Haluaisitko selittää || Crim

[Crimson]

Järkkymätön, vahva katse tuijotti nyt puolestaan omien saappaiden kärkiä. Noel tunsi itsensä taas hulluksi, hyvä kun ei vielä alkanut kuulla ja nähdä omiaan tämän kaiken lisäksi, mikä olisi pelkästään lisännyt sitä hulluuden tunnetta paladiinin päässä. Lisäksi tuntui pahalta huutaa sillä tavoin Lilylle. Ylipäätään kenellekään. Mutta nyt kenraali oli antanut tulla aimo laidallisen vain itsellään pitämästä menneisyydestään prinsessan tietoisuuteen, katkerana sen kaiken vieläpä huutaen ilmoille. Se tuntui ainoalta oikealta tavalta oikeastaan edes ilmoittaa siitä sonnasta ja kurasta, mitä Noel oli saanut eläessään kokea. Eikä se kaikki suinkaan loppunut siihen, kun mies oltiin kirottu ja valat rikottu. Lilyllä olisi vielä paljon, ja enemmän kuultavanaan, mikäli halusi oikeasti oppia tuntemaan kenraalin, joka todellisuudessa kuuluisi jo osaksi historiankirjoja sekä arvonsa puolesta, että kuihtuneen aatelissukunsa viimeisenä menestyneenä jäsenenä. Liekkö siniverinen sitä tiedosti itse, mutta Noelia se ajatus oli pelkästään jo puistattanut viimeisen kokonaisen vuosisadan.

Noel pisti merkille Lilyn nousevan tuolistaan, katseensa kohdistuessa lähinnä katsomaan lattianrajasta prinsessan jalkoja, jotka toivat siniverisen hahmoa lähemmäs opettajaansa. Silti miehen kasvoja peittivät tuon omat kädet, jotka olivat selvästi valmiita repimään tummat hiukset kenraalin päästä irti hetkellä minä hyvänsä, jos tämä hulluus jatkuisi.

Vaikka kenraali odotti siniverisen lyövän häntä, tai muuten osoittaen halveksuntaansa alempiarvoista kohtaan, tyytyi Lily sanojensa lisäsi vain työntämään terävästi viinipulloa miehen käsivartta vasten.
”En riko nykyisiä valojani”, Noel hymähti terävästi yhä katsellessaan alas, ”Vannoin olevani täällä silloin, kun minua tarvitaan. Vannoin suojelevani tulevaa kuningasta, sekä Teitä, keinolla millä hyvänsä”.
Paladiinin katse kohosi nyt paremmin ylös prinsessan kasvoille, jotka näyttivät yhä kovin tuimilta.
”Vaikka vihaan itseäni ja iätöntä elämääni vailla varsinaista tarkoitusta, en silti ole valmis luovuttamaan lupausteni suhteen ja luopumaan hengestäni sen takia, että annoin kenenkään viedä Teitä vastapuolen armoille”, kenraali selitti, ”Olette tärkeä ja korvaamaton osa hovia. Korvaamaton… minulle”, Noel mumisi, miettien miten oikeasti varmaan eläisi jossain tämänkaltaisessa luostarissa yhäkin vailla tarkoitusta, jos ei koskaan olisi menestymisensä myötä löytänyt itseään lopulta hovista, kuninkaan edestä.
Lilyn tarjoama viinipullo käytiin kuitenkin ottamaan vastaan, Noelin hetken harkitessa, kannattiko hänen oikeastaan edes juoda mokomaa litkua enää. Kunnes pullo lopulta oli noustakseen miehen värittömille huulille.
”Vieläkö haluatte tehdä oloani pahemmaksi?”, kenraali kysyi itseään säälimättä, valmiina jonkinlaiseen uuteen mielenosoitukseen siniverin kannalta, ”Tiedät jo liikaa. Näit sen kaiken mitä kukaan ei ole nähnyt vuosikymmeniin kuolematta…”.


//DARI SHHHHHHHH. ANNA DELIN ONKIA, TAI MUUTEN DELI KÄY AHNEEKSI. Soppakauha menee poltettavaksi. Viinipullon sisukset juodaan pois ennen kuin mitään harkitsematonta tapahtuu. Kali on hyvä opettaja. Hellyydestä en kyllä menisi takuuseen <://

[Aksutar]

Puheet valoista ja vannomista asioista saivat Lilyn vain tuhahtamaan pienesti, prinsessan kommentoimatta sen pahemmin kenraalin puheita. Miten tuo ikinä itse halusikaan, Lilylle se oli se ja sama olisiko oikeastaan kuollut tänään vai vuosien päästä, ainakin siltä naisesta tuntui juuri nyt. Ehkä se oli vain nuoruuden typeryyttä ja itsekeskeistä itsesääliä, mutta ei Lily ajatuksilleen mitään voinut. Kuitenkin, Noelin mainitessa siniverisen olevan korvaamaton itselleen hovin lisäksi, karkasi pieni hymähdys naisen suusta. Lilyllä ei oikeastaan ollut tarkkaa kuvaa siitä mitkä kenraalin tunteet häntä kohtaan olivat, ainakin tuo oli ollut valmis yhden yön riehumiseen, mutta ei Lily ollut uskonut miehen kehitelleen mitään syvempää. Kaikki ne isälliset ja läheiset tunteet olivat lähinnä johtuneet Noelin äsken mainitsemista lupauksista, eikö? Tosin, kuka Lily oli sitä arvailemaan. Nainen vain oletti kaikkien leikkivän mukavaa ja ihanaa kunnes saivat häneltä haluamansa. Niinhän kaikki tekivät.

Noel otti kuitenkin viinipullon vastaan ja kävi juomaan. Oli Lily osannut sen jotenkin arvata, olihan mies viimeksikin ollut viskin kimpussa ja kyllä Lily tiesi, miten alkoholi tuntui olevan miesten ratkaisu ongelmiin ja suruihin. Olihan hänellä kokemusta isänsä osalta asiasta.
Kenraalin kysymys sai ilmeettömän kohottamaan kulmiaan pienesti. Oli kai tuokin tapa kysyä halusiko prinsessa vielä väkisin tonkia tietoja arpikasvoisesta. Hetken Lily tuijotti alas kenraaliin sanomatta sanaakaan, ennen kuin yllättäen kävi laskeutumaan polvilleen Noelin eteen, heittäen samalla hiuksiaan pois edestä, harteiden taakse.
"Tiedän jo liikaa, sanot..." Kädet nousivat vetämään kenraalin vapaana olevan käden naisen puoleen, asetellen miehen kämmenen siromman kaulan ympärille "Ehkä minunkin kuuluisi sitten kuolla, kuten kaikkien muidenkin, jotka liikaa tiesivät".
"Tapa minut" Lily kuulosti turhankin vakavalta sanojensa suhteen, samalla kun kämmenillään kävi puristamaan Noelin kättä paremmin kaulansa ympärille "Satuta minua, pistä minut katumaan, tapa minut ja anna viedä salaisuutesi hautaani. Pidä salaisuutesi, mitä minä sitä urkinkaan".
"Ei todistajia... niinhän?"


// EI SAA ONKIA! DELI MENEE NYT MUUALLE PILKKIMÄÄN! VAPA PIILOON! Ei saa polttaa soppakauhoja, hirveää tuhlausta. Viini turvaan joo. Kali on hyvä opettamaan todellakin, mutta se hellyys ei kyllä kuulu opetukseen. Sitä pitää hakea joltain muulta. Noelille säälirömpsää. NONINYT HYST //

[Crimson]

Syvempiä huokauksia seurasi aina toinen, viinipullon ehtiessä hakeutua muutaman kerran miehen huulille, ennen kuin katse kohdistui lasisesta astiasta kenraalin eteen polvistuvaan prinsessaan. Toinen tummista kulmista nousi hieman, Noelin ihmetellessä mitä Lilyllä oli mielessään siinä alhaalla, kun hiuksiaan niin sievästi taittoi taemmas. Se kulma otti noustakseen vielä hieman lisää prinsessan sanojen myötä, kenraalin kykenemättä sen hetkiseltä hämmennykseltään pistämään lainkaan vastaan siihen, kun Lily hänen vapaan kätensä sirompiin sormiin nappasi. Mutta miten nainen kävi hänen kätensä asettamaan omalle kaulalleen ja ilmoittamaan, että arpinaamaisen tulisi ehkä tappaakin hänet, nousi kylmänilmeetön olemus taas paladiinin kasvoille.
Ei hän alunperinkään tahtonut tappaa ketään. Minkään ei pitänyt johtaa tällaiseen tulevaisuuteen, eikä todellakaan antaa hänelle lupaa olla hetkeä pidempään kahden Lilyn kanssa. Tuo nainenhan teki hänet hulluksi! Kaivoi esille salattuja seikkoja ja pisti ajatukset pyörälle, eikä pelkästään sen takia, että Noel Lilystä välitti. Siinä oli mukana jotain muutakin kuin pelkkää huumaa ja tunnetta. Jotain kylmiä ja julmia ajatuksia ja yhtäläisyyksiä, joista ei ääneen mainittu.

