deanoicin kylän läpi tielle, joka vei kohti linnan portteja. Kaunis näky, ainakin näin aamupäivästä kun Aurinko paistoi kauniisti linnan porteille. Onneksi täällä päin ei ollut enää kovinkaan paljon porukkaa, harvemmin sitä ihmiset kävelivätkään linnalle päin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 14 Touko 2009, 19:50

Deanoic

Sitä hän ei ollutkaan tullut ajatelleeksi. Muiden korkeita odotuksia nimittäin. Hän ei olisi selviytynyt paineista kun tärisi jo vieraan ihmisen tavatessaankin.
Saatika sitten jos olisi pitänyt pärjätä joissain hienoissa juhlissa ja selvitä niistä arvokkaasti.
Ehkä jokaisen elämässä siis oli huonoja puolia vaikka Deanista tuntui välistä että hänen elämästään niitä löytyi liikaakin.

"S-sinun huoneeseesi?" Deanoic kysyi ja silmänsä suorastaan kimaltelivat odotuksesta, "Mahtavaa!"
Yllättäen hän tunsi toisen tarttuvan kiinni hänen ranteestaan ja ensimmäistä kertaa elämänsä aikana prinssi veti Deania ranteesta jotta saisi hänet linnaan kanssaan?
No, hänen kaltaiselleen suhteellisen tavalliselle kaduntallaajalle se oli hämmentävää, uutta ja mahtavaa!
"Jos prinssi niin käskee", Deanoic vastasi mutta huvittuneella äänellä. Hän kyllä tunsi suurtakin kunnioitusta toista kohtaan mutta jotenkin hän nyt osasi käyttäytyä suhteellisen normaalisti kun oli saanut hieman asioita selville toisenkin elämästä ja oli paljastunut ettei toisen elämäkään mitään pilvien päällä tanssimista ollut.

Kaunis näkykö? Aivan uskomaton näky se oli! Deanoic henkäisi kuuluvaan ääneen linnan nähdessään ja tosi oli että aurinko sai sen näyttämään entistäkin satumaisemmalta ja kauniimmalta.
Ja hän, yleensä ihmisten keskuudessa halveksittu ihmissusi sai nyt prinssiltä luvan astua linnaan ja kävellä sen käytävillä!? Vierailla prinssin huoneessa!?
Sitä oli vaikea uskoa ja Dean silminnähtävästi tärisi odotuksesta.
"Tämä on mahtavaa..."
Miwra
 


Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron