Kirjoittaja Lotdow » 07 Syys 2011, 19:29
Morna
Tämä päivä oli ollut hänen elämänsä kamalin. Miksi kaikista maailman asioista juuri tänään, piti Varnefindonin suostua kolmen vanhan rouvan teekutsuille?! Morna talssi eteenpäin metsikössä ja potki risuja jakiviä ympäriinsä. Ja siellä kutsuilla ei muustakuin tekstiileistä oltu puhuttu, jo on aikoihin eletty! Morna tarrasi puun rungosta ulonevaan oksaan ja väänsi sen poikki. Metsikön täytti raju rusahdus. Morna repi oksan kappaleiksi ja heitti palaset maahan, sitten hän kuuli huhuilua jostain edestäpäin. Joku huusi jotakin erittäin epäselvää. Se oli todennäköisesti ihminen, niitähän täälläpäin pusikkoa eniten liikkui. Tuskin ketään muuta. Luostari oli kyllä viimeinen paikka minne Morna olisi halunnut mennä, muttei nyt ollut paljoa vaihtoehtoja. Hän meni metsän reunalle. Tyttönenhän se siellä seisoskeli, ja vielä niin viattoman näköisenä. Mikä voisi olla ärsyttävämpää. Morna ajatteli hiipparoida lähemmös, mutta epäonnekseen astui oksan päälle. Se rusahti äänekkäästi poikki. Morna kirosi hiljaa itsekseen ja suoristi selkänsä. Hän nosti lakin päästään ja tunki korvansa piiloon sen alle. Nyt ei voisi olla liian varoivanen kuitenkaan, vaikka varovaisuus olikin turhaa.
Morna asteli pois pusikosta vähänmatkan päähän tytöstä. Pituushan tässä saattoi paljastaa vaikka oli niitä pitkiä ihmisiäkin nähty. Tyttö oli selvästikkin ihminen, ja siitä ei edes voitu kiistellä. Liekö tuo jonkin sortin munkki tai nunna, kun täällä Luostarin pihalla vaelteli? Morna katsoi tyttöä oransilla silmällään.
//Musta tän jutun nimi oli osuva.