Kenraali tuskin jaksoi odottaa siniverisen sanojen loppuun, kun arpinaamainen kävi Lilyn kevyestä yrityksestä puristaa kättä omaa kaulaansa vasten puristamaan vuorostaan itse naisen kaulaa otteessaan. Eikä mitenkään hellästi...
Sillä hetkellä Noel ei osannut ajatella rationaalisesti, tuntiessa vain Lilyn katseen ja sanojen polttavan itseään niille sijoilleen. Ehkä osittain syynä oli myös oma viha ja raivostuneisuus, jotka eivät kuitenkaan käyneet hirveästi heijastumaan kenraalista ulospäin.

Käsi punatukkaisen kaulalle kävi kuitenkin tiukentumaan niin, että siromman osapuolen oli todennäköisesti vaikea saada jo henkeä. Yllättäen purppura utu kävi myös nousemaan esiin, ympäröiden sekä Lilyn että Noelin, miehen silmien muuttuessa hitaasti siitä tyypillisen palavasta sävystä kuultavan valkoisiksi.
”Epäiletkö etten oikeasti tekisi sitä, jos vaatisit?”, kylmä, moniäänisen sävyn omaava aavemainen ääni kysyi, käden pakottaessa Lilyä lähemmäs kenraalin kasvoja, ”Tätäkö sinä vaadit Hansiltakin?”.
Hetken Noel vain piteli Lilyä lähes kasvoissaan kiinni, hellittämättä otettaan siniverisen sirosta kaulasta. Ohessa viinipullo oli käynyt myös laskemaan lattianrajaan, ja vapaa käsi nousi silittämään Lilyn hiusrajaa yllättävän hellästi kenraalin muuhun olemukseen nähden.
”Älä enää koskaan, pyydä minua tappamaan tai jättämään sinua kuolemanpartaalle”, moniääninen kaiku kävi vielä vaatimaan, Noelin irrottaessa sopimaton, värisevä otteensa prinsessasta irti. Samalla myös kenraalin normaali olemus kävi palaamaan silmien paloa myöten, pienen paniikinomaisen tunteen pistäessä koko miehen kehon tärisemään. Noel nousi tuolistaan ylös hieman askelissaan seoten, astuen muutaman askeleen kauemmas maassa polvillaan olevasta Lilystä. Ei hän tahtonut satuttaa. Silti se ääni huusi ja vaati sisällä toista, mitä terve järki päässä vielä jaksoi vastaan sanoa. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tämän?!
”Minä en…”, Noel aloitti värisevällä äänellä, katsahtaen käsiensä puoleen, ja siitä edelleen Lilyyn, ”Miksi sinä… teet näin minulle…”.


//DDDDELI EI MENI KOSKAAN PILKKIMÄÄN MUUALLE! VAPA TAVOITTELEE DARIA JOS TIED--- NYT, NYT KETTU. Soppakauhoja voi tehdä aina lisää. Viini on paras. Ja Kali on hirvein opettaja maailmassa. Crypt tarvitsee Shyvan ja Kalin rakkauslapsen rankaisemaan heikkoja ja piiskaamaan pyllylle. Voi vitun säälirömpsä, Geraldkin tarvitsee//

[Aksutar]

Lily ei oikein tiennyt miten Noel kävisi reagoimaan, mutta nainen luuli olevansa valmis mihin tahansa päätökseen. Silti, kun kenraali kävi tiukentamaan otettaan kaulalla, kävi jonkinlainen sisäinen paniikki hiipimään tajuntaan. Kuinka tyhmä hän osasikaan olla? Ei Lily voinut varmaksi sanoa tekisikö Noel mitä siniverinen juuri oli vaatinut. Mutta... Lilyllä ei ollut tapana perääntyä tilanteista, joihin itse oli itsensä saattanut. Sitä paniikkia lisäsi myös Noelin muutos olemuksessa, miehen silmien käydessä jälleen vaihtamaan väriä ja sen purppuran udun käydessä nousemaan jälleen miehen ympärille. Siniverisen kädet kävivät ottamaan sijaa kenraalin käsivarrelta, kuitenkaan koittamatta repiä tuon otetta irti.
Siniverinen pudisti päätään pienesti kylmän, moniäänisen äänen käydessä kysymään, epäilikö prinsessa etteikö mies tekisi niin kuin nainen oli vaatinut. Kysymys taas koskien Hansia jätettiin huomioimatta tähän väliin, punapään vain tuijottaessa ääneti lähelle tullutta miestä. Eipä hän olisi voinut puhuakaan juuri nyt, sillä hengittäminen kenraaliin otteessa alkoi olla kovin hankalaa, joten puhuminen ei tullut nyt kuuloonkaan.

Noelin käydessä silittämään toisella kädellään punapään hiusrajaa, alkoi Lily jo yrittämään haukkoa henkeään. Ilma ei kulkenut kenraalin puristaessa henkitorvea kasaan, siniverisen käydessä huomaamattaan reaktiomaisesti, pienesti repimään miehen otetta irti itsestään. Katseensa oli kuitenkin yhä kohdistettuna Noelin katseeseen, minkäänlaisen paniikin paistamatta siniverisen vihreistä silmistä.
Arpikasvoinen kävi kuitenkin vaatimaan, ettei Lily enää koskaan pyytäisi kenraalilta samankaltaisia pyyntöjä, mitä äsken oli ladellut. Tuon vaatimuksen myötä myös ote irtosi siniverisen kaulalta, Lilyn käyden vetämään henkeään sisään terävästi. Lily nojautui pienesti pois tieltä Noelin noustessa ylös, naisen käydessä nostamaan toisen käsistä kaulalleen, tunnustelemaan kohtaa josta kenraali oli kiinni pitänyt.
Syvään hengitellen Lily tasaili hengitystään, pitäen katseensa lattianrajassa ja koittaen rauhoitella kohonnutta pulssiaan. Hän ei edes tiennyt mitä oli tekemässä enää, jonka johdosta oli ehkä hyvä vain hetki keräillä ajatuksia äskeisen jälkeen.

Katse ei kääntynyt kenraalin puoleen tuon käydessä puhuttelemaan jälleen siniveristä. Sivusilmällään Lily saattoi nähdä Noelin normalisoituneen äskeisestä, mikä oli kaiketi hyvä...?
"En koskaan..." Lily aloitti joutuen pienesti rykäisemään, jotta ääni lähtisi kulkemaan "Pyytänyt häntä satuttamaan minua".
"En koskaan halunnut sitä" Ei Lily uskonut että Noel kaipasi vastausta Hansiin koskien, eikä Lily edes tiennyt miksi siihen vastasi. Kunhan turhaan avautui, kuten aina. Hitaasti siniverinen kuitenkin kävi nousemaan ylös lattialta, kääntyen Noelia kohden, mutta enää vihreä katse ei käynyt nousemaan kenraalin puoleen, päin vastoin. Lily näytti välttelevän katsekontaktia, siniverisen katseen seikkaillessa lähinnä lattian rajassa.
".... Anteeksi" Oli ainoa sana, minkä Lily sai sanottua tähän väliin vielä, samalla kun yhä pienesti hieroi kaulaansa.


// NYT SE VAPA RINKKAAN JA DELI PAINELEE TAKAISIN POHJOISEEN PILKKIMÄÄN MUISTA KOLOISTA! NIIN! What does the fox say?! Noel tekee sitten uuden soppakauhan jos sen polttaa. Viini parasta, viski parempaa. Yhdessä eivät kovin hyvä yhdistelmä. Terveisin sunnuntai. Kali on kauhein kyllä. Ja Shyvan ja Kalin rakkauslapsi olisi kovin kaunis dominatrix <3 Ei saa Gerald säälistä kun ei osaa edes etsiä //

[Crimson]

Noel olisi halunnut lyödä itseään äskeisen johdosta. Kenraali ei tiennyt mikä häneen oli mennyt, mutta tajusi silti kuitenkin varsinaisen hyvin käyneensä käsiksi siihen viimeiseen henkilöön, jota hän halusi satuttaa. Tämä oli niin väärin. Kaikki oli juuri nyt väärin, eikä paladiini halunnut ajatella sitä mitä mahdollisia seurauksia tästä saattoi syntyä myöhemmän kannalta. Ehkä Lily ei pitäisikään hänen puoliaan kuten Harald. Ehkä hänet vain teloitettaisiin tässä ja nyt siniverisen toiveesta. Tai sitten kenraali saisi pitää surkean elämänsä ja jatkaa vielä surkeammin ongelmiensa kanssa eteenpäin.
Paladiini kyllä huomasi, miten prinsessa uutta katsekontaktia miehen suhteen vältteli – eikä kyllä ihmekään. Noel ei silti kyennyt siirtämään katsettaan muualle, vain tuijottaen prinsessaa edessään joka kaulaansa piteli kenraalin kuristamisen jäljiltä. Ymmärrettävää, mutta pelkkä sen näkeminen sai kenraalin voimaan taas pahoin. Hän oli tehnyt tuon, pelkästä silkasta yllyttämisestä ja halusta tehdä niin kuin äsken oli tehnyt, mikä pelotti osin myös Noelia itseään.

Sanat Blackista saivat hämmennyksen vaihtumaan osin huolestuneeksi. Se velho siis oikeasti satutti Lilyä. Eivätkä ne mustelmat sillä intiimillä kerralla olleet jääneet Noeliltakaan huomaamatta, ehkä niiden taustalla oli vain ja ainoastaan Black, joka käsitteli Lilyä miten itse halusi. Johan prinsessa oli myöntänyt turvaavansa velhon selustan hankalina hetkinä, joten todennäköisesti tuolla ei myöskään ollut sijaa varsinaisesti levitellä tätä ylimääräistä tietoa Hansista.
Lily pyysi anteeksi. Ennemmin kenraalin olisi pitänyt pyytää siniveriseltä anteeksi. Se mitä Noel oli tehnyt, saattoi joissain tapauksissa tulkita anteeksiantamattomaksi.
”Hänkö oikeasti satuttaa sinua…?”, Noel uskalsi udella Blackin suhteen, halusipa Lily siihen sitten vastata tai jättää kokonaan huomiotta. Yhä mies värisi lievästi paikallaan, hieman epävarmana itsensä suhteen. Hän ansaitsi itselleen tapahtuvan jotain hirveää…
”Olen… pahoillani”, oli kai sanomattakin selvää että kenraali tunsi mielipahaa tekemästään, mutta mitä muuta Noel olisi voinut sanoa? Ei hän ansainnut enää tilaisuutta seistä tässä.
”Voin lähteä jos haluat, en halua satuttaa sinua enempää sanoillani tai teoillani”.


//NNNNEVEEER! Deli tykkää Darista, ja Darin pyllystä. NI! Jurassic.wav. Noel voi veistellä sitten. Tulee kyllä aika toistaitoinen soppakauha, jos erheessä menee siihen poraamaan reiän keskelle. VISKIKURPAT. Sunnuntai oli sunnuntai, hyhhyh. Mutta kyllä, ehkä Shyvakin osaisi arvostaa Kalia, kun se on niin kauhea <3 Gerald tyytyy sitten haltian pyllyyn – ei mutta onhan meillä vielä se bardi jolle tuntu heruvan//

[Aksutar]

Aavistuksen verran katse kävi kääntymään Noelin puoleen tuon kysellessä Blackista lisää. Lily ei tiennyt olisiko pitänyt vastata, saatikka halusiko hän vastata. Toisaalta, hänhän itse oli jo mennyt vastaamaan kysymyksiin koskien puolisoaan ja olihan Noel jo nähnyt ne arvet, ruhjeet ja mustelmat naisen keholla. Ei Lily niitä itsekään aikaiseksi saanut.
Aluksi Lily ei käynyt vastaamaan mitään kysymykseen, kun kenraali kävi jo pyytämään anteeksi, kuten siniverinenkin, käyden vielä toteamaan että voisi poistua mikäli Lily niin halusi. Eikö mies itse sitten halunnut poistua, vai eikö tuo kehdannut vain marssia pois paikalta, sitä Lily sai arvuutella päässään. Tosin, jos Noel olisi halunnut poistua paikalta, kai mies olisi tehnyt sen jo ajat sitten, kun tilaisuuksia oli ties kuinka monta riidan aikana. Toivoa sopi, ettei kovin moni ollut kuullut kenraalin ja prinsessan huutamista. Huone sijaitsi kuitenkin hieman syrjemmällä, joten ei ihan joka hetki ollut joku kulkemassa oven ohi, onneksi.

"En... Haluaisi olla yksin" Lily vastasi samalla kun lopulta nosti katseensa miehen puoleen, näin antaen kenraalille luvan jäädä mikäli tuo itse halusi. Toinen syy oli se, ettei Lily oikeastaan halunnut näissä tunnelmissa jättää keskustelua tähän. Hän ei tulisi saamaan unta, jos Noel nyt lähtisi kaiken tämän jälkeen. Ei, ennen kuin Lily olisi pahoitellut kunnolla. Hänen syyhän tämä oli, jos totta puhuttiin.
"Hän sanoo ettei itse koskaan satuttaisi minua" Punapää kävi nyt vastaamaan Noelin kysymykseen velhosta, samalla kun siniverinen kävi poimimaan viinipullon lattialta "Se on... Seth, joka haluaa satuttaa... Se punasilmäinen puoli..".
"Hän uskottelee itsellensä 'Sethin' olevan joku toinen vaikka todellisuudessa he ovat yksi ja sama henkilö, toinen vain avoimempi omien mielihalujensa ja todellisten tunteidensa suhteen" Miksi hän kertoi tätä Noelille? Ei velho liittynyt tähän nyt mitenkään, vaikka kaljupää oli puheeksi tullut. Ehkä hän vain halusi kertoa jollekulle. Ei hänellä oikeastaan ollut ketään, jolle kertoa. Korkeintaan Ophelia, mutta ei hän papittarelle halunnut tästä asiasta puhua. Papittaren ja velhon välit olivat muutenkin jo pahentuneet, tosin syy oli täysin velhon oma. Mitäs ei pysynyt rauhallisena ja menetti malttinsa yhä useammin!

"Se alkoi isäni kuoltua. Ei hän ole enää yrittänytkään pidätellä itseään raivokohtausten kanssa. Kuten varmaan huomasit viimekerralla" Katse oli pysynyt käteen nostetussa viinipullossa jota siniverinen oli pyöritellyt otteessaan "Enkä voi tehdä asialle mitään muuta kuin katsoa vierestä ja peitellä jälkiä... Hänellä on... tapansa kiristää" Black tiesi Lilyn esikoisesta, olihan velho ollut mukana tapahtumissa ja auttanut salailussa. Seth oli tuonut esille tämän faktan monta kertaa uhaten, että se salaisuus saattaisi lipsahtaa suusta, jos siniverinen ei nätisti mukana leikkinyt.
"... Joten se minun rakkauselämästäsi, entäpä omasi?" Jokseenkin katkeranhuvittuneesti nainen naurahti, samalla kun pullo kävi nousemaan viimein siniverisen huulille, tuon kumoten kurkustaan alas kulauksen jos toisenkin.


