Sivu 1/2

Kuollut ja kuopattu.

ViestiLähetetty: 07 Syys 2011, 19:01
Kirjoittaja Kitty
Rosalva

Nuori nainen asteli hiljaisia katuja pitkin, ilma oli kylmä lyhyt hihaisessa paidassa kulkevalle harmaaseen hameeseen sonnustautuneelle naiselle, mutta nyt ei ollut varaa valittaa. Kartanon vikuripäisin hevonen oli karannut ja se pitäisi saada kiinni ennen aamua. Rosa koitti kovasti kuunnella missä kavion askeleet kuuluisivat, eikä aikaakaan kun kaikuivat takaalta päin. Rosalva pyörähti ympäri ja katsoi kun varjoihin hukkuva musta hevonen laukkasi kohti. Rosa tiesi ettei voisi tehdä muuta kuin väistää, muuten jäisi hevosen alle. Mustan juostua ohi, ampaisi neito perään tietäen että ilman hevosta olisi turha tulla takaisin kartanoon.

Hevonen suuntasi kohti munkkiluostaria ja tyttö tuli yllättävän ripeästi perässä. Lopulta kuitenkin luostarin pihalle päästyään oli hevonen tiessään. "Mustaa, tulehan jo meidän pitäisi olla kotonaa !" Rosa huhuili kävellen luostarin pihasta hieman lähemmäs metsää, luoja ties mihin se koni kerkesi jo kipittää.
Hetken kuluttua metsässä kuitenkin rasahti jokin, oliko se musta vai joku muu ?

ViestiLähetetty: 07 Syys 2011, 19:29
Kirjoittaja Lotdow
Morna

Tämä päivä oli ollut hänen elämänsä kamalin. Miksi kaikista maailman asioista juuri tänään, piti Varnefindonin suostua kolmen vanhan rouvan teekutsuille?! Morna talssi eteenpäin metsikössä ja potki risuja jakiviä ympäriinsä. Ja siellä kutsuilla ei muustakuin tekstiileistä oltu puhuttu, jo on aikoihin eletty! Morna tarrasi puun rungosta ulonevaan oksaan ja väänsi sen poikki. Metsikön täytti raju rusahdus. Morna repi oksan kappaleiksi ja heitti palaset maahan, sitten hän kuuli huhuilua jostain edestäpäin. Joku huusi jotakin erittäin epäselvää. Se oli todennäköisesti ihminen, niitähän täälläpäin pusikkoa eniten liikkui. Tuskin ketään muuta. Luostari oli kyllä viimeinen paikka minne Morna olisi halunnut mennä, muttei nyt ollut paljoa vaihtoehtoja. Hän meni metsän reunalle. Tyttönenhän se siellä seisoskeli, ja vielä niin viattoman näköisenä. Mikä voisi olla ärsyttävämpää. Morna ajatteli hiipparoida lähemmös, mutta epäonnekseen astui oksan päälle. Se rusahti äänekkäästi poikki. Morna kirosi hiljaa itsekseen ja suoristi selkänsä. Hän nosti lakin päästään ja tunki korvansa piiloon sen alle. Nyt ei voisi olla liian varoivanen kuitenkaan, vaikka varovaisuus olikin turhaa.

Morna asteli pois pusikosta vähänmatkan päähän tytöstä. Pituushan tässä saattoi paljastaa vaikka oli niitä pitkiä ihmisiäkin nähty. Tyttö oli selvästikkin ihminen, ja siitä ei edes voitu kiistellä. Liekö tuo jonkin sortin munkki tai nunna, kun täällä Luostarin pihalla vaelteli? Morna katsoi tyttöä oransilla silmällään.

//Musta tän jutun nimi oli osuva.

ViestiLähetetty: 07 Syys 2011, 20:21
Kirjoittaja Kitty
Rosalva

Pusikosta astuikin esiin mies, melko pitkä vielä kaiken lisäksi. nuorukainen toljotti toista aloillaan, olisiko mies hyvä vai paha ?
"Iltaa ..?" Tyttö tervehti kuitenkin, vaikka vähän epäilikin toisen syytä seikkailla keskellä yötä metikössä, toisaalta olihan tyttökin toisen mielestä ilman syytä keskellä yötä liikkeellä, vai `?
"Öm oletteko sattumoisin nähnyt mustaa oria näillä näkyvin ?" Neito kysyi astuen varovasti askeleen lähemmäksi.

ViestiLähetetty: 08 Syys 2011, 15:43
Kirjoittaja Lotdow
Morna

Normaali ihmistyttö, ei mitään sen spesiaalimpaa. Morna jätti mielellään vastaamatta toisen tervehdykseen. Sen sijaan hän käänsi päätään arvostelevasti kalleleen. Likalta oli ilmeisestikkin kadonnut hevonen.
"Vaikka olisinkin miksi minä siitä sinulle kertoisin?" Morna kysyi ja irvisti näyttäen koko rosoisen hammasrivistönsä. Hän kallisti päätään.
"Se saattoi mennä tuonne päin", Morna kertroi ja huitaisi metsikön suuntaan.
"Tai tuonne", hän jatkoi osoittaen päinvastaiseen suuntaan.
"Tuollakin on hyvä paikka, tuonne sen olisi odottanut menevän, mutta se menikin kenties tuonne", Morna selosti ja osoitteli jokaista mahdollista suuntaa.
"Se voi tietysti olla myös tuolla, tuolla, tai tuolla ja vähän kauempana." erittäin hauskaa ärsyttää toisia, varsinkin kun nämä ovat onnistuneet hukkamaan jotain.

ViestiLähetetty: 08 Syys 2011, 15:54
Kirjoittaja Kitty
Rosalva


Tyttö aukoi suutaan hämääntyneenä, toinen viittilöoi jokaista ilmansuuntaa ja jokaiseen se hevonen oli sitten mennyt niinkö ?
"No, kun...." neito koitti hakea oikeita sanoja kuvaillakseen miksi tuo mies auttaisi häntä, muttei ne nyt oikein muodostuneet aivojen perukoilla. "Äh, anna olla !" Rosa tiuskaisi turhautuneena ja käänsi selkänsä toiselle, ei se hevonen ainakaan etsimättä löydy.

ViestiLähetetty: 08 Syys 2011, 21:06
Kirjoittaja Lotdow
Morna

"Miksi antaisin olla?" Morna kysyi. Hän harppoi tytön viereen ja alkoi selittää saarnaansa:
"Millainen hevosenomistaja päästää hevosensa karkuun? Eikun hupsista, sinun laisesi. Ainiin ja ne sudetkin ovat täällä päin ruvenneet liikkumaan, muttei hätiä, kerron sinulle kun löydän kinkkusi nyljettynä metsästä." Hän jättäytyi vähän matkan päähän tytöstä. Morna poimi yhden kiven murikan maasta ja pyöritteli sitä kädessään. Hän nakkasi sen metsikköön. Kiven osuessa maahan metsästä uului raksahdus.
"Oletko kuuro vai kuulostaako sinustakin että hevosesi menee tuolla?" Morna kysyi. Toisten huijaaminen oli parasta hupia mitä hän tiesi.

ViestiLähetetty: 08 Syys 2011, 21:18
Kirjoittaja Kitty
Rosalva

Mies hermostuikin aikalailla ja alkoi alkoi saarnata siitä että Rosa olisi huono hevosen omistaja, tavallisesta yrityksestään poiketen, väsynyt ja stressaantunut tyttö vastasi melko äkäisenä. "Tiedoksesi vain tuo ei ole minun hevoseni, enkä minä sitä karkuun ole päästänyt, vaan renki, minä vain satun olemaan se joka nämä karkulaiset pyydystää koska kukaan muu ei siinä onnistu !" Tyttö ärjäisi jatkaen sitten kylään kohti harppomista. Pian kuitenkin metikössä rapsahti lupaavasti, tyttö pyörähti välittömästi ympäri ja alkoi kävellä varovasti kohti metsää. Mies jo tivasi tytöltä puuttuvan korvat tai järki tai jotain, siihen neito vastasi vain mulkaisten toista vihaisena. "Mustaaa, sinäkö siellä ?" Tyttö huhuili kääntäen jälleen selkänsä toiselle.

ViestiLähetetty: 08 Syys 2011, 21:23
Kirjoittaja Lotdow
Morna

Tyttö kääntyi poispäin.
"Älä käännä selkääsi minulle ihmistörppö!" Morna karjaisi vihaisena. Hän pisti kätensä puuskaan ja katsoi tyttöä. Viimeinen asia minkä hän halusi tuon tekevän oli selän kääntäminen. Mornan teki mieli loikata tuon kimppuun ja taittaa tältä niskat.
"Jo on teillä ihmisillä surkeat jutut, kun pitää oikein hevosten kiinniottaja erikseen palkata, hah!" Morna suorastaan nauratti kun hän huomasi ihmisten epätoivoisuuden.

ViestiLähetetty: 08 Syys 2011, 21:50
Kirjoittaja Kitty
Rosalva

Tyttö jähmettyi aloilleen toisen tivatessa siitä miten ihminen ei saisi hänelle selkää kääntää. Silloin hoksasi Rosalva erään asian, kukaan, ei kukaan sanoisi "älä sinä ihminen" ellei itse olisi jotain muuta.
Rosalva kääntyi katsomaan miestä ehkä hieman hätääntyneelläkin ilmeellä.
"Olet haltia etkö olekkin ?" Tyttö kysyi epäuskoisena perääntyen varovasti.

ViestiLähetetty: 08 Syys 2011, 21:57
Kirjoittaja Lotdow
Morna

Tyttönen näytti hieman säikähtäneeltä, loistavaa. Morna virnisti ja nosti lakin pois päästään. Korvat leävhtivät sivuille. Morna kallisti päätään ja asetti lakin takaisin päähänsä niin että korvat jäivät ulkopuolelle.
"Oikea arvaus tytteli", hän myöntyi ja katsoi tyttöä edessään.
"Uu, pelottavaa. Aiotko nyt käydä kimppuuni?" Morna kysyi ja nosti kätensä sivuille.
"Ikävää, että olen aseeton", hän sanoi ja laski kätensä.
"Muussa tapauksessa olisin silpunnut sinut jo kappaleiksi." Aikoisiko mokomakin likka hyökätä vai juosta pakoon. Oksallakin pystyi tappamaan, jos se osoittautisi tarpeelliseksi.

ViestiLähetetty: 08 Syys 2011, 22:17
Kirjoittaja Kitty
Rosalva

Pelko hiipi tytön mieleen, voisiko kaikki ne huhut verenhimoisista ja inhottavista haltioista olla totta ? Toisen puheiden perusteella se ainakin vaikutti vahvasti siltä.
Morna uteli aikoisiko tyttö käydä päälle ? Ei todellakaan ! Rosalva puisteli päätään vastaukseksi, kissa taisi viedä kielen.
Rosa alkoi ottaa nopeampia askelia taaemmas, ja omaa kömpelyyttään kompastui kiveen ja kaatui selälleen maahan. Nopeasti tuo kuitenkin nousi pysty asentoon istumaan.
"Eivät haltiat saisi liikkua täällä !" Tyttö sanoi kun ei muutakaan keksinyt.

ViestiLähetetty: 09 Syys 2011, 08:23
Kirjoittaja Lotdow
Morna

Tyttö lähti peruuttelemaan ja pyllähti maahan. Morna naurahti. Hän peruutti lähemmäs metsikköä ja taittoi yhden paksun oksan irti puusta. Hän huitaisi sillä pari kertaa ilmaa. Ilma suhahteli vetojen myötä.
"Luuletko, etten tiedä sitä?" Morna kysyi. Hän piti oksaa tiukasti kädessään.
"Loppujen lopuksi, eihän siitä kukaan jää kertomaan mitään", hän huomautti ja lähti juosten tytön luokse, oksa aseenaan.

ViestiLähetetty: 09 Syys 2011, 09:33
Kirjoittaja Kitty
Rosalva

Mies nauroi inhottavasti tytön kömpelyydelle ja kertoi tietävänsä ettei saisi olla täällä, yllättävää, haltia joka tietää ettei saisi tulla ihmisten alueelle ! Mitä tyttö oikein mietti ?
Haltian taittaessa oksan puusta tyttö säpsähti oikein kunnolla, ja kun tuo mainitsi ettei kukaan jäisi tästä kertomaan valahti ihmisen kasvot kalman kalpeiksi. Toinen juoksi jo kohti ja Rosa teki vain sen mihin pystyi, tuo pyörähti ripeästi maassa ympäri ja ampaisi juoksuun kohti luostaria, se vain että pääsisikö tyttö sinne asti oli asia erikseen.


//Saat hittailla ihan vapaasti jos siltä tuntuu.

ViestiLähetetty: 09 Syys 2011, 14:23
Kirjoittaja Lotdow
//Ei tästä nyt mitään romaania tarvitse tulla. Ihan vain mietin että mitä nyt murha-aseeksi keksisi...

Morna

Likka juoksi karkuun yllättävän nopeasti. Ilmankos tämä oltiin palkattua hevosia kiinni ottamkaan. Mornalla oli kuitenkin pitkän askeleen etu. Hän harppoi tytön ja eteen ja huitaisi oksalla ilmaa. Nopea suhahdus ja oksat lentelivät. Morna nosti kepakkonsa kteensä ja veti siitä haarautuvat pikkuoksat pois. Tällä "aseella" ei helposti tappaisi ketään, mutta ainahan maassa oli kiviä. Pitempään miettimättä Morna poimi kivenmurikan maasta.
"Luuletko pääseväsi pakosalle?" hän kysyi ja pyöräytti kiveä kädessään. Sitten hän nakkasi sen suoraan kohti tyttöä. Toivottavasti et kuole ensimmäisestä murikasta, siinä ei olisi...

ViestiLähetetty: 09 Syys 2011, 14:39
Kirjoittaja Kitty
Rosalva

Morna oli nopea ja tuo juoksi liiankin nopeasti tytön eteen, nopeasti Rosa kuitenkin pysäytti etenemisensä ja jatkoi harppoen taaemmas.
Mies nosti maasta kiven murikan ja pyöräytti sitä käsissään, pääsisikö tyttö karkuun, ei näillä näkymin pääse !
Tyttö ei sanonut toiselle mitään, ei olisi kait kerennytkään kun kivi jo kopsahti päähän.
Rosalva kiljaisi, varmaan eniten säikähdyksen takia. Tuo kaatui maahan ja tunsi itsensä entistäkin avuttomammaksi.
Rosalva nappasi käsiinsä sen samaisen kiven millä haltia oli tuota heittänyt, ja nakkasi sen takaisin.