Illan tullen //Ay!//

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Illan tullen //Ay!//

ViestiKirjoittaja Morado » 10 Maalis 2009, 19:18

Silvar

Silvar lensi tummalla, tähtien peittämällä taivaalla. Lohikäärme oli tylsistynyt vuorilla oleskeluun ja päätti hankkia syötävää. Hän ajatteli, että peurat sun muut sellaiset eläimet lepäisivät illan tullen ja niinpä hän päätti illan olevan sopivin ajankohta saalistukseen. Hän ei ollutkaan syönyt kunnolla päiväkausiin saalistusretkien epäonnistuttua.
Valkoinen lohikäärme liisi äänettömästi aina tuulenpuuskan tullessa ja hiljaisuuden rikkoi vain Silvarin hiljainen ja matala murahdus. Hän huomasi muutaman peuran lauman, jossa kaikki peurat olivat asettuneet levolle nurmikkoa vasten. Silvar laskeutui tuulen mukana alemmas ja yritti pysyä hiljaisena kuin pieni tuulenvire. Peurat eivät huomanneet vaarallista petoa ennen hyökkäystä, Silvar nappasi kynsillään kiinni kahdesta peurasta puristaen niin kovaa, että ne kuolivat melkein heti. Sen jälkeen hän kaarsi takaisin laumaa kohti ja jahtasi loppuja peuroja niin kauan kunnes ne katosivat metsään. Tyytyväisenä Silvar laskeutui äänettömästi maahan ja alkoi raastaa isoja paloja peuroista irti.

Syötyään hän päästi matalan karjahduksen ja kaatui oikealle kyljelleen makaamaan nuolaisten samalla yltäpäältä veressä olevia huuliaan. Silvar katsahti tähtiä kohti ja hönkäisi ulos niin, että kylmään ilmaan nousi höyryä. Silvar itse ei tuntenut kylmyyttä paksun nahkansa läpi, mutta huomasi kyllä höyryn myötä olevan hieman kylmä. Hän levitteli toista siipeään tylsistyneenä kunnes kierähti kokonaan selälleen. Hän kuunteli tarkkaan kaikkia kuuluvia ääniä siltä hänestä tuntui, että joku olisi läsnä.

//Ay tänne :D//
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Maalis 2009, 19:52

Erico

Kavioiden kopinaa hiljensi tuorre multa maan. Heinä ei edes ylettynyt metsässä polveen edes. Kaviot astelivat eteen päin tuntien maan myöntäilevän jalkojen alla. Hyviltä huoletuilta kaviot näyttivät. Hän piiskatteli kummallekkin puolelle kylkeä häätämässä hyttyset pois. Hyttyset olivat ärsyttäviä nuoren miespuolliselta. Synkäisestä metsästä se tahtoi päästä niin nopeasti pystyi. Vaatetus ja hännän heilautus eivät oikein tuntenut auttavan oloaan paremmaksi. Heinän kasvaessa kokoa antoi ilosa, että metsä loppuisi pian. Tultaessa enemmän avonaisene seutuun alkoi ihmeelinen haju hänen sieraimissaan häiritsemään. Veri haistoi mies jo kaukaa. Joku oli loukkaantunut. Kaviot kiitelivät täydessä vauhdissa eteen päin. Laukka muuttui nopeasti pysähdyksi. Silmät katsoivat vaaleiden hiusten alta. Peura oli menettänyt jo elämänsä toisen ravinnoksi. Sellainen oli luonnon laki. Ketään ei ole syntynyt huvittelemaan ravinnoilta.
Liaan myöhään hän tuli auttamaan peuraa elmämään pari päivää pidemmäksi. Vapaasti se katsoi, kuin lohikäärme söi peuraa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näki lohikäärmeen syövän peuraa. Nähtävästi hänen tietonsa perustuivat hieman väärin, koska tietojen mukaan lohikäärmeiden pitäisi syödä ihmisiä. Suurimmaksi osaksi hän oli kuullut sellaisia satuja. Sitä hän ei oikein ymmärtänyt miksi hän ei voinut vai jättää lohikäärmeen syömään rauhassa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 11 Maalis 2009, 15:43

Silvar

Lohikäärme ei ollut syödessään huomannut häntä katsottavan, mutta nyt maassa ollessaan hän katsoi ympärilleen ja huomasi kentaurin olevan vieressä. Nopeasti karjahtaen Silvar nousi ylös ja näytti toiselle hampaitaan, ihan näin varoitukseksi. Hetken mietittyään Silvarille iski uteliaisuus. Tuollaista otusta hän ei ollut ennen nähnytkään. Hän otti muutaman hitaan askelen otusta kohti pitäen samalla silmänsä tiukasti hänessä kiinni. Yleensä useimmat otukset olisivat jo kaukana nähdessään lohikäärmeen, vielä syömässä, mutta tuo otus ei hätkähtänytkään. Silvar rikkoi hiljaisuuden näiden keskellä tuhahtamalla niin, että tummanharmaa savu leijui lohikäärmeen sieraimista taivasta kohti. Silvar katseli otusta tarkemmin. Hevosen perä? Eihän tuo nyt luonnollista voinut olla, ainakaan näin Silvarin mielestä.
"Etkö ole ennen lohikäärmettä nähnyt?" Silvar sanoi ehkä hieman töykeästikkin yrittäen samalla peittää uteliaisuuttaan otusta kohtaan.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 11 Maalis 2009, 16:34

Erico

Lopulta lohikäärmeen kääntyessään häntä kohti Erico nousi kahdelle jallalle ja heilautteli etujalkojaansa. Nähtävästi hän oli häirinnyt eläimen ruoka aikaa. Itselläkin oli pientä nälkyyttä, mutta antoi asian olla. Kylmän katseen hän tunsi silmissäänsä, kun lohikäärme katsoi häntä. Pari askelta taakse päin vaistomaisesti hän otti, kun lohikäärme asteli häntä päin. Hiljaisuus muuttui jännittävän hiljaiseksi, vaikka lohikäärme oli törähtänyt. Vasemmalla kaviollaan hän kuopi maata. Sen merkiksi, että älä tule lähemmäksi.
" En. " Erico sanoi tykkinä ulos.
Äänestä sai kuulla miten rehellinen hän oli lohikäärmeelle. Kasvot hiljalleen pehmyityivät toista ja katsoi kysyvästi myös.
" Sinä et ole tainnut nähdä kentauria? " Hiljaa ja varovasti Erico kysyi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 11 Maalis 2009, 21:15

Silvar

Silvar pysyi varuillaan, ties mitä tuollaisilla kavioilla voisi tehdä. Olihan se aika naurettavaa jos lohikäärmettä pelottaisi kentauri. Silvar oli kyllä liian kiinnostunut tuosta puolihevosesta, ettei edes ajatellut semmoisia asioita. Kentauri kuopi maata mikä sai valkoisen lohikäärmeen vilauttamaan uudestaan hampaitaan. Lähinnä näyttäen, että kyllä häneltäkin löytyisi jotain millä pelotella.
Otus ei siis ollut nähnyt lohikäärmettä, ainakaan vastauksesta päätellen. No, jos kentauri olisi nähnyt joskus ennen lohikäärmeen, hän olisi varmasti jo kuollut, mutta Silvar ei halunnut tappaa toista, ainakaan vielä. Sitä paitsi, hän oli juuri syönyt kaksi peuraa, joten kyllä niillä hetken pärjäsi.
"En." Silvar vastasi nopeasti toisen kysymykseen kallistaen päätään samalla. Hän kiersi kentauria ja katsellen toista samalla, mielenkiintoinen otus.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 11 Maalis 2009, 23:33