// Deli tykkää vaan Darin pyllystä, ei se Darista välitä >: NI! Kerpeleen wav nyt. Noel ei nyt poraile soppakauhoihin reikiä.... Vaikka Noel onkin kovin mestari noissa reikien porailussa jos tiedät mitä tarkoitan OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO. Viskikurpat attack. Shyvasta ja Kalista tulee BFF ja sit ne voi opettaa Lilyn kans pahoille tavoille <3 Gerald tyytyy nyt vaan nättipylly haltiaan niin! Kato tein the roomit. ANYWAY HOW'S YOUR SEX LIFE //

[Crimson]

Lilyn vastaus oli osin toivottu, osin taas hieman.. harmillinen kohtalo kenraalille, joka olisi halunnut vain poistua hakkaamaan päätään tai nyrkkejään johonkin kiviseen seinään itsekseen. Toisaalta Noel halusi olla siniveriselle yhä turvana tässä tuntemattomassa paikassa, puhua asiat läpi kerta niistä jauhaminen oli nyt jo aloitettu. Ei arpinaamainen enää voinut vetäytyä tiehensä, jättämättä jälkeensä vain kysymysmerkkejä ja perättömiä ajatuksia.
Noel kävi kuitenkin istahtamaan hieman kauemmas alas, ilmoittaen näin ettei siniverisen toiveesta ollut ahteriaan ulos huoneesta raahaamassa väkisin. Kaikkien oletuksiensa vastaisesti, kenraali saikin sen jälkeen kuulla Lilyn omatoimisesti kertovan Blackin taustoista hänelle enemmän. Ei paladiinia ollut kiinnostanut prinsessan ja tuon puolison välit, mutta kuullessaan naisen kertovan Hansista näin.. se tuntui pahalta. Kyllä Noel oli nähnyt harvinaisen selvästi, millainen velhosta tuli suuttuessa – mutta että jakaa sellainen puoli myös osaksi Lilylle. Se kaljupää olikin hirveämpi kuin paladiini oli osannut kuvitella. Vaikkei Noel silti kyennyt laskemaan sitä hirveyttä laskuista pois, että hän itse myös omasi omanlaisiaan persooniaan, jotka pulpahtelivat tilanteen mukaan ottamaan ajatuksista, sanoista ja teoista vallan…

Noel oli tuijottanut vain eteensä siniveristä kuunnellessa, huomaten nyt Lilyn nostaneen kenraalin laskeman viinipullon käteensä, ylös lattialta. Ehkä hyvä niin, eipähän kumpikaan heistä käynyt pulloa kaatamaan lattialle vahingossa, vaikka olisihan se ollut taas yksi hyvä syy poistua paikalta. Lähteä käskemään jotakuta siivoamaan sotkut.
Arpinaamainen ei kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi lähteä kommentoimaan tilannetta. Ei hänellä ollut oikeastaan mitään, mitä olisi voinut kysyä. Ja kommentointikin olisi lähinnä jäänyt Blackin manaamiseen – miten tyhmä mies se kalju olikaan. Lilyn kysymyksen myötä kenraalin katse otti kohotakseen Lilyn puoleen, joka naurahduksen myötä lähti itse maistamaan luostarin viiniä pullosta. Rakkauselämä oli taas yksi niistä aiheista joista Noel ei osannut puhua, vaan ennemminkin kuunnella enemmän ja vähemmän kiinnostuneena.

”Olin kai hieman päälle kolmenkymmenen, kun sain tämän… kirouksen niskaani silloin”, Noel aloitti, silmien palatessa tuijottelemaan lattiaa, ”Elin siihen aikaan vielä niiden oppien varjossa joita yritän oppilailleni yhä opettaa, pidättäytyminen kaikista niistä huveista oli silloin vielä yllättävän helppoa, mutta se tietynlainen hylkiöksi jääminen ja elämänhalun menettäminen sai minut rikkomaan rajoja”, tuskin kenraalin tarvitsi itseään ja tarpeitaan selitellä. Eiköhän Lily osannut itsekin koota palapelin nappulat kasaan ja ymmärtää mitä mies jälkimmäisillä sanoillaan tarkoitti.
”Ei minulla ole koskaan ollut ketään… enkä osaa myöskään sillä tavalla ketään kaivata pysymään vierelläni enää”, Noelia puistatti pelkkä ajatus perheen perustamisesta. Lähinnä sekin vain sen takia, koska hän kantoi huonoa verta ja maagisia ominaisuuksia itsessään. Kenraali ei halunnut niiden ominaisuuksien periytyvän kenellekään. Ei nyt, ei koskaan.
”En halua nähdä vaimon tai lapsieni vanhenevan vierelläni, kun itse olen tuomittu pysymään tällaisena iäti”. Hetken Noel kykeni vielä istumaan aloillaan mielikuviensa kanssa, kunnes kenraali otti noustakseen sijoiltaan taas näin rauhoituttuaan ylös.
"Mutta se siitä, en ole hyvä keskustelemaan mistään tällaisesta, mutta voin kertoa sinulle sen sijaan jotain muuta.. mitä nyt haluatkaan, jos seuraa haluat. Nyt kun tiedät salaisuudestani, ei minulla ole varsinaisesti syytä pitää enää suutani kiinni", Noel kävi huokaisten lisäämään. Ehkä jonkun oli oikeasti aika tietää taas, Haraldin tapauksesta kun oli kulunut jo niin monta vuotta... kuninkaan kuolemasta puhumattakaan.


//Darin pylly on vähän tuollainen. Deli tarjoaa vain kylmää rakkautta, Iri voi tulla sitten välittämään <: Noel on kova poraamaan reikiä nyt vanhana poikana, kyllä kelpaa miehen olla, kun on sellainen karisma että oksat pois. Lily liittyy Shyvan ja Kalin kerhoon. Vain koska Marduk halusi suojella Kalin pajaa Nahorissa, niin se käski Garrettia olemaan nätisti. Siellä ne naiset pitää sitten yhdessä pyjamabileitä. Mutta kun Gerald haluaa sitä römpsää, siellä ois yhä se dryadi jolta ehkä heruis.. Ja voi kerpeleen Room, SITÄ SE VIINI TEETTÄÄ//

[Aksutar]

Noel kävi kutsumaan tilaansa kiroukseksi, mikä saattaisi selittää paremmin miehen olemuksen. Hän kun näytti ihmiseltä mutta selvästi kykeni yliluonnollisiin voimiin. Lily olisi voinut veikata maagia, mutta nyt kun tarkemmin ajatteli, ei Noelia voinut kuvitella moiseksi... Tosin, eipä Lily kovin monta maagia ollut tavannut. Siniverinen kuitenkin kuunteli hiljaa Noelin tarinoinnit, nyt kun mies suhteellisen vapaaehtoisesti suostui itsestään jotain kertomaan rauhallisesti. Se oli tavallaan surullista kuunneltavaa, kenraalin antaessa itsestään kuvan, ettei kaivannut ketään vierelleen eikä varsinaisesti moista osannut edes kuvitella itselleen, sillä joutuisi katsomaan vierestä kuinka rakkaat vanhenivat ja itse joutuisi pysymään täällä heidän poistumisen jälkeenkin.
Siinä kuunnellessaan siniverinen otti huikan jos toisenkin pullosta, joka hyppysissään yhä oli. Tuntui kyllä pahalta juoda viiniä - vieläpä näin hyvää - tällä tavalla, mutta enää hän ei edes jaksanut harkita lasiin kaatamista. Mitä sitä suotta enää.

Noel kävi lopulta nousemaan takaisin jaloilleen, jahka oli rauhoittunut. Sitä myötä mitä Noel oli saanut itsensä rauhoittumaan, oli myös siniverinen rentoutunut. Pieni hymähdys karkasi ilmoille kenraalin viimeisten sanojen myötä, naisen käydessä lähestymään arpikasvoista jälleen rauhallisesti.
"En... Olisi saanut vaatia sinulta vastausta tällä tavalla" Lily aloitti tyynellä äänellä "Ymmärrän nyt mikset asiasta halunnut puhua. Anteeksi".
"Voin vain kuvitella kuinka surullista on nähdä kaikkien katoavan ympäriltä ajan myötä" askel kävi pysähtymään uudemman kerran Noelin eteen "Kuulostaa... Yksinäiseltä".
"Mutta, ehkä voisit kertoa jostain muusta, kukapa sitä nyt haluaisi tai olisi hyvä puhumaan surullisista asioista. Ja äskeisen jälkeen uskon että... Jokin hieman kevyempi aihe olisi parempi" Siniverinen hymähti "En halua pakottaa sinua puhumaan kirouksestasikaan nyt. Ehkä parempi antaa asian olla, kuten olisi pitänyt jo heti ensikättelyssä".
"Tärkeintä on että olemme elossa ja turvassa" Pulloa käytiin jälleen tarjoamaan Noelille, tällä kertaa vain ojentaen mokomaa nätisti miehen puoleen "Ja vaikka suurin kiitos lienee kuuluvan sille punapäälle... Olen silti kiitollisuuden velassa sinulle".
Sen naisen Lily muisti, jotenkuten, vaikkei nimi mieleen ollut jäänytkään. Yksi vanhimmista tuo oli kertonut olevansa, mutta uskoisiko sitä sitten? Ei Lily tiennyt, mutta ehkäpä se selviäisi aikanaan. Nainen oli kertonut tulevansa tapaamaan siniveristä kun aika koittaisi, joten nyt ei kai voinut muuta kuin odottaa.


// Darin pitää antaa itsensä rupsahtaa rumaan kuntoon, ei halua kukaan sitten Darin pyllyä. Deli senkin jäämies, Dari haluaa lempee. Iriltä. Ei Deliltä. Noelille heruu aina, tolla pärställä ja charmilla uh. Koko hovi antaa Noelille jos se vaan pyytää. Constakin. Eiku. Siellä ne bilettää joo Kalin pajassa ja sitten opettavat kädestä pitäen dominoinnin alkeet. Deli voi kattella ikkunasta ja hakata tattia siellä. NONI NYTHYST. Gerald ei saa römpsykkää, usko nyt. Forever no römpsä. Römpsä mainittu. THE ROOM ON PARAS ET DISSAA SIELLÄ //

[Crimson]

Kenraali seisoi vain paikoillaan Lilyn ottaessa taas lähestyäkseen, vaikka jossain alitajunnassaan Noel olisi halunnut vain lähteä. Jalat tärisivät yhä, vaikka mies olikin päällisin puolin jo rauhoittunut tässä seurassa äskeisensä jäljiltä.
Siniverinen pyysi taas anteeksi ilmeisesti ymmärtävyyttään sen suhteen, että oli käynyt vaatimaan niin kärkkäästi Noelia avaamaan turpansa itseään vaivaavasta seikasta. No, tapansa kaikilla, tämä keskustelu olisi käyty ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Joko nyt, tai seuraavan kerran kun prinsessa vaati kahdenkeskeistä tapaamista kenraalin kanssa syystä tai toisesta.
”Tiesin kyllä jo silloin aroilla että tulisit kysymään asiasta jos jäisit eloon”, kenraali hymähti, ”Ei sinun… tarvitse pyytää minulta anteeksi”.

Oranssinpalava katse seurasi Lilyä kun tuo tuli lähemmäs, ja pysähtyi kenraalin eteen. Prinsessan sanat saivat Noelin naurahtamaan kevyesti. Olihan se julmaa katsella ystäviensä kuolevan – joskin sitä ennen kenraalin itsensä täytyi syystä tai toisesta haihtua ajoissa noiden elämästä, välttääkseen iättömyytensä takia syntyvät ihmettelyt. Ei hän voinut väittää vain ”säilyvänsä hyvin” vuodesta toiseen…
Mutta siinä missä Noelkin, tuntui Lily olevan samaa mieltä sen suhteen, että tämä aihe tulisi toistaiseksi kuopata. Siniverinen ei halunnut pakottaa kenraalia puhumaan aiheesta tämän enempää ja sen parempi, sillä Noel ei tiennyt miten olisi vielä voinut täsmentää surkeiden sattumusten sarjaansa paremmin. Korkeintaan yksityiskohdilla, mutta niiden muisteleminen tuntui aina pahalta.

Viinipullo otettiin mielellään taas vastaan, Lilyn käydessä sanojensa ohessa sitä uudelleen tarjoamaan. Oli jokseenkin yllättävää nähdä nainen juomassa suoraa pullonsuusta sillä tavoin, mutta ei kenraali välittänyt asiasta.
”Hoidin vain velvollisuuteni, et sinä ole minulle velkaa mitään”, kenraali hymähti pienesti hymyillen, ”Mutta minä olen sinulle velkaa totuuden valheistani, joita olen kovasti yrittänyt ympärilleni syöttää itsestäni”. Viinipullon suu nousi miehen huulille, punaisen nesteen käydessä valumaan kuivia kurkunpieliä alas.
”Muistat siis sen punatukkaisen naisen sieltä?”, Noel totesi yllättäen saadessaan juomasta taas tarpeekseen, tarjoten pulloa takaisin Lilylle, ”Hän väitti itseään yhdeksi vanhimmaksi, Shyvanaksi. Hänet tunnetaan vanhoissa tarinoissa sään ja tuulen hallitsijana, sekä korkeimpana parantajana”. Kyllä kenraali nimet muisti, mutta tässä taisi olla enemmän kysymys siitä, jaksoiko mies uskoa tuonkaan legendan olevan totta, vaikka itse oli omin silmin ja korvin, nähnyt sekä kuullut sen mitä nainen oli siellä todennut tekojensa ohessa.
”Hän sanoi tulevansa tapaamaan sinua vielä..”.


//Ei saa Dari rupsahtaa, muuten Irille tulee paha mieli. Deliltä heruu lempeä vain Kalille, jos Dari on kiltisti niin ehkä Dari voi saada oman osansa <: eiiiikunnnn. Consta nyt takaisin machoilemaan ja nostelemaan niitä puntteja. Menetkös siitä nahistelemaan sen Dagnirin kanssa, ei mutta onhan sillä Aleigakin. Kali the master dominatrix, bondake- ja piiskaleikkien merkittävä johtaja. Kyllä Delin kelpaa niin. Tatti on paras--- mitä. Gerald on nyt surullinen, kun ei römpsää mainittukaan. Ehkä pelaankin Römpsähunttia viskilasin kanssa koko illan. ROOM OLI HIENO, MESTARITEOS VAILLA VERTAA//

[Aksutar]

Siniverinen hymähti pienesti kenraalin myöntäessä tietäneensä naisen kyselevän aiheesta lisää näkemänsä perusteella. Noel sai sanoa mitä halusi, Lily halusi pyytää anteeksi tapaansa millä oli vastausta vaatinut, kun asian olisi voinut hoitaa niin paljon hienovaraisemminkin. Mutta, kun kaksi räjähdysaltista persoonaa otti yhteen kaiketi tämä oli sitten lopputulos. No, ehkä Lily oli välillä turhankin itsekeskeinen vastauksia vaatiessa, mutta oliko naista siitä syyttäminen täysin? Hänet oli kasvatettu siihen uskoon, että hänellä oli oikeus vaatia mitä vain ja yleensä hän myös oli saanut sen mitä tahtoi, kiitos isänsä joka tyttärensä pilalle oli lellinyt.
"Anna minun kiittää sinua tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin" Siniverinen kävi hymähtämään kenraalille joka viinipullon oli vastaan ottanut. Tavalla tai toisella Lily myös tulisi kiittämään kenraalia, halusi mies tai ei. Vaikka Noel todellakin oli tehnyt vain työtään, ei sitä usein siniverisen henkeä päässyt pelastamaan.

Puheenaihe kuitenkin vaihtui takaisin punapäähän, joka hätiin oli tullut. Lily kävi nyökkäämään myöntävästi kenraalin kysymykseen, samalla kun otti pullon takaisin mieheltä. Kyllä hän muisti sen naisen, yksityiskohdat olivat kuitenkin hämäränpeitossa, mutta kokonaisuutena kyllä. Pullo kävi jälleen nousemaan huulille Noelin kertoessa naisen väittäneen olevansa yksi vanhimmista, nimeltään Shyvana. Lisätitteleinä kenraali kertoi tuulen hallitsijan ja korkeimman parantajan, jotka eivät kyllä sanoneet nuorelle naiselle mitään. Ei hänelle moisia oltu koskaan kerrottu, eikä Lily itse moisista ollut halukas tietoa etsimään. Ehkä isä oli joskus pienenä jotain tarinoita kertonut, mutta ne olivat nimenomaan tarinoita, eikö? Ja no, Fritz kolmesta vanhimmasta oli silloin tällöin maininnut.
"Shyvana..." Lily toisti nimen kenraalin perässä, katseen eksyen hetkeksi seikkailemaan takan puoleen, ennen kuin palasi kenraalin kasvoihin, miehen muistuttaessa mitä lohikäärme oli sanonut.
"Muistan kyllä mitä hän sanoi...." Hän huokaisi pienesti, samalla kun kävi pyörittelemään pulloa käsissään "En tiedä... pitäisikö moiseen varautua...? Tai pitäisikö minun pelätä..?".
Tietenkin se vähän pelotti ajatella, että jokin, joka pystyi kutsumaan itseään yhdeksi vanhimmista kertoi tulevansa tapaamaan sinua jahka aika olisi oikea. Lohikäärmeistä kun häntä oltiin aina varoiteltu joten miten piti suhtautua sitten korkeimpaan parantajaan? Shyvana oli kuitenkin pelastanut hänen henkensä, ei Lilyllä pitänyt sen suhteen olla pelkoa, mutta silti....

"Istu alas" Lily kävi yllättäen hymähtämään kenraalille, nyökäten nyt takan ääressä olevaa mukavampaa nojatuolia. Kyllä hän oli huomannut sen pienen vapinan miehen jaloissa tuon noustua ylös. Ei hän halunnut päästää kenraalia vielä mihinkään, joten ihan hyvin tuo voisi istahtaa alas rentoutumaan.
"Ennen kuin jalkasi pettävät" Pienesti virnistäen pullo ojennettiin jälleen miehen puoleen.



// Irille ei saa tulla paha mieli >: Dari ei todellakaan leiki kiltisti Delin kanssa kerpele >:< Deli saa mennä jakaan lempeensä ihan rauhassa vaan sen Kalin kans T. Dari. Consta menee nostaan puntteja kilpaa Aleigan kanssa ja tulee sit Aleigan kans vetään Dagniria turpaan. Team steroidi partners. Sil välin ku Noel kuksii jotain nättipylly Lilyä niin Consta painii kunnon naisen kans. Tajuatko kuin hirveitä meidän kenraalit on kun ne vaan hässii just ja just 20 wee tyttöjen kans ja itte ovat tollatteita ikäloppuja. Mut kai niil on si vaan niin paljon sitä charmia (oikeesti niil on vaan isot ja tytöt tykkää--- EIKUN NYT OIKEESTI ON JO SEMMOSTA ET HYST). Kali on the ebin dominatrix, ei oo Kalin voittanutta. Deli saa tulla sisälle katsomaan, mutta ei saa koskea. Muuta kuin siihen tatt-- mitä. Geraldin on aika lähteä römpsä rämeelle etsimään puskaa itselleen. Römpsähunt 2014. ROOM OLI KAUNIS //

[Crimson]

Lily myönsi vielä muistavansa, mistä punatukkaisen vanhimman kanssa oli aikaisemmin sopinut. Vaikkei tuo kyennyt varsinaisesti muistamaan naaraskäärmeen nimeä, tuntui tuo silti tunnistavan henkilön josta puhetta nyt oli. Siniverinen ei kuitenkaan tiennyt, olisi hänen pitänyt olla tulevaisuuden suhteen varautunut – eikä kenraalikaan osannut tuohon mitään vastata. Lohikäärmeellä oli todennäköisesti jotain mielessään, ja se saattoi todellakin olla mitä tahansa tässä tapauksessa. Tuskin naaraskäärme olisi turhanpäiten paikalle saapunut, ja mikäli tuo olisi vain halunnut, olisi Shyvana saattanut vain jättää parivaljakon aroille oman onnensa nojaan, huonossa lykyssä jopa kuolemaan. Sen sijaan lohikäärme oli tarjoutunut pelastamaan Lilyn. Hyvää hyvyyttään vai täysin itsekkäistä syistä? Pitikö siitä sitten olla peloissaan?
”Vaikea sanoa”, Noel hymähti naiselle vastaukseksi, ”En ole koskaan tavannut vastaavanlaisia arvovieraita.. mistään syystä. Tuskin hän pahaa haluaa, kerta henkesi kävi jo pelastamaan”, paladiini huomautti, epäröiden kuitenkin sanojaan vielä hetken ajatustasolla mielessään.
”Mutta älä luota siihen lohikäärmeeseen sinisilmäisesti”, kenraali halusi vielä muistuttaa. Kenraali Fritz olisi kenties neuvonut Lilyä vetämään naaraskäärmettä suoraa turpaan ja katkaisemaan tuolta pään, mutta moinen menettelytapa ei tainnut toimia tässä tapauksessa. Eihän Noel tiennyt varsinaisesti mihin vanhimmat kykenivät, sillä oli itse kuullut noista vain tarinoita, mutta tarinoissakin puhuttiin aina kolossaalisista olennoista, joilla oli mahti ylitse muiden…

Siniverisen yllättävä pyyntö kuultiin, Noelin hieman kohottaessa kulmiaan. Hän oli jo ehtinyt kuvitella siniverisen lähettävän opettajansa tiehensä, jotta saisi hetken olla rauhassa ja syödä keittonsa rauhassa – mutta toisin oli. Näemmä. Huomautus kuitenkin jalkojen alta pettämisestä, Lilyn naamalle leviävästä pienestä virneestä puhumattakaan, sai kenraalin virnistämään prinsessalle takaisin.
”Oletkin tarkkasilmäisempi mitä luulin”, kenraali hymähti jo rennommin, ”Ehkä seuraavaksi opetan sinut ampumaan kunnolla jousella”, viinipullon taas omaan käteensä poiminut mies hymisi.

Kenraali otti kuitenkin istahtaakseen loimuavan takan ääreen nojatuolille, jota kohti Lily oli päällään nyökännyt. Ehkä Noel oli ansainnut hetken istahtaakseen alas.
”Eipä minua muuallakaan tarvita”, kenraali tuumaili. Ei kukaan ollut aikaisemmin myöntänyt häntä tarvitsevan. Kehottanut vain lepäämään ja pyytänyt selvittämään tilannetta luostarin ylemmille tahoille selväksi sitä mukaan, kun prinsessa Lily ja Noel päättivät vierailuaan edistää.
”Joten kaipa voin istua seuranasi täällä yhtä hyvin sen sijaan, että hakkaisin päätäni seinään jossain muualla”, katse kohosi seuraamaan takassa tanssivia liekkejä, Noelin virnistäessä sanoilleen jälkeenpäin hieman. Kenraali todennäköisesti olisi vain juonut itsensä riittävän sekaisin, että olisi saanut unen päästä kiinni. Olihan viinistä tässä tapauksessa hieman apua, ja viinistä puheen ollen, otti viinipullo noustakseen taas kenraalin huulille.


//Iri on jo valmiiksi niin reppana >: Deli lupaa olla nätisti, jos Darikin on nätisti. Yksikin väärä sana ja Deli juottaa Darin taas humalaan. Saatanan streoidihirmut. Jaakko voi tehdä niille supertattimuhennosta, niin johan alkaa Aleigallakin kasvaan parta leuassa sen jälkeen, huhuh. Noel tykkää näteistä ja kokeneista naisista. Täytyy olla vähän särmää pyllyssäkin, kunhan ei parta ja viikset kasva turvassa, niinkun Erulla. Meidän kaikki kenraalit on homoj--- mitä. Tarkoitanhan siis ETTÄ pyllyt on kaikkien mielestä parhaita. Eikun täh. Gerald menee römpsä rämeelle dryadeja iskemään. Ei tarvitse mennä sitten ryyppäämään päätä täyteen ja antamaan lapsille karkkia. Römpsähunt simulator 2014//

[Aksutar]

Kenraali toi hyvän pointin esille, tuskin lisko halusi pahaa halusi siniveriselle, kerta oli tuon hengen pelastanut. Se, miksi naaras niin oli tehnyt olikin sitten mysteeri. Jotain Shyvanalla varmasti oli mielessä, eihän näinä aikoina mitkään palvelukset - varsinkaan niin suuret, mitä naaras oli tehnyt - olleet ilmaisia. Pelotti, mitä se lisko mahdollisesti halusi, mutta se jäi nähtäväksi. Toivoa kuitenkin sopi, ettei Lily olisi täysin Shyvanan armoilla kun se tapaaminen viimein koitti. Prinsessalla kun oli paha tapa olla turhan aggressiivinen sanoiltaan ja käytökseltään, jos ei tiedostanut mahdollisuutta puolustaa itseään jollain kättä pidemmällä.
Lily kävi kuitenkin nyökkäämään ymmärtäväisesti kenraalin todetessa, ettei lohikäärmeeseen kannattanut luottaa sinisilmäisesti. Ei Lily olisi edes moiseen kyennyt, hän oli menettänyt luottamuksensa taruolentoihin jo ajat sitten. Nykyään hän ei edes ihmisiin luottanut niin helpolla, mitä ehkä aikanaan, kun oli nuorempi ja naiivimpi.
"Älä huoli, sitä en tee" Olikin vielä vastaus kenraalin sanoihin.

Siniverinen ei voinut olla naurahtamatta pienesti Noelin todetessa hänen olevan tarkkasilmäinen.
"Olen huomioimaan pieniä asioita" Nainen myhäili tyytyväisenä "Mutta jousiammunnasta en tiedä, voi olla ettei voimani riitä jousen jännittämiseen".
Nuorempana kun sitä joutui seisomaan vain nätisti isänsä vierellä ja kuuntelemaan kun miehet puhuivat, oli Lily yleensä alkanut tarkkailemaan ihmisten liikkeitä, reaktioita, ilmeitä, äänenpainoja. Kyllä hän osasi pistää pienetkin asiat huomioon, mikäli halusi. Ei hän automaattisesti asioita käynyt tarkkailemaan ja pistänyt huomioon, mutta silloin kun halusi ja keskittyi, saattoi siniverinen helpostikin huomata pienetkin asiat toisista.
Noel kävi kuitenkin istahtamaan tuoliin tarjouksesta, todeten ettei häntä muuallakaan tarvittu. Hyvä ja vaikka olisikin tarvittu, ei Lily välttämättä olisi halunnut päästää kenraalia poistumaan. Ei nyt vielä. Lily kävi askeltamaan hitaasti kenraalin perään takan ääreen, miehen mainitessa varmaan hakkaavansa päätään seinään jossain, jos nyt ei olisi jäänyt siniverisen seuraan. Lily naurahti pienesti, samalla kun askel vei rauhallisesti tuolin taakse.
"Moinen tuskin olisi kovin kannattavaa puuhaa" Punapää huomautti, samalla kun sirommat kädet kävivät laskeutumaan kenraalin hartioille "Ellet ajatellut seinää yrittää murtaa... Mikä tuskin sinultakaan onnistuu pelkällä päällä".
Kädet kävivät hellästi, hitaasti hieromaan miehen hartioita ja niskaa, sormien välillä ujuttautuen kauluksen sisäpuolelle.
"Sinä varmaan pistit viestiä hoviin?" Lily kävi kysymään, pitäen keskustelua yllä samalla kun hieroi vanhempaa miestä "Oletan, että ratsut juoksivat takaisin kotiin... Jim ainakin tekee niin, jos turvaan pyrkii... Olettaen että Jim selvisi elossa?".



//Iri senkin reppanakuningas. Onks Iri ny sit TNFän emo king? Ei se voi olla, Sethos on. DARI EI OLE NÄTISTI DELIN KANSSA EIKÄ DARI TODELLAKAAN OTA DELILTÄ ENÄÄ MITÄÄN ALKOHOLIA! Steroidihirmut iskee, kyllä. Jaakon supertattimuhennosta naamaan ja vetään koko maailmaa turpaan. Aleiga vois kasvattaa parran joo, sit Aleiga ottaa kisan Erun kans et kummal on komeempi naamakarvotus. Eru voittaa tietenkin koska viikset. Sori vahti jos luet näitä viestejä, me päätettiin et Aleiga kasvattaa parran >: Noel tykkää vaan siniverisistä, ei pidä tyytyä vähempään. Miks sä luulit et Noel oli Haraldin bff häh. MEIDÄN KENRAALIT ON VÄHÄN TOMMOSIA. mitä. Pyllyt on kivoja. Constakin on semmonen lantiomies, kiinnostaa pyllyt ja lantiot enemmän mitä tisut. Niin. Eikun mitä. Gerald menee sinne römpsä rämeelle joo, ehkä sieltä heruu. Lapsille ei pidä antaa karkkia humalassa, ne muuten luulee että yrität lyödä niitä! Römpsähunt nyt jumalauta sun kanssa //

[Crimson]

Noel ehti nostaa päätänsä hieman, nähdäkseen Lilyn astelleen nojatuolinsa selkäpuolelle. Lyhyt, ystävällinen vilkaisu suotiin naiselle, kunnes niska laski tyypillisempään tasoon ja katse laski uudemman kerran takkatuleen. Samalla kun nainen alkoi puhumaan, laskivat myös tuon sirot kädet alemmas vasten kenraalin hartioita. Arpinaamainen ei voinut olla vastustamatta kiusasta, ja sulki silmänsä siksi hetkeksi, kun toisen kädet kävivät kevyesti häntä hieromaan. Siitä oli aikaa kun kukaan oli jaksanut näin tehdä Noelille vapaasta tahdosta, ilman minkäänlaisia pyyntöjä. Mutta ei prinsessan olisi tarvinnut. Toisaalta, ei kenraalista myöskään ollut kieltämään toista.
"Tuskinpa minusta muurinmurtajaksi olisi", Noel naurahti, "Pysyn mieluummin kaukana muureista ja tyydyn osaani opettajana, niin kauan kuin siihen on vielä mahdollisuus paremman varjolla". Ja tottahan se oli. Ei Noelia usein nähty tantereella johtamassa. Ennemmin tuon löysi opettamasta muita sen suhteen, miten miekkaa pidettiin kädessä. Miten jousta jännitettiin oikein. Mitä paladiinilta vaadittiin...

Siinä nauttiessaan Lilyn suomasta huomiosta, kävi kenraali kuuntelemaan siniverisen sanoja.
"Todennäköisesti ratsusi lähti seuraamaan Casimiria. Tai toisinpäin...", tummatukkainen ilmoitti, "Viesti hoviin on kuitenkin lähetetty, käskin heidän etsiä ratsuja jostain kaupungin lähettyviltä. Edes veljesi ei pitäisi olla huolissaan meistä, kerta luostari vahvistaa läsnäolomme täällä niin pitkään kuin vain on tarve. Olemme hyvissä käsissä, ja palaamme sitten takaisin kaupunkiin kun olet taas voimissasi ja vierailumme täällä on ohitse", Noel vielä selitti, nauttien yhä nuoremman hieronnasta. Eihän heillä mikään kiire ollut, ja tuskin tulisi olemaankaan. Noel halusi kuitenkin varmistaa sen, että Lily oli valmis lähtemään kunnolla matkaan vasta, kun jaksaisi taas olla valppaana matkassa mukana.

"Ainakaan se eliittikenraali ei käynyt ratsuihimme käsiksi. Tuskinpa villieläimetkään ensimmäisenä harkitsisivat kahden orin kimppuun käymistä", kenraali hymähti vielä, viiniä maistaessaan jälleen, "Ja mikäli ratsusi olisi menehtynyt, tarjoutuisin hankkimaan sinulle uuden", arpinaama vielä täsmensi. Casimirilla oli tapana suojella isäntäänsä viimeiseen asti, mutta tällä kertaa se sarvipäinen otus oli saanut kookkaan ratsun ajettua etäämmälle ja lopulta karkaamaan kokonaan. Ehkä niin oli vain parempikin, jottei elukoiden tarvinnut kärsiä säikähdystä enempää. Ainakin näin Noelin mielestä.
"Tahtoisin vain toivoa, ettei hovi nosta haloota tästä", kenraali huokaisi, miettien minkälaisen tukkapöllyn mahdollisesti itse sai epäonnistumisestaan suojella alaisiaan, "En sinällään tahtoisi vielä menettää päätäni tai ottaa muilta haukkuja kontolleni. Ties vaikka päättäisivät hankkia sinulle kokonaan uuden opettajan isäsi toiveista huolimatta".


//Todellakin. Mutta Iri ei kuulosta sitten tippaakaan Gideonilta. Hyhyi. Sethosta ei lasketa, Sethos mene itkemään Arethille <: DARIHAN OTTAA, JOS DELI PAKOTTAA! Siellä ne steroidit sitten riehuu keskenään, Jaakko keittää lisää supertattimuhennosta. Erukin voi päästä osalliseksi Jaakon muhennoksia. Kyllä kasvaa viikseet kiivaaseen tahtiin sen jälkeen, puhumattakaan Aleigan parrasta. Muttakun parrakkaat naiset <3 Rage Eru <3 NIIIII, KOSKAAN EI MEIDÄN KENRAALIT LOPETA. Noel lopetti, koska Harald päätti mennä kupsahtaan. Perkele >: imean. Consta nyt, hillitse himosi. Mutta kun Geraldin mielestä karkin antaminen lapselle on vaan hyvästä, jos yläkerrassa heruiskin römpsää sen jälkeen timattisormuksella. MUTTA KUN EI! Römpsähunt on meneillään jo. Römpsäkkäät varokaa//

[Aksutar]

Pieni hymy kävi hiipimään siniverisen kasvoille kenraalin hyväksyessä hieromisen, sen pahemmin mukisematta vastaan. Hyvä, Lily piti siitä kun kukaan ei vastaan väittänyt hänen hieroessa. Aikanaan prinsessa oli isäänsä silloin tällöin pienesti hieronut, hän oli vain iloinen kun sai jotenkin miellyttää. Vaikka nykyään siniverisellä ei ollut tarvetta miellyttää jokaista, mutta Noel oli nyt poikkeus massassa.
Punapää hymähti pienesti Noelin todetessa ettei hänestä olisi muurinmurtajaksi ja temppeliherra mielellään pysyttelisi opettajana niin kauan kuin mahdollista.
"Ehkä hyvä vain" Nainen vastasi jatkaessaan hieromista "Olet hyvä opettaja. Parempi mitä olisi voinut toivoa. Uskon, etten ole ainoa joka samaa mieltä on".
Oli kuitenkin huojentavaa kuulla kenraalin laittaneen viestiä hoviin. Olihan hänelle kerrottu siitä aikaisemminkin, mutta Lily halusi kuulla sen vielä erikseen Noelilta. Kenenkään ei siis pitäisi olla huolestunut heidän suhteen ja ratsutkin olivat tiettävästi elossa. Ainakin konit olivat kuulemma pelästyneet tiehensä, eikä sarvipäinen vihollinen ollut noihin pahemmin kiinnittänyt huomiota. Ymmärrettävää, mitäpä sitä ratsujen perään lähtisi. Tosin, jos Shyvana todellakin oli ollut yksi vanhimmista, suuri lohikäärme, ehkä tuollakin oli ollut osaa siihen, etteivät hevoset todellakaan olleet palanneet omistajiensa luokse.

"Mikäli ratsuni olisi menehtynyt, varmasti kovin moni olisi tarjoutunut hankkimaan minulle uuden" Lily kävi hymähtämään samalla kun siromman sormet kävivät lipumaan kevyesti kenraalin niskaa pitkin tuon hiusten sekaan, mukavan kevyesti hieromaan miehen päänahkaa.
"Joten ei sinun olisi tarvinnut" Nainen lisäsi jatkaen kenraalin pään hieromista.
Päästä puheen ollen, kenraali ilmaisi jonkin asteen huolen tehtävänsuorituksensa suhteen, toivoen ettei hovi tästä suurta haloota nostaisi. Pahimmassa tapauksessa Noel saattaisi päänsä menettää, jos kuningas niin olisi päättänyt, olihan kenraali tavallaan epäonnistunut. Mutta, kerta Lily oli elossa ja suurempaa vahinkoa ei ollut siniveriselle sattunut, punapää uskoi ettei Henrystä ollut vaatimaan kenraalin päätä vadille.
"Älä huoli" Siniverinen aloitti käyden nyt kääntämään Noelin päätä pienesti puoleensa, nojautuen paremmin yli tuolin matalamman selkänojan "Sinä et epäonnistunut. Vahinkoja sattuu ja suurin syy on periaatteessa minun. Toimit varmasti paremmin kuin kukaan muu siinä tilanteessa ja kumpikin meistä on elossa. Kolmen matkakumppanimme menettäminen on valitettavaa ja surullista, mutta vastustajana oli yksi haltioiden eliiteistä. Ei jokainen olisi moisesta selvinnyt".
"Ja minä en antaisi heidän katkaista kaulaasi" Lily hymyili "Ja jos minä en sinua pölkylle vaadi... En usko että kukaan muukaan" Pieni, kevyen lempeä suudelma suotiin miehen otsalle, sormien jatkaessa pienesti kenraalin päänahan hieromista, otteen antaen samalla miehelle mahdollisuuden laskea kasvonsa takakenosta alas.


// Voi kerpeleen Gideon nyt pois täältä ennen kun kuulen sen unissani. Sethos menee itkemään Arethille ja Areth vetää Sethosia turpaan, the end. DELI EI VOI PAKOTTAA DARI MENEE IRIN TAA PIILOON! Siellä ne riehuu kyllä. Eru ei Jaakon muhennoksiin koske, heittää mokomat vain Jaakon naamaa päin ja marssii kiukuttelemaan muualle. Partanaisia uh <3. RAGE ERU ISKEE KYLLÄ ODOTA VAAN. Noelhan vasta alotti koska Harald kuoli hei c'mon. eiku. Consta ei hillitse itseään. Gerald ei vaan osaa. Ei heru sormuksilla römpsää jos olet kännissä ja annat lapsille vaan karkkia etkä pidä kuria! Niin. Römpsäkkäät juoskaa //

[Crimson]

Noel ei kyennyt kuin nauttimaan Lilyn hieronnasta. Nojaillessa siinä mukavasti nojatuolissaan, oli ensimmäisenä ajatuksena päässä oikeastaan vain nukahtaa sijoilleen - mutta sitä kenraali ei kuitenkaan antanut itsensä tehdä. Siniverinen myönteli, ettei kenraalin olisi tarvinnut hänelle uutta ratsua hankkia, mikäli edellinen olisi kuolemaansa juossut. Kenraali kykeni vain hymähtämään, samalla kun prinsessa kävi sen verran pakottamaan miestä kohottamaan päätään ja katsettaan ylemmäs, jotta sai seuraavat sanansa suotua arpinaamaiselle.
Lilyn mukaan kenraalin ei pitänyt huolia tulevan suhteen sen mukaisesti, että Noel oli sentään kyennyt puolustamaan siniveristä tarpeen tullen. Siniverisen mukaan Noel ei ollut epäonnistunut - vaikka arpinaamainen sillä hetkellä kylläkin koki täysin toisenlaista tunnetta sisällään asian suhteen. Kyllä hän oli epäonnistunut. Ei niin pahasti kuin olisi kyennyt Shyvanan ansiosta, mutta silti omiensa menettäminen otti aivoon pahemman kerran näin pitkän aikavälin sisällä. Tosin, osin kaksikon selviytymisen taustalla oli myös se, miten kenraali oli uhrautunut salaisuutensa menettämisen uhalla puolustamaan prinsessaa. Kukaan ei halunnut kohdata Noelia henkimaailmasta käsin, ja ne jotka kohtasivat, saivat usein tyytyä kuolemaan kirotun käsien kautta. Tällä kertaa se sarvipäinen oli Noelin harmiksi jäänyt kuitenkin eloon...
"Mitä ikinä sanotkin, tulen silti potemaan syyllisyyttä heidän puolestaan vielä pitkään", kenraali hymähti, "Olen kyllä tottunut menettämään muita rinnaltani, mutta oppilaitteni edesmenemistä on vaikea antaa anteeksi".

"On silti huojentavaa kuulla ettet antaisi minun vielä joutua teloitettavaksi", kenraali naurahti, hieman ojentaessaan hartioitaan paremmin Lilyn hierottavaksi, samalla kun pieni hymy otti noustakseen miehen kasvoille prinsessan suoman suudelman myötä "Vaikka tiedän tehneeni väärin ja alisuoriutuneeni tänään".
"Kiitos silti, että pidät puoliani", parrakas paladiini hymisi, laskiessaan kasvonsa taas alemmas, "Teet jo liikaa vuokseni, enkä edes tiedä kuinka kiittää tarpeeksi...".


//GIDEOOOOOOOON. Sethos senkin nyrkkeilysäkki, syytä vain itseäsi, kun salassa tuot kakkaa Arethin pikku kaupunkiin >: JA IRIHÄN VETÄÄ KUONOON, JA LUJAA. <3. Eru onkin tuollainen nirso viiksekäs, joka ei osaa pitää turpaansa tukossa tilanteen tulle. TULEVAISUUDEN SUUNNITELMAT OH GOOOODAJKLDHWAKLHDAWD KUINKA TEITÄ ODOTANKAAN JO NYT YES PLZ 8> Noelilla on tarpeensa. Älä sinä yhteen yritä niitä kieltää. Consta mukaan vaan grindaan pyllyjä--- mitä. Gerald ajatteli että aarteilla saa naisia. Römpsä rämeelläkin. Karkit on lapsille hyväksi, niistä tulee adhd, ja sen jälkeen naiset voi paimentaa niitä. Röpsäkkäille pari sanaa, HANEEEEEEEEN//