Illan tullen //Ay!//

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Touko 2009, 17:11

Erico

Varmaakin toinen uskoikin, että toinen oli iso hänelle. Erico käänsi katseen samaan suuntaan minne Silvar oli kääntänyt eli taivalle. Taivalla oli kaunis näkymä. Se oli totta niistä on tehty monta tarinaa mikä on varmaakin totta on ollut aijemin.
" En oikein osaa sanoa. Mitä minä olen kuullut, että tähdissä lukee sinun elämän kertasi. Jokaisella tähdellä on oma tarinansa. Niiden olemisesta en ole varma, mutta uskoisin, että samalainen paikka missä me olemme. Ne ovat kaukana meistä. Sinähän voisit lentää sinne, koska sinulla on siivet. Sen sijaan minä saan tyyntyä niiden katsomiseen. " Kentauri sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 22 Kesä 2009, 00:22

Silvar

Lohikäärme kuunteli Ericon omaa mielipidettä tähdistä, joka kuulosti ihan järkevältä. Silvar kaarsi kaulaansa ja kääntyi katsomaan Ericoa. Kentaurit olivat ihmeellisiä. No, nyt hän ainakin tunnistaisi sellaisen, kun näkisi. Itse asiassa, kentaurien ulkonäkö oli jo painautunut syvälle Silvarin mieleen. Olihan Erico ensimmäinen kentauri, jonka hän on ikinä nähnyt, mutta Silvar aikoisi ottaa selvää enemmän noista puolihevosista.
Silvar katsoi kentauria kauan kunnes kuuli epäilyttävää murinaa läheisestä metsiköstä. Vaistomaisesti -ja hitaasti- lohikäärme käänsi päätään, jotta voisi nähdä murinan lähteen. Metsästä asteli esiin muutama isokokoinen susi, jotka näyttivät kiinnittäneen katseensa Ericoon. Olisi luullut, että sudet pysyisivät kaukana lohikäärmeistä, mutta nuo murisevat pikkupedot olivat joko tyhmiä, tai sitten hyvin epätoivoisia ruoan suhteen. Silvar kääntyi kokonaan susia kohti ja päästi matalan murahduksen mikä pysäytti sudet hetkeksi. Ei aikaakaan kunnes ne lähtivät hiipimään lähemmäs. Turhautuneena lohikäärme aukaisi suunsa kuin olisi juuri lähettämässä ilmoille valtavan liekkisuihkun, mutta liekkien sijaan kidasta lähti vaaleaa höyryä, joka lähestyi nopeasti susia ja ympäröi ne. Silvar sulki kitansa, jolloin höyry muuttui jääseinämäksi susien ympärillä ja jätti ne ansaan.
"Tuo tuskin pidättelee niitä kauan. Suosittelen katoamista kauas tästä paikasta." Lohikäärme sanoi ja kääntyi sitten taas Ericon puoleen.

//Kesti taas, anteeksi//
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Heinä 2009, 13:27

Erico

Toinen ei oikein kertonut pitikö hän kentaurin oman mieli piteen tähti tietämästä. Monesti Erico oli kuullut toisilta hälinää, että hän ei saisi niin ajatella. Onneksi hän sai pitää ajatuksensa omana.
Seura oli ihanan rauhallista, kunnes Erico alkoi tuntea itsensä hyvin varunaiseksi. Metsien ja pusikoiden takaa tuli kaksi sutta. Nopeasti Erico nousi uhittelevana kahdelle jallalle ja otti miekkansa esiin loimen alta. Hän ei pelännyt suseja, koska oli aijemmin taitellut, mutta siihen hän ei ollut varautunut mitä Silvar teki seuraavaksi. Erico oli uskoi, että kita aukeaa niin tulee tuli esiin. Ennen, kuin pakkinsa alkoi tulla niin höyryä tuli sen sijaan, kuin tuli mikä sai Ericon ällikälle lyödyksi. Kiintoisena hän katsoi mitä oikein tapahtui sudeille höyrystä. Jään sisään sudet jäivät vangiksi.
" Kiitos. " Tuli automaattisesti Ericon suusta.
Lohikäärme oli todellaankin auttanut häntä lyömään sudet nilkijäiset. Samalla kuunteli lohikäärmeen suosittelua. Mikä osanaan tarkoitti, että pitäisi sanoa näkemiin, koska Erico uskoi, että lohikäärme ei voisi seurata häntä metikköön.
" Olet oikeassa pitäisi lähetä ennen, kuin tulee lisää suseja. " Erico sanoi.
Sudet aina pitivät puoliaansa ja varsinkin, jos, joku oli pulassa tai haavoittunut.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 20 Heinä 2009, 18:27

Silvar

"Eihän tuo ollut mitään." Lohikäärme vastasi Ericon kiitokselle ja päästi pienen, matalan murahduksen suustaan. Silvar vilkaisi susia, jotka yrittivät kaapia jäätä pois edestään, mutta toivottomin tuloksin. Sellaisessa ilmastossa jää sulaa ennemmin kuin arvaisikaan, korkeintaan aamulla, kun aurinko tulee esiin. Ja silloin kun sudet pääsevät vapaaksi, ne varmasti lähtevät Ericon perään.
"Niin, sinun kannattaa myös kulkea jonkun puron poikki, jotta jälkesi katoavat. Susillahan on hyvä hajuaisti." Silvar vielä sanoi ja levitteli hieman siipiään.
"Oli ilo tutustua, Erico." Lohikäärme sanoi kallistaen päätään hieman alemmaksi. Sanat sanottuaan Silvar kääntyi muutaman askeleen, ponkaisi takajaloillaan maasta vauhtia ja hypähti ilmaan kohoten korkeammalle koko ajan. Lohikäärmeen siivet liikkuivat hyvin tasaiseen tahtiin. Nopeasti Silvar katosi metsien taakse.

//Tämä oli sitten varmaan tässä, kiitoksia pelistä :3//
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 26 Heinä 2009, 12:59

Erico

Olihan suseilla hyvä haju aisti, mutta ei Erico pelännyt suseja. Sudet pystyi hoitelemaan, jos oli pudas susi, eikä muutunut susi puoliksi joskukin.
" Voisihan joen ylitys auttaa, mutta katotaan. " Kentauri sanoi.
Pienesti hän kumartui katsomaan lohikäärmettä sen kunniaksi, että oli mukava tavata. Se oli ketaurin kohteliasuuden arvostuksen merkki.
" Samoin sinua ja toivottavasti kentauri selkous tuli avarammaksi. " Erico sanoi.
Katsellessaan lohikäärmeen taivaan nousemista ja hetken ihaillen, että olisi varmaakin kaunnista osata lentää. Hetken jäätyään ihailemaan Erico nosti laukan ja hälveni metsikköön.

//Varmaakin. Kiitti//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Edellinen

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron