Odottamaton tapaaminen

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Odottamaton tapaaminen

ViestiKirjoittaja Akselmo » 30 Elo 2009, 15:31

Hun-Tra


"Osaapas olla nälkä." Hun-Tra tokaisi. Hän oli tarponut metsässä etsien ruokaa mutta pääsi aukealle ja huomasi lammen. "Siitä on aikaa kun olen täällä viimeksi käynyt ja kalastanut.." hän mutisi itsekseen. Hun-Tra etsi maasta oksia. Hän taivutti oksista köyttä ja kiinnitti sen toiseen oksaan. Köyteen hän kiinnitti neulan jonka hän oli taivuttanut koukuksi. Hän lisäsi vielä kävyn korkiksi. "Ei mikään paras mahdollinen onki... Mutta kaipa tämä käy." Hun-Tra sanoi. Koukkuun hän lisäsi vielä madon jonka hän löysi maasta. Se oli noussut maan pinnalle sadetta ihailemaan, mutta joutui syötiksi. "Anteeksi kaveri, mutta minulla on nälkä." Hun-Tra supisi madolle.

Hun-Tra istahti kivelle ja alkoi onkimaan. "Mukavan rauhallista" hän mietti.

Korkki vilahti pinnan alle. "Nyt nappasi!" Hun-Tra tokaisi naurahtaen ja alkoi väsyttämään kalaa. Mutta pahaksi onnekseen hän huomasi koukun jääneen jumiin kaislikkoon. "Pahus!" hän huudahti. Hän heitti koukun uudelleen veteen ja koitti kalastaa kauempaa, samalla syventyen kovasti mietteisiinsä. Korkki vilahti pinnan alle taas, mutta Hun-Tra ei huomannut sitä.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2009, 16:38

Magnus

Ja jälleen kerran Magnus oli lähtenyt turvallisesta luolastaan ja vain ja ainostaan haukatakseen välillä rakasta ilmaa, sekä osittain hakeakseen hieman omaakin rauhaa. Magnus tosin hieman epäili tätä.. Aina kun hän tuli ulos luolastaan vain ollakseen rauhassa, niin heti joku kirpun kokoinen kahdella tai vähän useammallakin jalalla kipittävä tulee vastaan häiritsemään vanhusta kysymyksillään. Hyvänä esimerkkinä se hevoskotka..
Valkoiset siivet iskivät ilmaa tasaisesti lohikäärmeen sinisten silmien happuillessa alas maahan, nähden allaan vain valtavan määrän puita ja lisää puita. Ja jos valkoinen lohikäärme olisi yhtään vaivautunut nostamaan päätään tai oikeastaan katsettaan horisonttiin tuo olisi nähnyt meren ja kaumepana kohoavat mantereet sekä kolme naapuri saarta, jotka olivat ei_kenenkään_maata. Nuo kolme saarta olivat varmasti täyteen kaiken maailman pettureita niin ihmis kuin haltioidenkin puolelta, sekä niitä puoleettomia jotka eivät jaksaneet enää olla vain ja ainostaan heitto pusseja keskellä liekki merta. Kukapa olisikaan? Hän ei ainakaan olisi ollut kovinkaan innoissaan olemaan kahden tulen välissä. Etenkään jos saattaisi menettää henkensä sen takia, että oli vain puolueeton ja halusi elää omaa elämäänsä. Heh, onneksi hänellä ei ollut tuota ongelmaa.

Silloin Magnuksen jään siniset silmät saivat näkyviinsä jonkin lämmen tapaisen. No se tuli vastaan kuin tilauksesta tässä tarvitsikin hieman juotavaa kuin levähdys paikankin. Hän oli jo vanha, eikä ruumis kestänyt samalla tavalla kuin silloin nuorena.
Siivet iskivät ilmaan ja Magnus teki pienen kiepin ilmassa lähtien miltein äänettömästi laskeutumaan alas, kohden tuota lampea. Ja juuri ennen maahan saapumista jarrutti valtavilla siivillään ilmaa jarruttaakseen hieman alas tuloa. Valtava valkoinen lohikäärme laskeutui lammen reunalle pehmeästi maahan, mikä kyllä jäi aika pieneksi valtavan lohikäärmeen rinnalla.
Pää laskeutui alas veden rajaan josta Magnus ryhtyi tyydyttämään janoaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 30 Elo 2009, 16:48

Hun-Tra heräsi mietteistään, säpsähti ja tipahti kiveltä jolla hän istui. "Lo-lo-lohik-k-käärme?!" Hän huudahti. Hun-Tra jäykistyi pelosta ja onnesta. Hän oli aina halunnut tavata lohikäärmeen, mutta oli nyt niin peloissaan ettei päässyt ylös. Hun-Tra toivoi ettei lohikäärme söisi häntä. "Mistä ihmeestä tuo tupsahti tänne?" Hun-Tra sanoi melko isoon ääneen mutta ei huutaen. "Onneksi en sentään laskenut alleni! Se vasta olisikin ollut noloa!" Hun-Tra mietti. Hän nousi ylös ja lähti varovaisesti kävelemään kohti lohikäärmettä, ihaillen sen upeaa ulkomuotoa. "Toivottavasti se on ystävällinen..." Hun-Tra mutisi.

"Tuliko jano?" Hun-Tra sanoi lohikäärmeelle hymyillen.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2009, 17:33

Magnus

Raikas vesi valui suusta sisään raikkaana ja tuoden vanhuksen janoon huomattavan helpotuksen. Valtava pää nousi ylös veden ääreltä kuullessaan puhetta hieman kauempaa, katse valui alas tuohon liskon ja ihmisen tapaiseen otukseen tuon tullessa lähemmäs. Oli todellakin tuon onni ettei hän ollut laskeutunut tuon päälle, etteikö Magnus olisi yhtään välittänyt. Häntä ei olisi yhtään kiinnostanut tuon pieni elämä.
Magnus ystävällinen? No se riippui ihan katsojasta ja se miten häntä kohteli saati puhutteli. Eikä tuon ensinmäiset sanat olleet kovinkaan kannustavia. Valkoinen lohikäärme tapitti tuota niin apaattisesti kuin olla ja voi tuijottaen tuota silmiin jäätävän sinisillä silmillään... Ja jos tuo erehtyisi niitä nyt tuijottamaan vahingossakin, se olisi tuon loppu. Tuo jäätyisi jääpatsaaksi ja hän voisi vaikka sitten pistää tuon poskeensa ihan vain huvikseen, eihän tuota varmastikkaan kukaan kaipaisi. Tuon onneksi Magnus ei kuitenkaan suunnitellut tuon elävältä syömistä, ellei nyt sattuisi jäätymään, hah.
"Oletpas sinä töykeä." Magnus tuumasi vähän jälki junassa tuon sanoihin. Töykeä tosiaan, kuka isteään kunnioittava henkilö tulee yhdelle vanhimmalle sanomaan "tuliko jano?". Ei kukaan selvä järkinen ainakaan, ainakaan sellainen joka täällä saarella pidempään on asunnut ja tiesi kolme vanhinta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 30 Elo 2009, 17:47

Hun-Tra

"Anteeksi." Hun-Tra tokaisi. "En ole koskaan puhunut lohikäärmeille, enkä tiedä miten teitä pitäisi puhutella. Olen vain yksinkertainen liskomies, miten minä voisin sen tietää?" Hän sanoi ja sitten kumarsi, yrittääkseen olla edes hituisen kohtelias.
Hun-Tra tunsi itsensä surulliseksi. Hän luuli lohikäärmeiden olevan mukavempia, kiltempiä tai jotain.. Huumorintajuisempia? Hän meni aivan sanattomaksi ja mietti, lähtäkö karkuun vai pysyä paikoillaan. Hun-Traa hävetti niin että hän ei uskaltanut katsoa lohikäärmettä suoraan. Hän katsoi vain maahan ja huokaisi. Hän oli silti yhä nälkäinen.
Hun-Tra käveli hieman lammelle päin, otti keihäänsä ja seivästi ison kalan. "Jos ei sitten ongella niin keihäällä kyllä." Hän sanoi. Hun-Tra koitti olla välittämättä lohikäärmeen hengityksestä joka tuntui hänen selkäänsä vasten. "Että minä olenkin typerä! Mennä nyt puhuumaan lohikäärmeille niinkuin vanhalle kaverille. Tosin eihän minulla kavereita koskaan ole ollutkaan.." Hun-Tra mutisi puoliääneen kun katseli kalaa. Sitten hän vain pysyi hiljaa ja kuunteli lohikäärmeen hengitystä, lintujen laulua ja muita metsän ääniä. Ja sitten huokaisi taas syvään, vihaten typeryyttänsä. "Kohta se syö minut ja kalani.." hän mietti.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Elo 2009, 19:08

Magnus

Lohikäärme naurahti toinen sanoille ja anteeksi pyynnöille, vai ei osaa liskon kuvatus puhutella lohikäärmettä. Siinä tapauksessa tuo ei varmaankaan tiedä kuka hän edes oli, voi tätä nykyajan nuorisoa niin typeriä. Tuon kummarukseen Magnus kohautti hieman kulmiaan kysyvästi, mutta hymähti sitten jotenkin kieroutuneesti. Osasihan poika sentään jotakin, vaikkei tuolla nyt hänen ihailujaan vielä saada, tuskin tuo edes saisikaan sitä häneltä.
"Yksinkertainen todellakin." Magnus hymähti pienesti pojan sanoihin itsekseen.. Tämä otus tosiaan oli hyvinkin alkukantainen, näin hänen silmissään, ei mitään sivistystä.

