jatkoaLily
Prinsessa havahtui yllättäen unestaan, kirjaimellisesti ponkaisten ylös istumaan. Hän oli sängyllä, mukavassa, hämärästi valaistussa huoneessa. Huoneessa, joka ei näyttänyt millään tavalla tutulta. Sen sisustus oli vaatimaton, joten hovin huone se ei ainakaan ollut. Oliko tämä yksi luostarin huoneista? Täytyi olla, luostariinhan he olivat olleet matkalla. Sitten... Sitten oli tullut se sarvipäinen. Eliitti ja... Se joku punapää, joka kutsui itseään yliparantajaksi.
Lily koitti kasailla ajatuksiaan, muistojaan päivän tapahtumista, jotka olivat kovin katkonaisia ja jokseenkin hämärän peitossa, vielä ainakin. Jahka oli varma, että jalat kantaisivat, kävi Lily nousemaan ylös vuoteelta. Lattia oli kovin kylmä paljaiden jalkojen alla, saaden siniverisen ynähtämään pienesti. Samalla prinsessa tuli katsoneeksi mitä hänellä oli yllään. Viimeisin muisto oli omasta haarniskasta, jokseenkin vähäpätöisennäköisestä asustuksesta, mutta nyt naisella oli yllään valkea, kevytkankainen kaapu, sekä löysästi sidottu, ruskea kangasnauha, joka jonkinlaisena vyönä toimi vyötäröllä. Kaapu, joka oli pari kokoa liian iso pienikokoiselle naiselle. Koristelematon ja kovin vaatimaton asuste, jonka ylipitkät hihat Lily joutui käärimään ylemmäs, mikäli kämmeniään halusi käyttää.
Luostarille päästyään oli Lily tietämättään joutunut pestäväksi ja siistittäväksi, luostarin väen varmistellessa saapuneen kaksikon kunnon ja tilan. Kenraali Artania oli saanut heti selitellä tilannetta, muutaman naispuolisen työntekijän ottaessa prinsessan huostaansa. Ei tajuttomasta naisesta ollut pistämään vastaan auttajille, jotka siistivät siniverisen veriset jäljet tuon ihosta ja hiuksista, vaihtaen tuolle ylle puhtaat vaatteet samalla. Kaksikko oli kuitenkin päällisin puolin kunnossa ja elossa. Jahka tilanne oli selvitetty, oli kirjekyyhky lähetetty saman tien matkaan hoviin. Mikäli ratsut olivat tosiaan kotiin karauttaneet, aiheuttivat ne varmasti huolta, ellei jopa järkytystä hoville. Oli siis parasta varmistaa että kaksikko oli kunnossa ja turvassa, jottei koko armeija lähtisi turhaan liikkeelle. Kenraali ja prinsessa olivat saaneet itselleen käytettäväksi luostarin hieman korkeampitasoisesta siivestä muutaman huoneiston, Lilyn seisoskellessa nyt hänelle annetussa makuuhuoneessa.
Lily tuijotti takkaa, jossa tuli räiskyi kovin iloisena. Tässä huoneessa ei ollut ikkunaa, joten Lily ei tiennyt yhtään mikä vuorokauden aika nyt oli. Se oli.. hämäävää. Hämmennystä alkoi pian syrjäyttämään ahdistus. Hän oli yksin tuntemattomassa paikassa, eikä siniverinen ollut varma, missä Noel oli. Saatikka missä kunnossa kenraali oli! Katse haki äkkiä huoneesta oven, prinsessan kipittäessä viileää lattiaa pitkin ovelle.
Oven takaa avautui pitkä, hiljainen käytävä. Lily katsoi hetken molempiin suuntiin, kunnes lähti kävelemään käytävää pitkin vasemmalle. Käytävät olivat pelottavan hiljaiset. Jokseenkin likaiset. Ja korkeat, yhtä hämärästi valaistut, mitä äskeinen huone. Ovia näkyi puolin jos toisin Lilyn kuitenkaan uskaltamatta kurkata yhdenkään oven taakse. Häntä alkoi taas heikottaa... Ehkä pitäisi palata takaisin huoneelle ja odottaa?
Pidemmälle pohdinnoissaan siniverinen ei ehtinyt, kun yksi ovista aukesi ja käytävälle astui vanhempi mieshenkilö. Asustuksesta päätellen tuo oli yksi luostarin munkeista, joka kävi välittömästi tunnistamaan käytävillä harhailevan siniverisen.
Vanhempi mies kehottikin Lilyä palaamaan takaisin huoneeseensa, rauhoitellen samalla selvästi pelästynyttä, vaikkakin hiljaista Scarlingtonia. Munkki esitteli itsensä veli Benignoksi, selittäen nopeasti siniveriselle tilanteen. Varmasti naisella oli päässään kaikki peruskysymyksen - missä, milloin, miksi, kuka - joten oli parempi vastata niihin ennen kuin niitä edes kysyttiin. Jahka veli Benigno oli päässyt nopean selittelynsä loppuun, kävi tuo pyytämään naista palaamaan huoneeseensa, tarjoutuen tuomaan siniveriselle mitä ikinä tuo saattoikaan tarvita. Lily kuitenkin kävi kyselemään heti Noelin perään, saaden kuulla miehen olevan myös luostarissa, elossa ja kunnossa. Se tieto helpotti oloa, mutta Lily halusi nähdä kenraalin itse, melkein anoen vanhempaa miestä viemään hänet kenraalin luo.
Veli Benigno kuitenkin kieltäytyi viemästä prinsessaa minnekään, pyytäen tuota jälleen palaamaan huoneeseensa. Ei ollut hyvä hyppiä pitkin luostaria nyt, kun oli vasta herännyt. Mutta, sen sijaan että munkki olisi vienyt prinsessaa minnekään, tarjoutui tuo pistämään yhden nuoremman munkin hakemaan kenraalin prinsessan luokse. Moinen kompromissi kävi kyllä siniveriselle, naisen viimein suostuessa kääntymään ympäri ja kävelemään takaisin huoneelle veli Benignon saattamana. Ennen kuin he lähtivät liikkeelle kävi munkki huutamaan huoneeseen josta ulos oli astunut, komentaen siellä lukevan nuoremman miehen hakemaan kenraali Artanian heti paikalle. Saattaessaan prinsessaa huoneelleen tiedusteli mies tarvitsisiko tuo jotain. Lily mietti hetken samalla kun vilkaisi taakseen, jossa juoksuaskeleiden saattelemana nuorempi munkki lähti kenraalia hakemaan, käyden lopulta pyytämään jotain juotavaa sekä purtavaa. Olo oli kovin heikko, ehkä ravinto auttaisi siihen. Moiseenhan munkki suostui, luvaten käydä kyökin puolella ja pistää jonkun nuoremman, nopeamman henkilön tuomaan prinsessalle haluamansa. Mies oli kovin ystävällinen, isällisen oloinen ja rento. Lily piti tästä miehestä ja Benigno saikin osakseen kiitoksen, pienen niiauksen siniveriseltä, joka kykeni jo pienesti hymyilemään hämmennyksensä ja pelästyksensä väistyessä pikkuhiljaa.
Veli Benigno jätti kuitenkin Lilyn odottamaan huoneeseensa, Lilyn askeltaessa takaisin sängylle istumaan. Jalat siniverinen nosti ylös koukkuun eteensä, vetäen peiton varpaidensa päälle. Vasta nyt Lily huomasi oven vieressä olevat sisäkengät, sekä lipaston päällä villasukat... Mutta ei hän jaksanut nyt heti nousta ylös, peitto sai luvan riittää varpaiden lämmittämiseen.... Nyt piti vain odottaa, sekä kenraalia että kyökistä saapuvaa palvelijaa...
// Crim hei ota sä nyt vuorostas kauhee sooloilukakkapitkäkoipi. Ja jaakko perkele pois sieltä Aranin viinivarastoilta. KAIKEN SE JUO JUMALAUTA. Semmosta sidontaa että huh. TULEN SINNE JA JUON KAIKKI VISKIS! NIIN //