Erico

Lohikäärmeen vilautessaansa hampaitaansa. Se ei saanut miestä hätkähtämään paikoiltaan. Häntä heilutteli lautasille tasaista tahtia. Toisen elet kuitenkin sai hänet varuiltelemaan. Edessä oli pedon syöjä ja itse oli sekan syöjä. Toisaalta hyvä ja toisaalta huono. Isommat aina söivät pienemmät. Vastaus oli samanlainen, kuin mitä itse oli vastannut lohikäärmeen sanomiseen. Toisen alkaessa kiertämään häntä sai pienesti pelokkaalle.
" Mitä sinä oikein katsot minua noin, vaikka et ole nähnyt kentauria ennen? " Erico sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 14 Maalis 2009, 18:18

Silvar

Tehtyään kierroksen kentaurin ympäri, Silvar päästi savua sieraimistaan ja pysähtyi toisen eteen.
"Täytyyhän minun tietää minkä näköisiä te kentaurit oikein olette." Lohikäärme vastasi ja laskeutui makaamaan. Silvar katseli yhä tarkkaavaisesti toista ja välillä päästi uudelleen savua leijailemaan taivasta kohti. Välillä, kun tuuli niin savu saattoi liikkua tuulen mukana kauemmas, mutta silti se kohosi aina vain ylemmäs ja ylemmäs.
"Olen Silvar." Hän sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Entäs sinä?" Hän ei pitänyt nimien kertomista välttämättömänä, mutta halusi kuitenkin olla kohtelias ja osoittaa ettei hän aikonut syödä toista. Silvar upotti kyntensä maahan ja päästi uudemman kerran savua ulos.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Maalis 2009, 00:31

Erico

" Niinpä tietenkin, että et unohda minkä näköiset me kentaurit olemme. " Erico sanoi.
Mielessäänsä vituttelevan, koska toisen täytyi kierellä ympärillä. Aikaisemmin ei ollut nähnyt kentauria. Pienesti hän ei oikein pitänyt siitä, että täytyi kierellä ympäri. Eikö näe hänestä selvästi puoliksi ihminen ja puoliksi hevonen. Toisen esittäytyässä Erico pisti nimensä hyvään muistiinsa. Samalla hän päätti myös esitellä itseänsä.
" Olen Erico Nefer. Kutsu minua vain Ericoksi. " Kentauri sanoi ja kumartui kohteliaasti toiselle.
Omituisena se pisti lohikäärmeen eleeksi makaamisen ja kynnet upotettuna mullan alle. Sivullisena hän huomasi, että uros ei hyökkäisi hänen pääleensä. Mikä saattoi huomata lihaksissa, kun ne rentoutuivat.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 30 Maalis 2009, 15:57

Silvar

Valkoinen lohikäärme hymähti, kun kentauri tajusi hänen tarkoituksensa ympäri kiertämisessä. Silvar olisi halunnut tutkia ja kysellä enemmänkin kentaurilta, mutta ei kuitenkaan kehdannut, kun hän huomasi kentaurin hieman ärsyyntyneeksi. Hän ei haluaisi saada kaviosta juuri nyt.
Kentauri esitteli itsensä Erico Neferiksi -mutta hän pyysi kutsumaan vain etunimellä- ja tähän Silvar hymähti jälleen. Erico myös kumarsi ja hänen jälkeensä Silvar nyökäytti päätään. Lohikäärme piti kynsiään maan sisässä, ihan vain huvin vuoksi. Tuskin kuitenkaan mikään lihansyöjä ötökkä mene pureskelemaan kynsiä, tai näin ainakin Silvar uskoi. Ei hän oikeasti tiennyt, että oliko maan alla jotain sellaista.
Silvar mietti jotain sopivaa puheenaihetta, muttei keksinyt mitään erikoista puhuttavaa. Tuskinpa Ericokaan haluaisi kuulla jotain hänen saalistusreissuistaan. Silvar kuitenkin päätti lopettaa hiljaisuuden.
"Noh, mistäs päin olet tullut tänne Cryptiin?" Silvar kysäisi samalla kallistaen hieman päätään.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 30 Maalis 2009, 20:50