Lohikäärme seurasi katseellaan kuinka tuo otus jätti hänet rauhaan sen kummepimia puhumatta siirtyen ilmeisesti hankkimaan itselleen jotakin syötävää. Hyvä niin, ei hän olisi jaksanutkaan mitään nuorta ja typerää kuunnella. Niinpä lohikäärme jätti nuorukaisen omaan arvoonsa täydellisesti katsellen ympärilleen hetken aikaan. Paikka vaikutti tuota liskoa lukuun ottamatta ihan hiljaiselta paikalta, ellei paikallisia elukoita oteta lukuun, mutta ei niistä haittaa ollut. Sivusilmällä lohikäärme vilkasi liskoon, joka oli näköjään saanut jotakin itselleen... Seuraavaksi tuo varmaan kysyy häneltä tulta kalan paistamiseksi. Ja sitähän ei tipu, eikä hän edes ollut tuli elementin lohikäärme vaan jää lohikäärme. Jos hän hönkäisisi kalaa kerrankin se jäätyisi umpijäähän siltä seisomalta ja myös tuo otuskin siinä sivussa aika varmasti.
Magnus asetti siipensä selkäänsä vasten lepäämään...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Akselmo » 30 Elo 2009, 19:34

Hun-Tra etsi pieniä oksia ja asetteli ne nuotion muotoon. Sitten hän kaivoi tuluksensa ja sytytti tulen. Siinä hän paisteli kalaansa. Mieto lohen haju pääsi valloilleen kalasta ja Hun-Tra hymyili. Hänen silmänsä välkehtivät silti sinisinä. "Niin yksinäistä.. Olen vihdoinkin tavannut lohikäärmeen mutta tein itsestäni narrin.." Hun-Tra ajatteli surullisena. "Kaipa minun pitää etsiä itselleni samanhenkistä seuraa.." Hun-Tra mutisi ja paisteli kalaansa. "Mutta olenko minä ainut tällainen täällä? Isääni ja äitiäni lukuunottamatta tietenkin.. Mistä he tulivat? Sitä en ehtinyt koskaan kysyä." Hun-Tra puhui puoliääneen itsekseen.
Nuotio räiskyi ja aurinko alkoi laskea. Hun-Tra alkoi maiskuttamaan kalaa hiljaa, miettien mitä lohikäärme ajatteli. Se pitää minua typeryksenä, sen verran kyllä ymmärrän.. Mutta miten hitossa olisin voinut tietää miten kohdella näitä ah-niin-tärkeitä lohikäärmeitä. Minulle on kerrottu niistä vain se että niitä on olemassa, ei mitään muuta. Helvetti, syön tämän kalani ja painelen pois. Yksinäni.. Taasen.." Hun-Tra mietti ja kyynel valui hänen poskeansa pitkin ja tippui nuotioon. Hänen silmänsä oikein loistivat sinisinä.

Hun-Tra vilkaisi nopeasti lohikäärmettä. Se vaikutti nukkuvan, mutta siitä Hun-Tra ei ollut varma. "Pöh, tehköön mitä lystää. Toivottavasti maailmassa on kiltempiä lohikäärmeitä, eikä noin yrmyjä niinkuin tuo." hän tiuskahti mielessään ja hautasi kalanruodon maahan.
Akselmo
 

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Syys 2009, 16:19

Magnus

Ei, Magnus ei todellakaan nukkunut, sillä jos hän halusi nukkumaan hän yksinkestaisesti menisi omalle luolallensa nukkumaan- mikä oli ainoa paikka missä yksi kolmesta suuresta saisi olla rauhassa ilman ylinmääräisiä. Hän oli tällä kertaa vain pysähtynyt lepuuttamaan itseään hetkeksi aikaa ja juomaan.. Tosin seuraa hän ei olisi pahemmin halunnut kaupanpääliseksi. Kuitenkin valkoinen lohikäärme seurasi jään sinisillä silmillään hiljaa puoli mielenkiinnolla pikkuisen liskon touhuja kun tuo paisteli kalaansa pikku tulellaan. Magnus olisi varmasti saanut tuon sammuksiin yhdellä pienen pienellä henkäyksellä, mutta jätti tekemättä. Eihän se sopinut hänen arvokkuudelleen ollenkaan, saati sitten ikään.
Lohikäärme kohautti toista kulmaansa pienesti kysyvästi kun tuo alkoi pöpisemään jotakin itsekseen, ja vaikkei vanhin kuullut ihan kaikkea.. Ei se voinut olla hymähtämättä itsekseen oman pienen kettumaisen hymynsä. Kuolevaiset olivat outoa sakkia.. angstasivat jo ihan noinkin pienestä asiasta. Eikö se jo riitä, että itse olisi onnellisesti hengissä vaikka sitten yksin ainoana lajinsa edustajana. Mitään lohikäärme ei kuitenkaan mennyt sanomaan ääneen liskon kuvatukselle tuosta ajatuksesta. Vaikka mieli olisikin tehnyt.

Lohikäärme katsahti taivaalle mikä alkoi pikku hiljaa tummumaan uhkaavasti.. Magnus ei todellakaan ajatellut jäädä yöpymään tähän näin vaan haluaisi päästä omaan "lämpimään" luolaansa. Magnus levitti valtavat siipensä ja nousi ylös luomatta mitään vilkaisuakaan liskoon tuo iski siipiään voimalla ja nousi ylöspäin vauhdilla ilman ongelmia. Vielä muutama isku ja lohikäärme oli liskon ulottumattomissa ja kaukana tuosta.

//Kiittelen pelistä ^^ ...vaikkei pitkäksi tullutkaan.//
suskari
 


Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron