Kirjoittaja Morado » 22 Kesä 2009, 00:22
Silvar
Lohikäärme kuunteli Ericon omaa mielipidettä tähdistä, joka kuulosti ihan järkevältä. Silvar kaarsi kaulaansa ja kääntyi katsomaan Ericoa. Kentaurit olivat ihmeellisiä. No, nyt hän ainakin tunnistaisi sellaisen, kun näkisi. Itse asiassa, kentaurien ulkonäkö oli jo painautunut syvälle Silvarin mieleen. Olihan Erico ensimmäinen kentauri, jonka hän on ikinä nähnyt, mutta Silvar aikoisi ottaa selvää enemmän noista puolihevosista.
Silvar katsoi kentauria kauan kunnes kuuli epäilyttävää murinaa läheisestä metsiköstä. Vaistomaisesti -ja hitaasti- lohikäärme käänsi päätään, jotta voisi nähdä murinan lähteen. Metsästä asteli esiin muutama isokokoinen susi, jotka näyttivät kiinnittäneen katseensa Ericoon. Olisi luullut, että sudet pysyisivät kaukana lohikäärmeistä, mutta nuo murisevat pikkupedot olivat joko tyhmiä, tai sitten hyvin epätoivoisia ruoan suhteen. Silvar kääntyi kokonaan susia kohti ja päästi matalan murahduksen mikä pysäytti sudet hetkeksi. Ei aikaakaan kunnes ne lähtivät hiipimään lähemmäs. Turhautuneena lohikäärme aukaisi suunsa kuin olisi juuri lähettämässä ilmoille valtavan liekkisuihkun, mutta liekkien sijaan kidasta lähti vaaleaa höyryä, joka lähestyi nopeasti susia ja ympäröi ne. Silvar sulki kitansa, jolloin höyry muuttui jääseinämäksi susien ympärillä ja jätti ne ansaan.
"Tuo tuskin pidättelee niitä kauan. Suosittelen katoamista kauas tästä paikasta." Lohikäärme sanoi ja kääntyi sitten taas Ericon puoleen.
//Kesti taas, anteeksi//