Erico

Oikeastaan oli hieman vaikeata katsoa miten hän olisi rento, koska hänen päälläänsä on loimi mikä suojaa olkapäästä peppuun. Takajalla sai nähdä miten rento oli, koska se ei ollut suorassa vaan mutkalla. Hän oli niin kohtelias kentauri, että esitteli koko nimensä koko nimensä. Itsekkin jäi miettimän nimen antoa. Miksi hänen vanhempansa halusivat Erico hänen nimeksi. Nopeasti hänen katseensa kääntyivät katsomaan lohikäärmettä Silvaria. Ainakin kummatkin rentoutuivat, mutta hiljaisuutta oli ilma piirissä. Hiljaisuus jäi kuitenkin lyhyeen tuuli tassien vieressä ja Silvarin sanoi. Erico katsoi kummistuneena.
" Tietenkin synnyn tässä saaressa. " Erico sanoi.
Eihän kentaurit olleet hyviä uimaan, että jaksaisivat pitkiä matkoja uida. Laisinkaan edes lentää, kun siipiä ei ollut. Sitä hän ei tiennyt miten kentauri oli syntynyt, kun oli hevosta ja ihmmistä. Vaikka hänellä oli kylläkin haltiamaiset korvat ihmis rakenne osa olasta yläs päin.
" Emme ole hyviä uimareita eikä osata laisinkaan lenttää. Uskon toisissa saareissa ei ole kentauria, kun ihmiset eivät ole tuonneet kaltaisimmia tänne vielä." Erico sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 07 Huhti 2009, 16:34

Silvar

Lohikäärme hymähti, kun Erico kertoi syntyneensä Cryptissä. Eihän se mikään ihme ollut, vielä kun Erico kertoi etteivät kentaurit olleet hyviä uimareita. Silvar torui mielessään tyhmyyttään, koska hän ei ollut tajunnut sellaista ettei hevosen jaloilla oikein pystynyt pitkiä matkoja uimaan.
"Tietysti, enhän minä sellaista tajunnut." Silvar selitti ja rapsutti oikean etujalkansa kynnellä leukansa alta. Lohikäärme nosti loputkin kyntensä irti maasta ja kaatui hiljalleen vasemmalle kyljelleen. Hiukan mukavampi asento, joka myös kertoi ettei hän aikoisi syödä toista.
"Minä itse lensin Cryptiin, omistanhan tälläiset." Silvar kertoi ja levitti oikeaa siipeänsä ja lopuksi painoi sen kylkeään vasten.
"Lentämällä on kyllä huomattavasti helpompi kulkea kuin jalkaisin." Silvar lisäsi vielä lopuksi.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Huhti 2009, 16:52

Erico

" Onhan se ymmärrettävää, jos minä olen sinulle ensi näkemys kentaurista. " Erico sanoi.
Jos tietäisi kentaurista enemmän se olisi loukkaavaampi ainakin orin mielestä. Itse hän ei halusi olla missään muodossa kentauri. Hevonen kokonaan tai sitten ihminen eikä puoliksi kahta eläintä. Ihmisenä olisi paljon mukavempaa uida vedessä, kuin raskas tyyppinen hevos rakenteella. Sen sijaan rakenne oli varmaakin suuniteltu kova juoksemaan maan pinnalla ja ajattelemaan ihmisten tavoin sotaretkiään. Loukaavin silmin Erico katsoi lohikäärmettä. Ehkä noin isolla koolla oli mukavempaa lentää, kuin tömmistellä maassa. Itse hevonen pelkäisi hullun lailla korkeita paikkoja, koska oli raskas pieni lentäjäksi.
" Se on aika ristiriitainen asia, koska en ikä voi lentää ja sinä et voi olla kentauri laukkailemaan metsän siimeksessa puita väistellen. " Erico puhui.
Lohikäärmeen liikahtaminen oli paha läikky hänelle. Erico singahti pari puiden taakse. Jäi kurkimaan valkoisten hiusten alta Silvaria.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 19 Huhti 2009, 13:39

Silvar

Ericon häviäminen puiden taakse sai Silvarin katumaan liikahtamistaan. Kuka tahansa juoksisi kauemmas, kun lohikäärme liikkuisi. Eihän sitä tiedä jos sillä olisi nälkä. Silvarilla oli eri juttu, hän oli juuri syönyt eikä hän halunnut tappaa toista.
"Anteeksi, en olisi saanut säikytellä. Voin vannoa etten aio syödä tai edes vahingoittaa sinua." Silvar sanoi ja kurotti pitkää kaulaansa ylemmäs. Lohikäärmeet karjuivat vuorilla. Jossakin oli tappelu menossa. Silvar arveli sen johtuvan jostakin saaliista, jonka joku toinen halusi itselleen. Hän ei itse alistuisi varastamaan toiselta ruokaa, kun sitä kerran löytyy vielä. Silvarin katse kiinnittyi takaisin Ericoon.
"Vannon henkeni kautta etten koskekaan sinuun." Silvar lisäsi ja yritti näin luoda turvallisuuden tunnetta Ericolle. Aivan hitaasti Silvar rentoutti lihaksensa ja päästi savua ulos sieraimistaan. Nyt hänellä oli mukava asento, eikä hänen tarvitse enää vaihtaa sitä ja näin Ericokaan ei enää säikähtäisi.
Morado
 

ViestiKirjoittaja Ay » 19 Huhti 2009, 14:56

Erico

Erico katsoi tarkaan vaisena toista puiden lomasta. Pelko täytti kovasti, koska tiesi, että hän oli ruoka asemassa, kuin metsästäjä. Itse viihtyi metsästäs asemastaan enemmän, kuin ruoka olisi. Tällä kertaa hänen täytyi myöntää toinen oli metästäjä, koska Silvar oli isompi kokoinen.
Lohikäärme vakuutteli hänelle, että ei söisi häntä tai satutaisi. Mieleensä tuli mieleen, että lohikäärmeet pitivät sanansa tiukasti kiinni ainakin tähän mennessä mitä kuuli niiltä, jotka ovat nähneet lohikäärmeen. Erico ei oikein tiennyt pitäisikö uskoa, että lohikäärmeet pitävänsä sanansa, kun sanoivat.
" Ei se mitään. En ole tottunut näkemään noin isoa eläintä metsissä. " Erico suprasi suustaansa ulos lohikäärmeelle.
Hiljaa varovasti Erico uskalsi astella Silvarin läheisyyteen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Morado » 07 Touko 2009, 10:23

Silvar

"Sen kyllä uskon." Valkoinen lohikäärme sanoi, kun Erico kertoi ettei ollut nähnyt yhtä isoa olentoa metsässä päin. Tuskinpa kaikki lohikäärmeen kokoiset edes mahtuisivat liikkumaan puiden välissä. Silvar mahtuu juuri ja juuri puikkelehtimaan metsissä, kunhan pitää siivet kylkiään vasten.
Erico lähestyi lohikäärmettä ja nähtävästi alkoi tosissaan luottamaan siihen, ettei Silvar häntä söisi. Silvar kaarsi kaulaansa ylemmäs ja katsoi tummaa, tähtien peittämää taivasta.
"Mitä luulet niiden olevan?" Silvar kysyi Ericolta ja katsoi yhä tähtiä.
"Tähdet siis. Niistä on niin monta tarinaa, etten ole oikeastaan varma, että mitä ne ovat." Lohikäärme selitti ja käänsi katseensa takaisin Ericoon. Silvar halusi kuulla toisen mielipiteen, jotta saisi päätettyä mikä hänen omansa olisi.

//Anteeksi kesto//
Morado
 

Seuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron